Aamulehti

Pirkanmaan reuna-alueilla pelätään Pirkanmaan hyvinvointialueen (Pirha) karsimispäätöksiä. Aamulehti vieraili maanantaina Pälkäneen Luopioisissa, jossa asukkaat haluavat säilyttää oman terveysasemansa.

Tapaamme Ilona Saloniuksen, 89, Marjatta Stenius-Kaukosen, 75, Pertti Salmisen, 69, ja Leena Ilmola-Sheppardin, 67, Kukkian olohuoneessa, jota pitää yllä kyläyhdistys. Olohuoneessa voi kahvitella, ostaa paikallista designia ja vuokrata pyörän, kajakin tai sup-laudan.

Terveysaseman lakkauttamisuhka ei ole Luopioisissa uusi. ”Se on on suurin huolemme. Uhka on leijunut sen päällä jo edellisen soten valmistelun aikana”, Stenius-Kaukonen sanoo.

Huolta lisää se, että jo elokuussa terveysaseman palvelut supistuvat. Asiakaspalvelu ei ole enää paikalla torstaisin, ja laboratorioaikoja voi varata kahden sijaan yhdelle viikonpäivälle.

Luopioisissa eri poliittisia näkemyksiä edustavat ihmiset ajavat yhdessä terveysaseman ja muiden palvelujen säilyttämistä. ”Nämä ovat kaikki yhteisiä asioita. Ei tämä ole sen kummempaa”, Salminen sanoo. Hän on kokoomuksen kunnanvaltuutettu ja  Pirhan aluevaltuuston varajäsen sekä valiokunnan jäsen.

Stenius-Kaukonen muistetaan vasemmistoliiton pitkäaikaisena kansanedustajana ja europarlamentaarikkona. Ilmola-Sheppard on Terve! Pälkäne -ryhmän varavaltuutettu ja elinvoimalautakunnan jäsen.

Kasvukeskuksissa on vaikea hahmottaa, millaisista etäisyyksistä maakunnassa puhutaan, kun reuna-alueelta lähdetään lääkäriin tai laboratorioon. Aamulehti varasi tasan tunnin ajomatkaan Tampereen keskustasta Luopioisten keskustaan. Matkaan kului tasan 57 minuuttia.

Ilmola-Sheppard asuu Luopioisten keskustassa, muut matkojen päässä kylillä. Kysymykset joukkoliikenteen toimivuudesta, laboratorioiden sijainneista ja Kela-taksin toimivuudesta naurattavat. ”Eikö ole iloisia ihmisiä”, Ilmola-Sheppard vitsailee.

Erityyppisiä terveyspalveluita tarjotaan luopioislaisille myös Pälkäneen kirkonkylällä, Kangasalla tai Tampereella. ”Viimeisestä asumuksesta Ämmätsän perukoilta on 49 kilometriä Pälkäneelle”, Salminen kertoo.

Pälkäneeltä on vielä 20 kilometriä Kangasalle, Tampereelle 40 kilometriä.

Salonius asuu Kortteenpohjassa ja hän pyörittää harmitellen päätään karsimispuheille. Harvoin kulkevan linja-auton pysäkille hänellä olisi matkaa kuusi kilometriä, mutta se ei ole enää vaihtoehto. Aiemmin hän pyöräili 16 kilometrin matkan Luopioisten terveysasemallekin. Nyt käsivamma estää sen. ”Torstaisin kulkeva palvelubussi antaa mahdollisuuden tulla tänne”, hän kertoo.

Saloniuksen Kela-taksin omavastuu täyttyi kuudella lääkärikäynnillä, joten tänä vuonna hän ei enää maksa matkoista. Hän esimerkiksi käy lääkärin määräyksestä kerran kuukaudessa silmäkeskuksessa Tampereella.

Ykköstyypin diabetesta sairastavalla Stenius-Kaukosella on aika diabeteslääkärin vastaanotolle Valkeakoskelle. Sitä ennen on käytävä laboratoriokokeissa.

