Uusien teknologioiden käyttöönotto noudattaa yrityksissä usein samaa kaavaa. Innostutaan, aletaan ideoimaan ja unohdetaan, mikä olikaan yrityksen liiketoiminnan ydin.

Näin Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston (Lut) professori Paavo Ritala ajattelee. Hän tutkii strategisia innovaatioita.

Internet, alustatalous, lohkoketju, Ritala luettelee. Niistä kaikista on seurannut buumi.

”Klassinen viisaus on, että uusien teknologioiden vaikutus yliarvioidaan lyhyellä aikavälillä ja aliarvioidaan pitkällä aikavälillä.”

Ritalan mukaan tekoälyn käyttöönotto yrityksissä noudattaa samanlaista kehitystä, joka on nähty aiemmissa merkittävissä teknologisissa murroksista.

Uudesta teknologiasta yritetään hyötyä kaikin keinoin, mutta ideoista puuttuu aito liiketoimintalähtöisyys.

”Siitä puuttuu ajatus, että miten sitä bisnestä tehdään oikeasti. Koska kaikilla on kiire kokeilla teknologiaa.”

Tästä huolimatta Ritala ajattelee, että kaikkien yritysten kannattaisi käyttää tekoälyä liiketoimintansa tehostamiseen.

Hän sanoo, että tekoälyn käyttämättömyydestä on samalla tavalla haittaa kuin jääräpäisestä digimurroksen vastustamisesta.

Ajatus on yksinkertainen. Tekoälytyökalut ovat melko helposti yritysten saatavilla, ja valtaosa yrityksistä tulee hyödyntämään tekoälyä jollain tapaa. Kehitys muokkaa vähitellen kokonaisia toimialoja. Jos kelkkaan ei lähde, jää väistämättä jälkeen.

Tämä on tavallaan nurinkurista. Kun yritykset kiirehtivät hyödyntämään tekoälyä, sivutuotteena syntyy myös huonoja ideoita, jotka eivät oikeastaan tue liiketoimintaa. Ei riitä, että otetaan käyttöön samat työkalut kuin muissakin yrityksissä.

Tekoäly ei ole taikaliima, joka korjaa yrityksen heikot perustukset. Jotta tekoälyä voi hyödyntää fiksusti liiketoiminnan tehostamiseen, yrityksen strategian on oltava kunnossa.

”Joissain yrityksissä lähdetään kehittämään liikaa teknologia edellä, ja sitten unohdetaan strategia, asiakkaat tai oma toimialaosaaminen.”

Siksi tekoälyä hyödyntäessä pitäisi Ritalan mukaan palata perusasioiden äärelle. Mikä luo asiakkaille arvoa?

Tekoälyn hyödyt ja kilpailuedut kasaantuvat yrityksille, jotka ymmärtävät tämän.

Ritala on tutkinut tekoälyn hyödyntämistä markkinointi- ja viestintätoimistoissa. Se on ala, jota hän ajattelee tekoälyn ”tehostavan valtavasti”.

Esimerkiksi generatiivisen tekoälyn avulla voi laatia luonnoksia visualisoinneista ja teksteistä. Koska tekoälytyökalut ovat helposti saatavilla, kuka tahansa voi hyödyntää niitä.

Se johtaa Ritalan mukaan ylituotantoon.

”Laadukkaista markkinoinnin ja viestinnän sisällöistä tulee yleisiä hyödykkeitä.”

Siksi tekoäly tavallaan kirittää yrityksiä kehittämään liiketoimintaansa. Mikä on yrityksen kilpailuetu, jos valtaosa yrityksistä pystyy tarjoamaan nopeaa ja laadukasta sisällöntuotantoa?

Ritala uskoo, että markkinointi- ja viestintätoimistot kilpailevat tulevaisuudessa asiakassuhteilla, luottamuksella, vahvoilla brändeillä, syvällisellä ajattelulla ja luovuudella.

Vaikka Ritala ajattelee, että jokaisen yrityksen pitäisi alkaa pohtia, miten tekoälyä voisi hyödyntää liiketoiminnassa, kaikkiin työtehtäviin sitä ei kannata tunkea.

