Kuva ilmestyi Facebookiin heinäkuussa 2018. Puinen työpöytä, kaksi kännykkää, henkilökortti sekä tietokoneen näyttö. Ei sinänsä mitään ihmeellistä. 

Mutta kun katsoi kuvaa tarkasti, saattoi erottaa tietokoneen näytöllä näkyvät kuvakkeet. 

Yksi oli nimeltään d.400.1111. 

Se olisi ollut kenelle tahansa meistä hepreaa, mutta Meyerin Turun telakan työntekijät tunnistivat numerosarjan heti. Se oli maailman suurimman loistoristeilijän, Icon of the Seasin, pohjapiirustus ja rakennusohje, niin sanottu yleisjärjestely. 

Suomalaisen telakkateollisuuden ehkä tarkimmin varjeltu salaisuus. 

Joku oli vienyt sen Kiinaan. 

Kun laivan suunnittelu alkaa, ensin piirretään yleisjärjestely. Se summaa valtavan määrän teknistä tietoa: minkä kokoinen laiva on, paljonko on hyttejä, miten ne on sijoiteltu. 

Yleisjärjestely on ikään kuin laivan yksityiskohtainen pohjapiirros.

Kilpailijan käsissä yleisjärjestely voisi olla korvaamaton. Sen avulla pystyisi periaatteessa kopioimaan laivan. Telakan työntekijöistäkin sen näkee kokonaisuudessaan vain hyvin pieni joukko. Usein siitä jaetaan vain tiettyjä osia kerrallaan, jos työ sitä vaatii. 

Jos yleisjärjestely olisi paperipiirustus, sitä säilytettäisiin turvallisimmassa kassakaapissa, jonka markkinoilta suinkin löytäisi. 

Mutta nykymaailmassa sekin on tietysti digitaalinen. Yksi hiiren napin painallus, ja tämän mittaamattoman arvokkaan dokumentin saattoi ladata Meyerin telakan sisäisestä Kronodoc-tietojärjestelmästä omalle tietokoneelleen. 

Näin turkulainen laivanrakennusinsinööri Aki Puromaa oli Facebookissa julkaisemansa kuvan perusteella tehnyt. 

Puromaa oli Meyerin Turun telakan entinen projekti-insinööri. Hän oli jäänyt yllättäen eläkkeelle reilut puoli vuotta aiemmin. 

Yhtä kokeneita insinöörejä telakalla oli ollut vain muutama. 

Puromaa oli valmistunut laivanrakennusinsinööriksi vuonna 1979 Turun teknillisestä oppilaitoksesta. Heti valmistumisensa jälkeen hän oli saanut töitä Turun telakalta. Silloin sen omisti vielä Wärtsilä.

Aluksi hän oli suunnitellut nestekaasua kuljettavien säiliöalusten teräsrakenteita, myöhemmin risteilijöitä, monista uutiskuvista tuttuja: Freedom of the Seasia, Voyager of the Seasia ja Oasis of Seasia. 

Hän oli nähnyt telakan vaikeat ajat ja omistajamuutokset. Vuonna 1989 Wärtsilä Meriteollisuus oli ajautunut konkurssiin. Uudeksi omistajaksi oli tullut Masa-Yards, pari vuotta myöhemmin norjalainen Kværner. Vuonna 2008 omistus oli siirtynyt jälleen uusiin käsiin, nyt eteläkorealaiselle STX:lle. Se taas oli myynyt telakan saksalaiselle Meyer Werftille ja Suomen valtiolle 2014.

Nykyään Turun telakan omistaa kokonaan Meyer.

Puromaan ammattitaitoa arvostettiin. Niin paljon, että hän oli vastannut telakalla myös  nuorempien insinöörien kouluttamisesta.

Luonteeltaan hän oli kuitenkin äkkipikainen. Eikä aina erityisen tahdikas, entinen esimies kuvasi. 

Meyerilla Puromaa oli joutunut matkustuskieltoon. Syy oli hänen alkoholinkäytössään.

