5.54 Herätys. Unelma-alku päivälle on, että saan liikuntasuorituksen tehtyä. Se on tärkeimpiä asioita. Kaikki ikään kuin nollautuu. Silloin aamu on minuuttiaikataulua. Olen laskenut, että noin vartti riittää lähtöön.

Aamut ovat kuitenkin erilaisia. Nuorin lapsi, 3-vuotias, meni päiväkotiin vajaat puoli vuotta sitten. Vaimo palasi samalla töihin. Siksi tarkkoja rutiineja ei välttämättä ole.

6.30 Crossfit-tunti. Crossfitin aloitin, kun luistelu-ura päättyi vuonna 2018. Se on monipuolista harjoittelua, eikä vie paljoa aikaa.

7.30 Takaisin kotiin, lapset kouluun.

Aamupalaa en useinkaan syö. Tykkään siitä fiiliksestä: koko aamupäivän on kevyt ja tarkkaavainen olo. 

Harrastelen silloin tällöin 16–8-pätkäpaastoilua. Käytännössä se tarkoittaa 16 tunnin paastoaikaa, jolloin päivän ruokailuille on kahdeksan tunnin ikkuna. Eli joskus syön kahdeksalta illalla, ja seuraavan kerran vasta lounasta.

Syöminen treenin jälkeen nopeuttaisi tietysti palautumista, mutta en nykyisin treenaa suorituskyvyn takia, vaan fiiliksen ja hyvinvoinnin takia. Juon aamuisin kuitenkin reilusti vettä, että nesteytyksen saa heti käyntiin. En juo paljoa muuta ylipäänsä.

Urheilu-uran jälkeen aamurutiinit ovat aika lailla vaihtuneet. Ennen etsin asioita, jotka mikromäärissäkin voisivat edistää kehon iskukykyä. Seurasin paljon erilaisia ihmisiä, esimerkiksi [self help -kirjailija] Tim Ferrissiä ja [menestysvalmentaja] Tony Robbinsia. Kokeilin myös aamuihin paljon erilaisia niksejä, sekoitin esimerkiksi veteen jotain suoloja, mutta se ei jäänyt tavaksi.

Olen kokeillut mindfulnessia, mutten kokenut sitä itselle sopivaksi. Harrastan rukoilua päivittäin. Se on aika pitkälti sama asia. Aamuihin ei liity rukouspuolella itsellä rituaaleja, toisin kuin iltaisin.

Nykyisin keho ei ole enää itselle työväline. Eri asiat ovat arjessa tärkeitä. Jokaisen ihmisen kannattaisi miettiä aamurutiinejaan ja rutiineja ylipäänsä siten, että palvelevatko ne senhetkistä elämäntilannetta. Ihminen helposti jää tekemään asioita ajattelematta, miksi.

8.00 Yritän ajaa viikoittain pyörällä töihin, myös talvisin. Eduskuntaan on 15,5 kilometriä matkaa. Se on vaihtoehtoinen treeni, jos sen aamuun saa sopimaan. Pyörällä pitää lähteä tuntia ennen, jos aion yhdeksäksi eduskuntaan. Matka-aika on 40 minuuttia. Pyöräillessä käytän Strava-sovellusta, joka mittaa lenkin pituuden ja keskivauhdin.

Työmatkat käytän ajankohtaisten asioiden seuraamiseen. Kuuntelen Ylen Ykkösaamua tai podcasteja. Pyrin hyödyntämään sen ajan oppimisen näkökulmasta.

Ennen minulla oli tapana varata puoli tuntia aamussa kirjojen lukemiselle. Heräsin sitä varten vähän aikaisemmin. Nyt politiikassa on lukemista tarpeeksi.

Erityisesti ihailen yhden kollegan, Maria Guzeninan (sd), aamuja. Hänellä on kuulemma tapana käydä joka aamu luonnossa kävelyllä. Sisäisesti unelmoin samasta, mutta en ole päässyt tekoihin asti. Suurin unelma olisi käydä aamuisin avannossa. Se hyödyttäisi kehoa ja mieltä. Jos asuisin erilaisessa paikassa, niin varmasti raivaisin sille ajan.

6.45 Kello ei koskaan soi. Aina joku kolmesta lapsesta herättää.

Vihaan aamuja. Herään yleensä ihan hyväntuulisena, mutta sen jälkeen alkaa kahden kolmen tunnin zen-harjoitus. Aamuisin olen ihmishirviö, tosi huonoa seuraa. Olen hyväksynyt sen ja keskityn itsehillintään. Suurin tavoite on, että en kiukuttele aamuisin, vaikka tekisi mieli.