Esimerkiksi esihenkilötyössä viestintää ei kannata ulkoistaa tekoälylle. Inhimillistä älykkyyttä ja tunneälyä sisältävät työtehtävät kannattaa jatkossakin säästää ihmisille.

Tekoälyyn on ladattu valtavat tuottavuusodotukset. Ritala ajattelee, että käynnissä on murros, joka muuttaa tietotyötä pysyvästi.

”Markkinatalous toimii niin, että jos on joku innovaatio, minkä käyttöönotolla voidaan luoda uutta vaurautta, niin koko järjestelmä ryhmittyy sen taakse ja me ihmiset työnnämme sitä eteenpäin.”

Mutta samaan aikaan Ritalan mielestä olisi hienoa, että kiirehdittäisiin myös sen pohtimista, miten tekoälyä voitaisiin hyödyntää niin, että siitä syntyisi mahdollisimman vähän vahinkoa ja mahdollisimman paljon hyvää ihmiskunnalle.

Käytännössä on kysymys siitä, mihin tuottavuutta suunnataan.

”Ihmiskunnan pitää pysäyttää ilmastonmuutos ja kääntää sen suunta. Meidän on pakko hyödyntää tuottavuutta lisääviä työkaluja sen ratkaisemisessa.”

Jos poikkitieteellinen-termiä käyttää ihmisestä, niin Suvi Auvinen on elävä esimerkki sellaisesta. Hänet tunnetaan niin anarkistina, kirjailijana, radiojuontajana kuin vastuullisuuskonsulttina. Löytyy tutkinto teatterikorkeakoulusta ja yliopistolta hankittu opettajan pätevyys.

Nyt Auvinen käyttää itse poikkitieteellinen-termiä organisaatiosta, jonka parissa hän työskentelee. Turvallisen tekoälyn tutkimuskeskus on viime keväänä perustettu organisaatio, jonka tavoitteena on varmistaa nimensä mukaisesti tekoälyn turvallinen kehitys.

Heti puhelinhaastattelun alkuun Auvinen toteaa, että Suomeen tarvitaan tekoälylle oma lainsäädäntö. EU-lainsäädäntö on auttamatta liian hidasta. Sitä ei voi jäädä odottelemaan.

Tarvitaanko Suomeen siis tekoälyministeri?

”Jonkinlainen sääntelyelin. Se voi olla jonkun ministeriön alainen.”

Sitten Auvinen tarjoaa perusteluita.

”Pitäisi ymmärtää, ettei kyse ole vain teknologisesta asiasta, vaan yhteiskunnallisesta ja myös sosiaalisesta muutoksesta. On tärkeää, että emme jumiudu teknologiakulmaan.”

Asia on helppo ymmärtää, jos katsoo miten jättiyhtiöt, kuten Google, Meta ja Apple, ovat muuttaneet maailmaa viimeisen vuosikymmenen aikana. Alkuun harmittomilta vaikuttaneet yhtiöt ovat muuttaneet lähes jokaisen arkea. Teknologiayhtiöiden tuttu virsi kuuluu, että he kehittävät vain teknologiaa ja se on aina neutraalia. Mutta teknologia on lopulta voima, joka muuttaa ihmisten käyttäytymistä ja ajattelua. Se muovaa jokaista käyttäjäänsä. Se ei siis ole koskaan täysin neutraalia.

Auvinen kuitenkin huomauttaa, että toisaalta myös teknologian käyttäjät, ihmiset, saattavat ajatella, että koneet ovat vain koneita ja ohjelmat ohjelmia. Joskus teknologiayhtiöt saattavat olla hyvinkin tietoisia siitä, että heidän tarjoamansa tuotteet eivät ole neutraaleja. 

Arkea tutkimalla onkin helppo päästä konkreettisiin asioihin, joihin teknologia vaikuttaa.

Auvinen nostaa esiin koulutusjärjestelmän.

”Koulutusjärjestelmä on aivan uudenlaisen tilanteen edessä. Sitä ei ole opetussuunnitelmassa huomioitu.”

