”Tää vähän muriseekin”, sanoo ääni videolla.

Auto on Ford Mustang Mach-e GT, joka kiihtyy 3,9 sekunnissa nollasta sataan kilometriin tunnissa. Ääni ei tosin tule auton moottorista vaan kaiuttimista.

Kuljettaja on Marcus Grönholm.

Hän on rallin kaksinkertainen maailmanmestari, joka on totuttu näkemään bensankatkuisen ja pauhaavan kilpa-auton ratissa. 

Nyt hän ajaa sähköautoa. Mielikuva on kieltämättä voimakas, mutta ihan kaikkia se ei miellytä. Grönholm saa toistuvasti ulkomailta asti viestejä, ettei hänen pitäisi mainostaa sähköautoja.

Niissä on nimittäin aivan vääränlainen ääni. Tai siis ei ääntä ollenkaan.

Traktori on ojassa.

Lunta on tullut edellisiltana niin paljon, että Grönholm on lähtenyt ison levyn kanssa työntöhommiin. Voimaa ajoneuvossa riittää, mutta ohjattavuus kärsii – ja traktori on päätynyt ojaan.

”Jäi vähän sutimaan, kun puskin liikaa. Siellä on pojat vetämässä”, hän sanoo.

Maatilalla riittää töitä ja ajoneuvoja niiden tekemiseen, mutta viljelijänä Grönholm ei ole työskennellyt enää vuosikymmeniin. Pellot on vuokrattu serkulle.

Sen sijaan traktori on ollut ajamassa sileäksi noin kolmen kilometrin tienpätkää. Rallitie on Grönholmin omilla mailla, joten nopeusrajoituksista ei tarvitse välittää. 

Grönholm menee edelleen – eikä pelkästään auton ratissa.

Entisellä rallikuskilla on käsissään tukku hankkeita, joihin kuuluu oma kauppakeskus, kerrostaloprojekti sekä managerointitiimi kilpa-autoilijoille.

Grönholm on tottunut kiertämään maailmalla, mutta varsinainen koti on Inkoossa. Siellä on myös iso piharakennus, jossa Grönholm pitää yksityistä rallimuseota.

Pääosassa ovat tietysti omat ralliautot, joita hän on hankkinut maailmalta ja kunnostanut isolla vaivalla. Mutta joukossa on myös kaikenlaista pientä kivaa – kuten seinä, jossa on 62 lähes samanlaista lippalakkia.

Niitä pidettiin palkintopallilla kisan jälkeen. Toisin kuin useimmat kilpakumppanit, Grönholm on säästänyt hatut.

”Nämä ovat oikeastaan mun ylioppilaslakit”, Grönholm toteaa ja hymyilee velmusti.

Joukossa on myös kahden viimeisen MM-kilpavuoden Ford, jolla olisi pitänyt tulla kolmas mestaruus, jos vain olisi malttanut ottaa pari viimeistä kisaa rauhallisemmin.

”Oli niin kova voitontahto, että ajoin jokaisen kisan täysillä ja kilpailin voitosta. Sitten ajoin kahdessa kisassa ulos ja hävisin lopulta mestaruuden neljällä pistellä.”

Tarina kuvastaa ehkäpä hyvin Grönholmin luonnetta. Annetaan mennä rennolla asenteella, eikä turhia huolehdita. Sellaista otetta on myös elämässä tarvittu.

Autot ovat olleet läsnä Grönholmin elämässä lapsesta alkaen, sillä isä Ulf Grönholm oli myös rallikuljettaja.

Grönholmilla oli yhdeksänvuotiaana ensimmäinen oma auto, jolla hän ajeli pellolla ympyrää.

Moottoriurheilu-ura taas alkoi motocrossilla, jossa hän tähtäsi tosissaan huipulle.  Sitten tuli paha kaatuminen.

Lääkärin tuomio oli, että polveen jäisi loppuelämäksi 10-prosenttinen invaliditeetti.

Kilpailulisenssiin kuului vakuutus, jonka ansiosta Grönholm sai kertakorvauksena 10 000 markkaa. Hän käytti siitä valtaosan ostaakseen ensimmäisen ralliautonsa.

”Mutsi oli kyllä tosi vihainen”, Grönholm sanoo.

Ensimmäisen rallinsa hän ajoi Karjaalla vuonna 1987. Sen jälkeen kului noin kymmenisen vuotta, joina menestys oli vaihtelevaa, eivätkä ovet rallimaailman sisäpiiriin auenneet.

Rallissa suhteilla on merkitystä, sillä harva maksaa kilpailua omasta pussista. 

Sille on selkeä syy: alemmissa kisaluokissa yksi kisa maksaa kuljettajan tiimille 80 000 euroa, MM-tasolla taas 200 000 euroa. Tarvitaan sponsoreita ja managereita, jotka uskovat suojatin menestykseen.

