Halvan kruunun perässä tulleet suomalaiset ostosturistit täyttivät Tukholman keskustan kadut kesällä, ja niin käy todennäköisesti myös pian alkavilla syyslomilla.

Juuri nyt syksyinen aamupäivä on kuitenkin hiljainen. Suomen kieltä ei kaduilla juuri kuule.

Shoppailun ytimessä, tavaratalo NK:n edustalla vastaan tulee kuitenkin suomalaisseurue ostoskassien kanssa. Perheensä ja sukulaistensa kanssa liikkeellä oleva kauniaislainen Emma Rautio on juuri tehnyt suunnittelemansa täsmäiskun kadun toisella puolella sijaitsevaan vaateketju Uniqlon liikkeeseen. Kassissa on untuvatoppaliivi.

Seuraavaksi tarkoitus on mennä katsomaan kenkiä miehelle ja rattaissa istuvalle Ilmarille. Halpa kruunu edesauttaa shoppailua, Rautio kertoo.

Seurueen muut jäsenet laskevat valuuttakurssin aiheuttamia alennuksia ja toteavat, että ne ovat merkittäviä.

”Täytyy tulla uudestaan ihan pelkälle shoppailureissulle ilman lapsia”, Rautio sanoo.

Ostokset ovat mielessä myös viiden naisen seurueella, joka on juuri saapunut Helsingistä Tukholmaan.

He ovat tosin työmatkalla. Mutta kruunun halpuus tuli tulomatkalla puheeksi, joten toiveissa on ehtiä illalla ostoksille ja ravintolaan, kertoo Janni Backman.

Japanilainen vaateketju Uniqlo kiinnostaa heitäkin, samoin kosmetiikkaketju Sephora. Niitä kun ei ole Suomessa.

Voiko Tukholmaa jo kutsua uudeksi Tallinnaksi?

”Tukholmalla on ollut kalliin paikan maine niin pitkään, ettei siitä ihan heti Tallinnaa tule. Sitä varten kruunun pitäisi olla alhaalla pidemmän aikaa”, arvioi Kaisa Aarnio.

VIDEO ÅHLENS TAVARATALOSTA

Kruunun arvo euroissa kävi uusissa pohjalukemissa syyskuun puolivälin jälkeen.

Tuolloin yhdellä eurolla sai 12 kruunua. Ruotsin media nimitti sitä painajaisrajaksi. Moni ruotsalainen on kutsunut kruunua roskavaluutaksi viime talvesta asti. Osa tuskailee jo, että kotimaa on alennusmyynnissä.

Alkukesästä markkinoilla ennakoitiin, että kruunu heikkeneminen olisi ohi loppuvuonna, mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt.

Vuodessa kruunu on heikentynyt euroa vastaan kaikkiaan kymmenisen prosenttia. Kruunun heikentyminen on kuitenkin jatkunut jo pidemmän aikaa. Kymmenessä vuodessa kruunu on menettänyt neljänneksen arvostaan euroa vastaan.

Dollaria vastaan kruunu on heikentynyt vielä enemmän.

Samalla hintojen nousu on syönyt halvan kruunun hyötyä. Inflaatio on laukannut Ruotsissa kovempaa kuin Suomessa.

Kun inflaatio oli Suomessa viime talvena korkeimmillaan yhdeksän prosentin hujakoilla, Ruotsissa se oli 12 prosenttia. Sen jälkeenkin hintojen nousuvauhti on ollut Ruotsissa pari kolme prosenttiyksikköä Suomea vauhdikkaampaa. 

Kruunun heikkeneminen on osaltaan kiihdyttänyt myös inflaatiota, kun tuontitavaroiden hinta on noussut.

Halpuus riippuu nyt osin siitä, mitä ostaa. Inflaatio vaihtelee tuoteryhmittäin.

Helsinkiläinen Emilia Saapunki keittää kahvit ja ryhtyy työskentelemään tietokoneellaan keittiön pöydän ääressä Södermalmilla.