Nyt kouluissa lähinnä mietitään, kielletäänkö vai sallitaanko tekoälyohjelmien käyttö, hän toteaa.

”Se on oikeastaan väärä keskustelu. Pitäisi puhua, mitä tapahtuu tiedolle. Mitä tapahtuu oppimiselle? Mitä tulee tietää itse? Miten suojaudutaan disinformaatiolta, jos ajattelu on ulkoistettu koneelle?”

Auvinen näkee tekoälyohjelmien läpimurron vaikuttavan maailmaan niin suuresti, että koko koulutusjärjestelmä pitäisi miettiä radikaalisti uudelleen. Hänen mielestään nyt olisi pohdittava sitä, minkälaisia asioita ihmisen on osattava tulevaisuudessa.

Mutta mitkä ovat niitä konkreettisia keinoja, joilla vältytään epäsuotuisilta kehityksiltä – sellaisilta, joita teknologia on jo viime vuosikymmeninä aiheuttanut? Ainakin ensin olisi laajennettava näkökulmaa teknisyydestä pois. Auvisen mukaan teknisistä kysymyksistä päästään irti juuri Chat GPT:n kaltaisilla ohjelmilla, jotka näyttävät suurelle yleisölle, mitä tekoäly oikeasti tekee.

Chat GPT on tuonut tekoälyohjelmat insinöörien työpöydiltä kaikelle kansalle, aina koululaisista Paavo Väyryselle.

”Tarvitsemme vielä nykyistä enemmän uusia tekoälysovelluksia, jotka tulevat arkeen. Se pakottaa ajattelemaan.”

”Ajattelen, että tekoäly on seuraava yleiskäyttöteknologia, vähän kuin sähkö. Emme ajattele erikseen, että käytämme sähkölaitteita. Samalla tavalla tekoäly lävistää arjen, työnteon ja kommunikaation.”

Sähkölaitteilla on standardit ja määräykset. Niiden turvallisuutta valvotaan. Samalla tavalla tekoälyä pitäisi valvoa. Siihen tarvitaan Auvisen mukaan sääntelyelin, joka valvoo, kuka tekoälyn on valmistanut, miten se on tehty. Tarvitaan siis standardeja, työkaluja ja testejä. EU on toki kehittämässä tekoälyn sääntelypakettia, mutta se ei Auvisen mukaan vielä riitä.

EU:n sääntelypaketti on kehitetty parin viime vuoden aikana. Tekoälyn käsittely on Auvisen mielestä löysää. 

”Läpinäkymätön ja sääntelemätön, yhteiskuntiin ja yksilöihin vaikuttava teknologia on minusta merkittävämpi uhka kuin pari pakolaista itärajalla. En tiedä, onko Suomen nykyinen hallitus tästä ihan kartalla.”

Jo kansallisen turvallisuuden vuoksi olisi mietittävä, miten ja missä tekoälyä saa käyttää. Voiko sitä hyödyntää Suomen keskeisen infrastruktuurin, kuten sähköverkon ylläpidossa, vesihuollossa tai puolustusvoimissa?

”Ajattelen, että nyt on todella kiire perustaa jokin elin miettimään, mitä olemme tekemässä.”

Ennen yhteiskunnan työnjako oli selkeä. Insinöörit kehittivät ongelmiimme ratkaisuja, joiden seurauksia sosiologit sitten kritisoivat.

Kohta kumpaakaan ei ehkä tarvita. Tekoälytutkija korvaa molemmat. Hän automatisoi koko ongelmanratkaisun.

Ajatus on tekoälyprofessori Samuel Kasken: tekoälykehityksen vaarana on, että ihminen sivuutetaan päätöksenteossa, vaikka tekoälyn kehno arvostelukyky ei sitä perustelisi.

Miten siis käy sosiologin? Toisaalta yhteiskuntatieteille olisi juuri nyt käyttöä, uskoo kulttuurintutkija Taneli Heinonen.

Olisi tärkeää, ettei tekoälykeskustelu keskity vain tehokkuuteen tai tuottavuuteen, Heinonen sanoo.

”Sellaisen paradigman riski on, että tuotetaan keskinkertaista ajattelua, mutta enemmän ja nopeammin.”

