Erika, 28 vuotta: ”Tuntui, ettei minulla ollut enää oikeutta kieltäytyä seksistä”

”Lukion ensimmäisellä luokalla menin bileisiin, joissa päädyin pussailemaan illan aikana kahden eri pojan kanssa. He olivat keskenään kavereita, ja juttu lähti pienissä piireissä leviämään.

Siitä alkoi huorittelu, joka jatkui läpi koko lukion. Varsinkin pojat saattoivat sanoa minulle suoraan päin naamaa, että olen huora tai jakorasia.

Ihmiset juoruilivat minusta paljon myös selän takana. Usein jutut olivat täysin keksittyjä tai liioiteltuja. Kohteluni tuntui silloin todella pahalta ja tuntui saavan välillä absurdeja mittasuhteita.

Maineeni levisi jopa viereiseen kaupunkiin. Siellä lukiota käyvä kaverini oli kuullut joidenkin tyttöjen käyneen vessassa läpi, kenen kanssa olin muka harrastanut seksiä edellisen viikonlopun bileissä

Tosiasiassa en ollut tehnyt bileissä mitään, enkä edes tuntenut kyseisiä tyttöjä.

Pojat saattoivat painostaa minua seksiin sillä mentaliteetilla, että ’sähän panet kaikkia, mikset myös muakin’. Usein tuntui, ettei minulla ollut enää oikeutta kieltäytyä seksistä. Suostuin lopulta monesti asioihin, joita en olisi itse halunnut.

Erään pojan kanssa olimme hyviä ystäviä, mutta ilmeisesti hän oli minuun ihastunut. Kun poika sai kuulla, että olin harrastanut hänen kaverinsa kanssa seksiä, hän haukkui minut viesteillä ’huoraksi, jolta kukaan ei tule ikinä haluamaan mitään muuta kuin pillua’. Se tuntui erityisen kauhealta, sillä luulin, että voin luottaa häneen.

En koskaan kertonut kohtelustani aikuisille tai mieltänyt sitä kiusaamiseksi. Ajattelin, että jos minua sanotaan huoraksi, se varmaan on totta ja oma syyni. Ajattelin, että tällaista elämä nyt vain on, jos olet tyttö tai nainen.

Jälkikäteen ajatellen olisin kaivannut tukea asiaan jo nuorena, sillä kaiken kokemani seurauksena omanarvontuntoni lähes katosi. En esimerkiksi uskonut koskaan saavani poikaystävää, sillä ajattelin, ettei kukaan voi haluta seurustella kaltaiseni ihmisen kanssa.

Mielessäni oli pitkään selkeä erottelu: on ne tytöt, joiden kanssa voidaan seurustella, ja minun kaltaiseni tytöt, jotka kelpaavat vain seksiin.

Kotikaupungista muuttamisen jälkeen huorittelu väheni selvästi. Myös ensimmäinen pitkä parisuhteeni oli korjaava kokemus – joku näki minussa muutakin kuin pelkän kehon.

Olen käsitellyt kokemuksiani terapiassa ja pystyn suhtautumaan niihin jo melko neutraalisti. Esimerkiksi slutshaming-käsite on auttanut ymmärtämään, mitä minulle tapahtui ja kuinka naisvihamielinen yhteiskuntamme on. Termi tarkoittaa naiseen kohdistuvaa tarkoituksellista häpäisyä seksuaalisuuden tai sen ilmaisemisen takia.

Silti edelleen esimerkiksi deittaillessa takaraivossa saattaa jyllätä oletus, että kaikki haluavat minulta vain seksiä.”

Milla, 28 vuotta: ”Hyväksikäytön kierre jatkui aikuistumiseen asti”

”Ensimmäisen kerran minua on huoriteltu jo viidennellä luokalla. Murrosikäni alkoi paljon muita aiemmin, ja rintojen kasvun myötä luokan pojat alkoivat haukkua minua lutkaksi ja huoraksi.

En ollut tuolloin ikinä pitänyt edes poikaa kädestä ja mietin jatkuvasti, mikä minussa on vikana.

Yläasteelle mennessä päätin ottaa päälle uuden roolin. Koska minua oli kiusattu ulkonäköni takia niin paljon, aloin pukeutua tarkoituksella näyttävään kasarirock-tyyliin. Huorittelu loppui koulussa mutta jatkui sen ulkopuolella.