Saapunki muutti kesällä miehensä ja kuudennella luokalla olevan poikansa kanssa puoleksi vuodeksi Tukholmaan. Syynä olivat miehen työt.

Markkinointisuunnittelijana työskentelevä Saapunki tekee etätöitä Suomeen suomalaiselle yritykselle ja saa palkkansa euroissa, kuten puolisonsankin.

Sen ansiosta heillä on enemmän ostovoimaa, vaikka Tukholman hintataso on normaalisti kallis.

Perhe käy paljon kahviloissa, ravintoloissa ja shoppailemassa. Saapunki on huomannut, että osa merkkivaatteista on Tukholmassa edullisempia. Samoin tennarit, jotka ovat koko perheen intohimo.

Ostointoa hillitsee kuitenkin se, että vuoden lopussa kaiken pitää mahtua muuttokuormaan yhteen autoon.

Saapunki esittelee perheen vuokraamaa, valmiiksi kalustettua kolmiota.

”Tämä on ehkä hieman isompi neliöiltään kuin on tarpeen väliaikaiseksi asunnoksi, mutta halvan kruunun ansiosta päätimme panostaa elämisen laatuun”, Saapunki kertoo.

Kaikkiaan Tukholman vuokrataso osoittautui kalliiksi.

Saapunki on tottunut jo lapsesta asti käymään tiuhaan tahtiin Ruotsissa sukuloimassa, joten hän on seurannut hintatasoa tarkkaan.

”Halvemmasta kruunusta huolimatta ruoka tuntuu täällä melko kalliilta. Hinnat ovat nousseet paljon.”

Monella muulla Suomesta Ruotsiin töihin tilapäisesti lähteneellä tilanne on selvästi hankalampi. Kruunun heikkeneminen on aiheuttanut vaikeuksia niille suomalaisille, jotka saavat palkkansa kruunuissa ja joilla on edelleen euroissa hoidettavia kuluja Suomessa.

Ruotsissa asuvien suomalaisten keskuudessa leviävätkin huhut, että jotkut heistä pohtivat jo paluuta Suomeen.

Hyppäämme metroon ja suuntaamme kaupungin toiselle laidalle, Danderydiin,  tapaamaan Markku Reinikaista.

Reinikainen ohjaa meidät sisään työpaikalleen, pohjoismaiseen hätäpalveluyritykseen, jossa hän työskentelee verkostopäällikkönä.

Työntekijät istuvat avokonttorissa keskittyneesti ruutujensa ja puhelintensa ääressä. Täällä vastataan eri vakuutusyhtiöiden asiakkaille, jotka tarvitsevat apua.

Reinikainen muutti Ruotsiin seitsemäntoista vuotta sitten ja elää täysin Ruotsin kruunuissa. Suomessa hänellä ei ole edes pankkitiliä.

Reinikaisen elämässä kruunun heikkeneminen on tuntunut ja pakottanut tekemään muutoksia. Kaikki on muuttunut kalliimmaksi, mutta on vaikea tietää, mikä hinnannousu johtuu kruunun kurssista ja mikä jostain muusta.

Reinikainen on vähentänyt esimerkiksi ravintolalounaita.

”Ne ovat turhan kalliita”, hän perustelee.

Nykyisin Reinikainen nappaa usein aterian työpaikan ruoka-automaatista tai tuo lounaan kotoa ja lykkää sen mikroon lämpiämään.

Kaikkein selvimmin heikon kruunun vaikutus näkyy matkoilla, joita Reinikainen on tottunut tekemään paljon sekä työkseen että huvikseen.

Työmatkoilla hän suuntaa usein Tanskaan. Nyt siitä on tullut ruotsalaisille kallis paikka. Tanska on sitonut oman kruununsa euroon, eli Ruotsin kruunu on halventunut yhtä paljon sitä kuin euroakin vastaan. 