Vuosia aiemmin hänet oli usein tavattu töissä krapulaisena. Kerran hän oli ratkennut juomaan Saksan-matkallaan ja ajanut seuraavana aamuna telakalle juovuksissa. Sen jälkeen hän oli saanut Saksan telakalle elinikäisen porttikiellon.

Helle oli heinäkuussa 2018 jatkunut Suomessa jo monta viikkoa. Maarianhaminan Länsisatama oli täynnä purje- ja moottoriveneitä. 

Satamassa kellui omalla veneellään Meyerin Turun telakan myyntiosaston päällikkö, Puromaan entinen esimies. Edellisvuonna hänet oli nimetty Icon-risteilijäsarjan projektipäälliköksi. 

Sähköpostiviesti keskeytti loman. 

Oletko nähnyt Puromaan Facebook-päivityksen? kollega kirjoitti. 

Myyntipäällikkö kaivoi sen esiin. Saman tien hän lähetti viestin Meyerin myyntijohtajalle Saksaan sekä yhtiön pääjuristille. 

Myyntipäällikkö selitti. 

Puromaa oli telakan entinen eläkkeelle jäänyt projekti-insinööri. Nyt hän oli julkaissut Facebookissa kuvan. Se oli otettu Kiinassa. Kuvassa näkyi tietokone, jonka työpöytä oli täynnä salaisia dokumentteja, Icon-risteilijäprojektin yleisjärjestelyä ja niin edelleen. Ja että se oli rikollista.

Meyerin telakalla oli tästä tarkat ohjeet: jos lähti työmatkalle Kiinaan, tietokoneella ei saanut olla mitään salaiseksi luokiteltua aineistoa. Aina oli mahdollista, että ne varastettaisiin. Meyerilla oltiin hyvin tietoisia kiinalaisten vakoilusta.

Kuvasta oli selvinnyt muutakin. 

Puisella työpöydällä oli näkynyt henkilökortti. Puromaa oli asetellut sen selvästi varta vasten pystyyn, jotta se näkyisi kunnolla. Henkilökortti kuului kiinalaiselle telakkayhtiölle. 

Puromaa työskenteli siis nyt Meyerin kilpailijalle. Ja samaan aikaan hänellä oli hallussaan Meyerin suurimpia liikesalaisuuksia. 

Meyerilla alkoi ankara selvitystyö. Mihin kaikkiin järjestelmiin Puromaa oli päässyt? Mitä tietoja hän oli vienyt? 

Ensimmäiseksi piti kuitenkin estää Puromaalta pääsy luottamuksellisiin tietoihin. Näin Meyer teki kolme päivää sen jälkeen, kun valokuva oli ilmestynyt Facebookiin. 

Vakoiluepäily kantautui pian Puromaankin korviin. Hän lähetti myyntipäällikölle sähköpostia.

[X], jotkut epäilivät, että olen antanut tälle [kiinalais]telakalle jotain aineistoa. Sitä en tee enkä tule tekemään. Voisit soittaa ja voitaisiin jutella asiasta.

Myyntipäällikkö vastasi: 

Minua on ohjeistettu, etten keskustelisi kanssasi. Joten ei soitella nyt eikä myöhemmin.

It-osasto tutki lokitietoja. Kolme Meyerin insinööriä alkoi käydä läpi tiedostopolkuja, joita lokitiedoista paljastui. 

Se oli aikaa vievää hommaa. Pitkä lista tiedostonimiä koottiin excel-taulukkoon. Niitä insinöörit kävivät systemaattisesti läpi. Heidän piti arvioida, kuinka salaisia tietoja Puromaa oli kopioinut. Jälkikäteen oikeudenkäynnissä eräs heistä muisteli, että kolmelta insinööriltä työhön oli mennyt yli kuukausi. 

