Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteella on hoidettavanaan yksi perussuomalaisten tärkeimmistä vaalilupauksista: Suomen tiet kuntoon.

Perussuomalaisten mukaan tiet ovat ”Suomen verisuonet, ilman niitä ei mikään liiku”. Ennen kevään vaaleja puolue julisti, että rahaa niihin löytyy, kun lopetetaan ”miljardien syytäminen ’viherhumppaan’ ja leväperäiseen maahanmuuttoon”.

Eiköhän lähdetä ministerin kanssa katsomaan, missä kunnossa verisuonisto on.

Lulu Ranteen esikunnasta näytetään ajelulle vihreää valoa. Ryhdyn suunnittelemaan reittiä. Hyvä kohde voisi olla tie 3053 Hämeenlinnan Aulangolta kohti Hattulaa. Väylävirasto on arvioinut, että Aulangontie on monessa kohdassa erittäin huonossa kunnossa.

Ranne tuntee Kanta-Hämeen tiet, asuuhan hän Hämeenlinnassa. Tosin kuoppaista tiestöä löytyy kilometreittäin joka maakunnasta.

Mutta ajelu ei onnistu. Aika siirtyy ja siirtyy ministerin kiireiden takia. Lopulta avustaja sanoo, että ajelu onnistuu vasta joskus keväällä.

Kuoppainen ajelu typistyy haastatteluksi eduskunnassa. Käy se näinkin.

Lulu Ranne kulkee Eduskuntatalossa paksu keltainen kirja kainalossaan. Kirja on Valtion talousarvioesitys 2024.

Ranne laskee budjettikirjan neuvotteluhuoneen pöydälle. Se on ilmeisesti kuvaajaa varten valittua rekvisiittaa. Ranne haluaa antaa itsestään kuvan fiskaalihaukkana, tiukkana taloudenpitäjänä.

Kevään eduskuntavaaleissa Ranteen ykkösteema oli julkisen talouden säästökuuri. Hän olikin Hämeen vaalipiirin ääniharava 10 665 äänellä. 

Talouskurista hän on puhunut ennenkin. Aluevaaleissa 2022 Ranne lupasi panna ”menokohteet tärkeysjärjestykseen”. Kuntavaaleissa 2021 hän kertoi huolehtivansa Hämeenlinnan taloudesta ”yhtä hyvin kuin omastaan”.

Kesäkuussa toisen kauden kansanedustaja nimitettiin Petteri Orpon (kok) hallituksen liikenne- ja viestintäministeriksi.

Neljässä kuukaudessa Ranne on osoittautunut poikkeukselliseksi ministeriksi. Vastaavaa liikenne- ja viestintäministeriä ei Suomessa ole ehkä ikinä ennen nähty.

Yleensä ministerit tekevät kaikkensa, jotta saisivat hallinnonalalleen lisää rahaa. Vähintä on ollut, ettei rahoista ainakaan leikata. Se on ollut poliitikkopiireissä jopa mittari sille, miten ministeri onnistuu tehtävässään.

Ranne toimii päinvastoin. Hän ylpeilee sillä, miten paljon ministeriön budjettia leikataan.

Ranne painotti tätä jo elokuussa ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan ministerinä. Puheen alussa hän sanoi: ”Me osallistumme säästötalkoisiin.”

Yleensä ministerit aloittavat tilaisuudet kertomalla, mitä hyvää aikovat tehdä, mutta Ranne hehkutti ministeriönsä laskevan investointirahoitustasoa vuosina 2024–27 peräti 720 miljoonalla eurolla.

”Jo ensi vuonna säästämme 100 miljoonaa”, ministeri korosti.

Kyseessä on historiallisen suuri leikkaus liikenteen investointeihin. 

