Se on suljettu yhteisö.

Ei kukaan puhu kuitenkaan.

Se voi myös olla vaarallista.

Saan etukäteen useita tällaisia varoituksia. Tätä juttua on yksinkertaisesti liian vaikea tehdä, minulle sanotaan. 

Osa vaikenee, koska pelkää turvallisuutensa puolensa. Osa pelkää menettävänsä työpaikkansa. Tai joutuvansa huonoon valoon pienellä paikkakunnalla. Osa toivoo negatiivisen kirjoittelun loppuvan, jotta paikkakunnan maine ei kärsisi enempää.

Moni vaikenee, mutta kaikki tietävät, että jotain täällä on ollut pitkään pielessä.

Täällä Närpiössä.

Närpiön keskustaa halkoo Närpiöntie. Sen varrella ovat isojen ketjujen ruokakaupat, Tokmanni ja kaupungintalo. On myös muutama ravintola ja kahvila, kaupungin ainoa hotelli sekä kirjakauppa. 

Aivan kuin mikä tahansa uinuva pikkukaupunki.

Yksi seikka kuitenkin erottaa hieman alle 10 000 asukkaan Närpiön muista pikkukaupungeista: pääkadun varrella on kaksi vietnamilaista elintarvikekauppaa. Se paljastaa, että paikkakunnalla asuu iso joukko ihmisiä, jotka eivät löydä haluamaansa ruokaa tavallisista marketeista.

Närpiö sijoittuu kolmanneksi, kun listataan kaupunkeja, joissa on eniten vieraskielisiä suhteessa väestöön. Edellä ovat Vantaa ja Espoo. Helsinki tulee vasta neljäntenä. 

Joka viides närpiöläinen puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Vietnamin puhujat ovat selvästi suurin ryhmä, heitä on jo merkittävästi enemmän kuin suomen puhujia.

Suurin osa Närpiön vietnamilaisista työskentelee kasvihuoneilla, onhan Närpiö Suomen epävirallinen tomaattipääkaupunki. Myös iso osa Suomen kurkuista tulee Närpiöstä.

Närpiön maahanmuuttopolitiikkaa on ihailtu. On puhuttu Närpiön ihmeestä. Ihmeellä on tarkoitettu sitä, miten hyvin alue on onnistunut rekrytoimaan ulkomaista työvoimaa. 

Sen ansiosta kasvihuoneteollisuus on pystynyt kasvamaan. Viljelijöiden määrä on viime vuosikymmeninä vähentynyt, mutta tilat ovat vastaavasti kasvaneet, jotkut jättimäisiksi yrityksiksi asti. 1970-luvulta tilojen koko on jopa kaksikymmentäkertaistunut.

Hyvin sujuvan rekrytoinnin lisäksi on ihailtu sitä, miten hyvin kotouttaminen onkaan Närpiössä sujunut.

Uutinen julkaistiin tammikuussa 2022.

Kymmenien vietnamilaisten uskotaan joutuneen törkeän koronkiskonnan uhreiksi suuressa rikosvyyhdissä, jossa epäiltyjen joukossa ovat sekä paikallinen vietnamilainen pariskunta että kaksi paikallista kasvihuoneyrittäjää. Vain neljä uhria on toistaiseksi uskaltanut puhua poliisille, kerrottiin Huvudstadsbladetissa.

Yksi vietnamilaistaustainen pariskunta vangittiin. Pariskunnan epäiltiin välittäneen työvoimaa eri kasvihuoneille ja ottaneen siitä maksun. Heitä pidettiin vangittuina viisi viikkoa.

Tutkintaa tehtiin kahden poliisilaitoksen voimin, ja myös keskusrikospoliisi oli mukana tutkinnassa. Tutkinnan käynnistänyt Pohjanmaan poliisilaitos oli pyytänyt mukaan Helsingin poliisin ihmiskauppayksikön, sillä tapaus tuntui saavan isompia mittasuhteita ja jakautuvan kahteen haaraan. Oli käynyt ilmi, että Närpiössä oli useita vietnamilaisia ryhmittymiä, jotka käyttivät valtaa ihmisten työllistymisessä.

Helmikuussa 2022 poliisi pidätti ihmisiä eri puolilla Närpiötä ja teki kotietsintöjä. Suomalaisissa pikkukaupungissa nähdään harvoin niin mittavia poliisioperaatioita. 

Etsinnöissä löydettiin paljon käteistä rahaa. 

Pohjanmaan käräjäoikeus vangitsi lisää ihmisiä: toisen vietnamilaistaustaisen pariskunnan sekä heidän apurinsa. Heitä pidettiin vangittuina yhdestä viiteen viikkoa, henkilöstä riippuen. Pariskunnan epäiltiin välittäneen työntekijöitä yhdelle kasvihuoneyrittäjälle. Tämän pariskunnan varoja pantiin vakuustakavarikkoon 360 000  euron edestä. 