Lattekupillisesta joutuu Kööpenhaminassa pulittamaan jo hinnan, jolla sai Tukholmassa aiemmin lounaan, Reinikainen hämmästelee.

Kolmesta vuotuisesta Suomen-matkastaan hän ei aio kuitenkaan tinkiä. Illalla Reinikainen on lähdössä laivalla käymään äitinsä luona Suomessa.

Sen sijaan Etelä-Euroopassa vietetyt etätyökuukaudet tulevat todennäköisesti vähentymään, samoin kaukomatkat. 

Lentolippujen ja hotellien hinnat ovat kallistuneet sen verran reippaasti, että myös talveksi kaavailtu Malesian-loma vaihtui Kanarian-reissuksi.

Miltä puheet roskavaluutasta ja Ruotsista uutena halpaostoskohteena tuntuvat?

”Kyllä ne voivat ruotsalaisten itsetunnolle hieman käydä”, Reinikainen arvioi.

Reinikaisen mielestä ruotsalaiset ovat nyt uuden edessä, kun moni asia on huonosti: On heikko kruunu, talous sakkaa ja korot nousevat. Lisäksi Nato-jäsenyys on mutkistunut, jengirikollisuus ja ampumatapaukset pelottavat, ja vielä moottoritiekin sortui hiljattain.

Tähän asti ruotsalaiset ovat tottuneet näkemään itsensä jonkinlaisena johtotähtenä maailmassa, Reinikainen sanoo.

”Toisin kuin suomalaiset, ruotsalaiset eivät ole aiemmin juurikaan miettineet, mitä muut heistä ajattelevat. Nyt ruotsalaisissa lehdissä on kuitenkin alkanut olla kirjoituksia siitä, miten jotkut asiat on tehty Suomessa. Se on uutta.”

Keskiluokkaisen hyvinvoivassa, entiselle satama-alueelle rakennetussa Hammarby Sjöstadissa Sara Grundberg kiiruhtaa raitiovaunupysäkiltä kotiin.

Kotona odottavat puoliso Daniel Lagerqvist sekä perheen lapset, 17-vuotias Arne, 13-vuotias Dorotea ja 11-vuotias Elov. Kohta on saatava ruokaa pöytään.

Mutta kysytään ensin, miten halpa kruunu on näkynyt perheen elämässä.

”Emme me ruotsalaiset oikeastaan mieti kruunun kurssia lainkaan. Ei kukaan puhu siitä kaveripiirissämme”, Lagerqvist sanoo.

Sitäkin enemmän heitä ja heidän tuttavapiiriään puhuttaa inflaatio ja korkojen kova nousu.

”Ne ovat vaikuttaneet kaikkiin merkittävästi. Rahat ovat nyt tiukoilla monessakin perheessä”, Grundberg sanoo.

Asuntolainat ovat Tukholmassa todella suuria, joten korkojen nousulla on merkittävä vaikutus, pariskunta korostaa.

Heilläkin lainan korkokulut yli kolminkertaistuivat yhdessä yössä 1,3 prosentista 4,5 prosenttiin.

Lisää huolta monille asuntovelallisille on tuonut se, että uusissa asuntolainoissa ei enää riitä pelkkä korkojen maksu. Pankit vaativat nykyään myös lainojen lyhentämistä. Ruotsissa se on uutta.

”Monet ovat joutuneet myymään asuntonsa. Itse asiassa myös me olemme muuttamassa. Olemme juuri myyneet tämän asuntomme pienentääksemme kulujamme”, Lagerqvist kertoo.

Syynä ei tosin ole vain asumismenojen kalleus. Perhe kaipaa myös lisää tilaa. Ensi vuoden alussa he muuttavat omakotitaloon Nackaan, Tukholman ulkopuolelle. Asuminen siellä tulee joka tapauksessa halvemmaksi.

