Yhteistyökykyinen ja keskusteleva. 

Johtajuus ja visio hukassa. 

Helsingin pormestari Juhana Vartiainen jakaa HS:n selvityksen mukaan hänen kanssaan läheisesti työskentelevien mielipiteitä. 

Vartiaisen kausi pormestarina on nyt puolivälissä. HS pyysi siksi yli kymmentä hänen työtään vierestä seurannutta henkilöä arvioimaan pormestarin onnistumista tehtävässään. Vastaajat ovat virkahenkilöitä ja poliitikkoja kentän eri laidoilta.

Haastatellut kommentoivat pormestarin työtä nimettöminä vedoten läheiseen yhteistyöhönsä päättäjien kanssa.

Erityisesti poliitikkojen haastattelujen tulkinnassa on aina otettava huomioon myös poliittinen kilpailu. Myös Vartiaisen työn kommentoinnissa näkyy tuttu ilmiö: kilpailijat ovat huomattavasti omia kriittisempiä. 

Pormestarin keskeiset ominaisuudet toistuvat haastateltujen suussa silti niin samankaltaisesti, että hahmottuvaa kuvaa voi pitää vähintäänkin oikeansuuntaisena. 

Kun Juhana Vartiaisesta tuli kesällä 2021 pormestari, hän ei epäröinyt kertoa olevansa täysin uudessa tehtävässä ja vasta oppimassa kuntapolitiikan kiemuroita.

Vartiainen ei ollut mikään kuntapolitiikan konkari. Helsingin kaupunginvaltuustossa hän oli istunut yhden kauden.

Aluksi Vartiaisen kokemattomuutta pidettiin kilpailevissakin puolueissa sympaattisena. 

Vertailuja edelliseen pormestariin Jan Vapaavuoreen (kok) tehtiin usein. Ainakin osa johtavassa asemassa toimineista virkahenkilöistä ja kilpailevista poliitikoista piti Vapaavuoren johtamistyyliä liian sanelevana ja voimakkaana. Keskusteleva Vartiainen tuntui raikkaalta tuulahdukselta. 

Nyt soraäänet ovat lisääntyneet. 

Vartiaisen yhteistyötaidot saavat edelleen kehuja, mutta tilalle on tullut pettymystä pormestarin osaamiseen päätöksentekoprosessien läpiviemisessä. Esimerkiksi Hitas-uudistus olisi saatu maaliin ainakin puoli vuotta aiemmin, jos Vartiainen olisi osannut johtaa prosessia paremmin, kilpailevassa puolueessa uskotaan.

Prosessiosaamisen puutteen lisäksi Vartiaista arvostellaan myös koko Helsinkiä koskevan vision puutteesta. 

Mutta pitäisikö pormestarin edes olla kaikkien alojen asiantuntija? Se on kysymys, johon Vartiaisen työn arviointi tiivistyy. 

Miten arvioida pormestarin onnistumista tehtävässään?

Selkein vastaus tulee kaupunginvaltuuston hyväksymästä Helsingin hallintosäännöstä. 

Sen mukaan pormestarin pitää johtaa kaupunginhallituksen alaisena kaupungin hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa.

Hallintosäännön mukaan pormestarin on myös johdettava poliittista yhteistyötä, jota kaupunginhallituksen tehtävien toteuttaminen edellyttää.

Kun Juhana Vartiaisen onnistumista pormestarina arvioidaan, voi huomion kiinnittää juuri näihin kysymyksiin. 

Ovatko langat pysyneet pormestarin käsissä ja kaupungin talous oikealla kurssilla? 

Entä miten poliittisen yhteistyön kapellimestarius on luonnistunut häneltä?

Suoraan hallintosäännöstä nousevien teemojen lisäksi pormestarin onnistumista voidaan arvioida vielä ainakin kahden kokonaisuuden kautta. 

Pormestari on myös kaupungin tärkein edunvalvoja. On siis syytä tarkastella, miten Vartiainen on onnistunut pitämään Helsingin puolia valtakunnan politiikassa.

Lisäksi ainakin kokoomuksen äänestäjiä kiinnostaa se, miten Vartiainen on ylimmän vallankäyttäjän asemassa onnistunut edistämään puolueen tavoitteita. Tätä voidaan peilata suhteessa tehtyihin päätöksiin. 