Pohjanmaan poliisi, maahanmuuttovirasto, rikosuhripäivystys ja Närpiön kaupunki vetosivat julkisesti kasvihuoneyrittäjiin sekä vietnamilaisyhteisöön, jotta kynnysrahajärjestelmä saataisiin lopetettua. Kynnysrahalla tarkoitetaan sitä, että henkilö maksaa perusteettomasti suuren summan esimerkiksi välikädelle päästäkseen töihin Suomeen.

Viranomaiset jättivät kauppojen seinille QR-koodilla viestejä vietnamiksi. Viesteissä pyydettiin asiasta tietäviä olemaan yhteydessä.

Juttu paisui. Poliisi kertoi epäilevänsä, että kynnysrahaa oli voinut joutua maksamaan jopa kolminumeroinen määrä ihmisiä. 

Huhtikuussa 2022 vangittiin ensimmäinen henkilö vietnamilaisyhteisön ulkopuolelta. ”Merkittävä närpiöläinen kurkkuviljelijä”, kerrottiin Helsingin Sanomissa. Yrittäjää pidettiin tutkintavankeudessa kaksi viikkoa.

Jutun toisena tutkinnanjohtajana oli Pekka Hätönen. Hän johti tutkintaa Helsingin poliisin ihmiskauppayksiköstä, nyttemmin hän on siirtynyt syyttäjäksi. 

Esitutkinnan perusteella on Hätösen mukaan selkeä epäily, että vangittu kasvihuoneyrittäjä sai rahaa siitä, että teki työsopimuksen työntekijälle. 

Kaikkia eri yrittäjiin liittyviä kiskontatapauksia yhdistää se, että työntekijöiden palkkaamisessa on käytetty apuna vietnamilaista välittäjää. 

Muita työnantajia ei kuitenkaan epäillä kiskonnasta, sillä he eivät näytä saaneen rahaa työsopimuksen kirjoittamisesta. Työvoimaa on hankittu välittäjän kautta, koska se on ollut edullista ja nopeaa. 

”Mutta tämän yhden työnantajan kohdalla oli hyvin selvä epäily, että hän sai rahaa niistä työsopimuksista”, Hätönen kertoo. 

Poliisi epäilee, että tämä työnantaja ja välittäjä ovat tehneet ensin yhteistyötä työntekijöiden hankkimisessa, mutta myöhemmin yhteistyö on epäilyn mukaan johtanut kiskonnan lisäksi ihmiskaupan yritykseen.

Rikosvyyhdin viimeisin uutinen tuli huhtikuussa 2023. Vaikka kaupungilla oli pyörinyt kaikenlaisia huhuja, tämä käänne yllätti monet:

Poliisi on saanut valmiiksi ihmiskauppatutkinnan, joka kohdistuu poliisin mukaan pohjanmaalaiseen kasvihuoneyrittäjään. Ihmiskauppaepäilyssä on poliisin mukaan kyse siitä, että Vietnamista on yritetty löytää sopiva henkilö ja rekrytoida hänet Suomeen pohjanmaalaisen kasvihuoneyrittäjän seksuaalisesti hyväksikäytettäväksi. Hänelle olisi tarjottu asunto ja ylläpito Suomessa, kerrottiin Helsingin Sanomissa.

Suoremmin sanottuna: epäillään, että kasvihuoneyrittäjälle olisi yritetty hankkia Vietnamista nainen, joka olisi antanut miehelle seksiä elatusta vastaan. Ihmiskauppaepäily viittaa siihen, että nainen olisi ollut yrittäjään nähden alisteisessa asemassa. 

Poliisi tiedotti myös siirtävänsä syyteharkintaan viisi epäiltyä törkeää kiskontaa vuosilta 2017–2021. Niissä on yhteensä kahdeksan rikoksesta epäiltyä ja yhdeksän uhria. Kasvihuoneyrittäjä on ainoa suomalaistaustainen epäilty. Epäillyt kiistävät pääosin rikosepäilyt.

Poliisin mukaan kynnysrahaa ovat maksaneet useat kymmenet vietnamilaiset. He ovat työskennelleet eri kasvihuoneyrittäjien palveluksessa, mutta yrittäjistä vain yhden epäillään syyllistyneen törkeään kiskontaan.

Kyse on samasta yrittäjästä, jolle epäilyn mukaan yritettiin hankkia vietnamilaista naista seksipalveluita varten.

Rikosepäilyistä oli kyllä liikkunut kylillä jo puhetta. Monen mielessä oli pyörinyt yhden ja saman yrittäjän nimi.

Tämän henkilön yritys oli kasvanut voimakkaasti ja rekrytoinut ulkomailta paljon työvoimaa. 