Kävi ilmi, että Puromaa oli kopioinut asiantuntevasti kaiken vähänkin tärkeän yrityksen M-verkkoasemalta, jonne tärkeimmät asiakirjat koottiin. Suurin osa aineistosta oli sellaista, jonka Meyer oli luokitellut luottamukselliseksi tai erittäin luottamukselliseksi. 

Esimerkiksi uudenvuodenaattona, päivänä, jona jäi eläkkeellä, Puromaa oli kopioinut M-asemalta useita satoja tiedostoja.

It-osaston mukaan hän oli yrittänyt päästä käsiksi myös aineistoon, johon hänellä ei ollut käyttöoikeuksia. 

Suunnitelma oli ilmeisesti kytenyt Puromaan mielessä pitkään. Lokitiedoista kävi ilmi, että hän oli aloittanut salaisten tiedostojen kopioimisen jo puoli vuotta ennen siirtymistään eläkkeelle.

Kun Puromaa loppuvuodesta 2017 oli kertonut jäävänsä eläkkeelle, hän oli ollut suunnittelemassa risteilijää maailman suurimmalle Carnival-varustamolle, nimeltään Costa Smeralda. 

Marraskuussa 2017 rakentaminen oli kesken. Työt olivat kriittisessä vaiheessa. Kokeneen insinöörin lähtö oli telakalle kova isku. 

Puromaa teki ehdotuksen osastonsa päällikölle. Hän voisi jatkaa töitä Meyerin konsulttina kotoaan käsin. Palkakseen hän ehdotti tuntikorvausta, josta olisi kertynyt 32 500 euroa kuukaudessa.

Se oli aikamoinen pyyntö. Puromaa oli toki yksi myyntiosaston parhaiten palkatuista projekti-insinööreistä, mutta ei kukaan tienannut niin paljon. Hänen palkkansa Meyerilla oli reilut 5 000 euroa kuussa. Sopimusta ei tehty.

Puromaalla oli kuitenkin toinenkin suunnitelma. Sitä hän oli alkanut valmistella salaa jo kuukausia aiemmin. 

Royal Caribian Cruises (RCC) on maailman toiseksi suurin risteilijävarustamo. Se oli tilannut Meyerin Turun telakalta kolme jättimäistä loistoristeilijää. Icon of the Seas oli niistä ensimmäinen. Kahden muun Icon-luokan risteilijän on määrä valmistua vuosina 2025 ja 2026. 

Puromaa otti yhteyttä RCC:hen. Helmikuussa 2018 hän aloitti työt RCC:n kolsulttina. 

Koska RCC oli Meyerin asiakasyritys, Puromaalle annettiin käyttöoikeus moniin Meyerin luottamuksellisiin tietoihin. Sitä uusi työ edellytti. 

Tällaisia yrityssalaisuuksiksi luokiteltuja tietoja säilytettiin Meyerin sisäverkon M-levyllä sekä tiedostonhallintaohjelmassa nimeltä Kronodoc. Näihin molempiin Puromaa sai käyttöoikeuden. 

Näin hän pääsi käsiksi myös maailman suurimman risteilijän, Icon of the Seasin, yleisjärjestelyyn. 

Ei ole mikään salaisuus, että suomalaisten rakentamat risteilijäalukset kiinnostivat kiinalaisia. 

Kahdeksan vuotta sitten Kiinan valtion omistama telakkayhtiö China Merchants Heavy Industry ehdotti Meyerille yhteistyötä. Kiinalaiset olisivat halunneet rakentaa yhdessä Meyerin kanssa risteilyaluksen.

Loistoristeilijän suunnittelu ja rakentaminen ei ole helppoa. Meyerin Turun telakan lisäksi sellaisia valmistaa vain kolme muuta telakkaa koko maailmassa.

Yleensä aloitteleva telakka aloittaa helposti suunniteltavista rahtilaivoista. Kun kokemus rakentamisesta karttuu, telakka voi siirtyä yksinkertaisiin autolauttoihin ja pieniin  risteilyaluksiin.

