Kyllähän ulkonäkösi ratkaisi lopulta sen, että sinut tähän hommaan valittiin.

Niin takavuosien pomo tokaisi parikymppiselle Natasa Höökille, joka oli vastikään aloittanut asiakaspalvelijan työssä.

Tuolloin kommentti oli helppo ottaa harmittomana kehuna. 

”Ajattelin, että jee, mä näytän kivalta ja sain sellaisen työn, jonka halusinkin”, Höök kiteyttää.

Vasta vuosia myöhemmin lausahdus on alkanut kalskahtaa erikoiselta. Höök ei koskaan saanut tietää, miksi työnantaja halusi jakaa arveluttavan rekrytointiperustelunsa työntekijälleen. 

Myymälätyön ohella 36-vuotias Höök on ollut töissä esimerkiksi messuilla ja toiminut personal trainerina. Tällä hetkellä hän tekee hyvinvointivalmentajan töitä, kirjoittaa blogia ja juontaa podcastia. 

Ulkonäön merkitys nousi keskusteluun, kun HS kertoi 29-vuotiaasta Julia Kokista, joka käyttää ulkonäköönsä 5 000 euroa vuodessa. Kokki sanoi kokevansa, että hänen uskottavuuttaan määritellään usein ulkoisten tekijöiden perusteella ja että sosiaaliset tilanteet ovat helpompia ja tuloksellisempia, kun ulkonäkö on huoliteltu.

HS uutisoi syyskuussa myös tuoreesta suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan  hyvännäköiset yhdysvaltalaispankkien toimitusjohtajat ansaitsevat keskimäärin miljoona dollaria enemmän vuodessa kuin toimitusjohtajat, jotka ovat vähemmän viehättäviä.

Natasa Höök kertoo, että hän on ollut suurimman osan elämästään tyytymätön siihen, miltä näyttää. Hänen ulkonäköään on vuosien saatossa kommentoitu laidasta laitaan: yksi on nimittänyt kauniiksi, toinen rumaksi, kolmas söpöksi. Usein Höökistä on tuntunut, että mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiä, ja siihen on ollut tottuminen.

Nykyisin Höök on sinut peilikuvansa kanssa. Ehkä sen vuoksi, että sitä tulee ajatelleeksi vähemmän kuin aikaisemmin.

Vieläkään hän ei erityisemmin nauti vallalla olevasta trendistä, jossa hänen täytyy hyvinvointivalmentajana korostaa omia kasvojaan esimerkiksi videoilla.

”En ole ymmärtänyt, mitä lisäarvoa se muka toisi. Minulla voi olla paljon sanottavaa, muttei se liity mitenkään ulkonäkööni. Haluan tunnustusta tiedoistani ja taidoistani, en ulkoisesta olemuksestani.”

Yleensä työnantajat pitävät valintaperusteet visusti omana tietonaan. Syyt palkkaukselle – tai palkkaamatta jättämiselle – jäävät monesti tulkintojen varaan.

Näin kertoo palvelualojen ammattiliitto Pamin työympäristöasiantuntija Erika Kähärä.

Kähärä muistuttaa, että työnantajalla on oikeus vaatia työntekijältä esimerkiksi huoliteltua olemusta työpaikalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että työnantaja voisi käskeä alaisen esimerkiksi meikkaamaan tai käyttämään korkokenkiä. Mutta työnantaja voi edellyttää vaikkapa, että tukka on kammattu ja työasu ehjä.

Eniten vääntöä ulkonäöstä syntyy Kähärän mukaan tatuoinneista. Lisäksi uskonnolliset asusteet ja tekokynnet aiheuttavat työpaikoilla jonkin verran keskustelua. 

Todellisuudessa ulkonäön vaikutus voi olla paljon suurempi kuin virallisista tutkimuksista tai työpaikalla käydyistä keskusteluista käy ilmi. Kähärän mukaan esimerkiksi kuntosalille saatetaan palkata hanakammin normaali- kuin ylipainoinen ihminen, vaikka asiaa ei koskaan myönnettäisi ääneen tai edes oikein itse tiedostettaisi.

Keskustelua ulkonäön merkityksestä herätti hiljattain myös Ylen artikkeli, jossa jotkut Jungle Juice barin työntekijät väittivät, että yritykseen on ennen palkattu työntekijöitä ulkonäön perusteella. Entinen toimitusjohtajaa Noora Fagerström ei kommentoinut työntekijöiden väitteitä. 

Myös tutkimusten mukaan ulkonäkö vaikuttaa työpaikan saamiseen, Turun yliopiston taloussosiologian erikoistutkija Iida Kukkonen kertoo.

