Kello on seitsemän minuuttia yli kymmenen. Remontista avautuneen Ateneumin taidemuseon lipunmyyntiaula pullistelee taiteen ystäviä jo aamutuimaan.

Aulan valkoisilla penkeillä istuu henkilö, joka voisi olla taideihmisille tuttu. Mutta kukaan ei tunnista häntä. Ei siitäkään huolimatta, että edellisenä iltana hänen teoksensa huutokaupattiin New Yorkin maineikkaassa Christie’sin huutokaupassa.

Roope Rainisto nousee penkiltä ja kättelee.

Rainiston teos kävi kaupaksi, mutta ei ihan tavoitehintaan. Huutokaupan arvio digitaalisesta kuvasta oli 17 000 euron tietämillä, mutta vasara napsahti noin 7 000 euron kohdalla.

”Vaikea noita on etukäteen arvioida”, hän sanoo. 

Rainisto ei ole perinteinen taiteilija. Hän tekee kuvia tekoälyllä. Nousukiito on ollut aikamoinen. Kuluvan vuoden aikana hän on myynyt tekoälyllä tekemiä kuviaan yli miljoonan euron arvosta.

”Taidan olla maailman viiden eniten myyneen tekoälytaiteilijan joukossa”, Rainisto toteaa.

Heti perään seuraa tähdennys, että ei hän rahan takia tekoälykuvia tee.

”Kyllähän se raha tuo turvaa, mutta sama Škoda on edelleen parkkiruudussa.”

Rainisto ehti tehdä 25 vuoden ajan uraa digitaalisena suunnittelijana. Hän lukeutuu virtuaalilaseja valmistavan Varjon perustajiin. Runsaat pari vuotta sitten Rainistosta tuntui, että hän voisi koettaa jotain muuta. Hän irtisanoutui Varjolta.

Ihan tarkkaa suunnitelmaa Rainistolla ei ollut. Samoihin aikoihin tekoälytyökalut tekivät tuloaan. Kuvia luovat tekoälyt olivat kehittyneet sille tasolle, että välillä niiden tuotoksia oli vaikea tunnistaa tekoälyn tekemiksi.

Rainisto alkoi kokeilla työkaluja. Kuvia alkoi syntyä. Niitä Rainisto alkoi julkaista netissä eri sosiaalisen median kanavilla.

Viime vuonna Rainiston kuvat olivat keränneet jo jonkin verran huomiota tekoälystä ja uudesta teknologiasta kiinnostuneiden keskuudessa. Rainisto kävi myös aktiivisesti keskustelua sisältöä luovista uusista työkaluista Twitterissä.

Sitten joku otti yhteyttä ja kysyi, oliko Rainisto alkanut myydä kuviensa nft-omistusoikeusleimoja. Nft tarkoittaa digitaalista omistusoikeutta, eräänlaista todistusta siitä, kuka omistaa uniikin version tietystä digitaalisesta tiedostosta kuten kuvasta.

Kysymys oli kummallinen. Rainisto ei ollut laittanut tekoälyllä luomiensa kuvien nft-oikeuksia myyntiin. Joku kuitenkin myi niitä hänen nimellään – ja kuvat menivät kaupaksi.

Ateneumin tuoreessa näyttelyssä on esillä teoksia museon kokoelmista. Suurin osa niistä on maalauksia. Kierrämme näyttelysaleja Rainiston ja valokuvaajan kanssa.

Rainisto toteaa, että hänellä ei ole perinteistä taidekoulutusta. Hän ei kuulu taidepiireihin eikä tunne ketään taideinstituutioista.

Hän kuitenkin puhuu luontevasti taiteesta. Inspiroivina maalareina Rainisto pitää yhdysvaltalaisia moderneja maisemamaalareita, muun muassa Charles Sheeleriä ja Georgia O'Keeffeä. Mutta eniten vaikutteita Rainisto kertoo saaneensa valokuvaajilta, kuten Robert Frankinilta ja Lee Friedlanderilta. 

Suomalaisten mestareiden kansallisromanttiset mättäät ja juurakot eivät ainakaan ulkoisesti saa Rainistossa valtaisia tunnereaktioita aikaan.

Pysähdymme Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset -teoksen kohdalle, joka tunnetaan myös nimellä Kaski.