Suuren risteilyaluksen rakentaminen on vaikeaa. Hankaluus liittyy siihen, että aluksen suunnittelu ja rakentaminen etenevät yhtä aikaa. Päällekkäiset prosessit tekevät työstä monimutkaista. 

Sen sai huomata esimerkiksi japanilaisen Mitsubishi Heavy Industriesin telakka, jolta Carnival-varustamon saksalainen tytäryhtiö Aida Cruises tilasi kaksi suurta risteilyalusta vuonna 2011. 

Ensimmäisen risteilijän Aidapriman valmistuminen viivästyi vuodella ja sen rakentamiskustannukset nelinkertaistuivat suunnitellusta. Lopulta telakka laski menettäneensä yli kaksi miljardia euroa kahden risteilijän rakentamisessa. Yhtiö ilmoitti jatkossa keskittyvänsä vain pienten ja keskisuurien risteilyalusten rakentamiseen.

Meyer ei lähtenyt yhteistyöhön kiinalaistelakan kanssa. Se pelkäsi vakoilua. Yhteisen laivanrakentamisen jälkeen China Merchants Heavy Industry olisi todennäköisesti alkanut rakentaa itsenäisesti vastaavia aluksia.

Kun Meyer kieltäytyi yhteistyöstä, seuraavaksi kiinalaiset yrittivät ostaa Meyerin telakan.

Kiinan kommunistinen puolue julkaisi vuonna 2015 kansallisen ”Made in China 2025” -suunnitelman. Yksi sen tähtäin oli kasvattaa maan telakkateollisuutta varsinkin loistoristeilijöissä. 

Hallitus on tukenut omia telakoita avokätisesti. Vuoden 2015 jälkeen Kiinan telakkateollisuus onkin kasvanut huimasti. 

Kiinalaistelakat ovat ottaneet isoja kehitysaskelia myös ostamalla länsimaisia telakoita ja meriteollisuusyrityksiä. Vuonna 2014 kiinalaiset ostivat muun muassa maineikkaan turkulaisen laivansuunnittelutoimiston Deltamarinin. 

Viime syksynä yhdysvaltalaismediat uutisoivat, että kiinalaistelakkojen rakennuskapasiteetti on jo 232 kertaa yhdysvaltalaistelakkoja suurempi. Kiinalla on jo nyt enemmän sotalaivoja kuin Yhdysvalloilla.

Ensimmäinen Kiinassa rakennettu loistoristeilijä valmistui viime vuoden marraskuussa. Adora Magic City -risteilijä on 300-metrinen jättiläinen. Se lähti neitsytristeilylleen tammikuussa. 

Sekin on seurausta Kiinan määrätietoisesta strategiasta.

Muutama kuukausi eläkkeelle jäämisensä jälkeen, huhtikuussa 2018, Puromaa sai tekstiviestin. 

”Hyvä herra Aki. Saavun Helsinkiin klo 16.45 lennolla LH8.”

Viestin lähettäjä oli nelikymppinen kauppatieteitä opiskellut kiinalaismies, joka työskenteli China Merchants Industry Holdings -yhtiön varatoimitusjohtajana. Aiemmin hän oli tehnyt uraa konsernin laivasuunnittelussa. 

China Merchants Industry Holdings on China Merchants Heavy Industry -telakan emoyhtiö. Saman telakan, joka kahdeksan vuotta aiemmin oli yrittänyt ensin yhteistyötä Meyerin kanssa ja sitten ostaa koko telakan. 

Puromaa vastasi: ”Etsin meille rauhallisen paikan, jossa voimme jutella.”

Kiinalainen lensi Suomeen Frankfurtista keskiviikkona 4. huhtikuuta Lufthansan lennolla. He olivat varanneet tapaamiseen vain muutaman tunnin, sillä jo samana iltana kiinalaismies lensi Hampuriin.

Tapaamispaikasta ei ole tarkkaa tietoa. Ulkona oli viileä, lämpötila nollan tuntumassa, joten ehkä he menivät sisälle ravintolaan tai hotelliin. 