Esimerkiksi viehättävällä kuvalla varustetulla CV:llä saa yleensä merkittävästi enemmän kutsuja työhaastatteluun verrattuna CV:hen, joka on muuten identtinen mutta kasvot ovat vähemmän kauneusihanteiden mukaiset.

Usein ajatellaan, että ulkonäön merkitys korostuu naisilla. Tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että ulkonäkö on työelämässä yhtä lailla oleellinen myös miehille, Kukkonen painottaa.

Hän nostaa esiin tutkimusryhmänsä kyselytutkimuksen vuodelta 2016. Sen perusteella noin 40 prosenttia suomalaisista on elämässään kokenut, että ulkonäkö on vaikuttanut työpaikan saamiseen – joko hyvässä tai pahassa.

Hieman yli 20 prosenttia taas ajattelee, että ulkonäkö on joskus vaikuttanut positiivisesti tai negatiivisesti palkkaan.

”Usein oletus on, että ulkonäöllä olisi merkitystä eritoten palvelualoilla, mutta niin asia ei tutkimuksen perusteella ole. Voi sanoa, että ulkonäkö vaikuttaa kaikilla aloilla, joilla ollaan töissä muiden ihmisten kanssa”, Kukkonen sanoo.

Monesti ulkonäkösyrjintä kietoutuu esimerkiksi sukupuoli- ja ikäsyrjintään sekä rasismiin ja ableismiin eli vammaisten syrjintään.

Ulkonäköstandardit kun suosivat nuoria, valkoisia ja hoikkia niin työelämässä kuin sen ulkopuolellakin, Kukkonen perustelee.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n maahanmuutto- ja työllisyyspolitiikan asiantuntija Eve Kyntäjä tunnistaa kuvauksen. Järjestön teettämä haastattelututkimus osoittaa, että ulkonäkövaatimukset rajaavat monien ihmisten työmahdollisuuksia.

Usein vaatimukset eivät kuitenkaan ole suoraan osoitettavissa, Kyntäjä korostaa. 

Työnhakijan vaatteita ei suoraan kutsuta rumiksi tai todeta, että hän näyttää vääränlaiselta.

Pikemminkin kyse on piilevästä, sanattomasta viestinnästä. Rivien välistä ilmenee, että pitäisi olla edustuksellinen, nuorekas, kaunis ja rohkea. Etenkin vanhemmat eli yli 55-vuotiaat kokevat tällaisten odotusten rajoittavan mahdollisuuksiaan työllistyä.

”Kyse ei ole perinteisestä kauneusihanteesta ja sen suosimisesta vaan siitä, että ulkonäkö viestii tehokkuudesta ja osaamisesta. Jos ei näytä nuorekkaalta, urheilulliselta, reippaalta ja terveyden perikuvalta, se rinnastetaan helposti siihen, että tuskin tyyppi saa mitään aikaan tai osaa asiansa”, Kyntäjä kuvailee.

Iida Kukkonen muistuttaa yhdenvertaisuuslaista, joka kieltää syrjinnän henkilöön liittyvän syyn, kuten ulkonäön perusteella. Jos kokee tulleensa syrjityksi, voi ottaa apua esimerkiksi ammattiliittoon tai yhdenvertaisuusvaltuutettuun.

Ulkonäön merkitystä ihmisläheisissä töissä ei voi täysin sivuuttaa, Natasa Höök ajattelee.

Ulkonäöllä hän ei viittaa ihmisen kokoon tai kasvonpiirteisiin vaan yleisemmin ihmisen olemukseen. Siihen, että asiakaspalvelija on helposti lähestyttävä ja hänestä huokuu innostus ja ilo – eivät valvotut yöt ja jatkuvana jäytävä stressi.

"Ei ole kyse siitä, että pitäisi olla missikaunis. Enemmänkin se on sellaista lempeyttä ja itsevarmuutta”, Höök pohtii.

Toisaalta asia ei ole niin yksinkertainen. Höök muistaa, miten hän itsekin saattoi nuorena näyttää hyvinvoivalta ja jaksavalta, vaikka elämäntavat olivat retuperällä tai mielenlaatu matalalla. 

Ulkonäkö, eloisa olemuskaan, ei siis kerro kaikkea. Välillä se ei kerro yhtään mitään.

”Nyt vähän vanhempana yksikin huonosti nukuttu yö näkyy naamassa. Peilikuvaan se tietysti vaikuttaa, muttei jaksamiseen, saati osaamiseen.”