Tekoälyn fiksu käyttö on yhteiskunnallinen haaste, joka parhaassa tapauksessa johtaa monipuolisempaan ajatteluun. Sellaiselle myös Heinosen työura perustuu.

Hän on aiemmin konsultoinut yrityksiä soveltavan etnografian menetelmin, selvittäen asiakkailleen väestön käyttäytymistä ja muuttuvaa kulutuskulttuuria. Nykyisin Heinonen tekee päivätyötään asiakaskokemuksen kehittämisen parissa finanssialalla. Sitä tekoälykehitys muuttaa jo vauhdilla.

Tekoälykeskustelussa korostuukin kaksi tasoa, joista toinen on yksityinen sektori, Heinonen ajattelee.

Puhutaan yrityksistä ja niiden tuottavuusloikasta. Osin ajatellaan, että ajan mittaan tehdään samankaltaisia asioita kuin nyt, mutta ”tuhatkertaisella vauhdilla”. Toisaalla huomio on yksilötasossa: ihmisille syydetään vinkkejä ja vähän pahaenteistä valistuspuhetta, johon sekoittuu uhka omien töiden menettämisestä tekoälylle.

Seurauksena tekoäly on ikään kuin ”kelkka, johon on vain pakko hypätä mukaan, jos haluaa pysyä relevanttina”, Heinonen sanoo.

”Se ei erityisesti ruoki luovuutta, vaan on enemmän sellaista pakkopuhetta.”

Heinonen veisi keskustelua enemmän yhteiskunnallisten ideoiden tasolle. Tekoälyn potentiaalia voisi pohtia ”sosiologisen mielikuvituksen” ja utopioiden kautta.

Kyse on sen määrittelystä, millaisia yllättäviä ratkaisuja tekoäly voisi tuoda Suomelle ja pohjoismaiseen yhteiskuntamalliin.

”Olisi harmillista, jos olisimme niin tylsiä, että voisimme ajatella tekoälyn hyötyinä vain tehokkuutta.”

Katseen voisi kiinnittää esimerkiksi Suomen ikääntyvään väestörakenteeseen, Heinonen ehdottaa. Hän ei tarkoita vain ilmeisimpiä tapoja, joilla saamme kutistuvasta työvoimasta pian enemmän irti.

On tiedossa, että terveydenhuollosta tulee tehokkaampaa. Hallintokoneisto nopeutuu. Osaamistarpeita osataan ennakoida ja koulutusta uudistaa paremmin kuin koskaan, ja niin edelleen.

Mitä kysymyksiä ei ole vielä kysytty? 

Aiemmin Suomi vahvisti hyvinvointivaltiota ja väestönsä elintasoa äitiyspakkauksen ja kouluruoan kaltaisilla innovaatioilla. Ne hyödyttivät väestöä laajasti. Sama tulokulma tulisi ottaa tekoälyyn.

Mikä olisi pohjoismainen tekoälysaavutus, siis AI-ajan äitiyspakkaus?

Lähtökohdat ovat kiinnostavat. Suomi on perinteisesti konsensusyhteiskunta, jossa julkiseen valtaan luotetaan. Siksi väestödata on laajaa ja yksityiskohtaista. Se mahdollistaa tekoälyn kekseliäitä sovellutuksia.

Sitä kautta Heinonen pohtisi, miten tekoäly voisi olla ratkaisemassa vaikkapa nuorten mielenterveysongelmia.

Toisaalta tärkeimmät tekoälyteknologiat pohjaavat tällä hetkellä kielimalleihin. Ehkä ne voisivat siten sujuvoittaa työperäistä maahanmuuttoa.

”Jos työvoimapulan haasteissa on kyse suomen kielestä, niin tekoälykehityksen avulla voisi miettiä ratkaisuja sille, miten ihmiset voisivat ymmärtää toisiaan paremmin.”

Kaikki uudet teknologiat autoista älypuhelimiin ovat tuoneet mukanaan ulkoisvaikutuksia, joita ei alkuun ole ymmärretty, Heinonen muistuttaa. Tekoälyn tuottamista ”saasteista” kuten informaatiojätteestä on saatu vasta maistiaisia. Kaukaa viisasta olisi valjastaa tekoäly lievittämään edellisen arkea mullistaneen teknologian kuten sosiaalisen median haittoja. 