VIDEO - TÄYTYY PÄÄTTÄÄ ONKO NOPEUTETTU ILMAN ÄÄNTÄ VAI NORMI 

VIESTINTÄKONSULTTEINA työskentelevä pariskunta korostaa, että he ovat hyväpalkkaisia ja etuoikeutettuja. Heillä on omistusasunto Tukholmassa ja kesämökki. 

Silti menoja on pitänyt priorisoida. Isossa lapsiperheessä ruoan hinnan nousu tuntuu.

Pariskunta kertoo hiukan taivastellen, kuinka Tukholman ravintolat täyttyvät iltaisin entiseen malliin.

Ulkomaille koko perhe matkustaa edelleen kerran vuodessa, ja silloin tällöin tehdään reissuja pienemmällä porukalla.

Kesälomalla Italiassa he huomasivat, että kaikki on paljon kalliimpaa kuin aiemmin.

Muiden ruotsalaisten tapaan Grundberg ja Lagerqvist karttavat nyt kallista Tanskaa. Sen sijaan Suomi ei tunnu eurosta huolimatta kalliilta.

”Kaikki tuttavat matkustavat entiseen malliin, mutta ehkä ihmiset valitsevat hieman edullisemman matkakohteen. En kuitenkaan usko, että kukaan jää kotiin halvan kruunun vuoksi”, Lagerqvist sanoo.

Sen sijaan Grundbergin mielestä matkustaminen on vähentynyt, mutta syynä voi olla se, että ihmiset pohtivat enemmän lentomatkailun ilmastovaikutuksia ja potevat niin sanottua lentohäpeää.

Entä kruunun menetetty maine, tuntuuko roskavaluutaksi nimittely pahalta?

Grundbergiä ja Lagerqvistä naurattaa. Ei tunnu miltään.

Olisivatko he valmiita vaihtamaan kruunun euroihin?

Grundberg ei osaa päättää. Lagerqvistin näkemykseen heikko kruunu on sen sijaan vaikuttanut.

”Jos eurojäsenyydestä järjestettäisiin nyt kansanäänestys, luulen, että äänestäisin liittymisen puolesta.”

Tänään he jäävät kuitenkin pohtimaan, pitäisikö tilata päivälliseksi pizzaa. 

Lopuksi suuntaamme Östermalmille. Kipuamme kapeat kierreportaat Lars Calmforsin työhuoneeseen. Mielessä on kysymys, onko Ruotsin pitäytyminen omassa valuutassa ollut viisasta vai sittenkin väärä päätös.

Calmforsin suosituksesta Ruotsi nimittäin päätti vuonna 1996 pysyä toistaiseksi rahaliiton ulkopuolella. Hän johti Ruotsin virallista Emu-komissiota, joka suositti odottamaan eurojäsenyyden kanssa.

Calmfors on nykyään tutkijana Institutet för Näringslivsforskningissa eli elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa. Lisäksi hän on Tukholman yliopiston kansainvälisen talouden emeritusprofessori, mukana finanssiministerin talousneuvostossa ja osallistuu vahvasti Ruotsin talouspoliittiseen keskusteluun. Ansioluettelo on pitkä.

Myös hänen euronäkemyksilleen on jälleen kysyntää. Yli kymmeneen vuoteen euro ei kiinnostanut Ruotsissa ketään, Calmfors kertoo. Nykyisellään hän antaa asiasta useita haastatteluja viikossa ja käy puhumassa aiheesta erilaisissa tilaisuuksissa.

Dagens Nyheterin syyskuussa teettämän gallupin mukaan eurojäsenyyttä kannattavien osuus on noussut kevään 19 prosentista 30 prosenttiin ja vastustajien osuus pudonnut 54 prosentista 47 prosenttiin.

Vielä on silti liian aikaista sanoa, että ruotsalaiset kolkuttelisivat rahaliiton ovea.

Kaksikymmentä vuotta sitten järjestetyssä neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä eurojäsenyyttä kannatti kannatti 42 prosenttia ja vastusti 56 prosenttia vastaajista.

