”Olen aina ollut vain futaaja Niki Mäenpää. Mutta kuka maalivahdin roolin takana on? Sitä selvitän parhaillaan. Elän itsetutkistelun vaihetta.

Tämä haastattelu sattui hyvään saumaan, kun minulla on tällainen prosessi käynnissä.

Väitän, että ilman puolisoani en olisi tässä pisteessä. Olen saanut häneltä futikseen sellaista itsevarmuutta. Olen todella kiitollinen hänelle.

Kimberlee on puskenut minua eteenpäin koko ajan.”

”Viime keväänä minulla oli sellainen fiilis, että olikohan urani nyt tässä. Olin aina halunnut pelata kaksikymmentä vuotta ulkomailla. Kun kaksikymmentä vuotta tuli täyteen, huomasin keväällä pohtivani, oliko tämä viimeinen kauteni.

Minulla oli pitkään ollut paljon selkävaivoja. Mutta en halunnut lopettaa uraani loukkaantumiseen. Sain selän kuntoon ja tuntui siltä, että pystyisin vielä tekemään tätä työtä. Koen olevani yhä hyvä maalivahti.

Kun HJK:n päävalmentaja Toni Korkeakunnas soitti minulle, mietin, mitenköhän tämä järjestely toimisi, jos minä olisin Suomessa ja muu perhe Italiassa. Muutaman päivän pohdimme asiaa puolisoni kanssa. Sitten Kimberlee sanoi, että kyllä sinun kannattaa mennä HJK:hon, pääset juurillesi ja pääset yksin Suomeen. Kimberlee on aina ollut tosi isona tukena minulle.”

”Meillä ei ole sellaista tarkkaa päivää, jolloin aloimme seurustella. Minä olen nimennyt sen päivän uudeksivuodeksi.

Kun sopimukseni päättyi Hollannin Willemissä kesällä 2011, olin loukkaantuneena ilman seuraa. Samassa tilanteessa oli myös joukkuekaverini Andreas. Hän oli löytänyt Amsterdamista hyvän fysioterapeuttipalvelun, joka sopi myös minulle.

En ollut pelikunnossa enkä voinut siksi mennä mihinkään seuraan. Ajoimme joka päivä maanantaista perjantaihin Tilburgista Amsterdamiin kuntoutukseen. Se oli koko päivän duuni. Siellä oli fysioterapeuttipalvelut, ruokailut, kuntosali ja myös kenttäharjoituksia muiden kuntoutujien kanssa.

Vietimme aika paljon aikaa Amsterdamissa, ja joinain iltoina jäimme yöksi. Sitten tutustuin enemmän ihmisiin.

Kaverini Andreas oli ehdolla Esquire-lehden gaalassa, jonka nimi oli Most Fashionable Footballer. Hän otti minut mukaansa gaalaan. Siellä tapasin ensimmäistä kertaa puolisoni.”

”Kimberlee oli silloin töissä muotialalla. Hänen haaveensa balettitanssijan urasta oli kariutunut polvien takia. Hän teki hommia vaatefirmoissa, ja hän oli kaveriensa kanssa katsomassa gaalaa. Amsterdamissa meille muodostui kaveriporukka, jonka kanssa kävimme välillä yhdessä syömässä. Jossain kohtaa aloin jutella enemmän Kimberleen kanssa.

Vuosi 2012 oli alkamassa. Olin Suomessa silloin uudenvuoden. Tuntui siltä, että minulla oli ikävä häntä. Olisin halunnut viettää uudenvuoden hänen kanssaan. Aikaeron takia soittelimme tunnin välein uudenvuoden vaihtuessa. Tuntui, että tässä on nyt jotain enemmän.”

”Ensin olimme kavereita, mutta sitten ihastuimme.  Mitä enemmän olimme yhteydessä, sitä enemmän se tuntui oikealta. Sitten tuli rakkautta mukaan.