”Pohjoismainen lähestymistapa tähän voisi olla minimalistinen ajattelu. Keskitytään tekemään asioita tekoälyn avulla selkeälinjaisemmin ja laadukkaammin. Sitä voisi soveltaa tekoälyn tuottaman sisältömassan jalostamiseen.”

Kuulostaa vähän epämääräiseltä. Heinonen ei väitä, että hänellä olisi esittää juuri oikeita kysymyksiä, saati valmiita vastauksia.

”Mutta olisi hienoa, jos voisimme yhteiskunnallisesti suhtautua tekoälyyn nykyistä kunnianhimoisemmin. Se vaatii kiinnostavampien ja hedelmällisempien kysymysten muotoilua.”

Lue lisää: Podcast: Kuuntele kolme jaksoa tekoälystä ja siitä, mitä tapahtuu hypekuplan jälkeen.

”Tekoälyn mahdollisia positiivisia vaikutuksia ei nouse tarpeeksi esille. Kansallinen digistrategia huutaa poissaolollaan.” 

Timo Julkunen, toimitusjohtaja, WSOY

”Hyvin usein keskustelussa painottuu teknologian kehittäjien, tuotekehittäjien ja toisaalta akateemisten tekoälykriitikoiden näkökulmat. Keskustelusta puuttuu käyttäjien ja esimerkiksi nuorten ääni aika lailla kokonaan; heidät nähdään lähinnä tekoälyn käytön kohteina tai potentiaalisina kaupallisten sovellusten käyttäjinä. Tekoälysovellusten merkitystä heidän näkökulmastaan ja heidän omilla sanoillaan ei oikeastaan käsitellä missään.”

Anna-Mari Wallenberg, kognitiotieteen dosentti ja VM:n erityisasiantuntija

”Mitkä tekoälyn vaikutukset ovat ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.”

Johanna Vilmi, perustaja ja operatiivinen johtaja, Silta Education 

”Mihin tekoälyä halutaan käyttää? Luomaan yhä koukuttavampia kissavideoita vai ratkaisemaan ilmastokriisi? Vastaus kysymykseen määrää myös sen, mikä on yhteiskuntien vastuu ja valta tekoälyn kehitykseen. Mikä on oikea tapa säädellä tekoälyä globaalisti?” 

Timo Harakka, kansanedustaja, Sdp 

”Valuvatko tekoälyn hyödyt lähinnä paisuvina voittoina suurille teknologiayhtiöille? Saako tavan kansalainen lähinnä kenkää ja uudelleenkouluttautumishaasteen?”

Olli Vitikko, salkunhoitaja, Proprius Partners

”Teknologioiden kehittäjät eivät ole parhaita vastaamaan siihen, mihin heidän kehittämänsä teknologiat vaikuttavat. Kuunnellaan humanisteja, yhteiskuntatieteilijöitä ja filosofeja sekä ihmisiä, joihin automaatio vaikuttaa.”

Alku Sirén, johtava neuvonantaja, Miltton 

”Suomalainen tekoälykeskustelu on liian pelkokeskeistä. Suomalaisessa tekoälykeskustelussa pelätään liikaa työpaikkojen katoamista. Tekoälyn käytön lisääntyessä ihmisten inhokkityötehtävät siirtyvät tekoälylle, mutta ihmisille löytyy uusia työtehtäviä.”

Markku Räsänen, toimitusjohtaja, Confidentialmind

”Julkisen hallinnon tekoälyprojekteista kohkataan, kun puheet on suuret suunnitteluvaiheessa, mutta jälkilöylyjä siitä, mitä nämä projektit todellisuudessa saavuttavat tai minkälaisiin poliittisiin diskursseihin ne sitoutuvat ja mikä niiden sosiaalinen merkitys on, harvoin käydään.”