Kuripuheet ovat jatkuneet. Lokakuussa Ranne sanoi Liikenne- ja viestintäfoorumissa, että liikenne- ja viestintäministeriö on ”tarkan euron ministeriö”:

”Täältä ei lennellä ykkösluokassa muuten vain muihin maihin juttelemaan tai antamaan poskisuudelmia. Täältä matkustetaan vain työreissuille, Suomen asioita hoitamaan ja Suomen etua ajamaan. Täällä ei pidetä kokouksia kokoustelun vuoksi, vaan aiheesta ja Suomen asioiden hoitamiseksi.”

Ranteen mukaan ministeriössä ja sen alaisissa virastoissa jokaisen on huolehdittava, että ”rahat ja työaika hyödynnetään kansalaisten kannalta mahdollisimman vastuullisesti ja vaikuttavasti”.

Tiukka suhtautuminen julkisiin varoihin on tietysti hyvä asia, mutta Ranteen puheissa kuri korostuu poikkeuksellisen vahvasti. Näin arvioi eräs kokenut liikennealan vaikuttaja.

Oletko Suomen historian ensimmäinen liikenne- ja viestintäministeri, joka ei vongu lisää rahaa omalle hallinnonalalleen?

Ranne nauraa ja vastaa myöntävästi. Kysymys ilahduttaa häntä.

”Se ei tarkoita, että en olisi huolissaan. Rahaa tarvitaan. Mutta nyt kun sitä ei ole, meidän pitää käyttää meille annettu määrä paremmin. Säästetään ensin itse – eikä niin, että valtiovarainministeriö pistää rukseja päälle.”

Lulu Rannetta pidetään perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran luotettuna. 

Kesän puoluekokouksessa Purra julistautui valtiovarainministerinä ”fiskaalikonservatiiviksi”. Hänestä valtion pitäisi keskittyä päätehtäväänsä ja välttää rahojen käyttämistä sellaiseen, mikä ei ole pakollista. Purran mukaan nämä ydintehtävät ovat kansalaisten turvallisuudesta ja perushyvinvoinnista huolehtiminen.

Ranne tuntuu olevan kuin Purran kaiku, joka toistaa tämän viestiä talouskurista. Viestipalvelu X:ssä näkee, että Ranne on viime aikoina uudelleenjulkaissut säntillisesti lähes kaikki Purran postaukset. 

Ranne kiistää toistavansa papukaijana Purraa.

”Täysin toisistamme riippumatta meillä on yhtäläinen ymmärrys talousasioista. Molemmilla on kuitenkin oma polku. Onkin ihan mahtavaa, että olemme löytäneet toisemme ja tuemme toisiamme.”

Ennen eduskuntavaaleja Purra ja Ranne julkistivat yhdessä perussuomalaisten talousohjelman, jossa kaikille hallinnonaloille esitettiin 2–4 prosentin vuosittaista säästötavoitetta. Epäselväksi silloin jäi, kohdistuisivatko säästöt hallinnonalojen kaikkiin menoihin vai vain hallinnon menoihin.

”Koko pottiin”, vastasi Ranne tuolloin HS:n kysymykseen.

”Hallintoon”, viestitti Purra.

Näkemysero on mittava. Jos säästö tehtäisiin Purran linjauksella ministeriöiden hallintoon, kyse olisi 400–800 miljoonasta. Jos leikattaisiin Ranteen tavalla ministeriöiden kaikkia menoja, kyse olisi jopa kymmenestä miljardista.

On koomista, että Purralla ja Ranteella on näin perustava näkemysero laatimastaan ohjelmasta. Mutta ainakin se todistaa, ettei Ranne aina ole samaa mieltä Purran kanssa. Hän saattaa olla Purraakin kovempi fiskaalikonservatiivi.

Neuvotteluhuoneessa näytän ministerille tilastoa, joka kuvaa Suomen teiden, ratojen ja muiden väylien korjausvelkaa. Tilasto osoittaa, kuinka paljon rahaa tarvittaisiin, jotta väylät saataisiin hyvään kuntoon.