Tapaamisen aikana neuvoteltiin siitä, millä ehdoilla Puromaa ryhtyisi kiinalaistelakan konsultiksi. Puromaan kannalta neuvottelut sujuivat loistavasti. 

Kiinalaisyritys lupasi hänelle konsultin työstä 1 700 euron päiväkorvauksen. Sovituilla työajoilla siitä kertyisi kuukaudessa 34 000 euroa. 

Hän sai bisnesluokan lentolippuja sekä hotelli- ja kuljetusedun. Hänen perheenjäsenilleen kustannettiin vuodessa kaksi matkaa Kiinaan, nekin bisnesluokassa.

Kiinassa Puromaa sai oman työhuoneen, kalustetun asunnon sekä amerikkalaisvalmisteisen auton ja autonkuljettajan. Sopimuksen allekirjoitusbonuksena kiinalaisyhtiö maksoi Puromaan tilille kolmena tilisiirtona yli satatuhatta euroa.

Puromaan konsultintehtävään kuului auttaa yhtiötä sen risteilyalustoiminnan kehittämisessä. Lisäksi hän lupautui tarjoamaan yhtiön käyttöön uusia innovaatioita ja teknologiaa.

Oikeudenkäynti Puromaata vastaan alkoi Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa keväällä 2023. Melkein viisi vuotta sen jälkeen, kun vakoiluepäily oli alkanut. 

Oikeudenkäynti oli monella tapaa poikkeuksellinen. 

Suomessa syytetään hyvin harvoin ketään yritysvakoilusta. Meyerin mukaan Puromaa oli vienyt telakalta salaisia tietoja, jotka olivat erittäin luottamuksellisia, yhtiön ydinosaamista. 

Poikkeuksellista oli myös oletetun vahingon suuruus. 

Oikeudenkäynnissä Meyer pyrki salaamaan varastettujen tiedostojen määrän, mutta se selviää yhdestä takavarikkoasiakirjasta. Niitä oli kaikkiaan 800 000. Meyerin asiantuntijat arvioivat niiden arvoksi ainakin 500 miljoonaa euroa. 

Sen mittaluokan yritysvakoilua ei ole Suomessa koskaan ennen ollut. 

Mihin arvio perustui? 

Meyerin laivateoriaryhmän esimies kuvasi oikeudenkäynnissä sitä telakalle pitkän ajan kuluessa kertynyttä osaamista, jota ei opi koulussa. Tietotaitoa, joka oli syvällä niissä luottamuksellisissa dokumenteissa, joita Puromaa oli kopioinut. 

Kun isoa laivaa suunnitellaan, eniten insinöörit miettivät sitä, miten laiva kulkisi vedessä mahdollisimman liukkaasti ja pienimmällä mahdollisella vastuksella. Miksi? Koska se heijastuu lopulta suoraan laivan tilanneen varustamon talouteen: mitä pienempi vastus, sitä vähemmän polttoainetta kuluu. 

Turussa tällaista laivan ”hydrodynamiikkaa” sekä meluntorjuntaa oli laivateoriaryhmän esimiehen mukaan kehitetty vuosikymmenet. Ne olivat telakalle isoja kilpailuvaltteja. 

Toinen oikeudenkäyntiä varten kuultu telakan työntekijä vertasi tätä syvää osaamista ohjelmistokehityksen lähdekoodiin. Sellaista ei ikinä jaettaisi ulkopuolisille. 

”Kun tällainen asia, jota ei koskaan millään hinnalla myytäisi pois, vuotaa julki, se on pahin mahdollinen tilanne.” 

Kolmas todistaja sanoi, että suomalainen telakka ei voi kilpailla muulla kuin tietotaidolla, innovaatioilla, laadulla ja aikatauluilla. Jos nämä tiedot päätyisivät kiinalaiselle kilpailijalle, koko telakan olemassaolo olisi uhattuna. 