Pormestari koko kaupungin johtajana

Helsingissä on 670 000 asukasta, lähes 400 000 työpaikkaa ja miljardien eurojen budjetti. 

Helsingin kaupunki on myös Suomen suurin työnantaja. Pormestari on siis 40 000 työntekijän pomo.

Kaupungin ylimmän johtajan tehtävä ei siis ole vähäpätöinen virka. 

Kun Vartiaisen johtamisesta kysyy, samantyyppiset vastaukset toistuvat.

”Ero Jan Vapaavuoreen on 180 astetta, hyvässä ja pahassa.” 

Monien mielestä Vartiainen on heikko johtaja, poliitikot sanovat. Hän ei lähde ratkomaan ongelmia ponnekkaasti, vaikka ympärillä on runsaasti avustajia ja asiantuntijoita. Kriitikot sanovat, että Vartiainen on epävarma ja epäpätevä.

Osa kommentoi toimintaa erittäinkin napakasti.

”Hän ei ole mikään johtaja vaan aivan väärässä tehtävässä. Sitä on suorastaan kiusallista katsoa”, eräs kilpailevan puolueen poliitikko kommentoi.

Arvostelua kuuluu poliittisella kentällä kaikkialta muualta paitsi kokoomuksesta. 

Selkeimmäksi esimerkiksi johtajuuden puutteista nostetaan massiiviseksi paisunut palkanmaksukriisi. 

Jan Vapaavuoren aikana Sarastia-kriisi ei olisi kasvanut tällaisin mittasuhteisiin, monet uskovat.

Palkanmaksukriisin johtamisesta antoi noottia myös ulkopuolinen konsultti. Kaupungin teettämän selvityksen mukaan oli selvästi nähtävillä, että koko muutoksen suunnittelu ja johtaminen oli puutteellista, eikä kaupunki reagoinut siihen.

Koko kriisiä ei kuitenkaan missään nimessä voi laittaa Vartiaisen piikkiin. 

Laajamittaiset vaikeudet aiheuttanut järjestelmävalinta tehtiin jo Vapaavuoren aikakaudella. Kaupunki kuitenkin havahtui Vartiaisen kaudella ongelmiin liian hitaasti, selvityksessä todetaan. 

Periaatteessa vastuu ongelmiin reagoimisesta oli ensin kaupungin virkajohdolla: henkilöstöpäälliköllä ja kansliapäälliköllä. Mutta kun asiat eivät hoidu, pormestari toimii viimeisenä takalukkona. Monien mielestä Vartiainen ei tarttunut kriisin hoitamiseen riittävällä tarmolla ja nopeudella.

Miltä johtamiseen liittyvä kritiikki kuulostaa Vartiaisesta itsestään? 

Kaupungintalon työhuoneessaan haastattelun antava Vartiainen myöntää, että aloittaessaan tehtävässään moni asia tuli hänelle uutena.

”Ei tuo kritiikki ihan hakoteillä ole. Ennen tätä uraa olin virkamiesjohtaja Ruotsissa ja Suomessa ja taustani on tutkimusmaailmassa.”

Sarastian osalta Vartiainen ei kuitenkaan suostu ruoskimaan itseään.

”Väitän, että siinä vaiheessa kun tilannekuva oli minulle valjennut, en aikaillut vaan ryhdyin toimimaan.”

Kritiikin lisäksi Vartiainen saa myös kehuja johtamisestaan. 

Läpi poliittisen kentän on aistittavissa helpotusta siitä, ettei Vartiainen puutu apulaispormestareiden ja virkajohdon toimintaan jatkuvasti.

Näin kokee myös ainakin osa virkakunnasta.

Eräältä viranhaltijalta pormestari saa positiivista palautetta siitä, että tämä on aina valmis keskustelemaan ja jopa muuttamaan kantaansa. 

Viranhaltija kertoo Vartiaisen tuoneen mukanaan ”hyvää draivia”.

Pormestari poliittisen yhteistyön etulinjassa

Jan Vapaavuoren kaudella pormestariston välit olivat tulehtuneet.

Vartiaisen kaudella julkista kritiikkiä on annettu muun muassa avoimuuden puutteesta budjettineuvotteluiden alla sekä itse pormestarimallista. On kuitenkin selvää, ettei kaupungintalolla ole meneillään samanlaista draamaa kuin reilu kaksi vuotta sitten.