Pojat tuntuivat ajattelevan, että minulle voi tehdä mitä vaan. Kasarirock-kulttuuri ei auttanut asiaa, sillä siellä naisia kohdeltiin lähestulkoon esineinä.

Ensimmäisen kerran jouduin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi vain 13-vuotiaana.

Siitä alkoi hyväksikäytön kierre, joka on jatkunut aikuistumiseen asti. Näistä tilanteista lähti aina myös kiertämään juoruja. Monesti tarina muuttui niin, että olisin itse halunnut seksiä, vaikka todellisuudessa olin tullut raiskatuksi.

En ikinä tehnyt rikosilmoituksia tai edes ymmärtänyt kunnolla, mitä minulle oli tapahtunut. Tyttöjen huorittelu ja hyväksikäyttö oli tuttavapiirissäni niin normaalia, että suurin piirtein heitimme siitä kavereiden kanssa vitsiä. Nykyään se tuntuu aivan järkyttävältä.

Olen kasvanut hyvin maskuliinisessa ympäristössä. Päässäni on tietyllä tapaa ollut jo valmiiksi ajatus, että näinhän naisia kuuluukin kohdella. Huorittelin itse myös muita tyttöjä suunnatakseni huomion toisaalle.

En koskaan kertonut aikuisille kohtelustani, eivätkä he puuttuneet siihen mitenkään. Aloin yläasteen lopulla purkaa pahaa oloa alkoholiin, mikä pahensi tilannetta entisestään. Sitten en ollut enää pelkkä huora, vaan juoppohuora.

Aloin elää maineeni mukaisesti, harrastaa irtosuhteita ja suostua asioihin, joita en itse olisi halunnut. Jälkikäteen ajatellen tämä tuhosi seksuaalisuuteni, eikä minulla nykyään ole oikeastaan minkäänlaisia seksuaalisia haluja.

Peruskoulun jälkeen menin ammattikouluun miesvaltaiselle alalle, jossa kiusaaminen ja huorittelu yltyi niin pahaksi, että jouduin vaihtamaan koulua. Myös uudessa koulussa jouduin kuulemaan kuittailua seksuaalihistoriastani.

Asiaa ei auttanut, että amiksessa monet opettajat ylläpitivät naisia syrjiviä asenteita. 

Kerran erehdyin sanomaan luokan edessä, että pitäisi lähteä Oral-hammaslääkäriin. Miesopettaja heitti siihen, että mitäs oraalista olet menossa sinne tekemään.

Työelämään siirtymisen jälkeen tilanne ei varsinaisesti helpottanut. Miesvaltaisella alalla naisten vähättely on hyvin yleistä, ja on ollut hirveää kuulla, miten esimerkiksi parikymppistä naiskollegaani kutsutaan rekkalesbohuoraksi.

Itse olen onneksi oppinut puuttumaan epäasialliseen käytökseen jämäkämmin, mutta edelleen vedän töissä tiettyä roolia, johon kuuluvat peittävät vaatteet ja meikitön naama.

Taustani vaikuttaa myös ihmissuhteisiini. Olen ajautunut lukuisiin alistaviin ja väkivaltaisiin parisuhteisiin, tullut petetyksi ja melkeinpä menettänyt uskoni miehiin. Toisaalta olen myös itse ollut väkivaltainen ja pettänyt.

Myöhemmin olen opiskellut sosionomiksi, mikä on auttanut käsittelemään tapahtuneita asioita. Myös terapia on auttanut ymmärtämään, ettei vika ole ollut minussa, vaan olen joutunut kiusaamisen ja hyväksikäytön uhriksi.

Olen tehnyt jonkin verran koulumaailmassa töitä, ja valitettavasti siellä sama meno näyttäisi jatkuvan edelleen. Seiskaluokkalaiset pojat saattavat huoritella ja kouria samanikäisiä tyttöjä mennen tullen. Siitä tulee todella toivoton olo.”

Erikan ja Millan nimet on muutettu aiheen arkaluontoisuuden takia. Heidän henkilöllisyytensä ovat toimituksen tiedossa.

Tutkija: ”Tyttöä nimitellään huoraksi, koska hän on tyttö”

Huorittelu on sukupuoleen kohdistuvaa vallankäyttöä, jolla ei useinkaan ole tekemistä seksikäyttäytymisen kanssa, toteaa folkloristiikan ja naistutkimuksen dosentti Helena Saarikoski Helsingin yliopistosta.