Asuin sinä keväänä Alkmaarissa, josta ajoi puolessa tunnissa Amsterdamiin. Kauden lopussa sain sopimuksen VVV Venloon, ja silloin sovimme, että muutamme yhteen.

Kimberlee on ollut katsomassa pelejäni joka puolella. Alkmaarissa pelasin silloin tällöin kakkosjoukkueen pelejä, ja hän tuli aina katsomaan pelejä, vaikka olisi satanut kaatamalla vettä.

Hän antaa aina suoraa palautetta minulle eikä kaunistele asioita. Hän saattaa sanoa, että Niki, mitä helvettiä teit tuossakin tilanteessa. Kimberlee on tosi hyvä puhumaan ja tosi suora kommunikaatiossa niin kuin hollantilaiset yleensäkin. Siinä puheessa ei ole filtteriä.”

”Olen välillä ollut naiivi tietyissä asioissa. Ajattelussani on ollut sellaista lapsenkaltaista luottamusta siihen, että toiset hoitavat asiat puolestani. Kimberleeltä olen oppinut kovuutta. Hän antoi potkut hollantilaisille agenteilleni, kun pelasin Venlossa.

Ihmettelin silloin, kun agentit kertoivat lukuisten seurojen kiinnostuksesta. Se kuulosti oudolta. Tuntui, että vähän liian monta seuraa oli kiinnostunut.

Puhuimme agenttieni kanssa puhelimessa, kun Kimberlee sanoi, että Niki, tästä ei tule yhtään mitään. Käytännössä puhelun jälkeen tajusin, että hän oli antanut potkut heille.

Siihen aikaan liittyy toinenkin hauska juttu.

Kun olin lähdössä Venlosta, seura halusi tehdä uuden sopimuksen. Olin juttelemassa seuran edustajien kanssa, ja mukanani olivat uusi agenttini ja Kimberlee.

Seuran toimitusjohtaja ja valmentaja kertoivat, miksi minun pitäisi tehdä uusi diili. Kuuntelin puheita agenttini kanssa enkä sanonut oikein mitään.

Yhtäkkiä Kim sanoi, että nyt on kuultu paljon puhetta, mutta en näe yhtään syytä, miksi Nikin pitäisi tehdä teidän kanssa uusi diili. Katsoimme agenttini kanssa toisiamme. Se keskustelu oli sitten siinä.

Venlon edustajat ymmärsivät kyllä, että halusin lähteä sieltä pois sen jälkeen, kun olimme pudonneet kakkosdivisioonaan. Olen edelleen kiitollinen seuralle, että antoivat minulle mahdollisuuden ja pääsin pelaamaan. Venlo oli käännekohta urallani.”

”Usein nuoret pelaajat ulkomaille lähtiessään eivät välttämättä tajua, miten tärkeätä on henkinen hyvinvointi kentän ulkopuolella. Jos henkinen hyvinvointi ei ole kunnossa, on hyvin vaikea suorittaa kentällä mitään.

Kun minulla on ollut vakaa perhetilanne, on ollut paljon helpompaa, kun ei tarvitse yksin käsitellä asioita. Nuorempana minulla ei ollut sellaista tukea.

Ensimmäistä ammattilaissopimusta olin tekemässä äitini kanssa Ranskan Lensissa. Seura tarjosi viiden vuoden sopimusta. Mietimme äitini kanssa, että kannattaisiko tehdä lyhyempi sopimus. Seura vaati kuitenkin tekemään viiden vuoden sopimuksen.”

”Arjen jutut osasin tehdä, kun muutin ulkomaille. Henkisesti olin ihan pikkupoika. Ei minulla ollut mitään käsitystä jalkapalloammattilaisen arjesta. Sen olen oppinut kantapään kautta.”

”Lensissa olin ykkösjoukkueen harjoitusvahvuudessa alusta alkaen. Olin nelosmaalivahtina ensimmäisen vuoden ja pelasin joitakin reservijoukkueen otteluita.