Lähtökohtaisesti olen ihmis-ihminen, mutta aamut eivät kuulu siihen. Yksi lapsistani on yhtä aamuvihamielinen kuin minä.

6.55 Muut perheessä tietävät, että minut on ensin päästettävä keittiönpöytään lukemaan paperilehteä. Häiritä ei saa. Erityisen vaikeita ovat äänet, maiskuttaminen tai ryystäminen. Lukiessa syön saman aamupalan kuin melkein joka aamu viimeiset kymmenen vuotta. Rahkaa, pakastemustikoita ja mustikkakeittoa, ja vesilasiin vitamiiniporetabletti.

Kahvia en keitä heti. Haluan säästää sen sellaiseen hetkeen, että olen täysin yksin, palkinnoksi ponnistuksista.

Kaikkeen tähän lankeaa kärsimyksen varjo, koska mielestäni aamuisin kuuluisi saada olla yksin. Mutta sitten on muita ihmisiä, jotka olen tietysti itse valinnut elämääni, eikä heidän kuulu kärsiä aamuinhostani, joten pidän ahdistukset ja raivot sisälläni.

7.20 Meillä on kolme lasta ja yksi vessa, mikä on haaste. Kaikki pitää optimoida ja ajankäyttö minimoida. Aamutoimeni vessassa ovat niin nopeita kuin mitenkään mahdollista. Sanoisin, että suoriudun niistä kolmessa minuutissa.

En käy missään nimessä aamusuihkussa. Pesen jalkani lavuaarissa, koska suihkuun menisi liikaa aikaa. Joskus mietin, että aamuni näyttäisivät hauskalta somessa. Ihmisillä on niin seesteisiä aamuja. Olen siirtänyt meikkauspisteen makuuhuoneeseen, mikä oli valtava lifehack.

7.30 Kolme lasta pitäisi vielä pukea, syöttää, tehdä aamupaloja.

Alkaa aivan käsittämätön aikaluuppi, jonka ehkä vain perheelliset tunnistavat. Jotain tapahtuu, aikaa kuluu. Lapsiperheessä aamu on juna, joka ei saa pysähtyä. Prosessien on edettävä jatkuvasti.

8.30 En tiedä, mitä viimeisen tunnin aikana on tapahtunut. Kaiken järjen mukaan lapsen pitäisi ehtiä aamupalalle päiväkotiin 8.15, mutta se ei tunnu olevan mahdollista.

Peruskoulussa aamut olivat kaikista hirveimpiä. Koin kahdeksan aamut väkivaltaisina.

Asuimme saarella, koulumatka oli 40 minuuttia. Piti lähteä pilkkopimeässä metsän keskeltä koulubussille. Näen vieläkin painajaisia, että myöhästyn siitä. En kestä, jos pitää olla jossain paikassa tiettyyn aikaan. Se on nykyään osasyy sille, miksi olen yrittäjä. Voin itse sopia, moneltako palaverit alkavat.

Nyt lapsi aloitti ekan luokan, ja olen taas systeemin orja.

Monella työpaikalla ekat palaverit saattavat olla kasilta, mikä on aivan käsittämätöntä. Jos joku laittaisi minulle kalenterikutsun kahdeksalta alkavaan palaveriin, niin minä vain en tulisi sinne.

En ymmärrä, mitä aamuvirkut ajattelevat, kun katsovat talviaamuisin ikkunasta ulos. Kaikki voittajatuntihorinat on sellaisia, että mistä te oikein puhutte. Kaikkien pitäisi saada nukkua niin pitkään kuin haluavat. Toisaalta valvon usein kahteentoista. Iltaisin tulevat kaikki parhaat ideat.

8.45 Aamun palkinto on se hetki, kun päiväkodin portti sulkeutuu ja panen napit korviin. Panen podcastin soimaan ja pyöräilen auvoisana töihin. Se vaatii, etten ole esimerkiksi raivonnut lapsille, koska omatunto soimaisi.

Opiskeluaikoina aamut olivat ok. Heräilin yksin rauhassa ja katselin ikkunasta ulos. Se oli auvoisaa aikaa.

Viimeistään 15 vuoden päästä kultaiset, ihanat aamut palaavat elämääni. En syytä tästä ketään muuta, itse olen elämäni päätökset tehnyt. Ne tulevat hinnan kanssa, ja se on kammottavat aamut. Parasta on vain hyväksyä tilanne ja deal with it.