Närpiössä on kuulemma ollut tapana, että kun on tarvittu lisää työvoimaa, työntekijöiltä on kysytty, olisiko kenelläkään tuttuja tai sukulaisia, jotka voisivat tulla töihin. Työntekijät ovat myös tarjonneet sukulaisiaan tai tuttaviaan työvoimaksi.

Ja sitten ihmisiä on ilmestynyt.

Muutamat työnantajat ovat oppineet, keihin olla yhteydessä, jos on tarvittu lisää työvoimaa.

Sitä ei moni työnantajista aiemmin tiennyt, että todennäköisesti useat työntekijät olivat maksaneet merkittävän summan päästäkseen Suomeen. Lahjan, kuten he itse asian ilmaisivat poliisikuulusteluissa. Poliisi puolestaan puhuu kynnysrahasta. Kynnysrahan perimistä kutsutaan kiskonnaksi. 

Suomen lain mukaan on rikollista vaatia suhteettoman paljon rahaa sopimuksen yhteydessä niin että käyttää hyväksi maksajan ahdinkoa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta.

Helsingin Sanomat matkusti Närpiöön ottamaan selvää, mitä paikkakunnalla ajatellaan rikostutkinnasta. Aihe on polttava, sillä lisääntyvä maahanmuutto koskettaa monia paikkakuntia ja aloja. Vaarana on, että maahanmuuttajien omissa yhteisöissä syntyy epäterveitä vallankäytön muotoja ja hierarkioita. Uudet ja kielitaidottomat tulijat voivat joutua hyväksikäytetyiksi. Poliisin mukaan maahanmuuttoon liittyvän rekrytoinnin yhteydessä tapahtuva kiskonta on hyvin yleistä, kulttuurista riippumatta. 

Myös kuluttajien on hyvä tietää, millaisissa oloissa ruokaa lautasellemme kasvatetaan. 

Närpiöön liittyvä rikostutkinta on kesken eikä kukaan ole saanut rikossyytettä. Kaikki keskeiset epäillyt kiistävät syyllistyneensä mihinkään rikoksiin. 

Kun närpiöläisiltä yrittää kysyä rikosepäilyistä kaduilla, kauppojen edustoilla tai puhelimitse, he vaikenevat. Ihmiset eivät halua sanoa mitään, eivät edes nimettömästi. He vaikuttavat vaivaantuneilta, jopa pelokkailta. 

Kiskonta ei ole uusi ilmiö kasvihuonealalla tai Närpiössä.

Ensimmäiset kiskontaepäilyt tulivat Pohjanmaan poliisin tietoon jo yli kymmenen vuotta sitten. Silloinkin kyseessä oli vietnamilainen välittäjä.

Kierteen jatkumisesta vuodesta toiseen kertoo se, että uusimmassa kiskontavyyhdissä on epäiltynä sama vietnamilaispariskunta, joka oli itse aikanaan Närpiöön tullessaan uhrin asemassa. 

Päästäkseen maahan pariskunta maksoi yhteensä 16 000 euroa närpiöläisessä kasvihuoneessa työskennelleelle sukulaiselleen. 

Poliisi uskoo, että kynnysrahojen perimisessä on kyse vuosikymmeniä jatkuneesta perinteestä, jota tapahtuu muissakin maahanmuuttajayhteisöissä, ei vain vietnamilaisten keskuudessa.

Summat ovat saattaneet olla aiemmin maltillisia. Jotkut henkilöt ovat sitten nähneet järjestelyssä mahdollisuuden ansaita paljon rahaa, ja summat ovat karanneet käsistä.

Nyt syyttäjälle siirtyneessä tapauksessa epäillään, että vietnamilaiset kasvihuonetyöntekijät ovat maksaneet jopa 10 000–20 000 euron suuruisen kynnysrahan. 

Se on valtava summa rahaa Suomessa ja vielä enemmän Vietnamissa, jossa keskiansio on vain muutamia satoja euroja kuukaudessa. 

Jotta rahat saadaan Vietnamissa kasaan, myydään omaa tai sukulaisten omaisuutta tai sitten jäädään velkaa. Ja velasta otetaan korkoa. Kiskoja kertoo uhreille liioiteltuja tarinoita siitä, kuinka nopeasti Suomessa saa kerättyä velkarahat kasaan.

Sekään ei ole tavatonta, että kynnysrahaa otetaan myös sukulaisilta.

”Kaikki maksavat, myös sedät, tädit ja veljenpojat”, Hätönen kuvailee. 

Ja mitä summalla sitten on saanut?

Pahimmillaan ei juuri mitään. Kukaan ei välttämättä ole edes vastassa lentokentällä. Tulija voi saada vähän yleisiä neuvoja, ja kiskoja voi auttaa asunnon löytämisessä. Tai sitten kiskoja vuokraa omistamansa huoneen ylihintaan maksajalle ja kertoo, mistä voi hakea töitä.