Grönholmin uran alkuun mahtui monta pettymystä ja ulosajoa, mutta huipulle hän nousi lajin talouden kannalta oikeaan aikaan. Huippukuljettajista oli 1990-luvun lopussa tullut mediassa esiintyviä tähtiä, joiden ajosuorituksia seurattiin kamerasta auton sisältä.

Se näkyi palkoissa. Esimerkiksi skotti Colin McRae pyysi ja sai vuonna 1998  vuosipalkaksi kolme miljoonaa puntaa, ja hänen silloinen tallinsa Ford vielä julkisti palkan.

Grönholm voitti ensimmäisen mestaruutensa vuonna 2000 ja pääsi mukaan samaan virtaan.

Marcus Grönholm on yksi menestyneimpiä rallikuskeja lajin historiassa. Hänestä on tehty satoja haastatteluja.

Osuttuaan huipulle oikeaan aikaan hän oli myös uransa huippuvuosina tuloverolistan kärjessä niistä suomalaisista urheilijoista, jotka maksoivat veronsa Suomeen.

Silti moni tuntee hänet lähinnä yhdestä videoklipistä.

Vuonna 2004 Grönholm ja kartturi Timo Rautiainen ajavat Turkin rallia.

Auton sisältä kuvatussa videossa Rautiainen alkaa huutaa tuskissaan. Haastattelupaikalle pysähtynyt Grönholm selittää kiihtyneenä ja tehostaa vielä käsimerkillä:

We had to stop because something came through Timos seat....

Up in the ass of Timo!

Videon eri versioilla on Youtubessa miljoonia katselukertoja.

”Se oli muuten harjaterästä, joka sieltä tuli läpi. Olisi oikeasti voinut käydä huonosti”, Grönholm toteaa.

Pitkäaikaiselta kartturilta ja Grönholmin lankomieheltä murtui onnettomuudessa häntäluu, minkä seurauksena hän joutui istumaan kuukausien ajan kisat tyynyn päällä.

Tyyny on tietysti tallessa Inkoossa. Grönholmin viimeisen päälle laitetusta museosta huomaa, että rallimiehellä on tiettyä järjestelmällisyyttä, vaikka koulut jäivät kesken ja koko ajan tuntuu olevan kiire.

Grönholmilla on myös paljon ideoita ja puhtia niiden toteuttamiseen. Ralliura oli vielä kesken, kun hän perusti yhdessä vaimonsa Tessa Grönholmin kanssa puurakenteisen kauppakeskuksen Inkoon satamaan vuonna 2007.

Kauppakeskus on ollut menestys.

Muutama vuosi myöhemmin pariskunta oli bongannut maailmalta uuden alennuskampanjan, jota päätettiin kokeilla. Luultavasti Suomen ensimmäinen Black Friday järjestettiin Inkoossa, ja Grönholm vieläpä rekisteröi tavaramerkin itselleen.

Tarkoitus oli tehdä pientä sivubisnestä tarjoamalla konseptia muille. Vähän aikaa se toimikin paikallisesti, mutta pian isoja elektroniikkaketjuja ei kiinnostanut maksaa suomalaisyrittäjälle kampanjasta.

Grönholm ei välittänyt lähteä asiasta käräjöimään, ja nykyään hän jo nauraa koko jupakalle.

Kun Strand-kauppakeskukseen astuu sisään lounasaikaan, tuntuu noin joka toinen ruokailija tervehtivän iloisesti Grönholmia eli tuttavallisemmin ”Bossea”.

Se ei ole ihme, sillä Grönholmit pyörittivät ravintolaa itse ensimmäiset viisitoista vuotta. Nyt vastuu on ulkopuolisilla yrittäjillä, mutta tekemistä kyllä riittää.

Kauppakeskuksen vieressä oli vielä pari vuotta sitten huonolaatuista joutomaata, mutta nyt siinä seisoo kaksi puurakenteista pienkerrostaloa. 

Grönholm on vetäjänä hankkeessa, jossa on mukana useita sijoittajia. 

Projekti ei kuitenkaan ole valmis. Maat on hankittu Inkoon kunnalta. Sopimukseen kuuluu vielä 8 000 kerrosneliömetrin verran rakennettavaa, eli kerrostaloja pitäisi tulla 5–6 lisää.

Se ei ole ihan helppo tehtävä nykyisessä markkinatilanteessa. Kunta on jo antanut lisäaikaa hankkeen toteuttamiseen.

Grönholmin mukaan hanke kuitenkin etenee.

”Ennakkomarkkinointi alkaa kevättalvella, ja jos varauksia tulee vähintään 50 prosenttia, iskee lapio maahan jo keväällä”, hän sanoo.

Energiamarkkinan murros näkyy rakentamisen ohella autoilussa. Valmistajat ovat puskeneet sähköistettyjä ajoneuvoja kovalla tahdilla ulos tehtaista, ja siihen liittyy myös yhteistyö Grönholmin kaltaisten tunnettujen autovaikuttajien kanssa.

Ralliautoja valmistetaan yksi, kuluttajille suunnattuja autoja miljoona. Ilman sitä sponsorirahaa ei riittäisi kilpa-autoiluun.

