Ensimmäiseen lauseeseen kannattaa panostaa.

Jos se ei herätä kiinnostusta, hakemuksen loppu saattaa jäädä lukematta, sanoo UP Partners -työelämävalmennusyrityksen perustaja, työnhakuvalmentaja ja työ- ja organisaatiopsykologi Heidi Viljamaa.

Hänen mukaansa moni työnhakija tuskailee yhä sen kanssa, mitä työhakemukseen kannattaisi kirjoittaa.

”Työnhakuprosessi on usein ahdistava. Ihmiset miettivät, kelpaavatko he ja ovatko he oikeanlaisia. Hakemuksessa pitäisi mennä rohkeasti kohti sitä, mitä työnantaja haluaa ja tarvitsee”, Viljamaa sanoo.

Hänestä hyvä hakemuksen alku näyttää, että hakija on tajunnut, mistä työssä on kyse, ja että hänellä on tarvittavaa osaamista ja innostusta. Turha jaarittelu puuttuu.

”Aika usein vedän hakemuskirjeen ensimmäisen kappaleen yli henkselit. Siinä saattaa lukea, että olen 34-vuotias ja syntynyt Kouvolassa. Se ei ole kiinnostavaa”, Viljamaa sanoo.

”Hakemuskirjeessä pitää olla pihvi. Sen pitää kertoa luontevasti ja oman kokemuksen kautta, että minulla on se, mitä etsitte.”

Kaikissa työpaikoissa perinteistä hakemuskirjettä ei enää vaadita. Esimerkiksi ytimekäs, kiinnostusta herättävä sähköpostiviesti ja cv voi riittää.

Jos virallista hakemuskirjettä pyydetään, se kannattaa Viljamaan mukaan aina kirjoittaa. Usein selkeys on villejä tehokeinoja toimivampi taktiikka.

”Välillä valmennukseen tulee ihan häkellyttäviä esimerkkejä. On kolmea eri väriä, viittä eri fonttia ja ihan liikaa kikkailua.”

Myös rekrytoija, konsultti ja HRS Advisors Oy:n osakas Riku Huikuri on yksinkertaisuuden kannalla. Hänen mukaansa hakemuksen merkitys vaihtelee paljon aloittain.

”On ammatteja, jossa rekrytoinnit tehdään usein suorahakuina tai verkostojen kautta. Silloin cv voi riittää. Mutta on myös aloja, joilla on kova kilpailu ja paljon hakijoita. Esimerkiksi markkinointi-, viestintä- ja hr-alan tehtävissä hakemus on olennainen dokumentti”, Huikuri sanoo.

Hänen mukaansa työhakemuksen tarkoitus on ennen kaikkea kertoa hakijan motivaatiosta ja olennaisimmasta osaamisesta. Siitä on hyvä käydä ilmi, miksi hakee juuri tätä tehtävää ja mitä annettavaa itsellä yritykselle on.

”Paras tilanne on se, että henkilö oikeasti kokee sopivansa tehtävän vaatimuksiin. Ei vain katso, mitä työnantaja haluaisi kuulla ja kirjoita sen mukaan”, Huikuri sanoo.

Hänen mukaansa tavallinen virhe on jättää oma motivaatio pimentoon ja toistaa hakemuksessa cv:ssä kerrottuja asioita.

”Cv on paras tapa esitellä työhistoria. Jos haluaa viitata cv:hen, voi kertoa, mitä on jossakin työssä oppinut, missä onnistunut tai millaista palautetta saanut.”

Viljamaa on huomannut, että jos työnhakija ei tiedä, mitä hakemukseen kirjoittaisi, hän alkaa usein kertoa yksipuolisesti itsestään. Se johtaa siihen, että hakemuksesta tulee hyvin minäkeskeinen.

”Olen joskus laskenut hakemuskirjeiden minä-sanat, ja niitä saattaa olla yli kymmenen. Hyvässä hakemuskirjeessä ei kerrota vain, että minä olen sitä ja tätä. Se on dialogi.”