Käyrät sojottavat jyrkästi yläviistoon. Korjausvelka vain kasvaa.

Aika karsea vai mitä?

Ranne on samaa mieltä. Ministerinä hän on jo saanut täysistunnossa puhua aiheesta, se kun kiihdyttää monia edustajia. Viime kaudella oppositiossa istuneet perussuomalaisetkin nostivat kerta toisensa jälkeen esiin juuri teiden kunnon.

Suomen väylien korjausvelka on neljä miljardia euroa, josta teiden osuus on 2,4 miljardia ja ratojen 1,5 miljardia. Kymmenessä vuodessa huonokuntoisten teiden määrä on kaksinkertaistunut.

Viime vuonna valtion päällystetyistä teistä lähes 8 000 kilometriä eli noin 14 prosenttia oli huonossa kunnossa. Huonojen teiden määrä kasvaa nopeasti, tällä hetkellä noin 800 kilometriä vuodessa.

Ranne kertoo, että hallituksen tarkoitus on saada korjausvelan kasvu taitettua. Tässä verbivalinta on olennainen. Kasvun taittaminen tarkoittaa, ettei kasvua olla pysäyttämässä vaan vain hidastamassa. Tavoite on, että vaalikauden lopussa vuonna 2027 huonokuntoisten teiden kasvu olisi vuodessa enää 400 kilometriä.

Sekin on paljon. Mitä heikommaksi tie pääsee, sitä kalliimpaa se on korjata. Uusi päällyste ei ehkä enää riitä, joudutaan uusimaan tien rakenteita.

Ja taas, kuin itsestään, Ranne kääntää keskustelun valtiontalouteen. 

Ranne vertaa väylien korjausvelkaa valtionvelkaan, jonka kasvun pysäyttäminen vasta hankalaa onkin. Vaikka hallitus nyt leikkaa menoja, velkasuhteen kääntäminen laskuun vaatii useamman vaalikauden.

”Itse asiassa korjausvelan pysäyttämisen suhteen tilanne näyttää paremmalta kuin valtionvelan”, Ranne sanoo. 

Hän pääsee suorastaan vauhtiin päivitellessään julkisen talouden tilaa. Tila on hänestä katastrofaalinen. Suomea hän kutsuu ”Itämeren Italiaksi”.

Ranne taitaa olla Orpon hallituksen varjovaltiovarainministeri.

Valtiovarainministerin tärkein työkalu on budjettikehys. Kun uusi hallitus aloittaa, se määrittelee itselleen kehyksen eli menokaton. Menot eivät saa ylittää tätä kattoa.

Budjettikehys on siis ohjausväline, jolla pyritään varmistamaan kestävä finanssipolitiikka – eli ettei julkista rahaa holvata mielin määrin sinne tänne. 

Nyt hallitus on linjannut, että sen kauden lopulla vuonna 2027 kehysten piirin kuuluvat valtion menot ovat 1,5 miljardia pienemmät kuin tämän vuoden menot. Säästö tehdään pääosin leikkaamalla.

Ranteen johdolla liikenne- ja viestintäministeriö kantaa leikkauksissa kortensa kekoon. Esimerkiksi väylien rakentamiseen ja hoitoon tarkoitettu rahoitustaso jää vuonna 2027 pysyvästi peräti 250 miljoonaa alemmaksi kuin tänä vuonna.

Kyseessä on kuitenkin osin silmänkääntötemppu.

Vaikka ministeriön budjetista liikenteen perusrahoitusta leikataan, sitä paikataan niin sanotulla investointipaketilla. Hallitus aikoo myydä valtion omaisuutta 4 miljardilla eurolla. Myyntituloista peräti 2,5 miljardia on tarkoitus investoida teihin ja ratoihin sekä korjausvelkaan.

Korjausvelan taittamiseen eli perusväylänpitoon tästä käytetään 520 miljoonaa euroa. On sovittu, että liki puolet käytetään jo ensi vuonna.