7.00 Nuorempi kahdesta lapsesta herättää, kelloa ei tarvitse. 

Aamu alkaa NHL.comilla. Käyn katsomassa, miten suomalaiset ovat pelanneet. Seuraavaksi tarkistan yön unipisteet. Minulla on Garminin älykello, joka mittaa unta. Aiemmin on ollut jaksoja, että olen nukkunut vain 3–4 tuntia yössä, jos tekeillä oleva kirja on stressannut.

Joskus mietityttää, että puhelinta katsoo heti aamulla. Olen sen liikakäyttöä muutenkin miettinyt, mutta en tiedä, kannattaako siitä hirveää morkkista ottaa.

Olen aina ollut aamuihminen, ja vanhetessa yhä enemmän. Herään seitsemältä, vaikka olisin ollut pitkällä illallisella tai yöelämässä. Ikinä elämässäni en ole nukkunut puoleen päivään, en edes teini-ikäisenä.

7.10 Juon 2–3 kuppia Nespresso-koneella keitettyä mustaa kahvia. Aamupalan olen jättänyt pitkälti pois.

Kun tuottaa työkseen tarinoita, pitäisi koko ajan olla keksimässä uutta. Tulee ehkä itse vähäteltyä, että kuinka paljon aivot käyvät koko ajan. Kahvia keittäessä voi ajatella jotain, mitä on kuullut tai keskustellut, olisiko siitä materiaaliksi. Kun kuuntelee pätkän äänikirjaa tai lukee Hesaria, voi tuurilla löytyä inspiroiva asia, jota voi myöhemmin tutkia lisää ja joka ehkä löytää tiensä kirjaan tai leffaan. Hyvällä tuurilla sen kirjoittaa heti puhelimeen ylös. Muuten se unohtuu.

Äänikirjoja kuuntelen aika paljon, niitä on kerrallaan kesken kolmesta viiteen, tällä hetkellä Cormac McCarthyn romaani ja Elon Musk -elämäkerta. Mika Aaltolan uusimman sain juuri kuunneltua.

Aamut voivat vaihdella sen suhteen, missä vaiheessa kirjaprojekti on. Joskus tietää herätessä, että materiaalia syntyy varmasti. Joskus on tahmeita viikkoja ja kuukausia, tiettyä epätoivoa. Aamulla väsyneenä ajattelee, että tänään pitää ratkaista eilisen ongelmat. Mutta samoinhan on missä vain duunissa.

8.00 Ennen kasia pitää lähteä autolla kotoa, jos aikoo olla yhdeksältä työhuoneella.

Kaksi- ja neljävuotiaat pojat ovat molemmat päiväkodissa. Aamurutiinit eivät muuttuneet kauheasti lasten tultua. Nyt on enemmän kohellusta ja muuttujia.

Urheilua aamuissa voisi olla enemmän. Jos asuisin vaikka Espanjassa, kävisin juoksemassa puoli tuntia valtameren rannalla. Tässä pimeässä kaamoksessa se on vähän vastenmielinen ajatus.

Matkalla työhuoneelle kuuntelen joko äänikirjaa tai musiikkia kovalla. Räppi soi aika usein, vanhaa west coast -tyyliä. Voimabiisi on Dr. Dren Still D.R.E. tai 2Pacin Can’t C Me. Nyt olen kuunnellut Arttu Lindemania.

Uutta materiaalia kirjoitan usein vasta lounaan jälkeen. Siihen pitää laskeutua hiljalleen. Itseä on rauhoittanut ajatus, että jos haluaa tehdä kaksi tuntia luovaa työtä, niin pitää olla kuusi tuntia toimistolla. Se ei ihan tapahdu siten, että avaat läppärin ja rupeat rouhimaan.

Mulla on 3–5 tuhatta merkkiä päivässä minimitavoite. Jos ei jaksa tai osaa jatkaa tarinaa, se voi olla myös stilisointia, olemassa olevan materiaalin parantelua. Kirjoitustahtia seuraan Excel-taulukossa. Työn ulkopuolella en mitään Exceleitä täyttele tai ole kovin tavoitehakuinen.

En tiedä, olenko luonnostani järjestelmällinen, mutta tässä olen pakottanut itseni toimimaan systemaattisesti.

Kaiken optimointi on nykyajan helmasynti. Että kaikki pitäisi tehdä mahdollisimman hienosti tai terveellisesti. Mun mielestä riittää, että pääsee sängystä about silloin kun on suunnitellut ja saa lapset liikkeelle. Ei kannata itseltään vaatia liikaa. Ainahan sitä voisi syödä enemmän jotain mysliä.