Santtu Räisänen, väitöskirjatutkija, Kuluttajatutkimuskeskus

”Keskustelu Suomessa on jäänyt täysin vaille kytkentää taustalla oleviin poliittisiin kantoihin liittyen kansalaisten oikeuksiin, yritysten ja valtion toimintaa rajoittaviin säädöksiin ja työntekijöiden asemaan. Keskustelu pitäisi avata penäämällä poliittisilta puolueilta ja niiden edustajilta kantoja muun muassa tekoälyn sääntelyn kuumiin perunoihin, kuten biometriseen valvontaan, tekijänoikeuksiin ja teknologiseen protektionismiin ja huoltovarmuuteen.”

Teemu Roos, professori, Suomen tekoälykeskus FCAI

”Tekoälyn vaikutuksista rauhaan puhutaan vain vähän. Tekoäly kehittyy koko ajan paremmaksi tunnistamaan valheellista sisältöä ja vihapuhetta, lisäksi tekoälymalleja kehitetään kyberpuolustukseen. Automaatioita voitaisiin hyödyntää paremmin rauhan edistämiseksi ja valvomiseksi kolmansissa maissa.” 

Aino Piirtola, projektipäällikkö, CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundation

”Tekoälykeskustelussa ja sitä myötä myös tekemisessä painottuvat tekniset ja taloudelliset aspektit. Käytännössä kuitenkin järjestelmien suunnittelussa, rakentamisessa, käytössä sekä niiden vaikutuksissa on usein merkittäviä inhimillisiä elementtejä ja muuta ratkottavaa, jota olisi syytä lähestyä muotoilun keinoin. Hyödyllisempiä, kestävämpiä ja hallitumpia ratkaisuja syntyy, kun tekoälysovelluksia rakennetaan poikkitieteellisesti muotoilua keskeisesti hyödyntäen.”

Jymy Parhiala, johtava designer, Futurice

”Kun suurin osa sisällöstä tuotetaan tekoälyn avulla, on tärkeää, kenen tekoälyä siihen käytetään, sillä tekoäly muokkaa kieltä, kulttuuria ja maailmankatsomustamme tuotetun sisällön kautta. Tästä ei juuri keskustella.” 

Tero Ojanperä, perustaja ja hallituksen puheenjohtaja, Silo AI

”Olisi innostavaa tuoda tekoälykeskusteluun näkökulma, jossa yhteiskunnan ensisijaisena tavoitteena ei olisi kansalaisten työllistäminen viitenä päivänä viikossa, vaan harppauksia tuottavuudessa juhlistettaisiin mahdollisuuksina vapauttaa aikaa ihmistä ylevöittäviin asioihin, kuten kulttuuriin ja taiteeseen.” 

Kimmo Nurmisto, perustaja, Spyce 5

”Miten yhteiskunnan pitäisi järjestäytyä, että tekoälyn korvaamat työt eivät aiheuta työttömyyttä ja tyytymättömyyttä?”

Miro Nurmela, johtava ohjelmistokehittäjä, Sanoma Media Finland

”Tekoäly nähdään liian usein teknisenä muutoksena, ei sosiaalisena ja vuorovaikutteisena teknologiana.” 

Matti Nelimarkka, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto 

”Suomalaisissa organisaatioissa on hirveän huono ymmärrys tekoälyn haitoista ja riskeistä erityisesti syrjinnän suhteen: huomio näyttää olevan enemmän tietoturvassa ja tietosuojassa.”

Anna Metsäranta, kestävän tekoälyn johtaja, Solita

”Miten varmistetaan, että kehittäjinä on mahdollisimman monipuolinen joukko ihmisiä ja voidaan välttää vääristynyt tekoäly?” 

Eeva Kärkkäinen, yhteiskuntasuhdejohtaja, Novartis Finland 

”Haluavatko ihmiset tekoälyn tekemiä elokuvia tai kirjoja tai mennä katsomaan keinoartistia tai katsoa avattarien esittämää teatteriesitystä tai kuunnella tekoälyn lukemaa kirjaa?”