Hän on käsitellyt huora-sanan käyttöä ja tyttöjen kokemaa kiusaamista kirjassaan Mistä on huonot tytöt tehty? (Partuuna 2012). Kirjassa kymmenet naiset ja tytöt kertovat kokemuksistaan, jotka liittyvät niin sanotun maineen varjeluun ja sen menettämiseen.

Saarikosken mukaan huoran leimaa voidaan ajatella peilinä, jonka kautta tuodaan esiin yhteiskunnan ihanteita ja naiseuteen liitettyjä käsityksiä.

”Jokaisen tytön tulee ottaa kantaa siihen, haluaako tämä varjella omaa mainettaan esimerkiksi olemalla kaunis, siveellinen ja hyvä koulussa. Sekään ei silti suojele leimaamiselta”, Saarikoski sanoo.

Käytännössä huoraksi leimaaminen on melko mielivaltaista. Kuka tahansa tyttö voidaan leimata lähes mistä tahansa ”syystä” – ei ole väliä, onko tämä äänekäs vai hiljainen, käyttääkö paljastavia vai peittäviä vaatteita tai onko hänellä paljon vai vähän seksikumppaneita.

Toisinaan nimittelyn taustalla saattaa olla varhainen murrosikä ja tytön keholliset muutokset, kuten rintojen kasvu. Eli tekijöitä, joille tyttö ei itse edes voi mitään.

Tyttöä nimitellään huoraksi, koska hän on tyttö, jos häntä halutaan yhteisössä rangaista mistä hyvänsä normirikkomuksesta, Saarikoski toteaa kirjassaan.

Myös aikuisten maailmassa vastaavaa voi esiintyä osana työpaikkakiusaamista, mutta ilmiö vaikuttaa olevan erityisen yleinen teini-ikäisten keskuudessa.

Tämä johtuu osittain tiiviistä kouluyhteisöistä, joissa yksittäisiä henkilöitä voidaan sulkea yhteisön ulkopuolelle.

Huorittelu on Saarikosken mukaan nuorten tapa tehdä yhteisön normeja tiettäväksi yhden syntipukin, eli huoraksi leimatun tytön kautta. Pojat eivät hänen mukaansa joudu kokemaan vastaavaa.

Huoritteluilmiö onkin konkreettinen osoitus sukupuolten välisestä eriarvoisuudesta ja seksismistä, sanoo Oulun yliopiston tutkijatohtori Helena Louhela. Hän on tutkinut muun muassa tyttöjen kokemuksia seksuaaliväkivallasta.

Huorittelu on Louhelan mukaan yksi yleinen tapa kontrolloida tyttöjen ulkonäköä ja käytöstä. 

”Tässä näkyy seksistisestä ideologiasta peräisin oleva madonna-huora-jaottelu, jossa on niin sanottuja kunnollisia tyttöjä ja huonoja tyttöjä”, hän sanoo.

Huorittelua voivat Saarikosken mukaan tehdä paitsi samanikäiset pojat ja tytöt, myös tuntemattomat aikuiset kaduilla ja jopa nuorten omat vanhemmat.

Muita tyttöjä huorittelemalla tytöt saattavat yrittää kääntää huomiota pois itsestään ja pyrkiä varjelemaan omaa mainettaan.

Toisinaan huora-sanaa voidaan käyttää satunnaisena haukkumasanana, mutta systemaattisena leimaamisena siitä tulee koulukiusaamisen muoto. Saarikosken mukaan aikuisten on erityisen vaikea puuttua tällaiseen kiusaamiseen, sillä seksuaalinen vire tekee siitä lähestulkoon tabun.

Myös Louhela allekirjoittaa sen, ettei nuorten tyttöjen maineen tahraamiseen ole osattu varsinkaan takavuosina puuttua ja nähdä sitä koulukiusaamisena. Seksistiset asenteet ovat juurtuneet syvälle, ja ”pojat ovat poikia” -ilmapiirissä huorittelua on monesti katsottu läpi sormien.

Joissain tapauksissa uhria on saatettu syyllistää ja ajatella, että tyttö on itse hankkinut itselleen kyseenalaisen maineen. Louhelan mukaan jopa seksuaaliväkivallan uhriksi joutuneita on saatettu leimata huoriksi tai lutkiksi.

