Joulukuussa 2020 yhdysvaltalainen asiakassuhteiden ja myynnin ohjelmistoja kehittävä Salesforce ilmoitti tehneensä suurkaupan. Se oli ostanut 27,7 miljardilla dollarilla eli noin 25,3 miljardilla eurolla nopeasti kasvaneen Slack Technologies -yhtiön.

Slack oli kanadalaisen Stewart Butterfieldin johdolla perustettu pilvipohjainen viestialusta, jonka avulla yritykset ja eri organisaatiot saattoivat helposti tehdä töitä ja viestiä toisilleen ryhmissä ja jakaa erilaisia tiedostoja vaivattomasti.

Alusta tuli miljoonille ihmisille ympäri maailmaa viimeistään, kun koronavirus pakotti ihmiset etätöihin alkuvuodesta 2020. Yhtiö kertoi kesäkuussa, että sillä on 20 miljoonaa aktiivikäyttäjää. Viesti- ja keskustelupalvelu on käytössä myös useilla suomalaisilla työpaikoilla.

Palvelu syntyi puolivahingossa sivutuotteena Butterfieldin aiemmassa Tiny Speck -yhtiössä, jotta nettipeli Glitchiä kehittävät työntekijät pystyivät helpommin jakamaan töitään keskenään. 

Kun Glitch epäonnistui, Butterfield päätti 2012 tehdä Slackista (nimi tulee sanoista Searchable Log of All Conversation and Knowledge) yhtiön päätuotteen.

Brittiläinen tietokoneohjelmoija Cal Henderson oli yksi Slackin perustajista.

Hänen värväämisensä Butterfieldin firmoihin on kuin suoraan nörttien haaveunista.

Henderson oli erään Butterfieldin aiemman nettipelin niin suuri fani, että hän oli hakkeroinut itsensä tuon pikkuyhtiön sähköpostilistalle. 

Lieventävänä asianhaarana kerrottakoon, että Butterfield ja Henderson olivat jo tutustuneet toisiinsa internetin alkuaikoina, mutteivät koskaan tavanneet.

Sen sijaan, että Butterfield olisi ryhtynyt rankaisutoimiin sähköpostilistalle tunkeutumisesta, hän palkkasi Hendersonin firmaansa töihin.

Henderson oli Tiny Speck -yhtiössä yksi perustajaosakkaista, ja sai varoja Butterfieldin kanssa kehitellyn Flickr-kuvanjakopalvelun myynnillä.

Henderson on muutenkin tuottelias. Hän on yhä osakkaana vuonna 2001 perustetussa erilaisia digimaailman häröilyjä ja kiinnostuksen kohteita humoristisesti seuraavassa B3ta.com-verkkojulkaisussa. 

Helsingissä ja torstaina alkaneessa kasvuyritystapahtuma Slushissa Henderson, 42, on laskujensa mukaan ”ehkä viidettä kertaa”.

”Rakastan tätä tapahtumaa. Se on Euroopan ellei koko maailman paras teknologiatapahtuma”, hän sanoo haastattelun lopuksi Slushin mediatilassa.

Hendersonin saattoi tunnistaa aidoksi kalifornialaiseksi nörtiksi jo pukeutumisesta. Hän oli ainakin torstaina ainoa shortseihin pukeutunut henkilö, jonka Slushissa näin.

Henderson on myös niitä ystävällisen ja suoranoloisia olentoja, joiden seurassa tuntuu heti viihtyvän. 

Kuin vanhan tutun tapaisi.

Henderson kertoo aloittaneensa puuhaamisen tietokoneiden parissa 1980-luvulla viisivuotiaana, serkun Texas Instrument 99 -tietokoneella.

Oma verkkosivu hänellä on ollut 1990-luvulta asti.

Henderson kertoo ihastuneensa Butterfieldin yhtiön varhaiseen Game Neverending -videopeliin mun muassa siksi, että monet pelaajat pystyivät pelaamaan sitä samanaikaisesti netissä. 

Se oli silloin uutta ja edellä aikaansa. Kun Game Neverendingin taru loppui, ydinporukka siirtyi kehittämään Flickr-kuvapalvelua.

Digikamerat olivat silloin tulleet markkinoille, mutta niille ei ollut digitaalista säilytyspaikkaa, Henderson kertoo. ”Saattoi vain printata kuvia.”

Flickr oli menestys. Se myytiin vuonna 2005 Yahoo!-internetyhtiölle muutamalla kymmenellä miljoonalla. Tarkkaa hintaa ei ole koskaan julkistettu.

Sen jälkeen yhtiön ydinporukka ryhtyi kehittämään Glitch-nimistä online-peliä. 

Neljän vuoden jälkeen rahoittajien ja tekijöiden usko pelin menestykseen hiipui. Käyttäjiä ei ollut tarpeeksi, rahat olivat loppumassa ja osa teknologiaratkaisuista oli mennyt vanhoiksi.

”Suurin osa pelisuunnittelijoista sai lähteä. Firman koko pieneni 50 työntekijästä kahdeksaan, mutta halusimme ydinporukan kanssa tehdä töitä yhdessä.”