”Vartiaisen vahvuudet ovat keskustelemisessa, ideoimisessa sekä esimerkiksi talouden dynamiikan ymmärtämisessä”, apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr) kommentoi Helsingin Sanomissa huhtikuussa.

Epävirallisesti Vartiaista kuvaillaan myös vähemmän diplomaattisesti.

Vartiaista pidetään ”töksäyttelijänä”. Näin sanotaan myös virkahenkilöstön piiristä. Toisaalta harvat pitävät sitä pahantahtoisuutena: Vartiainen nyt vain on tällainen, ajatellaan.

Useat haastateltavat sanoivat kokevansa Vartiaisen käytöksen paikka paikoin myös ylimieliseksi. Näin koettiin ympäri poliittista kenttää – kokoomusta lukuun ottamatta.

Sydämistyneitä on oltu esimerkiksi siihen, että kaupunginvaltuuston kokouksissa Vartiainen ei ole kovin innokkaasti marssinut puhujanpönttöön vastaamaan rivivaltuutettujen kysymyksiin.

Myös Vartiaisen ja apulaispormestari Daniel Sazonovin (kok) työnjako herättää osassa ihmetystä. Sazonovin väitetään tekevän osin Vartiaisen töitä. 

Esimerkiksi viime syksyn budjettineuvotteluissa Vartiainen antoi tahtipuikon useamman kerran Sazonoville. 

Tätä ei kuitenkaan pidetä pelkästään huonona asiana. Sazonovilla on maine yhteistyökykyisenä poliitikkona, joka hallitsee neuvottelujen koreografian.

Vartiaisen mukaan kyse on sovitusta työnjaosta: Poliittisten ryhmien välisissä neuvotteluissa Sazonov edustaa usein kokoomusta. Mutta kaupunginhallituksen kokouksissa ja budjettineuvotteluissa Vartiainen sanoo johtavansa keskusteluja aina itse.

”Pormestarin rooli on kuitenkin sillä tavalla presidentillinen, että täytyy katsoa kokonaisuutta ja sitä, että asiat menevät eteenpäin.”

Kilpailevien puolueiden poliitikot esittävät närkästystään myös tyyliin, jolla Vartiainen neuvottelee. 

Pormestarin kanssa paljon yhteistyötä tehnyt viranhaltija sanoi, että Vartiainen on kykenevä myös muuttamaan mieltään keskustelun kuluessa. Osalla poliitikoista on tästä erilainen kuva.

Kritiikki tuntuu kohdistuvan erityisesti siihen, että Vartiainen on kiinnostunut näkemään maailman vain taloustieteilijän silmin. Poliittisten kiistojen keskellä Vartiaisen kerrotaan kuuntelevan kohteliaasti muiden näkemyksiä, mutta keskustelun päätteeksi hän ei ole siirtänyt omia maalitolppiaan milliäkään. 

Vähemmän oikeistolaista aatemaailmaa edustavat kokevat, että pormestari perustaa päätöksentekonsa pelkkiin numeroihin ja suhtautuu muiden näkemyksiin ideologisina.

Vartiaisen näkemys on selvä: keskitytään ydinpalveluihin ja muualla säästetään kustannuksista. Näin pystytään rahoittamaan paremmin esimerkiksi koulutusta, kasvatusta ja segregaation ehkäisyä.

Pormestari valvomassa helsinkiläisten etua

Vartiaisen edeltäjä Vapaavuori lobbasi Helsingin asioita intensiivisesti myös julkisuudessa. Vartiainen ei ole julkiseen nokitteluun maan hallituksen kanssa lähtenyt. 

Tämä ei kuitenkaan vielä kerro siitä, etteikö Vartiainen ajaisi kulisseissa Helsingin asiaa. 

Kabinettipolitiikka ei HS:n tietojen mukaan ole alkujaan Vartiaisen suurin vahvuus, eikä hänellä ole Vapaavuoren kaltaista asemaa kokoomuksessa. Vartiaisen sanotaan kuitenkin olevan ainakin jossain määrin kiinnostunut tehtävässään myös Helsingin edun lobbaamisesta erilaisissa tapaamisissa.

Sitä, kuinka tehokkaasti tämä onnistuu, ei ole ihan helppoa arvioida.