Tyypillisin vastine rahalle on kuitenkin jonkinlainen työsopimus, jonka työntekijä tarvitsee päästäkseen maahan.

Usein sopimus syntyy niin, että tulijan tiedot lähetetään kynnysrahan kiskojalle Suomeen ja kiskoja välittää tiedot työnantajalle. Työnantaja kirjoittaa työsopimuksen  mutta ei siis välttämättä edes tapaa tulevaa työntekijäänsä. Aina työnantaja ei tiedä sitäkään, että kiskojat ovat kaavailleet kyseiselle työnantajalle jo muitakin uusia työntekijöitä.

Matkat, majoitukset ja viranomaiskulut eivät kuulu hintaan.

”Yleensä ainoa konkreettinen asia on se, että saa työsopimuksen alalle, jossa on iso työvoimapula”, Hätönen luonnehtii.

Kuka on se ”merkittävä närpiöläinen kurkkuviljelijä”, jota epäillään kiskonnasta ja ihmiskaupasta?

Hän on 59-vuotias Jan-Erik Sigg. Se selviää vangitsemispäätöksestä. HS julkaisee rikoksista epäillyn nimen jo esitutkintavaiheessa hänen yhteiskunnallisen asemansa vuoksi ja jotta epäily ei leimaa muita paikallisia viljelijöitä.

Siggin perustama yritys Jan-Erik Sigg Ab on Suomen suurin yksityinen kurkkujen tuottaja. Kuluttajille kurkkuja myydään nimellä Siggpac, ja sitä nimeä yrityksestä usein käytetään. Siggpacin kurkkuja löytyy Suomessa lähes jokaisesta kaupasta.

Jan-Erik Sigg Ab oli viime vuonna Suomen suurin yksityinen maataloustukien saaja. Tuolloin se sai tukia runsaat 2,4 miljoonaa euroa. Tilikaudella 2021 yrityksen liikevaihto oli lähes 33 miljoonaa euroa.

Yritystä johtaa nykyisin Jan-Erikin poika, mutta työntekijöiden mukaan Jan-Erik Sigg on tuttu näky kasvihuoneilla.

Selvyyden vuoksi: Närpiössä on paljon muitakin Sigg-nimisiä viljelijöitä. Heistä osa on Jan-Erikille sukua, osa ei. Jan-Erik Sigg on ainoa närpiöläinen viljelijä, jonka epäillään syyllistyneen rikokseen. 

Siggpacin merkitys Närpiölle on valtava. Yritys työllisti vuonna 2021 yhteensä 206 henkeä ja oli Närpiön toiseksi suurin yksityinen työnantaja. 

Yritys vastaa kurkkutuotannosta alusta loppuun saakka, se siis myös pakkaa kurkut.

Yrityksen kasvu on ollut kiivasta. Vuodesta 2018 yrityksen henkilöstön määrä on tuplaantunut, liikevaihto on noussut lähes kolmanneksen. Kasvihuoneita on laajennettu.

Jo Jan-Erik Siggin vanhemmat olivat kasvihuonealalla.

Viisi vuotta sitten yritys täytti 30 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Siggpac julkaisi videon, jossa Jan-Erik Sigg kertoo käytännössä syntyneensä ja kasvaneensa kasvihuoneilla. Hän toi omat lapsensakin suoraan synnytyslaitokselta kasvihuoneelle, sitten vasta kotiin.

”Täytyyhän se nähdä ensimmäisenä päivänä”, hän kertoo videolla. Viulut soivat mahtipontisesti taustalla.

Yritystä nykyisin johtavan pojan lisäksi toiminnassa ovat mukana kaksi muutakin lasta ja heidän äitinsä. 

Haastattelemamme paikalliset ihmiset kuvailevat Jan-Erik Siggiä kovaksi puurtajaksi, joka ei näy paikallisessa seuraelämässä eikä politiikassa. 

Paikkakunnalla huomiota herätti kuitenkin uudenvuodenyönä 2023 tapahtunut tulipalo Siggin vapaa-ajanasunnolla. Poliisi epäili sabotaasia, mutta lopulta syyksi ilmoitettiin kytemään jäänyt ilotulite. 

Jan-Erik Siggiä kiitellään Närpiössä siitä, että hän on uskaltanut tehdä isoja investointeja alueelle. Moni muu tila on juuri nyt tyhjillään. Ajat eivät ole olleet yrittäjille helpot.

Siggpac on kasvanut maahanmuuttajien avulla. Suurin osa työntekijöistä on juuri vietnamilaisia. Heitä Jan-Erik Sigg on palkannut mielellään. 

Kun ensimmäiset uutiset kiskontaepäilyistä levisivät, närpiöläiset viljelijät huolestuivat. Onhan ala riippuvainen ulkomaisesta työvoimasta. 