Tämä on todella poikkeuksellista. Perusväylänpito, kuten routavaurioiden ja kuoppaisten teiden korjaus, on mitä suurimmassa määrin valtion perustoimintaa eikä kertapanostus. Siksi kuopat ja muut korjaukset on aina ennen hoidettu tavallisella budjettirahoituksella.

Mutta nyt perusväylänpitoon otetaan rahaa siis myös myyntituloista kehysten ulkopuolelta. 

Tästä veivauksesta on se hyöty, että keltainen budjettikirja kertoo liikenne- ja viestintäministeriön säästävän budjetistaan. Hallitus voi näin kehua kulukuriaan ja toteuttaa esimerkiksi  hallitusneuvotteluissa sovittuja veronalennuksia.

Perusmenojen siirtäminen kehysten ulkopuolelle on kansanomaisesti ilmaisten housuun pissimistä pakkasella: lämmittää hetken mutta ei kanna pitkälle.

Antti Rinteen (sd) hallitus teki vuonna 2019 samantapaisen veivauksen. Hallitus myi valtion omaisuutta ja käytti rahoja muun muassa ammattikoulujen opettajien palkkaamiseen ja lähetystöjen avaamiseen.

Tuolloin oppositiossa olleet kokoomus ja perussuomalaiset kritisoivat, kun valtion perustoiminnan rahoitusta siirrettiin budjettikehysten ulkopuolelle. Nyt puolueet tekevät hallituksessa samaa.

Mitä liikenne- ja viestintäministeri tuumaa siitä, että teiden ja ratojen perushoitoa maksetaan osin myymällä valtion omaisuutta. Onko se fiskaalikonservatiivinen linja?

”Siitä on sovittu hallitusohjelmassa”, Ranne tyytyy vastaamaan eikä suostu sanomaan asiasta enempää, vaikka yritän.

Sovittu hallitusohjelmassa on kätevä mantra, jota perussuomalaisilla on tapana toistaa, kun heiltä kysyy jostain hallituksen epämieluisasta linjauksesta.

Lulu Ranne, 52, on naimisissa ja neljän lapsen äiti. Syntyjään hän on Kristiinankaupungista, mutta lapsuudenperhe muutti lääkäri-isän töiden perässä Ruotsiin Haaparannalle, kun Ranne oli alle kouluikäinen.

Ranne on muistellut, ettei ”finnjävelin” elämä 1970-luvun Ruotsissa ollut ihan helppoa. Koulussa häntä kiusattiin.

”Osalla opettajista oli semmoista suomalaisiin kohdistuvaa halveksuntaa. Että ne suomalaiset ovat vähän tyhmiä ja niitä voi jallittaa”, Ranne sanoo.

Isän töiden vuoksi perhe asui jonkin aikaa myös Saudi-Arabiassa.

Koulutukseltaan Ranne on rakennustekniikan diplomi-insinööri. Ennen eduskuntaa hän työskenteli Hämeen ja Pirkanmaan ely-keskuksissa ympäristö- ja hankeasiantuntijana.

Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon Ranne nousi vuonna 2008 kokoomuksen listalta. Neljä vuotta myöhemmin hän loikkasi perussuomalaisiin.

Miksi vaihdoit puoluetta?

”Menin kokoomukseen, koska luulin, että se edustaisi konservatiivisuutta ja rehellisyyttä”, Ranne sanoo. Valtuustossa hän kuitenkin pettyi nähtyään ”kähmintää ja sähläystä”. Kuntapolitiikan hyvä veli -kulttuuri ei hänelle sopinut.

”En ole sellainen, joka lähtee muiden kanssa kaljalle tai saunaan. Olen politiikassa tekemässä töitä”, Ranne sanoo.

Hän kertoo perussuomalaisten olevan ainoa porukka, jossa hän voi olla oma itsensä.