Yhtenä mittatikkuna voi pitää Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaa. Vartiainen oli mukana jopa hallitusneuvotteluissa, mutta kriitikoiden mukaan hän epäonnistui pahasti Helsingin etujen ajamisessa. 

Vartiaisen paikka oli hallitusneuvotteluissa sosiaaliturvaa käsittelevässä pöydässä.

Vartiainen korostaa ajaneensa hallitusneuvotteluissa ennen kaikkea Suomen, ei Helsingin, etua. Säätytalolla neuvottelemiseen hän käytti viisi lomapäivää pormestarin tehtävästä.

Etsivä löytää hallitusohjelmasta toki myös Helsingille hyödyllisiä kirjauksia, mutta totta on, että osa kirjauksista on pääkaupungille hyvin kipeitä. 

Esimerkiksi työperäistä maahanmuuttoa ei helpotettu ja joukkoliikenteen arvonlisäveroa nostetaan. Erityisen kivuliaalta kaupungin näkökulmasta näyttävät asuntopoliittiset päätökset, kuten asumistuen kiristykset sekä valtion tukeman asuntotuotannon vähentäminen. 

Asuminen on Helsingissä niin kallista, että leikkausten pelätään heikentävän entisestään pääkaupungin mahdollisuuksia houkutella ihmisiä matalapalkkaisempiin töihin. 

Mutta voiko hallitusohjelman Helsinkiä koskevista ongelmista syyttää Vartiaista? 

Helsingin pormestarilla pitäisi olla suora kanava samaa puoluetta edustavaan pääministeriin. Silti olisi myös epäreilua väittää, että Vartiainen yksin voisi torpata hallituksen suunnitelmista kaiken pääkaupungille ikävän. 

Mitä mieltä Vartiainen on kritiikistä?

”Mielestäni hallitusohjelma on Helsingin kannalta yleisesti ottaen hyvä. Tämä asumistuki on sellainen asia, jossa voi nähdä Helsingin kannalta myös ongelmia. Peruspyrkimys näissä sosiaaliturvan uudistuksissa on se, että saadaan enemmän ihmisiä työmarkkinoille tekemään töitä.”

”Sanotaan näin, että todella sisukkaasti on Helsinkiä puolustettu. Tämä on kompromissi.”

Elokuussa Vartiainen joutui vastamaan samaan kysymykseen myös kaupunginvaltuustossa. 

Vartiainen kertoi, että hän pitää yhteyttä kuuden suurimman kaupungin muodostaman ryhmän kanssa. Useamman kaupungin muodostamat ryhmät vaikuttavat olevan Vartiaiselle luontevin tapa toteuttaa edunvalvontaa valtiovaltaan päin.

”Yritämme saada jatkuvan yhteyden myös uuteen pääministeriin”, Vartiainen totesi valtuustossa.

Kokoomuslaisen kaupungin rakentaja

Ainakin omissa riveissä kokoomuslaisen pormestarin odotetaan edistävän tehtävässään kokoomuslaisia tavoitteita. 

Onko Vartiainen onnistunut tässä?

Virkakunnasta kiiteltiin jo Vartiaisen kauden alkumetreillä uudenlaista otetta: Hän on jakanut vastuuta ja delegoinut tehtäviä toimialoille ja kilpailevia puolueita edustaville apulaispormestareille. Samaa sanoivat kilpailevia puolueita edustavat apulaispormestarit. 

Tuolloin kokoomuslaiset eivät olleet erityisen huolissaan siitä, miten Vartiaisen toiminta voisi vaikuttaa kokoomuksen omien tavoitteiden toteutumiseen. 

Useiden haastateltujen mielestä Vartiainen ei ole erityisen puoluepoliittisesti orientoitunut ihminen. Vartiaisen sanotaan olevan etäämmällä puolueesta, kokoomuksen edustaminen jää enemmän Sazonoville.

Vartiainen on demaritaustainen arvoliberaali taloustieteilijä. Selkeimmin hänen kokoomuslaisuutensa tulee näkyviin talouskysymysten kautta. 

Kokoomuslainen äänestäjä voi nukkua rauhassa ainakin siksi, että kunnallisvero ei ole tällä kaudella noussut. Kaupungin budjetit eivät ole ehkä olleet ihan niin tiukkoja kuin kaupungin virkamieskirstunvartijat toivoisivat, mutta suurta eroa edellisen valtuuston budjetteihin ei myöskään ole syntynyt. 