Viljelijät päättivät perustaa työryhmän ennaltaehkäisemään rekrytoinnin ongelmia. Työryhmää johtaa Maaseudun työnantajaliiton (MTA) toimitusjohtaja Kristel Nybondas. Hän kertoo, että työryhmä on järjestänyt koulutustilaisuuksia ja luonut turvallisen rekrytoinnin tarkistuslistan.

Tarkistuslistan varoitusmerkeistä löytyy juuri niitä signaaleja, joita on tullut esiin tässäkin vyyhdissä.

Yksi varoitusmerkki on välittäjän käyttö rekrytoinnissa. Sitä MTA ei suosittele missään olosuhteissa.

Moni Närpiön vietnamilaisista asuu kaupungin vuokra-asunnossa. HS uutisoi niiden kehnoista oloista runsas vuosi sitten. 

Parakeilta näyttävät rivitalot ovat edelleen ränsistyneessä kunnossa. Sateella piha muuttuu kuravelliksi. Talojen seinustoilla ja vieressä asukkaat viljelevät salaatteja ja yrttejä omaa käyttöön. 

Päivällä alue on autio. Illalla jokaisen oven edessä on auto, mutta kaihtimet pysyvät silloinkin asunnoissa visusti alhaalla. 

Koputetaan oviin. 

Monessa asunnossa asuu Siggpacin työntekijöitä. He kutsuvat kohteliaasti olohuoneeseen ja keittävät teetä. Jutellaan ensin siitä, millaista kurkkujen kasvattaminen on.

Kovaa työtä, työntekijät kertovat. Kasvihuoneissa on kuuma, ja työ on yksitoikkoista: poimitaan kurkkuja ja leikataan pois kuivia oksia ja lehtiä.

”Lasitalossa aurinko paistaa sisään ja lamput helottavat, voit vain kuvitella kuumuuden”, yksi työntekijöistä kertoo. ”Lisäksi on kasvomaski tai hengityssuojain.”

Hattu on tärkeä. Kun työskentelee kasvihuoneen yläosassa, valot ja aurinko porottavat suoraan päähän.

Työntekijät liikkuvat satoja metrejä pitkien kasvikäytävien välissä. Pienillä hisseillä noustaan ylös ja laskeudutaan alas. Kurkkuköynnökset kohoavat parhaimmillaan useiden metrien korkeuksiin.

Työvuoro Siggpacilla alkaa aamulla kello 5. Jos on lapsia, saa tulla töihin kuudelta, jotta ehtii viedä lapset päiväkotiin. Töitä tehdään arkisin kahdeksan tuntia ja lauantaisin neljä tuntia. 

Palkka on kuuden kuukauden koeajalla 9,35 euroa tunnissa. Jos on ahkera eli poimii kurkkuja nopeammin kuin muut, voi saada viisi tai kymmenen senttiä lisää.

Kaikki HS:n haastattelemat kasvihuonetyöntekijät haaveilevat paremmista töistä ja paremmista palkoista.

Jutustelun jälkeen työntekijät alkavat puhua tulkin välityksellä myös rikosepäilyistä. 

Haastattelimme työntekijöitä myös toisella asuinalueella Närpiössä. Työntekijöiden nimiä ei kerrota, koska siitä voisi aiheutua heille vaikeuksia.

Siggpacin työntekijä

”Olen kuullut paljon huhuja näistä rikostapauksista. Meillä ei ole ollut mitään tällaista. Meillä oli sukua täällä töissä, joten saimme tulla ilmaiseksi, he auttoivat.

Joskus juteltiin työntekijöiden kanssa siitä, että jos on joutunut maksamaan kovan summan, jotkut ajattelevat sen kuitenkin kannattavan. Silloin saa työtä ja yhteiskunnan palvelut. Lapsi pääsee kouluun ja saa opiskella. On mahdollista saada hyvä elämä täällä.

Kun poliisi tuli yhtenä päivänä ja otti kiinni henkilöitä, meille kerrottiin että Jan-Erik ei ole enää johtaja, koska häneen kohdistuu rikosepäilyjä. Ja että Jan-Erikin lapset ottavat  toiminnan haltuunsa. Lapset sanoivat, että kun työntekijä tulee Suomeen, kaiken pitää olla ilmaista. Jos joku pyytää rahaa, siitä pitää ilmoittaa heille.”

Siggpacin työntekijä 

”Melkein kaikki ihmiset sanovat minulle, että on ihmisiä, jotka joutuivat maksamaan tänne pääsystä, mutta en tiedä. Vaikka olisikin maksanut, ei siitä uskalleta puhua. Tuntuu, että täällä on sellaisia mafiajuttuja. Moni pelkää, ja kaikki tottuvat siihen, että joutuu pelkäämään. 