Lisäksi jos jollakulla tytöllä tai naisella on maine ”helppona”, siitä voi aiheutua noidankehä, jossa tämä altistuu ahdistelulle entisestään. Huoraleimaan liittyy Louhelan mukaan usein myytti, että leimatulle henkilölle on luvallista tehdä mitä vaan.

Tämä saattaa hänen mukaansa johtaa tilanteeseen, jossa tyttö esimerkiksi aloittaa vakituisen seurustelusuhteen häirinnän lopettamiseksi – tai alkaa käyttäytyä leiman mukaisesti ja ryhtyy harrastamaan irtosuhteita.

”Kummassakaan tapauksessa kyse ei lopulta ole tytön vapaasta valinnasta vaan yrityksestä ottaa toimijuutta takaisin”, Louhela toteaa.

Pahimmillaan huoran leimalla voi olla dramaattisia vaikutuksia tytön itsevarmuuteen, ihmissuhteisiin ja myöhempään elämään. Leimasta on lähes mahdotonta puhdistautua, ja sitä seuraavat usein pelko, epävarmuus ja yksinäisyys.

”Tyttö voi menettää uskonsa yhteiskuntaan tai joutua kierteeseen, jossa ei pysty pitämään omista rajoistaan aikuisenakaan kiinni”, Saarikoski sanoo. 

Louhelan mukaan uhri saattaa alkaa ajatella, että omassa sukupuolessa tai seksuaalisuudessa on jotain vikaa, mikä voi johtaa eristäytymiseen. Itsetunnon heikennyttyä myös läheiset ihmissuhteet voivat kärsiä.

”Uhri saattaa kokea voimakasta häpeää, joka lamauttaa toimintakykyä pitkäksi aikaa.”

Asiantuntijat eivät usko, että huoritteluilmiö on kadonnut kouluista mihinkään edes nykyisten #metoo- ja slutshaming-keskustelujen ja tietoisuuden kasvun myötä, sillä sukupuolten tasa-arvoa ei ole edelleenkään saavutettu.

Esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta ovat kansainvälisesti vertailtuna Suomessa edelleen valitettavan yleisiä. Seksuaalista häirintää on alle 35-vuotiaista naisista kohdannut yli puolet.

Silti ollaan Louhelan mukaan jo hieman paremmassa tilanteessa siinä mielessä, että monilla tytöillä on enemmän mahdollisuuksia pukeutua, meikata ja ilmaista itseään haluamallaan tavalla ilman pelkoa leimaamisesta.

Tämä vapaus kuitenkin vaihtelee tilanteesta ja asuinpaikasta riippuen. Esimerkiksi suuren kaupungin taidelukiossa itseään voi kenties ilmaista vapaammin kuin pikkupaikka­kunnalla.

Eikä erityisesti tyttöjen seksuaalisuuden ilmaisemisen ja toteutuksen vapaus edelleenkään ole yhtä sallittua kuin pojilla ja miehillä, Louhela muistuttaa.

Yleisesti ottaen hän peräänkuuluttaa kouluihin enemmän seksuaali- ja turvataitokasvatusta. Hänen mukaansa lapsille ja nuorille tulisi opettaa, mitä on suostumus, missä kulkevat omat rajat ja miten mahdollisissa häirintätilanteissa tulisi toimia.

”Tämänhetkinen seksuaalikasvatus on hyvin sukupuolitauti- ja ehkäisykeskeistä. Silloin esimerkiksi omien ja muiden rajojen kunnioittaminen saattaa unohtua kokonaan.”

Nopeita ratkaisuja huoritteluilmiön kitkemiseen ei ole. Saarikosken mukaan yhteiskunnallisten rakenteiden ja seksististen asenteiden tulisi muuttua, jotta sukupuolten välinen tasa-arvo aidosti toteutuisi.

”Tytöillä tulisi olla arvo, jota ei voida ottaa pois yhdellä haukkumasanalla.”

Lue lisää: ”Seurustelin teininä kolmekymppisen miehen kanssa” – Kaksi naista kertoo, millaiset jäljet nuoruuden suhde heihin jätti

Lue lisää: "Tyttöystäväni vaikutti erittäin pettyneeltä" – Lukijat kertovat ensimmäisistä seksikokemuksistaan, joista osa vaikutti seksielämään pitkään

Lue lisää: Yle Areenasta löytyvä Pimppi-jakso sai koululaisen hämmentymään – Onko koulujen seksuaalikasvatus nykyään suorasukaista ja rohkeaa?