Tuhannet suomalaiset tulevat istumaan tälle penkille.

Autonvalmistaja Volvo esitteli kesällä uuden pienen autonsa, ja sen ympärille syntyi pöhinää: iso merkki tekee halvan sähköauton.

Tässä se nyt on, EX30, espanjalaisen pellon reunassa. Onko tämä uusi sähköinen kansanauto vai ruotsalais–kiinalainen harharetki?

HS pääsi ensimmäisten joukossa koko maailmassa ajamaan autoa. Nykäistään ratin viiksessä olevaa vaihteenvalitsinta ja painetaan poljinta.

Monen kipupiste sähköautossa on hinta.

Suosituimmat sähköautot maksavat uutena halvimmillaan vajaat 50 000 euroa. Näitä ovat viime vuoden myydyin uusi sähköauto Škoda Enyaq ja tämän vuoden sähköykköseksi nousua tekevä Tesla Model Y. 

Nyt Volvon saa noin 37 000 eurolla. Hinta ei silti ole poikkeuksellinen.

Kiinalainen MG prässäsi sähköautojen hinnastonsa alkamaan kakkosella, ja Citroën uhoaa autosta, jonka lapussa olisi ensin ykkönen. Kiintoisaksi tilanteen tekee, että hintasotaan ilmaantuu perinteinen ruotsalainen merkki.

”Idea on lanseerata se hintapisteeseen, joka mahdollistaa enemmän ja uusia asiakkaita, joilla ei ole ennen ollut Volvoa. Potentiaalisesti nuorempaa yleisöä”, selittää EX30-mallista vastaava kaupallinen johtaja Fransesco Speciale.

Volvo-kaupoilla liikkuu yleensä iäkkäämpää porukkaa.

”Kun katsotaan Volvon asiakkaita, niin kyllä, normaalisti he ovat hieman iäkkäämpiä, mutta näemme luvuissa nuorempia asiakkaita nykytilausten valossa.”

Ikuisen nuoruuden illuusiota tuntuvat etsivän kaikki automerkit. 

Sitä kadonnutta aikaa voi etsiä EX30:n nelivetoversiosta, joka kiihtyy nollasta sataan alle neljän sekunnin. Se on melkoinen rykäisy, kun auto ampaisee katalonialaisesta moottoritieliittymästä.

Vanhan liiton Volvo-kuljettajien pitää ottaa hetki happea ratissa, sillä ohjaamo on pelkistetty, kuin Teslasta. Auton nopeus katsotaan tablettinäytön vasemmasta yläkulmasta.

Autoa on helppo mutkitella ketterästi pikkuteillä ja matkan varrelle sattuvassa neljän ruuhkassa. Se on myös tämän koon autoksi yllättävän hiljainen.

Hetken hämäännyn, että autossa on tietoa etulasiin peilaava toiminto. Se on kaiutinvalmistajan logo, joka heijastuu ilmeisesti vahingossa lasiin.

Kaiutin on koko kojelaudan leveydelle venytetty levy, ja se paljastaa mistä autossa on tingitty. Oviin ei ole porattu reikiä kaiutinelementeille, koska näin voi säästää tuotantokustannuksissa.

Lattiamatot on tehty kierrätetyistä muovipulloista, ja koeajossa olevan nelivedon ohjaamoa kiertävä taso on prässätty pellavasta. Onko tämä joku liikkuva Ikea?

Specialen mukaan yhtiö ”yrittää keksiä premiumin käsitteen uusiksi”. Volvo uskoo pari–kolmikymppistä ostajaa kiinnostavan enemmän ekoilun kuin pröystäilyn.

Toisaalta Speciale mainitsee toisena kohderyhmänä ”empty nesterit”, tyhjät pesät. He ovat vanhempia, joiden lapset ovat lähteneet kotoa, ja he vaihtavat pienempään asuntoon ja autoon. Pesäntyhjentäjät voi olla vaikeampi kohderyhmä myydä kierrätysmuovia.

Joka tapauksella auto tuntuu sopivan kuin nakutettu kahdelle ihmisille. Takapenkeille mahtuvat toki lapset, mutta etuistuimet taakse vedettynä jää takana jalkatila pieneksi. Auton rakenne on kuitenkin suunniteltu sähköaikaan, joten sinne tänne on saatu ilmavuutta.

Tällaiset tilat ovat tässä hintaluokassa tietoinen valinta, mikä kertoo autoalan kasvavasta trendistä.

EX30 edustaa sietämättömällä tavalla nimettyä autojen osa-aluetta: ”kompaktia crossoveria” eli ”b-suvia”.

Suv tulee sanasta sport utility vehicle, mikä on kattotermi katumaastureille. B-suv on puolestaan pienin versio tällaisista autoista.

Ne ovat piirun verran korotettuja autoja. Korotus tekee autoon siirtymisestä ja poistumisesta helpompaa, kun takamusta ei tarvitse kammeta ylös asfaltin tasolta. Ne eivät kuitenkaan ole aitoja maastureita, joilla ajetaan pöpelikköön.

Kyseistä pientä kokoluokkaa rakastetaan ja vihataan, koska se on kompromissi. Kaikkea kaikille.

Suomessa katumaasturit haukkaavat uusista autoista vajaan 47 prosentin osuuden. Pikkumaastureiden osuus on siitä 15 prosenttia. Vuonna 2010 se oli vasta 3,1 prosenttia.