Luovuttiko Puromaa salaisia dokumentteja kiinalaisille? Oikeuden mukaan oli selvää, että hän oli kopioinut luvatta tiedostoja. Mutta ei ole varmuutta, mihin tiedot lopulta päätyivät. 

”Tutkinta ei ulottunut Kiinaan, koska Kiinassa mahdollisesti tapahtuneet asiat eivät ole Suomen lainkäyttövallan alla”, tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Kaarle Lönnroth kertoo.

Puromaa vakuutti poliisikuulusteluissa, että hän ei luovuttanut tietoja kiinalaisille, vaan käytti niitä vain oman työnsä tukena.

Hänen tietokoneeltaan löytyi kuitenkin kansio nimeltä CMHI. Se oli lyhenne Kiinan valtion omistamasta telakasta China Merchants Heavy Industrysta. Yhdelle kansion alakansioista oli annettu nimi ”GIVEN” (luovutettu) ja toiselle ”TO BE GIVEN” (luovutetaan).

Oikeuden mielestä oli siis melko varmaa, että ainakin osa Puromaan kopioimasta aineistosta oli päätynyt Meyerin kilpailijoille. 

Suomen suurimpaan yritysvakoilujuttuun sotkeutunut kiinalaismies – hän, joka palkkasi Puromaan kiinalaistelakalle – ei vastannut HS:n haastattelupyyntöön. 

Hän työskentelee nykyään Deltamarinin hallituksen puheenjohtajana. Saman turkulaisen laivansuunnittelutoimiston, jonka kiinalaiset ostivat vuonna 2014. 

Miksi Puromaa alun perin laittoi kuvan Facebookiin? Se oli varomatonta. Ilman sitä koko vakoilujuttu ei ehkä olisi edes paljastunut. 

Eräs entinen työkaveri arveli, että kyse saattoi olla pröystäilystä. 

Kerran, jäätyään jo Meyerilta eläkkeelle, Puromaa oli tavannut entisen esimiehensä lentokentällä. He olivat palaamassa Hampurista alan messuilta. Puromaa oli ollut juovuksissa ja puhunut kentällä ja myöhemmin koneessa kovaan ääneen. Esimies oli pitänyt sitä kiusallisena. 

Puromaa oli kertonut työskentelevänsä nyt Kiinassa. Siellä saa hyvää palkkaa, tule sinäkin Kiinaan, Puromaa oli sanonut. 

Meyerin palveluksessa Puromaalta oli liiallisen alkoholinkäytön takia evätty ulkomaankomennukset. Se häntä oli jäänyt kaivelemaan. Hän oli aina nauttinut messumatkoista ja alan kansainvälisistä konferensseista. 

Puromaalta emme voi enää tapahtumista kysyä. Hän kuoli kesken oikeudenkäynnin. 

Ei ole tiedossa, että hänellä olisi ollut rahahuolia. Hän oli ollut osastonsa toiseksi parhaiten palkattu projekti-insinööri. Ehkä raha silti houkutteli. 

Kiinalle Puromaa oli joka tapauksessa yksi pala isoa palapeliä. 

Ensin kiinalainen telakkayhtiö ehdotti Meyerille yhteistyötä. Kun se ei onnistunut, se yritti ostaa telakan. Lopulta se sai haluamansa äkkiväärältä suomalaisinsinööriltä, joka näki tilaisuuden rikastua. 

Turun telakan entisen laivanrakennusinsinöörin nimi on hänen läheistensä suojelemiseksi muutettu. 

Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi insinöörin yrityksen ja kuolinpesän maksamaan Meyerille viisi miljoonaa euroa hyvityksiä ja 95 000 euroa vahingonkorvauksia. Kuolinpesän osuus oli näistä 365 000 euroa. Hyvitysten laskennallinen arvo oli 1,1 prosenttia varastetun aineiston kokonaisarvosta. Viime vuoden lokakuussa annettu tuomio on lainvoimainen.

Teksti: Toni Lehtinen; kuvitus: Anni Mutikainen; tekstin editointi ja tuottaminen: Sami Simola.