Toisena vuotena minulla oli aika paljon vaikeuksia henkilökohtaisessa elämässäni. Oli koti-ikävää. Se oli yksinäistä aikaa. En oikein koskaan integroitunut Ranskaan. En oppinut kieltä kovin hyvin. Täytyy sanoa, että myös englanti oli silloin aika heikolla tasolla. Toisen vuoden jälkeen oli selvää, että seura halusi minusta eroon.

Ajattelin, että eivät he pääse minusta niin helposti. Sitten taisteltiin.

Ykkösjoukkueen tiloihin pääsimme avainkorteilla, mutta yhtenä päivänä kortti näytti punaista. Pukuhuoneeni oli sitten siitä lähtien kakkosjoukkueen tiloissa. Kun kakkosjoukkueessakin oli maalivahteja, treenasin aika paljon kenttäpelaajana. Seuran edustajat puhuivat koko ajan, että Niki, jos jäät tänne, voi olla, että urasi loppuu tähän. Sanoin, että katsotaan, miten käy.

Se oli kovaa aikaa. Otin sen sellaisena testinä. Vuoden kituuttelin. Tein, mitä käskettiin. Kolmannen vuoden jälkeen sopimus purettiin, ja he maksoivat minut ulos.

Ei siinä taistelemisessa ollut jalkapalloilullisesti järkeä. Mutta se kasvatti henkisesti. Ja lopulta sain siitä myös rahallisen korvauksen. Ne kolme vuotta kasvattivat minua henkilöksi, joka olen tänä päivänä.”

”Kimberlee on aina sanonut, että Niki, sinun ei tarvitse kenellekään todistaa mitään. Hän sanoo, että mene pelaamaan ja nauttimaan. Hän on tuonut rentoutta työhöni. Loukkaantumisten kohdalla hän on sanonut, että älä mieti niitä, koska mitä enemmän mietit sitä enemmän menet lukkoon.

Kimberlee on nähnyt minut mielessään suurilla stadioneilla. Vaikeillakin hetkillä hän on visualisoinut, että pelaan vielä suurille yleisöille. Se toteutui sitten, kun 36-vuotiaana tein FC Veneziassa debyyttini Serie A:ssa. Se kausi oli hieno kokemus.”

”Välillä tässä ammatissa tulee nopeasti seurasiirtoja. Kimberlee on hoitanut monet muuttomme. Olen tietenkin yrittänyt olla avuksi. Kimberlee on halunnut aina auttaa minua, ja hän on ollut tosi hyvä siinä. Hän aina sanoo, että tämä on sinun urasi ja kyse on siitä, mitä sinä haluat. Hän sanoo, että perheenä löydämme paikkamme. Ei ole helppoa hommaa, että lähtee elämään elämää toisen uran ehdoilla.

On ollut vaikea luoda tukiverkostoa, koska olemme saattaneet muuttaa pian. Jos se ei helppoa pelaajalle, niin vielä vaikeampaa se on pelaajan puolisolle. Hän on tavallaan joutunut elämään koko ajan jossain roolissa. Ensin jalkapallopuolisona ja sitten äitinä. Jalkapallo on ohjannut koko arkeamme.”

”Italiassa varsinkin oli hemmetin vaikeata, kun joukkueen ohjelmat muuttuivat koko ajan. Italiassa saattoi tulla illalla viesti, että seuraavan päivän harjoitusten ajankohta on muuttunut. Olimme saattaneet Kimberleen kanssa sopia, että menemme yhdessä lounaalle sen jälkeen, kun olemme vieneet tyttäremme kouluun. Sitten se ei käynytkään.

Hän ei ole pystynyt suunnittelemaan omaa elämäänsä. Meillä ei ole koskaan ollut mitään lastenhoitajaa. Hänen piti aina olla valmiina, koska minun piti mennä treeneihin. On se raskasta.”