”Kerran voi vaihtaa miestä ja kerran puoluetta – ei yhtään enempää, sillä silloin menee uskottavuus. Mutta älä laita tuota lehteen.”

Paikalliseen maineeseen Ranne nousi 2010-luvulla kohutun Sunny Car Centerin myötä. Hämeenlinnaan kaavailtiin valtavaa autotavarataloa, jonka piti tarjota satoja työpaikkoja. Kaupunki oli hankkeessa vahvasti mukana.

Vähä vähältä paljastui, että puuhamiesten lupaukset olivat katteettomia ja rahoituslupaukset fiktiota. Oikeudenkäynnit asiassa jatkuvat yhä.

Ranne ja toinen perussuomalaisten valtuutettu Kari Ilkkala olivat Hämeenlinnan valtuustossa hankkeen näkyvimmät vastustajat. 

Tunteet kuumenivat, kaupunginhallitus erotettiin ja poliittisin perustein tehdyt tutkintapyynnöt sinkoilivat. Luottamus puolin ja toisin oli vähissä. 

Esimerkiksi vuonna 2013 Hämeenlinnan johto lähti Leville seminaariin. Rannetta ei oltu kutsuttu, vaikka hän oli kaupunginhallituksen ja konsernijaoston 1. varapuheenjohtaja. Joku kuitenkin vinkkasi paikallislehdelle seminaarista, ja lentokentällä toimittaja ja kuvaaja ikuistivat päättäjien Lapin-reissua. Siitäkin nousi kohu.

Sunny Car Center -jupakassa riitti käänteitä niin paljon, että materiaalia olisi riittänyt vaikka dekkarisarjaan. 

”Ne tarinat olivat aivan uskomattomia. Rahoitusta ei tule, kun arabiprinsessa jäi auton alle ja muuta. Voi kun muut olisivat aiemmin kuunnelleet meitä.”

Noustuaan eduskuntaan Ranne valitsi Kari Ilkkalan eduskunta-avustajakseen. Ministerinä hän olisi halunnut Ilkkalan poliittiseksi valtiosihteerikseen, mutta nimitys kaatui Supon turvallisuusselvitykseen.

Ilkkala tuomittiin vuonna 2017 sakkorangaistukseen virkasalaisuuden rikkomisesta. Oikeuden mukaan Ilkkala lähetti kaupunginhallituksen salassapidettävän Sunny Car Center -hanketta koskevan tiedon ulkopuoliselle. Lisäksi hänellä on velkoja ulosotossa.

Ranteen nimitys juuri liikenne- ja viestintäministeriksi oli jonkinmoinen yllätys, sillä hän ei ollut poliitikkona profiloitunut liikenneasioissa. Enemmän hän on puhunut taloudesta, maahanmuutosta ja esimerkiksi ilmastosta.

Sinänsä tieasiat eivät ole hänelle vieraita, sillä hän teki diplomityönsäkin aikoinaan Tampereen teknilliseen yliopistoon teiden routavaurioista.

Kaikki liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet eivät tiettävästi ole varauksettoman innoissaan uudesta ministeristään. Näin kertoo ministeriön hyvin tunteva lähde. 

Syynä ei ole Ranteen persoona tai perussuomalaisuus. Syynä on se, että Ranne on insinööri, lähde kertoo. Virkamiehet pelkäävät, että teiden kunnossapitoa tuntevana insinöörinä hän ryhtyy sörkkimään käytännön toteutuksia. Ministerin pitäisi mieluummin hoitaa suuria linjoja ja suhteita muihin puolueisiin ja ministeriöihin.

Hallitusneuvotteluissa Ranne istui ryhmässä, jossa linjattiin ilmastoasioita. Kansanedustajana hän on esittänyt ihmetystä herättäneitä kommentteja ilmastopolitiikasta. Hän on esimerkiksi kutsunut hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportteja propagandaksi.