Jo ennen valintaansa Vartiainen lupasi ”priorisointeja ja säästöjä”. Tuottavuustoimia hän on lähtenyt hakemaan esimerkiksi kaupungin työterveyshuoltoa kilpailuttamalla sekä kaupungin oman ruoantuotannon alasajolla.

Kumpikaan hankkeista ei kuitenkaan ole menestynyt aivan Vartiaisen toiveiden mukaan. 

Kaupunki joutui keskeyttämään työterveyspalvelujen kilpailutuksen, koska siihen ei tullut yhtään tarjousta. Ruoantuotannon osalta päädyttiin kompromissiin, johon kuuluu myös kaupungin uuden keskuskeittiön rakentaminen valmisaterioihin siirtymisen sijaan.

Helsinki on kyllä myynyt Vartiaisen kaudella omaisuuttaan ja jo edellisellä kaudella idulle laitettu rakentamispalveluliikelaitos Staran tuottavuusohjelma on saatu pyörimään. 

Silti valtuustokauden puolivälissä näyttää vahvasti siltä, että kaupungin laajemman rakennemuutoksen tekemisessä voi tulla turhan kiire. 

Useampi haastateltu uskoo, että todellisuus on yllättänyt Vartiaisen.

Organisaatiouudistukset ovat paljastuneet ylätasolla ajattelevalle pormestarille kuviteltua monimutkaisemmiksi. Muutosten läpivienti vaatisi kärsivällisyyttä ja poliittista pelisilmää, joita ei kumpaakaan pidetä Vartiaisen vahvuuksina.

Vartiainen saa kuitenkin useammalta taholta, myös virkajohdosta, kiitosta siitä, että kaupungin rakenteita tarkastellaan nyt kriittisemmin.

Eikä Vartiaista yksin voi syyttää siitä, että pormestaripuolue löytää itsensä usein myös oppositiosta kuten kävi esimerkiksi Esplanadin kävelyuudistuksen kohdalla. Kaupungin valtasuhteet nyt ovat vain tällaiset: Vaikka kokoomus on suurin puolue 22 paikalla, löytävät vihreät, vasemmisto ja sdp usein yhteisen sävelen.

Toisin kuin designmuseota, keskustatunnelia ja esimerkiksi Senaatintorin suurterassia suunnitellut Vapaavuori, Vartiainen ei ole missään vaiheessa julistanut suurta visiotaan. Itse asiassa useimpien haastateltavien mielestä Vartiaisella ei ainakaan kaupunkisuunnittelullisessa mielessä edes sellaista ole.

Siksi Vartiaiselle viestitettiin ennen haastattelua, että nyt pitäisi myös puhua visiosta.

Kun visio tulee puheeksi, Vartiainen rykäisee. 

”Helsinki kasvaa ja ratkaisee henkilöstöongelmansa ja tuottaa loistavia varhaiskasvatus- ja koulupalveluja yhä suuremmalle ja yhä monikielisemmälle väestölle. Helsinki on yhä kauniimpi ja on enemmän kaupunkitilaa myös muulle kuin autoilulle, mutta kaikkien kulkumuotojen sujuvuus taataan", Vartiainen luettelee, ehkä hieman ulkoa opetellun oloisesti. 

Entä mikä on Vartiaisen paras muisto kuluneelta kahdelta vuodelta?

Seuraa pitkä hiljaisuus.

”No, voisin sanoa yleisesti niin, että en voi oikein kaupungilla liikkua ilman, että minut tunnistettaisiin. Melkein kaikki ihmiset, jotka tulevat juttelemaan, juttelevat kivoja asioita. Että vaikka on monenlaista purnausta niin on valtavan rohkaisevaa, että kadulla kahden kesken ihmiset tervehtii ja taputtaa selkään.”

Suunnitteleeko Vartiainen jatkokauden hakemista vuoden 2025 kuntavaaleissa?

”Tämä on sellainen tehtävä että kyllä tämä vie mehut ja tässä on aika vähän vapaa-aikaa. Katsotaan sitten puolentoista vuoden päästä, miten puhti riittää. Motivaatiosta ei ole pulaa.”

Teksti: Milla Palkoaho / HS, kuvitus: Anni Mutikainen / HS, ulkoasu: Matti Tanskanen / HS, tuottaminen ja tekstin editointi: Lari Malmberg / HS.