Rainisto on analyyttinen. Hänellä on näkemys siitä, miksi hän on onnistunut myymään kaksi 500 kuvan kokoelmaa, Life in West American ja Reworldin. Kokoelmissa yksittäisen teoksen keskihinta on ollut parintuhannen euron tietämillä. Joskin arvio elää, sillä keskihinta on muunnettu virtuaalivaluutta ethereumista. 

Rainisto puhuu siitä, miten Järnefeltin teokset kuvaavat aikaansa. Niissä on jotain, mikä on koskettanut ja koskettaa edelleen metsäistä kansaa.

Samalla tavalla digitaalinen taide voi koskettaa. Se kertoo ajasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Jos taiteessa on jotain henkilökohtaista, se voi kertoa katsojalleen jotain tästä itsestä.

Monia Rainiston kuvia ostaneita yhdistää se, että he ovat rikastuneet kryptovaluutoilla. Nft-oikeudet pohjautuvat kryptojen tapaan lohkoketjuteknologiaan. Myös nft-kauppa käydään kryptoilla, usein keskitetyssä Opensea-kauppapaikassa.

Vaikka viime vuonna monet kryptoista ovat menettäneet ison osan arvostaan ja on puhuttu kryptotalvesta, silti löytyy joukko ihmisiä, jotka ovat tehneet spekulatiivisilla kryptosijoituksilla valtavia summia rahaa.

”Jos katsot kryptosalkkuun ja siellä lukee 700 tai 750 ETH, se alkaa olla aika tylsää. Siksi monet ovat alkaneet sijoittaa kryptotaiteeseen.”

Nft-leimojen omistaminen liittyy identiteettiin. Ne ovat statussymboleita samalla tavalla kuin perinteinen taide voi olla ostajalleen. Digimaailmassa varttuneet ja aikaansa viettäneet hankkivat digimaailman statussymboleita fyysisten sijaan.

Moni on saattanut ajatella, että nft-kupla puhkesi viime vuonna. Myös Rainisto myöntää, että mukana on ollut helppoheikkejä, jotka ovat myyneet vähän kaikenlaisiin asioihin nft-oikeuksia. Hän itsekin joutui sellaisen uhriksi jopa kahdesti, kun hänen kuviaan ilmestyi netin kauppapaikoille myyntiin. 

”Laitoin nft-profiilin siksi pystyyn, että saisin laitettua feikit kuriin.”

Rainistoa voi pitää esimerkkinä siitä, miten uudella teknologialla on mahdollista rikastua. Mutta hän on kuitenkin vain yksi yrittäjistä, joita voi olla miljoonia ja miljoonia. 

Läpimurtoa taidepiireissä tai ylipäätään missään piireissä ei tehdä sormia napsauttamalla, vaikka se voisi siltä vaikuttaa. Rainisto alkaa puhua taiteilija Jackson Pollockista. Tosin hän toteaa, että esimerkki on ehkä vähän kulunut, mutta ei välitetä siitä. Se on kuvaava. 

Pollockin metodi oli räiskiä mustetta kankaalle. Tekniikka saattoi vaikuttaa sattumanvaraiselta, mutta Pollock oli harjaantunut. Työtavassa oli mukana arvaamattomuutta, mutta myös hallintaa. 

Myös tekoälyllä työskennellessä mukana on arvaamattomuutta. Sisältöä luovia työkaluja ei pysty täysin hallitsemaan, vaan ne tuottavat lopputuloksen käyttäjän ohjeistuksen ja tekoälymallin opetusaineiston määrittämillä tavoilla. Täysin samaa lopputulosta ei synny koskaan. 

Rainisto toteaa, että tekoälyn luomat kuvat eivät silti ole niin sattumanvaraisia kuin usein ajatellaan. Nykyisin työkalujen hallinta on parantunut. Niitä voi pyytää piirtämään kuvaan vain tietyn osan, kuten taustan, uudelleen niin monta kertaa, että se miellyttää.

Samalla tavalla kuin Pollock todennäköisesti valitsi parhaat kuvansa. Myös ihmisen on valittava tekoälyn tuotoksista mieleisin. 

”AI-taiteessa on se väärinymmärrys, että tekoälyn ajatellaan olevan toimija, vaikka toimija on edelleen ihminen.”