Kruunun heikkeneminen on pääsyy uudelleen virinneeseen kiinnostukseen euroa kohtaan. Mutta myös geopoliittisilla jännitteillä on vaikutusta.

”Ne ovat saaneet ihmiset miettimään Ruotsin roolia Euroopassa ja maailmassa. Samasta syystä olemme hakeneet myös Nato-jäsenyyttä, aivan kuten Suomikin”, Calmfors sanoo.

Hänen mukaansa eurojäsenyys on ennen kaikkea poliittinen kannanotto, tapa integroitua tiiviimmin länteen. Siksi Suomikin liittyi Calmforsin mukaan euroon, ei taloudellisten syiden takia.

Mitä mieltä Calmfors on parikymmenen vuoden takaisesta suosituksestaan?

Ihan ensiksi Calmfors haluaa korostaa, ettei hän itse eikä hänen johtamansa Emu-komissio olleet aikoinaan eurojäsenyyttä vastaan.

”Annoimme suosituksen, että Ruotsin pitäisi liittyä euroon pitkällä aikavälillä, koska vielä tuolloin Ruotsi ei ollut taloudellisesti valmis jäsenyyteen.”

Tämä johtui Calmforsin mukaan siitä, että Suomen tavoin Ruotsilla oli tuolloin takanaan 1990-luvun talouskriisi. Työttömyysaste oli erittäin korkea ja valtion velka niin iso, että olisi ollut mahdotonta käyttää finanssipolitiikkaa tasapainottamaan tuotantoa, jos eteen olisi tullut maakohtainen šokki, joka uhkaisi aiheuttaa taantuman.

Suomea sellainen kohtasi finanssikriisin jälkeen 2010-luvulla, kun sekä Nokia että metsä- ja terästeollisuus ajautuivat äkisti vaikeuksiin.

”Käytän usein Suomea esimerkkinä siitä, millaisia seurauksia oman rahapolitiikan menetyksestä voi koitua, jos eteen tulee maakohtainen šokki”, Calmfors kertoo.

Calmfors arvioi aikoinaan, että oman rahapolitiikan ja oman valuutan avulla Ruotsi selviäisi paremmin tällaisista šokeista, jos niitä sattuisi eteen tulemaan.

”Suomi on toki selviämässä finanssikriisistä, mutta se on vienyt paljon enemmän aikaa kuin se olisi vienyt, jos Suomella olisi ollut oma rahapolitiikka.”

Calmforsin mukaan Suomea olisi tuolloin auttanut oma valuutta, jonka arvo olisi heikentynyt. Valuutan sijasta joustajiksi joutuivat palkat. Tarvittiin vuosikausien palkkamaltti.

”Suomi kärsii tästä edelleen, koska noiden vaikeiden vuosien aikana Suomi joutui kasvattamaan valtion velkaa ja joutuu edelleen kamppailemaan velkasuhteen pienentämiseksi.”

Mikä olisi Calmforsin suositus tänä päivänä, jos hänen pitäisi sellainen Ruotsille antaa? Suosittelisiko hän euroon liittymistä?

”Vaaka on kallistunut nyt niin päin, että eurojäsenyyden hyödyt olisivat suuremmat kuin haitat. Ruotsi on selättänyt aiemmat talousongelmansa ja olisi valmis jäsenyyteen.”

Suurin syy tähän on hänen mukaansa se, että vahvan julkisen talouden ansiosta Ruotsilla on enemmän tilaa käyttää finanssipolitiikkaa talouden elvyttämiseksi laskusuhdanteessa.

Itse asiassa Ruotsi olisi ollut Calmforsin mukaan valmis eurojäsenyyteen jo vuonna 2003, kun asiasta järjestettiin kansanäänestys.

”Nyt heikko kruunu on Ruotsille haitta, mutta aiemmin siitä on ollut hyötyä. Tämän monet unohtavat.”