Grönholm hyppää talonsa tallissa latauksessa olevan sähkö-Mustangin kyytiin ja lähtee huristelemaan.

Perässä roikkuessa voi hetken kuvitella, että ajaa yhtä nopeasti kuin kaksinkertainen maailmanmestari.

”No, kyllähän tämä hyvin kiihtyy, mutta aika rauhallisesti tulee ajeltua”, Grönholm toteaa.

Ei hänestä varsinaista sähköintoilijaa saa, mutta tärkeimmät ominaisuudet ovat kuulemma kohdillaan: ajettavuus ja helppous. Töpseli kotona seinään, ja taas mennään.

Sähköautot ovat tulleet myös rallilajeihin. Perheen nuorimmainen Niclas Grönholm sijoittui tänä vuonna kolmanneksi rallicrossin MM-sarjassa, jota ajetaan täyssähköisillä autoilla.

Etenkin sponsorit ovat sähköistymisestä innoissaan. Rallicrossin kärkisarjaa rahoittaa Volvo Construction Equiqment, joka sitten esittelee yhteistyökumppaneille maansiirtokoneitaan ja muita vempeleitä kisojen yhteydessä.

Yleisölle sähköistyminen on vaikea asia. Moni autofanaatikko ajaa jo vapaa-ajallaan innoissaan sähköllä. Yksi heistä on kartturi Timo Rautiainen, joka hankki Teslan heti, kun niitä alkoi saada Suomesta.

Iso osa rallikansasta on kuitenkin toista mieltä. Grönholmille tulee ulkomailta asti viestejä, joissa ihmetellään, miksi vanha ”petrolhead” on lähtenyt mukaan sähkötouhuihin.

”Koko ajan on joku marisemassa, että ei niissä sähköautoissa ole fiilistä ja ääni on ihan dead”, hän toteaa.

Nykyiset ralliautot ovat käytännössä kevythybridejä, jotka rullaavat lähtöpaikoilla äänettömästi. Kun kisa pyörähtää käyntiin, alkaa polttomoottori laulaa.

Yleisö tien varressa tykkää, kun huippukuski päristelee äänekkäästi ohi. Tosin Grönholmin mukaan ajokokemuksen kannalta ei ole merkitystä, onko alla sähkö- vai polttomoottoriauto. Ajetaanko rallia siis jatkossa sähköllä?

”Täytyy muistaa, että ralli on täysin eri laji kuin pienellä radalla ajettava rallicross. Siirtymät voivat olla sata kilometriä seuraavalle erikoiskokeelle, jossa ajetaan 30–40 kilometriä täydellä teholla. En suoraan sanottuna usko, että rallia ajetaan sähköautoilla vielä vuosiin”, hän sanoo.

Millaista on ralliammattilaisen autossa?

Sitä voi päästä kokemaan Grönholmin itsensä kyydissä. Yksi hänen hankkeistaan on yrityspaketti, jossa kymmenen hengen ryhmä pyörähtää ensin museossa ja pääsee sitten yksitellen mestarikuljettajan kyytiin.

Silloin ajopelinä ei ole sähköauto, vaan 280 hevosvoimainen Mitsubishi Lancer Evo. Päähän tulee kypärä ja kuulokkeet. Nelipisteturvavyö lukitsee tiukasti penkkiin.

Kierrokset menevät kokeneelta kuskilta rutiinilla, ja parhaimmillaan penkissä voi käydä parikin ryhmää viikossa. Hinta on mojova, mutta säästöön ei kuulemma paljoa jää.

Grönholm on pyörittänyt omaa GRX-tallia ja manageroinut useita nuoria rallikuskeja. Rallitiimin pyörittäminen ei ole mikään huippubisnes, vaan sponsoreiden pakeilla saa kiertää jatkuvasti pyytämässä rahaa.

Yksi ongelma on, että yhteistyökumppanit haluavat vastineeksi jonkun juttelemaan tilaisuuksiin asiakkaiden kanssa, eikä siihen kelpaa yleensä kukaan muu kuin Grönholm itse.

Oikeastaan hän haluaisi vähän hidastaa tahtia, mutta millään ei meinaa malttaa. Välillä Grönholmilta kysellään, että ajaisiko hän Jyväskylän MM-rallin vielä kerran.

”En muuten varmaan aja. Olen aikoinaan lähtenyt sieltä voittajana, enkä varmasti mene pilaamaan sitä fiilistä.”

Sitten mennään. 

Vaikka Grönholm ei enää kilpaile, nauttii hän selvästi edelleen yhtä paljon ajamisesta kuin joskus poikasena Espoon pelloilla.

Mutkiin mennään vauhdilla, joka tuntuu rallinoviisista täysin hullulta. Mittari nousee lyhyelläkin suoralla 150 kilometriin tunnissa. Ajaako Grönholm jopa täysiä?

”No sanotaan, että sellaisella 80 prosentin vauhdilla. Pieni marginaali pitää jättää, ettei räpellä ojaan.”