Viljamaa tarkoittaa dialogilla sitä, että hakija ymmärtää, mitä työnantaja etsii, ja osaa kertoa, millä tavalla itse vastaisi työnantajan toiveisiin.

Kertominen on usein helpompaa, kun kirjaa ennen hakemuksen kirjoittamista itselleen ylös, mihin tehtävään on hakemassa, mille toimialalle ja mitä haettavassa työssä pitää osata.

”Paras tapa erottua on nousta esiin henkilönä, joka ymmärtää työnantajan tarpeen ja pystyy kertomaan, että hei, minä osaan ja pystyn. Olen motivoitunut ja haluan tehdä tätä työtä pitkään.”

Jos työnantajalta on mahdollista kysyä lisätietoja työpaikasta, se yleensä kannattaa. Niin voi jäädä mieleen ja saada olennaista lisätietoa. Viljamaan mukaan kysymykset kannattaa kuitenkin valita tarkkaan.

”Jos kyselee työsuhde-eduista jo ensimmäisessä kartoitussoitossa, erottuu, mutta negatiivisesti. Silloin on käsi ojossa pyytämässä lisää ennen kuin työnantaja on osoittanut kiinnostusta.”

Moni työnhakija kaipaa rekrytoinnilta avoimuutta. Se näkyy Riku Huikurin mukaan esimerkiksi niin, että hakijat haluavat aiempaa useammin palautetta hakemuksistaan.

”He haluavat kuulla, oliko hakemus hyvin tehty, mistä kiikasti ja mitä voisi tehdä toisin”, Huikuri sanoo.

Hänestä se on ymmärrettävää, sillä hakija näkee aina vain oman suorituksensa.

”Hän ei tiedä, onko hakemus muihin verrattuna hyvä vai ei. Hakijalla saattaa olla täydellinen tausta, mutta joukossa voi olla joku vielä paremmalla taustalla.”

Huikurin mielestä hyvä hakemus on tekijänsä näköinen, informatiivinen ja ytimekäs. Se keskittyy olennaiseen ja on helppo lukea.

Hakemuksen on hyvä mahtua yhdelle sivulle ja mieluiten niin, ettei koko sivua ole täytetty tekstillä. Oikeinkirjoitus kannattaa tarkistaa, varsinkin jos sen hallitseminen on haetussa työssä olennaista.

”Parhaat hakemukset tuntuvat siltä, että ne on varta vasten tehtävää varten laadittu, ja kertovat hakijan persoonastakin jotain oleellista tai kiinnostavaa.”

Huikuri suosittelee tutustumaan työnantajaan etukäteen ja välttämään geneeristä tekstiä, joka sopii mihin tahansa tehtävään.

”Sillä, että sanoo olevansa sosiaalinen tiimipelaaja, ei varsinaisesti erotu. Mieluummin kääntäisin sen niin, että on aiemmissa töissään saanut palautetta hyvistä työyhteisötaidoista, ongelmanratkaisukyvystä tai siitä, että osaa kohdata ihmiset.”

Hyvä lopetuskin on tärkeä.

Viljamaan mukaan kuluneet fraasit, kuten ”jään odottamaan yhteydenottoanne”, kannattaa unohtaa. Sen sijaan voi kertoa vaikka, että todella haluaa työn ja on valmis aloittamaan heti.

”Jos ei ole aidosti kiinnostunut tehtävästä, sitä ei kannata edes hakea.”

Viljamaan mukaan hakemuksen sävystä huomaa helposti, tarjoaako hakija työnantajalle osaamistaan ja verkostojaan vai puhuuko hän vain itsestään.

Hyvä sävy on ammattimainen ja positiivinen, ei liian nöyrä eikä liian röyhkeä.

”Jos on epävarma siitä, osaako, sen kirjoittaa helposti hakemukseen sisään. Sellaiset ilmaukset kuin ’pyydän kunnioittavasti tulla huomioon otetuksi’ ovat jo eilistä päivää. Myös yli-itsevarma sävy on punainen vaate, ellei kyse ole aggressiivisesta myyntityöroolista, jossa juuri sitä vaaditaan.”