Kuvittele: olen ollut yli kymmenen vuotta siellä töissä enkä ole kertaakaan saanut tuotua ketään vaikka olen pyytänyt. Mutta jotkut henkilöt tuovat jatkuvasti työvoimaa. Joten syntyy kyllä kysymys, miten uudet työntekijät valitaan. Oli myös sellainen porukka, joka oli asunut kauan Suomessa. He saivat tuoda lisää ihmisiä.

Suhteet näkyvät myös työtehtävissä. Jos on sukulainen tai tuttu, saa parempia töitä.”

Siggpacin työntekijä

”Kuulin rikosepäilyistä paljonkin. Mutta en tiedä ketään, kuka olisi maksanut, me pääsimme ilmaiseksi. Olen uusi täällä.

Kun Siggpacin asiakkaat kuulivat rikosepäilyistä, meillä oli vähemmän töitä. Toivon, että asian käsittely loppuu kohta eikä meiltä lopu työt.

Toivon myös, että Migri järjestäisi oleskelulupia nopeammin. Jätin helmikuussa hakemuksen, ja oleskelulupani piti tulla toukokuun alussa. Mutta sitten ilmoitettiin, että asiaani tutkitaankin vielä. Luulen sen johtuvan siitä, että työnantajaani epäillään rikoksista. Toivon asioiden palautuvan nopeasti normaaleiksi.”

Ongelmat eivät koske vain Siggpacin tilaa.

Erään toisen kasvihuoneen entinen työntekijä 

”Täällä on ihmisiä, joilla on valta vaikuttaa koko yhteisöön. Minulle kävi niin, että kasvihuoneessa vietnamilainen työnjohtaja käski minun lähteä. Hän puhui minusta pahaa työnantajalle, ja sain potkut. Lakimiehen avulla sain työpaikan takaisin, mutta sama tapahtui uudelleen.

Yksi venäläinen työntekijä varoitti minua, että heidän [vietnamilaisten] koko suku on tällä kasvihuoneella ja he yrittävät hankkiutua eroon kaikista muista, jotta saavat tuotua omia sukulaisiaan ja tuttujaan töihin. Myös hän sai potkut.

Miksi he vainoavat minua? Se liittyy rahaan. Aluksi minulle sanottiin, että ei tarvitse maksaa, jotta pääsen Suomeen. Mutta kun tulimme, he sanoivat, että täytyykin maksaa. Summa oli sata euroa kuussa. Kahden vuoden ajan maksoin, sitten kysyin, kauanko minun täytyy vielä maksaa, mikä on se kokonaissumma.

Silloin alkoivat ongelmat. Ensin he palauttivat kaikki rahat. Pelästyin ja yritin antaa rahat heille takaisin. Alkoi painostus ja uhkailu. Kerran vainoaja pyysi poikani, joka oli vasta 17-vuotias, jalkapallokentälle, ja häntä lyötiin siellä. Menin sinne perässä, ja myös minua lyötiin. Muutaman kuukauden päästä hän tuli kotiini ja pyysi että tulisin syömään. Hän yritti houkutella minua taas paikkaan, jossa olisi voinut lyödä minua.

Tämä asia vaivaa minua paljon. Lähetin kirjeitä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, myös pääministeri Sanna Marinille. 

Poliisi tutki työsyrjintää, vainoamista ja laitonta uhkausta, mutta ei löytänyt todisteita.

Haluaisin vain elää. Että saisin takaisin normaalin elämän. Ettei minun tarvitse elää pelon kanssa. Ja että vaimon ja lapsien ei tarvitsisi pelätä.”

Närpiöstä löytyy yksi yllättävä henkilö, joka haluaa puhua kiskontaepäilyistä omalla nimellään. 

Nhung Nguyen on yksi rikosvyyhdin keskeisistä epäillyistä. Häntä ei epäillä Siggpacin tapauksessa – kyseessä on siis toinen pariskunta –, mutta hänen epäillään välittäneen miehensä kanssa työvoimaa muille kasvihuoneyrittäjille ja ottaneen siitä tulijoilta maksun. 

Olemme saapuneet tulkin ja kuvaajan kanssa Närpiön toisen vietnamilaisen kaupan eteen heti aamulla, kun liike aukeaa. Nguyen työskentelee isänsä omistamassa kaupassa. Sen lisäksi hänellä on miehensä kanssa Närpiössä vietnamilainen ravintola.

Nguyen ei ole vastannut aiemmin lähetettyyn haastattelupyyntöön eikä hän ole juuri nyt paikalla. Nguyenin lapsi soittaa äidilleen. Selitämme asian puhelimessa, ja vartin päästä Nguyen saapuu kaupalle. 

Nguyen on päättänyt kertoa nyt oman näkemyksensä asiasta.