Nettiajanvaraus kertoi Stenius-Kaukoselle, että laboratorio on Luopioisissa auki torstaisin. ”Vähennystä perustellaan käyttöasteen alhaisuudella”, hän ihmettelee. Myös muut laboratoriot ovat tuttuja. ”Olen käynyt Pälkäneellä, Orivedellä, Sahalahdessa ja Kangasalla, jos tänne ei ole saanut aikaa.”

Laboratoriopalveluita tuottavan Fimlabin palveluita voi käyttää monilla paikkakunnilla. ”Minulla on tarkka päivä, jona pitää käydä laboratoriossa, eikä se osu ikinä tänne”, Salminen kertoo. ”Seuraavaksi lähin on Padasjoki, sitten Hauho. Joskus olen joutunut käymään Orivedelläkin, kun vaihtoehtona on ollut Kangasala. Pälkäneeltä ei ole löytynyt aikaa.”

Salminen asuu Kyynärön kylässä. ”Sieltä lähtee bussi aamulla ja tulee illalla takaisin. Itään päin ei ole mitään yhteyksiä”, hän kertoo. ”Kun koululaiset ovat vähentyneet siellä eivät kulje bussit vaan taksit.”

”Onko kerran vai kaksi ollut, että taksi ei ole tullut. Kun täällä ei ollut taksia saatavissa, taksi tuli Kangasalta. Soitin lääkärille, että myöhästyn vastaanotolta. Hän sanoi, että hän odottaa. Hän oli hammaskirurgi vielä”, Salonius kertoo.

”Koululaiskuljetusten aikaan päivällä taksia on kaikkein hankalin saada”, Stenius-Kaukonen lisää.

”Me vitsailemme täällä, onko se halvempaa viedä meidät pii-paa autolla Acutaan”, llmola-Sheppard kertoo.

Ilmola-Sheppard teki työuransa tutkijana. Häntä harmittaa, että terveydenhuollon päätöksissä ei tarkastella kokonaiskustannuksia. ”Jos ei niitä katsota, totta kai kustannus pienenee keskittämällä.”

Hän sanoo, että näin jäävät ulkopuolelle esimerkiksi kulut, jotka syntyvät siitä, että reuna-alueelta kuljetaan keskitettyihin palveluihin. ”Sen sijaan, että 1–2 ihmistä ajaa tänne, täältä ajaa palvelujen luo 6–10 ihmistä.”

Pirha pitää pieniä yksiköitä haavoittuvina esimerkiksi henkilöstösyistä. ”Kyllä tänne saa lääkäreitä ja henkilökuntaa”, Ilmola-Sheppard sanoo. ”Olen käynyt kaksi vuotta tehostetun palvelun yksikössä joka ikinen päivä. Siellä on samat hoitajat. Eivät he lähde Tampereelle poimimaan palkkaeuroja. Täällä sitoutumisen logiikka on ihan erilainen kuin kaupungissa.”

Hän asuu viisi vuotta sitten Luopioisiin syntyneessä Pöllölän yhteisössä. Osuuskunta osti vanhan mielisairaalan eurolla. Pöllölässä asui myös hänen puolisonsa, kunnes terveystilanne vaati siirtymistä tehostetun palvelun yksikköön.

Ilmola-Sheppard on verrannut hoitomuotojen kustannuksia ja ero on valtava. Hän eritteli vuodelta 2022 yhteiskunnan osuuden, joka oli omaishoidossa noin 1 300 euroa kuukaudessa, kuuden tunnin perhepäivähoidossa noin 1 000 euroa, ympärivuorokautisessa perhehoidossa noin 950 euroa ja tehostetun palvelun yksikössä noin 7 000 euroa. ”Perhehoidossa ei tarvita kallista intervallihoitojaksoa, mikä laskee kustannusta”, hän sanoo.

Yksiköiden keskittäminen tuo Ilmola-Sheppardin arvion mukaan pientä säästöä verrattuna siihen, että optimoitaisiin kustannuksia palveluketjun koko elinkaaren ajalta. ”Ei tarvitse kauhean monta kuukautta saada lykättyä kalleinta hoitoa, kun säästyy se, mikä keskittämällä on laskettu säästettävän.”

Kallis vaihe voi hänen mukaansa lykkääntyä, jos ihminen voi asua esimerkiksi Pöllölän kaltaisessa yhteisössä. Asukkaat voivat toimia omaishoitajina tai perhehoitajina. ”Hoidettavan elämänlaatukin on muuttuja laskelmissa”, hän näpäyttää.