Kasvu tapahtuu ”tavallisten” henkilöautojen kustannuksella. Lisäksi tila-autot ovat kuolonkorinoissa.

”Jos katsot tämän päivän segmenttejä, mitä myydään eniten? […] Suv on ehdottomasti autotyyppi ja muoto, mitä kuluttajat haluavat, joten siksi me päätimme tehdä sellaisen”, sanoo Speciale.

Volvon uutuuden pohja on vain kaksi senttimetriä tavallista Toyota Corollaa korkeammalla. Sen huomaa, kun EX30 siirtyy maantieltä espanjalaiselle kinttupolulle. Siellä autolla pitää ajaa hiljaa ja varovaisesti.

Silti moni automerkki korostaa pikkumaastureidensa suuruutta. Siinä valossa on virkistävää, että Volvo rehellisesti sanoo EX30:n olevan pieni auto. 

Yritys veistää siitä vitsiä: koeajopäivillä on lappuja, joita pitää katsoa suurennuslasin läpi.

Harva muistaa, että Volvo oli vaikeassa paikassa vuosituhannen vaihteessa. Merkin osti ensin amerikkalainen Ford, joka möi sen rahapulassa kiinalaiselle Geelylle. Jälkimmäinen sai merkin kuin ihmeen kaupalla uuteen nousuun.

Pääkonttori on yhä Göteborgissa, mutta omistaja on kiinalainen ja EX30:t valmistetaan Kiinassa. Euroopan komissio aloitti vastikään tutkinnan kiinalaisautojen tukipolitiikasta. Pitäisikö tästä olla huolissaan?

Speciale nostaa puhelimensa ja heristelee sitä ilmassa:

”Elämässämme on paljon tavaraa tai osia, jotka tehdään Kiinassa, kuten älypuhelimemme ja tietokoneemme.”

Tämä on argumentti, johon kaikki kiinalaiset tai Kiinassa osia valmistavat merkit vetoavat. 

Paradoksaalisesti Volvo joutuu nyt kisaamaan myös muita kiinalaisia merkkejä vastaan.

”Heillä on hyvin vahvaa sähköautoteknologiaa. Tunnustamme tämän, mutta meillä on vahva premiumbrändi kaikilla markkinoilla.”

Tästä syystä Geely alun perin ostikin Volvon: rahalla sai mainetta.

Palataan hintaan. Hieman yllättäen halvimman version on Suomessa tilannut vain joka viides ostaja. Suosituin on rapiat 50 000 euroa maksava neliveto 1,6 tonnin vetokyvyllä.

Volvo ei kerro tarkkoja Suomen myyntimääriä. Se valotetaan, että autoja on myyty nelinumeroinen määrä.

Kilpaileva pikkumaasturi Peugeot 2008 nousi hetkellisesti Suomen suosituimmaksi autoksi elokuussa, kun niitä kirjattiin reilut 650 kappaletta rekisteriin.

Jos siis Volvon yli tuhannen auton uho pitää paikkaansa, sillä helposti kivutaan tilastoissa korkealle.

Volvoja liikkuu Suomen teillä valtava määrä: noin 250 000 henkilöautoa. Se tekee siitä tilastojen valossa maan kolmanneksi yleisimmän automerkin Toyotan ja Volkswagenin jälkeen.

Nykyautojen mallien nimet ovat paikoin yhtä hepreaa, mutta Volvolla sentään on numerojärjestys. Sortimentti kulkee pienestä 30-mallista suureen 90-malliin.

EX30 on kuitenkin täysin uusi malli. Kotimaisia kuljettajia kiinnostanee, miten se vertautuu nyky-Volvoihin. Verrataan sitä numerojärjestyksessä seuraavaan sähköautoon eli C40:een. 

C40 on parikymmentä senttiä pidempi ja kymmenisen senttiä korkeampi kuin EX30. Myös nelikymppinen uusittiin tänä vuonna, ja poikkeuksellisesti auto vaihtui etuvedosta takavedoksi. 

Kyseessä on mukavuuspainotteinen perheauto matka-ajoon, joka 185 kilowatin tehoilla kiihtyy verkkaisesti. EX30:n takaveto on pippurisempi pienemmällä painolla ja 200 kilowatin tehoilla, mutta näiden autojen kohderyhmillä tuskin on kiinnostusta kiihdytyskisoihin.

Kummankin auton sähkönkulutuksen virallinen arvio pyörii sadalla kilometrillä 16–17 kilowattitunnin paikkeilla. Lokakuun syyskeleillä maantieajossa C40 söi kuitenkin vajaat 21 kilowattituntia satasella.

Espanjassa auringossa testatussa EX30:ssä ei vielä seurattu kulutusta, koska se ei paljoa paina niissä olosuhteissa, mihin ensiautot saapuvat: keskelle kylmää talvea.

C40 on ilahduttavan hiljaa. Monien autojen automatiikka piippailee jatkuvasti, mutta Volvo inahtaa vain silloin tällöin jostain tärkeästä.

Kontrollit ovat Volvoista ja sisarmalli Polestarista tuttua kauraa. EX30 sen sijaan on alusta lähtien rakennettu uudeksi ja halvaksi sähköautoksi. Nelikymppisessä kieltämättä on enemmän arvokkuuden tuntua.

Taustalta löytyy merkin taktikoitu hintaporrastus. Eli se, joka kavahtaa kolmikymppistä syystä tai toisesta, voidaan kaupassa ohjata seuraavan mallin luokse.