Elina Kuusikko, toiminnanjohtaja, Näyttelijäliitto

”Fysiikan lait vaativat, että kaiken järkevän työn tekeminen vaatii resursseja: vähintään energiaa, lähes aina myös ainetta. Kun elämme aikaa, jolloin kotimaailmamme tunnistetuista yhdeksästä ’planetaarisesta rajasta’ kuusi on jo ylitetty, mistä löydämme harmittomasti käyttöön otettavissa olevat resurssit, joille koneiden syrjäyttämät tekevät työtä? Ja mitä tästä seuraa?”

Janne Korhonen, oikeudenmukaisen kestävän siirtymän asiantuntija, Kalevi Sorsa -säätiö

”Juridisesti monet generatiivisen tekoälyn ja elinkeinoelämän yhteensovittamisaspektit ovat toistaiseksi epäselviä, joten asiaa on syytäkin toistaa ja pureksia juuri nyt juristien ja oikeustieteen tutkimuksen parissa.” 

Jussi Iivonen, immateriaalioikeuksiin erikoistunut juristi, Kolster

”Tekoälykeskustelua käydään joko liian korkealiitoisesti, tai sitten se loistaa poissaolollaan kokonaan. Keskustelusta puuttuu pragmaattinen, työntekijöiden arkipäiväisiin tehtäviin vaikuttavien asioiden läpikäynti. Mitä työkaluja ja prosesseja tämä vaatii? Useiden yritysten pullonkaulat ja myös mahdollisuudet liittyvät arkisiin tehtäviin.”

Kimmo Ihanus, perustaja, Superlines

”Miten hyödyt realisoituvat käytännössä, kun hype laantuu? Maailmalla alkaa olla siitä jo esimerkkejä. Entä suomalaisten laajojen kielimallien kehitys ja tulevaisuus? Onko Suomessa alusta asti kehitetyillä kielimalleilla kykyä aidosti kilpailla Open AI:n kaltaisten toimijoiden kanssa, vai olisiko järkevämpää kehittää avoimen lähdekoodin kielimallien päälle?”

Pekka Horo, toimitusjohtaja, Reaktor

”Tekoälyn tuomat mahdollisuudet helpottavat erityisryhmien arkea ja tasa-arvoistavat yhteiskuntaa. Esimerkiksi näkörajoitteisten elämää voidaan helpottaa ratkaisuilla, jotka kuvailevat näkyviä asioita ääneen tai mahdollistavat toimintojen käytön puheohjauksella. Kuluttajan näkökulmasta asiakaspalvelun rajoitteet poistuvat, eli asiakaspalvelu on saatavilla vuorokauden ympäri ja omalla kielellä.” 

Tomi Heiskanen, perustaja ja teknologinen johtaja, Fluentic 

”Tasapainoinen keskustelu koneoppimisesta ja tekoälystä on haastava laji. Helposti joko hehkutetaan teknologian tuomia mahdollisuuksia tai ylikorostetaan siihen liittyviä uhkia. Myös teknologian mystifiointiin on helppo sortua. Ehkä koneoppimisen kehityksen vertaaminen aikaisempiin teknologiamurroksiin auttaisi. Niissäkin on ymmärtääkseni ensin unelmoitu epätodennäköisistä kehityskuluista, sitten vähätelty ja liioiteltu edistysaskelia. Lopulta teknologia on kuitenkin muuttanut elämäämme pysyvästi ja tuntuvasti mutta kuitenkin jotenkin ennakoimattomalla tavalla.”

Juhani Eronen, johtava asiantuntija, Kyberturvallisuuskeskus

”Suomalaiset ikääntyvät ja ympäristöongelmat vaikuttavat yhteiskuntaamme jo nyt. Tulevaisuudessa tänne tulee todennäköisesti lisää ihmisiä muun muassa ilmastopakolaisina. Ikääntynyt väestö ja pakolaiset tarvitsevat julkista liikennettä, asuntoja ja palveluinfrastruktuuria. Tilannetta vaikeuttaa se, että ikääntyneellä väestöllä ja pakolaisilla on usein muita vähemmän varallisuutta, terveyttä ja taloudellisia mahdollisuuksia. Tekoäly voi auttaa meitä ratkaisemaan näitä ongelmia.” 

Veikko Eeva, perustaja ja toimitusjohtaja, Lumoin