Kun hätä on suurin, reuna-alueiden ero on huomattava kaupunkiseutuihin. Ambulanssin tulo kylille voi viedä tunnin, toistakin. Ensihoidosta vastaavat ovat sanoneet Aamulehden haastatteluissa, että on oma valinta asua kaukana. ”Nimenomaan”, Stenius-Kaukonen puhahtaa. Hän kertoo, että saman vastauksen sai sairauskohtauksen saanut neljän lapsen vanhempi, joka odotti Luopioisissa ambulanssia 55 minuuttia.

”Virkahenkilö ei saa vastata niin kuin on vastattu. On jokaisen valinta, missä asuu. Perustuslaissa on annettu se mahdollisuus, ja alempi lainsäädäntö on kertonut, että saa valita myöskin sen terveyskeskuksen tai muun hoitopaikan, jota haluaa käyttää. Näissä laeissa pitäisi pitäytyä”, Salminen sanoo.

Kyse on Ilmola-Sheppardin mukaan yhteiskuntapolitiikasta, eikä perusterveydenhuollon kustannuskysymyksestä. ”Jos kaikki palvelut halutaan tuottaa mahdollisimman tehokkaasti, ihmiset palvelevat systeemiä, eikä systeemi ihmisiä.”

Pirha on kertonut tulevansa pirkanmaalaisten luo digitaalisin palveluin. 

Salonius kaivaa laukustaan Nokian simpukkapuhelimen ajalta, jolloin älypuhelimia ei ollut. ”Kävin juuri operaattorilla. Tähän vaihdettiin akku, ja mikä tämä nyt on?” Ehdotan sim-korttia. ”Joo. Ne kehottivat, että se pitää vaihtaa nyt.”

”1930–1940-luvulla syntyneistä suurimmalla osalla on se tilanne, että puhelinta käytetään vain puhelimena”, kertoo Salminen, jonka äiti on 88-vuotias. ”Hän ei ole ikinä lähettänyt tekstiviestiä.”

”Varmaan jokainen pystyy kotoaan soittamaan puhelimella, jos menee pihalle, mutta sisältä se ei onnistu kaikilta ollenkaan. Uskon, että 5G ei tule tänne”, Salminen sanoo.

”Jos kaikki siirretään digiin, tarvitaan tänne terveydenhoitaja, jolla on kone asioiden hoitamiseen turvallisessa salatussa yhteydessä potilaan kanssa”, Ilmola-Sheppard sanoo. ”Kun yhdessä kohdassa säästetään, tarvitaan joku uusi kompensoiva asia, eikä säästö ole enää niin suuri.”

Pirha aikoo saapua kylille myös liikkuvilla palveluilla. Esimerkiksi varusteltu bussi on Stenius-Kaukosen mukaan hullun kallis miljoonan investointi verrattuna omaan terveysasemaan. ”Rakennus on hyvä, mutta tekniikka kuulemma ei. No vitsit, laittakoot tuolla rahalla sinne sen tekniikan.”

Stenius-Kaukonen lukee ääneen hyvinvointialuelaista, miten alueen asukkaat ja palvelujen käyttäjät otetaan mukaan heitä koskeviin asioihin. ”Kyllä käytäntö on kaukana lain velvoitteista”, hän arvioi.

”Tämä on viety yleisempänä tekstinä hyvinvointialueen strategiaan, mutta operatiivinen puoli ei toteuta sitä. Siinä on se epäjatkuvuus”, Salminen sanoo. ”Sepä se”, Stenius-Kaukonen lisää.

Salminen sanoo, että vuorovaikutusta ei ole juuri missään mitassa. ”Se on se, mikä huolettaa, kun tehdään palveluverkkoratkaisuja.”

Ilmola-Sheppard muistuttaa, että yhdistykset tuottavat Luopioisissa kunnan kanssa erilaisia palveluja. ”Täällä löydetään keinoja hoitaa niitä niin, että ne eivät koskaan voi siellä keksiäkään sellaisia. Meiltä löytyy täältä kaikki se tieto, mitä tarvitaan.”