Kaupan hyllyt ovat täynnä värikkäitä vietnamilaisia elintarvikepakkauksia, ja laatikoissa kassan edustalla on tuoretavaraa: jakkihedelmiä, kevätsipuleita, tomaatteja. Me vetäydymme niiden ohitse takahuoneeseen puhumaan.

Työpöydällä on laskupinoja, ja osa laskuista näyttää menneen ulosottoon. Pieniä summia. 

Nguyenin avoimuus yllättää. Hän kertoo heti, että on tuonut Suomeen töihin kasvihuoneille yli 200 ihmistä. Tuttavia ja sukulaisia mutta myös tuntemattomia. Siitä tosin on seurannut välillä hänen mukaansa ongelmia.

Nguyen kertoo – toisin kuin poliisi sanoo –, ettei hän ole ottanut palveluksistaan rahaa. Hyöty syntyy muuta kautta.

”Jos autan perhettä, he kiittävät minua koko sydämestään. Ja kun autan, ajattelen että moni tulee mielellään auttamaan minua tulevaisuudessa. Yksi perhe käyttää vähintään 500 euroa kuussa ruokaan. He auttavat minua, kun tulevat minulle asiakkaiksi.”

Nguyen auttaa Suomeen saapuvia ihmisiä löytämään asunnon. Hän kertoo myös jättäneensä puhelinnumeronsa päiväkotiin, te-keskukseen ja Kelaan. Niin hän voi auttaa, jos joku tarvitsee nopeaa tulkkausta. Hän myös auttaa ihmisiä tekemään lainahakemuksia ja hankkimaan vakuutuksia sekä tekemään oleskelulupahakemuksia.

”Se että joku on maksanut minulle, on ihan totta, mutta mistä, se on toinen juttu. Voin vaikka lainata autoa, mutta he eivät tankkaa sitä, vaan antavat minulle 50 euroa. Ei se ole maksu, vaan sillä korvataan bensat.”

Nguyen vahvistaa itse olleensa kiskonnan uhri tullessaan Suomeen. Hän sanoo, että siksi hän ei tekisi sitä muille.

Työn löytämisestä tulijoille hän kertoo näin: ”Yleensä olen kontaktissa kasvihuoneen omistajaan. He saavat minun kauttani työvoimaa, koska tunnen paljon ihmisiä. Olin aiemmin hyvin ahkera kasvihuonetyöntekijä ja löysin työnantajille paljon työntekijöitä. Mistään en ole saanut rahaa, en työnantajilta enkä työntekijöiltä.”

Nguyen kertoo myös toimivansa tulkkina silloin, kun kasvihuoneilla tulee  riitatilanteita.

Ja niitä on tullut. Nguyenin mukaan kaksi pariskuntaa on tehnyt hänestä rikosilmoituksen. Tapaukset ovat samankaltaiset. Molemmat pariskunnat ovat riitautuneet työnantajansa kanssa ja työt ovat olleet vaarassa loppua. Se tarkoittaisi myös oleskeluluvan loppumista. Nguyenin mukaan pariskunnat ovat käyttäneet hyväkseen oleskelulupaprosessissa olevaa ”porsaanreikää”: ketään ei heitetä maasta ulos, jos hänen epäillään olevan rikoksen uhri.

Nguyenin ääni kiihtyy. Hän oli omasta mielestään auttanut pariskuntia monin tavoin ja silti ne olivat kääntyneet häntä vastaan ilman mitään syytä.

Rikosepäilyt olivat kamala asia, Nguyen sanoo. Hän oli tutkinnan aikana miehensä kanssa viisi viikkoa vangittuna. Lapset otettiin huostaan. Laskut kasaantuivat tuona aikana, kun ravintola oli suljettuna. Pankkitilitkin suljettiin.

Kokemus oli niin rankka, että kun Nguyen vapautui, hän kertoo suunnitelleensa välitöntä paluuta Vietnamiin.

”Mutta isoimmat lapset sanoivat, että ovat jo tottuneet elämään täällä. He halusivat jäädä. Ja mitä viranomaiset ajattelisivat, jos minä lähtisin. Haluan jäädä todistamaan, että olen syytön. Mitä tapahtuisi kaikille näille ihmisille, jos yhtäkkiä lähtisin? Olen hakenut paljon ihmisiä Vietnamista, minä olen vetänyt sitä junaa.”

Nguyen kommentoi kaupungilla hänestä liikkuvia huhuja. 

”Jotkut sanovat, että täältä löytyy seksipalveluja tai huumeita tai että olisi mafia täällä. Mutta emme me ole olleet mafiassa, jos olisimme, meillä olisi paljon rahaa. Poliisi löysi kotietsinnöissä vain 970 euroa.”

Mafia Närpiössä?

”On ihmisiä, joilla on valtaa. Pitää paikkansa, että on mafia. Se on vaikea asia, en halua lisäongelmia. En halua puhua siitä.”