Niin, tavallaan maalitonkka on yhtä paljon toimija Pollockin taiteessa kuin tekoäly Rainiston teoksissa. Maalitonkan tai tekoälyn saatavuus ei tee vielä kenestäkään menestynyttä. 

Yksi Rainiston menestyksen syy on se, että hän on osa nft-kuvia ostavaa yhteisöä. Hän käy aktiivisesti keskustelua Twitterin lisäksi Discord-kanavilla. 

Hänen mukaansa melkein kaikkien menestyneiden nft-taiteilijoiden tarinaan kuuluu se, että he ovat olleet aikaisin liikkeellä. Usein heidän teoksiaan on aluksi myyty puoli-ilmaiseksi. 

”Kun olet sattunut ostamaan jonkun tietyn taiteilijan teoksia varhaisessa vaiheessa, se osoittaa, että olet ollut ajan hermolla. Piireihin kuuluvat ostavat usein taidetta myös toisiltaan.”

Millainen sitten on Rainiston oma digitaidekokoelma? Omistaako hän nft-leimoja?

”Omistan 100–200 tonnilla nft:tä.”

Pian haastattelun jälkeen Rainisto korjaa, että hänen nft-omistuksiensa arvo on pikemminkin lähellä 100 000:ta kuin 200 000:ta euroa. Kryptojen arvot ovat eläneet. Viikon päästä arvo voi olla taas jotain aivan muuta. 

Jatkamme kiertelyä Ateneumissa. Rainisto pohtii sitä, miten tekoäly muuttaa koko taideinstituutiota. Vaikka nft-kauppa on vielä pientä verrattuna perinteiseen taidekauppaan, se saattaa muuttaa myös taidemyynnin logiikkaa. 

Perinteisessä taidemaailmassa taiteilijan teoksia myy ja välittää yleensä joku muu kuin itse taiteilija. Nft:t taas mahdollistavat sen, että taiteilija voi myydä suoraan ostajalle teoksensa. Opensean kaltaiset kauppapaikat ottavat toki välistä pienen komission, mutta se on huomattavasti pienempi kuin perinteisten gallerioiden ottama summa. 

Rainisto on saanut myytyä kaksi suurta kokoelmaansa. Hän arvelee, että juuri kuvien suuri määrä on auttanut niiden myymisessä. Kuvia ostaneet haluavat, että niiden arvo säilyy ja kehittyy. Heidän intresseissään on siis Rainiston menestys. Siksi monet ovat mainostaneet Rainistoa omilla sosiaalisen median kanavillaan. On syntynyt verkostovaikutus.

Teosten ostajat myyvät välillä nft-leimojaan eteenpäin. Jutun kirjoitushetkellä Rainiston kuvilla on käyty kauppaa yhteensä noin 3,6 miljoonan euron arvosta. 

Nykyisin kuvia voi tehdä kuka vain, äärettömästi, mutta silmiä on rajattu määrä, Rainisto pohtii.

”Internet ei ole silti räjähtänyt.”

”Tiktokissa kuka vain voi ryhtyä tekemään videoita. Ei tarvitse viettää vuosia taidekoulussa. Se tuo mahdollisuuden uusille ihmisille osallistua videoiden luomiseen.”

Rainisto miettii sitä, ovatko Tiktokin videot laadukkaampia kuin monet videot 30 vuotta sitten. Todennäköisesti ovat, vaikka joukossa voi olla paljon heikkotasoisia videoita.

”Tekoäly muuttaa monella tavalla maailmaa. Keskeistä on se, että tekniikka on kaikkien saatavilla.”

Tulevaisuudessa yksi henkilö voi tehdä kokonaisen tiimin työt. Kone auttaa olemaan piirtäjä, copywriter ja kuvaaja.

Oma keskustelunsa on toki se, mikä ylipäätään on taidetta. Rainiston näkemys on, että lopulta yleisö päättää, mikä on arvokasta. 

”Taide on keskustelussa sen hetken yhteiskunnan kanssa. Usein se, mikä on jäänyt henkiin, keskittyy jollain tavalla inhimillisyyteen. Taiteilija pyrkii jakamaan ihmisyyden kokemusta. Tämä ei muutu, oli sitten kyseessä maalaus, runo tai laulu. Eikä sen pitäisi vaikuttaa, onko tekemiseen käytetty AI-tekniikoita vai ei.”