Ranne totesi vuonna 2021 lehtihaastattelussa, että tarkoituksella lietsotun ilmastopaniikin tarkoitus ei ole pelastaa ihmiskuntaa vaan muuttaa kehittyneiden maiden yhteiskuntajärjestelmää totalitaariseen suuntaan. Ranteen mukaan tuloksena voi olla ”sanoinkuvaamaton inhimillinen katastrofi”.

Ilmastonmuutosta Ranne ei sinänsä kiistä. Hänestä ei ole kuitenkaan osoitettu tarkkaan, mikä osuus on ihmisen toiminnan aiheuttamaa ja mikä johtuu muusta. Ilmastotutkijat ovat tosin käytännössä yksimielisiä siitä, että ihmisen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on ratkaiseva.

”Siitä ei ole varmaa tietoa”, Ranne sanoo jälleen. ”Emme me ole kieltäneet, että ihmisellä on vaikutusta. Tämä on monimuuttujainen asia, joten emme tiedä, kuinka iso ihmisten vaikutus on ollut.”

Mihin viittaat käyttämälläsi me-muodolla?

”Minä olen yksi meistä – eikö ole hyvä vastaus”, Ranne nauraa. Me-muodolla hän ilmeisesti viittaa perussuomalaisten ohjelmiin ja viralliseen linjaan.

Elokuussa Ranne moitti mediaa siitä, miten yksipuolisesti se uutisoi perussuomalaisista. Hänestä pitäisi olla ”jotain rajaa” siinä, miten ministereiden kirjoituksia kaivellaan. Mediassa esiteltiin laajasti muun muassa Riikka Purran vanhoja rasistisia nettikirjoituksia.

Ranne sanoi, että median pitäisi vanhojen penkomisen sijaan keskittyä siihen, miten perussuomalaiset ministerit hoitavat tehtäviään. Hän toivoi medialta näkökulmaa, jossa tuotaisiin esille, että perussuomalaiset ministerit ovat ”todella raskassarjalaisia, kokeneita, päteviä, hirveän perehtyneitä, todella sitoutuneita hallitusohjelmaan”.

Tiedotusvälineiden toiminta kuuluu Ranteen hallinnonalalle, joten ministerin puuttuminen journalismin sisältöihin on herättänyt kritiikkiä. 

Sopivatko tämäntyyppiset puheet viestintäministerille? 

”En ole sitä mieltä, että pitäisi lopettaa. Olen ollut omasta mielestäni aika kohtuullinen. Viime kesä – olihan se ihan hirveä.”

Oliko se vain median syy?

”Varmaan siinä oli monia syitä. Ja media tarttuu herkkupaloihin. Mutta pitäisi muistaa, että me haluamme monipuolisen median. Media tuottaa matskua, ja ihmiset muodostavat siitä mielipiteensä.”

Ranne on kiinnostava hahmo. Kun hänen kanssaan keskustelee kaksin, hän vetää pääsääntöisesti maltillista ja harkittua linjaa. Välillä hän silti heittää jotain erikoista.

Teiden kunnon lisäksi perussuomalaisten keskeinen vaalilupaus oli bensan hinnan lasku. Viimeksi syyskuussa Ranne vakuutti Maaseudun Tulevaisuudessa, että hinta laskee pian reippaasti. Bensan hinta on kuitenkin pysytellyt korkealla.

Tilanne on perussuomalaisille nolo. Niinpä Ranne keksi, että pumpuille pitäisi panna laput, joissa kerrottaisiin, mikä bensan hinta olisi, jos edellinen Sanna Marinin (sd) hallitus olisi jatkanut politiikkaansa.

Idea herätti sosiaalisessa mediassa hilpeyttä. 

Väyläinvestoinnit ovat perinteisesti olleet niin sanotun siltarumpupolitiikan ydin. Kansanedustajat haluavat kannatusalueilleen uusia teitä, siltoja ja raiteita.