”Jokaisessa parisuhteessa tulee ylä- ja alamäkiä. Hän on onneksi kestänyt. Ehkä se on rakkautta, ja se fiilis, ettei halua olla ilman tuota toista. Nyt hän voi alkaa miettiä, mitä hän haluaa alkaa tehdä elämässään.

Onneksi tytölläni alkoi koulu vasta syyskuussa. Olin koko elokuun Suomessa tyttäreni kanssa kahdestaan. Kimberlee sai olla kolme viikkoa yksin kotona, että hän sai omaa aikaa. Meillä on koti Italiassa, ja 6-vuotias tyttäreni on kansainvälisessä koulussa siellä.

Kimberlee on yrittänyt opettaa lapsellemme sitä, että tämä ei ole kaikkien todellisuutta, jossa nyt elämme.”

”Perheeni on monikulttuurinen. Puolisoni isoäiti on kotoisin Indonesiasta Molukkien saarilta. Kimberlee on toisen polven amsterdamilainen. Kun Black Lives Matter -liike oli puheenaiheena, puhuimme siitä paljon kotona. Puhuimme siitä, mitä jos tyttäremme joutuu rasismin kohteeksi.

Puolisoni täyttää kohta neljäkymmentä, ja minä täytän kohta 39. Ei ole ainakaan suunnitteilla, että perhe kasvaisi. Missä näen itseni ja perheeni tulevaisuudessa? Ne kysymykset ovat vailla vastauksia.

Tyttäreni soittaa välillä ikäväänsä minulle. Sitä on vähän aseeton silloin. On sellainen fiilis, että en pysty auttamaan. Katsotaan nyt, miten tämä syksy menee. Henkilökohtaisesti olen nauttinut olla Suomessa. Meillä on hyvä ryhmä ja kiva henki. Hyvin menneet pelit ovat ruokkineet hyvää ilmapiiriä. Ja olihan se aika makeata tehdä 38-vuotiaana Veikkausliiga-debyytti.”

Aika näyttää, mitä tapahtuu ensi kaudella. En ole sitä hirveästi miettinyt. Olen yrittänyt vain nauttia tästä syksystä ja uusista haasteista. En ole koskaan aiemmin pelannut eurooppalaisissa seurajoukkuekilpailuissa, ja nyt pelaan Konferenssiliigan pelejä.

On mielenkiintoista nähdä, mitä sitten tapahtuu, kun fudisura loppuu. Toivon, että Kimberlee löytää jonkin jutun, jota hän haluaa tehdä. Ja sitten minä pystyisin tukemaan häntä samalla tavalla kuin hän on ollut minun tukenani.

Hän on ollut henkilö, joka on ymmärtänyt tarpeitani ja elänyt arkea kanssani.

Iso kiitos hänelle kaikesta.”

HJK kohtaa Konferenssiliigan ensimmäisessä alkulohkon ottelussa kreikkalaisen PAOKin torstaina Bolt-areenalla kello 19.45. Viaplay näyttää ottelun.

Lue lisää: Yllättääkö HJK Kreikan suurseuran Konferenssiliigassa?

Lue lisää: HJK:n kreikkalais­tähdellä unelmien peli – kertoo selkeän reseptin suur­seuran kaatoon

Lue lisää: Korkeakunnas roikkuu kiinni jatkopestissä, mutta Klubilla on muitakin vaihtoehtoja

Lue lisää: Tim Sparv pitää Saudi-Arabian liigan kehitystä uhkana – ”Kyllä se vähän satuttaa”

Lue lisää: Pelaajan täry­kalvo puhkesi Helsingissä pelatussa ala­divisioona­ottelussa – Teki rikosilmoituksen

Lue lisää: Pukilla ja Huuhkajilla ei ollut paras päivä hyökkäyksessä – ”Olisi pitänyt pystyä parempaan”

Lue lisää: Pyry Soiri puhuu avoimesti pakko-oireista, jotka alkoivat jo nuorena Afrikassa: ”Anna niiden mennä”