Vientiyritykset ovat perinteisesti hyötyneet halvasta kruunusta, kun kruunuissa hinnoitellut tuotteet ovat olleet maailmalla halpoja. Tämä on ylläpitänyt tuotantoa ja työllisyyttä, kun maailmantalous on kärsinyt laskusuhdanteesta, Calmfors korostaa.

Näin on ollut silloin, kun inflaatio ei ollut ongelma. Tällä hetkellä heikko kruunu nostaa tuontitavaroiden hintoja ja vauhdittaa siten inflaatiota.

”Heikko kruunu tekee inflaation vastaisesta taistelusta vaikeampaa. Tämä voi pakottaa keskuspankki Riksbankin nostamaan korkoja lisää ja pitämään ne korkeina pidempään.”

Calmforsin mukaan useat tutkimukset osoittavat, että eurojäsenyydestä olisi ainakin jonkun verran hyötyä sekä Ruotsin viennille että tuonnille. Ulkomaankauppa voisi kasvaa 10–15 prosenttia, mikä lisäisi helposti talouskasvua yhden tai kaksi prosentin kymmenystä vuodessa, hän uskoo.

Yksi eurojäsenyyden hyödyistä olisi luonnollisesti myös valuuttakurssišokkien jääminen historiaan. Kruunu on ottanut aina takkiinsa isojen kriisien aikana.

Asiantuntijat eivät ole yksimielisiä siitä, mistä kruunun heikkous tällä hetkellä johtuu. Eikä siihen ole yhtä selkeää syytä.

Viime aikoina yhdeksi syyksi on tarjottu Ruotsin talouden taantumaa sekä pelkoa kiinteistökriisistä ja ongelmista asuntomarkkinoilla.

Vakioselitykset epäilyttävät Calmforsia. Jos kiinteistösektorilla ajauduttaisiin todelliseen kriisiin, Ruotsi pystyisi hoitamaan asian, koska pankit ovat vakavaraisia ja julkinen talous vahva, hän sanoo.

Hän muistuttaa, että valuuttakurssit ylipäätään liikkuvat paljon ja joskus pitkäänkin ilman selkeää syytä. Niin ovat tehneet euro ja dollarikin.

Calmfors ei usko, että eurojäsenyys nousee uudestaan päätettäväksi lähiaikoina. Poliittisesti se ei juuri nyt puolueiden välillä onnistuisi. Hallitus on riippuvainen oppositiossa olevien ruotsidemokraattien tuesta, ja ruotsidemokraatit vastustavat vahvasti eurojäsenyyttä.

Julkisuudessa on sen sijaan kuultu nimekkäiden vaikuttajien huutelevan eurojäsenyyden perään.

Näin ovat tehneet esimerkiksi entinen pääministeri Carl Bildt sekä suomalaisyritystenkin suuromistajana tunnettu sijoittaja Christer Gardell, joka aiemmin vastusti euroa. Hän on ehtinyt jo haukkua halpaa kruunua paskavaluutaksi, skitvaluta.

Elinkeinoelämää edustava Svenskt Näringsliv ei ole ottanut julkisesti kantaa eurojäsenyyteen. Osa sen jäsenyrityksistä kannattaa liittymistä, osa vastustaa.

Nyt Svenskt Näringsliv on pyytänyt Calmforsia tilaisuuteensa pitämään esitelmän siitä, mitkä olisivat eurojäsenyyden hyödyt ja haitat Ruotsille.

Päästämme hänet jatkamaan esityksen valmistelua.

Ulkona Östermalmin kaduilla vilisee töistä palaavia ihmisiä. Viereisen kauppahallin puleeratuissa ravintoloissa herkutellaan katkarapu- ja lohileivillä.

Yksi lohileipä maksaa 275 kruunua eli noin 24 euroa. Se ei tunnu suomalaisen kukkarossa vielä kovin halvalta.

LOPPUVIDEO YLEISTÄ KÄVELYÄ