Viime vaalikaudella siltarumpupolitiikka päätettiin panna kuriin. Kaikkien puolueiden yhteinen parlamentaarinen työryhmä linjasi, että liikenneinvestointeja aletaan priorisoida Väyläviraston listauksen pohjalta. Kun asiantuntijat arvioivat, mitkä hankkeet toteuttavat parhaiten yhteisiä liikennepolitiikan tavoitteita, poliitikkojen kotiinpäinvedoista päästäisiin eroon.

Näin ei käynyt. Orpon hallitus heitti aiemman raportin roskiin ja päätti perustaa uuden parlamentaarisen ryhmän.

Hallitusohjelmassa ja syksyn budjettiriihessä sovittiin, mitä väyläinvestointeja polkaistaan tällä kaudella käyntiin. Lista vastaa osin Väyläviraston kiireellisyyslistaa mutta mukana on kaikkea muutakin.

Huomion kiinnittävät erityisesti monet hankkeet Pietarsaaren ympäristössä. Listalta löytyvät kantatie 68:n parantaminen Edsevön ja Pietarsaaren välillä, valtatie 8:n parantaminen Edsevöstä pohjoiseen ja Ytterjepon eritasoristeys Edsevön eteläpuolella. Mikään näistä ei ole Väyläviraston listalla.

Johtuuko tämä siitä, että opetusministeri ja Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson asuu Pietarsaaressa?

”Jos mietitään hallitusohjelmaa kokonaisuutena, siellä on aika paljon semmoisia, joita Anna-Maja Henriksson ei sinne halunnut. Ne päätökset eivät olleet minun rootelissani mutta kokonaisuuden kannalta olemme ihan tyytyväisiä”, Ranne vastaa.

Tämä oli siis kaupankäyntiä, jolla Rkp saatiin hallitukseen?

”Se oli tasapainon hakemista. Insinöörinä olen tietenkin sitä mieltä, että kun rahaa on vähän, niin toivoo priorisoinnin osuvan kohdalleen. Politiikassa se ei aina toteudu, mutta siihen pitää pyrkiä.”

Kiinnostavaa investointilistalla on sekin, ettei siellä ole yhtään kohdetta Ranteen kotikulmilta Hämeestä.

”No, siitä on saatu kuulla”, hän naurahtaa.

Olennaisempaa taisikin olla se, mitä listalla ei ollut. Hallitus päätti, että Suomi-radan eli Helsingin ja Tampereen välisen nopean radan suunnittelu keskeytetään. Jäihin pannaan myös Itärata Helsingistä itäiseen Suomeen.

Hallitus linjasi, että kolmesta suuresta ratahankkeesta vain Turun tunnin junaa edistetään.

Vaikuttiko Turun junan edistämiseen se, että pääministeri Orpo asuu Turussa?

”Enemmän taisi vaikuttaa liikenneministerin kotikunta Suomi-rataan”, Ranne sanoo.

Hämeenlinnassa on vastustettu kiivaasti uutta rataa Helsingin ja Tampereen välillä, sillä juna ei pysähtyisi Hämeenlinnassa. Ranne siis antaa ymmärtää, että vaikutti hankkeen torppaamiseen. Ilmeisesti hän haluaa muistuttaa vaalipiirinsä äänestäjiä tästä saavutuksesta.

Sen rinnalla tuskin haittaa, vaikka Aulangontiellä Hattulan suuntaan ajettaessa on todennäköisesti tulevaisuudessakin pahoja kuoppia.

Teksti: Marko Junkkari, kuvat: Juha Salminen, kuvatoimittaminen: Matti Pietola, tekstin editointi ja tuottaminen: Tuomas Kaseva.

Oikaisu 29.10.2023 kello 13.35: Hämeenlinnan johdon Levin-seminaari oli vuonna 2013, ei 2016 kuten jutussa ensin virheellisesti kirjoitettiin.