Pelikehittelyä oli tuolloin tehty kolmessa eri kaupungissa. 

Tekemisen helpottamiseksi Henderson ja muut koodarit olivat tehneet työkalun, jonka avulla heidän oli helpompi tehdä yhdessä töitä.

”Ajattelimme, että tästä voisi olla apua muillekin pienille teknologiatiimeille.”

Tuosta pelinkehittämisen helpottamiseksi syntyneestä työkalusta syntyi lopulta yli 20 miljardin euron arvoinen yritys. Se kuvaa kasvuyhtiöiden toimintaa laajemminkin. Niille on varsin tyypillistä, että oman työn tekemisen helpottamiseksi tehty ratkaisu eli varsinaisen liiketoiminnan sivutuote on lopulta tuote tai palvelu, jonka muut haluavat ostaa.

Sijoittajille Slackin perustajat maalailivat, että viiden vuoden päästä yhtiö voisi olla sadan miljoonan dollarin arvoinen, Henderson muistelee.

”No ehkei se nyt noin suureksi kasva, mutta yrittäkää kuitenkin, sijoittajat sanoivat.”

Kun Hendersonilta kysyy, mikä on hänen supervoimansa ja menestyksensä salaisuus, vastaus tulee epäröimättä.

”Onni, tietenkin”, hän vastaa. ”Kaikista tärkeintä on onni.”

Henderson sanoo, että kasvuyrityksissä on vaikka millä mitalla lahjakkaita ihmisiä, jotka epäonnistuvat vain huonon ajoituksen tähden.

Hän kehuu San Franciscon ja Kalifornian Piilaakson yhteisöllisyyttä ja sitä tukea, jota epäonnistuneille yrittäjille annetaan.

”Brittiasenne epäonnistumiseen on, että menisit oikeisiin töihin ja ettei olisi pitänyt edes yrittää”, Henderson sanoo. 

Kaliforniassa sen sijaan vannotaan aina sinnikkyyden nimiin.

”Kalifornialainen järjetön optimismi, halu oppia virheistä ja yhteisön tapa jopa juhlistaa epäonnistumista. Siinä on jotain.”

Henderson muutti itse Britanniasta 20 vuotta sitten San Franciscoon. 

Hän muistuttaa, että Slackin niin kuin useimpien muidenkin kasvuyritysten taipaleeseen mahtuu paljon mokia.

”Melkein kaikilla menestyneillä yrittäjillä epäonnistumisia on todella paljon.”

Joskus ajoitus vain sattuu olemaan kohdallaan, ja aiemmat epäonnistumiset voivat auttaa, Henderson sanoo.

”Yritä siis uudestaan, ole hyvä siinä mitä teet ja rakasta työtäsi.”

Ohjelmoinnin alkuaikoina ohjelmistoyritykset keskittyivät tekemään yrityksille ja organisaatiolle ohjelmistoja yhtiöiden tarpeisiin, koska yhtiöt olivat valmiita maksamaan niistä.

Ohjelmat olivat usein vaikeakäyttöisiä, mutta ne kävivät kaupaksi, koska yhtiöt tarvitsivat niitä kipeästi.

Markkina muuttui 2005–2006, kun Facebook ja iPhone toivat kuluttajille helppokäyttöisiä sovelluksia, Henderson arvioi.

Yhtäkkiä oli kannattavaa tehdä hyvä käyttäjäkokemus yritysohjelmistoihinkin.

Aiemminkin helppokäyttöisyyteen olisi voitu panostaa, mutta se olisi ollut ohjelmistokehittäjille liian kallista. 

Mutta kun kuluttajat tottuivat helppoon käytettävyyteen, sitä alettiin vaatia ammattilaisten ohjelmistoiltakin.

Henderson kehuu Slackin työkaluja jo varsin hyviksi, mutta sanoo samaan aikaan aina  ajattelevansa, kuinka paljon paremmin monen asian voisi tehdä.

Hän arvioi, että tekoälyn hyödyntäminen tulee nostamaan työnteon tuottavuutta lähes kaikissa yhtiöissä, koska moni keskeinen työkalu tulee olemaan kaikkien yhtiöiden saatavilla.

Eniten hyötyvät ne yhtiöt, joilla on paljon dataa varastoissaan. 

Slackin etuna tässä kilpailussa on se, että se on tallentanut monesta yrityksestä näiden viestittelyä ja työvirtoja jo kymmenen vuoden ajan.

Näitä tietovirtoja tutkimalla niin yrityksen ”hiljaista tietoa” kuin toimintojen tehokkuutta voidaan tehostaa, Henderson arvioi.

Hän ei usko, että toimintojen automatisointi ja tuottavuuden paraneminen tulisi vähentämään merkittävästi työpaikkoja.

Eri maissa suhtautuminen tekoälyn tuloon toki vaihtelee.

”Amerikkalaiset ajattelevat, että hyvä kun päivässä ehtii tehdä enemmän. Ranskalaiset taas ajattelevat, että hyvä kun työt saa tehtyä nopeammin”, Henderson naurahtaa.

Suomessa Slackin asiakkaina ovat esimerkiksi Supercell ja Wolt, Ruotsissa esimerkiksi Spotify.