”Minulla ei ole vihollisia tai vastustajia. Olen auttanut todella paljon sukua ja tuttavia, ja se on ollut hyvä juttu. Minulla on töitä ja pystyin perustamaan oman yrityksen. Siihen moni ei ole pystynyt. Varmaan siksi joku on vähän kateellinen.”

Kolme tuntia on vierähtänyt takahuoneessa. Nguyen sanoo olevansa luottavainen, että  hänen kohdallaan syytteet kaatuvat ja elämä palaa normaaliksi.

Palataan vielä Jan-Erik Siggiin. Olemme jo ennen Närpiöön saapumista yrittäneet saada kiinni häntä, hänen poikaansa ja lasten äitiä. Kukaan ei ole vastannut sähköposteihin. 

Lopulta lasten äiti ja Jan-Erikin yrityskumppani vastaa puhelimeen. Hän sanoo heidän nähneen sähköpostit, mutta kukaan heistä ei halua antaa haastattelua. Syyksi hän sanoo sen, että mediassa kirjoitetaan valheellisia asioita. 

Pyydän heitä vielä harkitsemaan. Nainen lupaa, mutta hänestä ei sen koommin kuulu mitään.

Närpiössä etsimme tuloksetta Jan-Erik Siggiä hänen kotiosoitteestaan, vapaa-ajanasunnoltaan ja kasvihuoneelta. 

Olisi ollut paljon kysyttävää kiskontaepäilyistä. Ja tapauksesta, jossa poliisi epäilee, että vietnamilaista naista olisi yritetty tuoda Suomeen tarjoamaan yrittäjälle seksipalveluita. 

Tapahtuuko tällaista todella Suomessa? 

Tutkinnanjohtaja Hätönen sanoo, että rikosepäily on hyvin poikkeuksellinen. Hän toteaa, ettei voi vahvistaa epäillyn nimeä, mutta puhuu tutkinnasta yleisesti.

”Tuli mieleen karu versio vanhanajan postimyyntimorsianilmiöstä, hyvin raadollinen juttu kaikin puolin”, Hätönen sanoo.

”Paitsi että ei voida puhua puolison järjestämisestä, koska puolisoksi hän ei ollut poliisin tietojen mukaan tulossa.”

Poliisin mukaan nainen oli merkittävästi yrittäjää nuorempi, kuitenkin täysi-ikäinen. Yrittäjä kävi tapaamassa naista Vietnamissa etukäteen. Nainen tiesi, mihin oli sitoutumassa. Hänellä olisi ollut oma asunto ja ylläpito. Vastikkeena hän olisi antanut seksiä yrittäjälle, näin epäillään.

Naista yritettiin tuoda Suomeen vuoden 2019 lopulla. Poliisilla on laitetutkinnan kautta saatujen viestien ansiosta hyvin tarkasti tiedossa asiaan liittyvät suunnitelmat ja tavat, joilla naisen tuonti oli tarkoitus toteuttaa.

Tulo Suomeen kuitenkin kaatui loppumetreillä. Syy ei liittynyt epäiltyihin. Tutkinnallisista syistä poliisi ei voi kertoa miksi.

Tapaus kytkeytyy kiskontaepäilyihin siten, että poliisin käsityksen mukaan vietnamilainen pariskunta, joka välitti yrittäjälle työntekijöitä, halusi ”pitää häntä hyvänä”. Hänelle tehtiin palveluksia, jotta hän pysyi tyytyväisenä. Ja kun hän pysyi tyytyväisenä, hän allekirjoitti työsopimuksia.

Kiskonta- ja ihmiskauppavyyhdissä on kyse epäilyistä, joita poliisi on selvittänyt esitutkinnassa yli kolmen vuoden ajan. 

Kiskonta- ja ihmiskauppavyyhdissä on kyse epäilyistä, joita poliisi on selvittänyt esitutkinnassa yli kolmen vuoden ajan. Jan-Erik Siggiä ei ole tuomittu mistään rikoksesta eikä vielä ole selvää, nostetaanko häntä vastaan syytteitä. Tapaus on nyt siirtynyt syyttäjälle syyteharkintaan. Todennäköisesti kesän jälkeen kerrotaan, nostetaanko epäiltyjä vastaan syytteitä.

HS oli yhteydessä myös muihin henkilöihin, jotka ovat epäiltynä Jan-Erik Siggiin liittyvissä rikosepäilyissä. Kaksi heistä ei halunnut kommentoida keskeneräistä asiaa. Yhteen ei saatu yhteyttä.

HS soitti Jan-Erik Siggille ja lähetti hänelle sähköpostitse häneen kohdistuvat kriittiset väitteet. Vastaus tuli lopulta Siggin asianajajalta. Viestissä kaikki väitteet kiistetään ”valheellisina”, mutta niihin ei oteta tarkemmin kantaa.