1.50 Tätä heräämisaikaa moni kauhistelee. Olen sellainen vanha mummu, että menen aikaisin, kuudelta illalla nukkumaan ja herään helkatin aikaisin.

Virkeänä pomppaan ylös. Laitan sykevyön päälle. Sängyn vieressä on crosstrainer [kuntolaite], siihen hyppään ja teen puolen tunnin aerobisen treenin, otan aamuhiet pintaan.

Ei ole fitnessin takia tämä rytmi, vaan olen aamuihminen, aina ollut, pikkulapsesta pitäen.

Siitä on tullut hyväksi todettu tapa, ei siinä ole sen kummempaa. Aamulla pää toimii parhaiten. Tein ennen lähihoitajan töitä, jolloin siirryin nykyiseen rytmiin. Vuorot alkoivat joskus viideltä aamulla, eli jos halusin tehdä aamutreenin kotona, niin piti aikaistaa heräämistä.

2.30 Käyn suihkussa ja laittaudun. Se on minulle ihanaa, omaa aikaa. Vihaan kiirettä. Haluan aloittaa aamun hitaasti, tehdä asioita kaikessa rauhassa. Samalla joku musiikki soi kovalla, jotain, missä on rytmiä. Ei mitään tuutulauluja.

Pidän itseäni todella kurinalaisena ihmisenä. Se tulee luonnostaan. Se ei ole mitään, mihin itseni pakotan. Se tuo hyvää oloa, kun on se rytmi elämässä. Olen rytmi-, rutiini- ja kelloihminen. Päivä koostuu aikatauluista. Mulla on tasan tarkkaan tieto siitä, mitä teen mihinkin aikaan. Ammattiurheilijana täytyy tietää, milloin on aika treenille.

3.00 Laitan puurot tulille. Erilaisia hiutaleita, marjoja, hedelmiä, valkuaisia. Syön samat ruoat joka päivä.

Samalla kun kasaan sen ateriamällin, porisen ihmisille [sisältöä] Instagramiin. Jorisen sinne fiilispohjalla. Minulla ei ole työaikaa, vaan teen oikeastaan joka välissä töitä. Aamulla voin vastailla asiakkaille viesteihin samalla, kun poljen crossaria.

3.30 Syön aamupuuron kaikessa rauhassa kynttilänvalossa, muuten pimeässä. Se on minun ainut lepohetki. Aamut ja illat on ainoita hetkiä, kun saan olla yksin. Otan sen ajan, lataan omat energiani päivään.

En ymmärrä ihmisiä, jotka velloo semmoisessa, että kaikki on sontaa, voi että väsyttää. Varmasti on inhottavaa, jos aloittaa päivän miettimällä sitä. Jokaisen päivän asenne lähtee tasan tarkkaan sinusta itsestä. Voit tehdä siitä niin paskan tai hyvän kuin haluat. Minun ei tarvitse kysyäkään itseltä, miltä tuntuu, kun se tulee niin selkärangasta. Sanon itselleni, että tee päivästä hyvä.

6.00 Kuntosalilla yritän olla aamukuudelta. Siellä kuluu tunti, puolitoista.

8.00 Todella aikainen lounas. Ruokavaa’alla varmistan, että syön riittävästi. Nyt kilpailukaudellakin päivässä pitää tulla kaloreita 3 500.

Vaihtelua ei ole paljoa. Minulla on sen verran suolistosairauksia, että on vain tietyt ruoka-aineet, joita pystyn syömään. Toki se myös vaikeuttaa tätä omaa lajia.

9.00 Kello yhdeksän on mulle melkeinpä jo sitä päivää. Käyn asioilla, teen asiakkaille treeniohjelmia. On hyvä, että monet ruokakaupat aukeavat aikaisin.

En katso sitä kieroon, jos joku muu elää elämäänsä täysin päinvastoin kuin minä. Minun aamuni ovat nyt sellaisia, etten muuttaisi niissä mitään. Jos tämä tuntuisi minusta vastenmieliseltä, että en jaksa syödä tätä perkeleen puuroa, niin en varmaan söisi.

Ihmiset sanovat, että kyllä kaikilla on huonoja päiviä. Minulla ei ole ikinä huonoja päiviä. Voi olla huonoja hetkiä, mutta en jää niihin vellomaan, muuten menisi koko päivä siihen. Minulla on isossa kuvassa asiat niin hyvin, etten pysty niistä valittamaan.

En usko, että ikinä nukun myöhään, fitness-uran jälkeenkään. Se on niin veressä tämä aamuhomma. En voisi kuvitellakaan. Olen ollut niin pitkään tässä, ja se tuntuu hyvälle.