Jos tekoälyohjelmalle syöttäisi opetusaineistona Successions-televisiosarjan käsikirjoitukset ja sen jälkeen tekoälyä pyytäisi kehittämään käsittämätön yrityssekoilu, lopputulos voisi muistuttaa viime viikonlopun tapahtumia.

Lähdetään kuitenkin vähän kauempaa.

Vuosi sitten tehtiin teknologian historiaa. Open AI julkisti keskustelevan tekoälyohjelman, Chat GPT:n. Siitä tuli ihmiskunnan historian nopeimmin käyttöön otettu tuote. Sata miljoonaa kuukausittaista käyttäjää saavutettiin kahdessa kuukaudessa. Tiktokilta vastaava vaati yhdeksän kuukautta. Instagramilta kolmekymmentä. Spotifylta 55 kuukautta.

Siitä päästäänkin yhteen teknologiayritysten historian erikoisimpaan sotkuun. 

Viime perjantaina Open AI:n hallitus ilmoitti erottavansa Open AI:n perustajajäsenen ja toimitusjohtajan Sam Altmanin. Tilalle nimitettiin yhtiön sisältä teknologiajohtaja Mira Murati.

Greg Brockman siirrettiin syrjään hallituksen puheenjohtajan paikalta. Heti perään Brockman erosi.

Sitten Open AI:n hallitus ilmoitti, että Altman voikin jatkaa yhtiössä. Paluulle asetettiin määräaika.

Altman ei ilmoittanut palaavansa.

Open AI:n hallitus lähestyi kilpailevaa tekoäly-yhtiötä Anthropicia. Neuvotteluissa oli yhdistyminen.

Pian uudeksi Open AI:n toimitusjohtajaksi nimitettiin Emmett Shear, Twitch-videopalvelun aiempi toimitusjohtaja. Shear omistaa merkittävän määrän Anthropicin osakkeita.

Microsoftin toimitusjohtaja Satya Nadella ilmoitti viikonlopun päätteeksi, että Altman ja Brockman siirtyvät Microsoftille johtamaan tekoäly-yksikköä. Tosin mitään sopimusta ei ole vielä allekirjoitettu.

Maanantaina Open AI:n 770 työntekijästä lähes 700 vaati Altmania ja Brockmania takaisin yhtiön hallitukselle lähetetyssä kirjeessä. Muutoin he uhkasivat irtisanoutua Open AI:sta. Kirjeen ensimmäinen allekirjoittaja oli Mira Murati. 

Ennen kuin mennään Sam Altmanin eron syihin, katsotaan vielä mihin suuntaan lumipallo vaikuttaisi pyörivän. 

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kehityskulkuja on tarjolla kaksi. Ensimmäisessä Open AI:n osaajat siirtyvät Altmanin perässä yhteen maailman suurimmista yhtiöistä, Microsoftiin. Muutama työntekijä saattaa päätyä toki muuallekin, mutta suurin osa maailman osaavimmista tekoälytutkijoista olisi siis hyppäämässä Microsoftiin.

Lopputuloksena olisi, että Open AI:n osaaminen karkaisi. Käytännössä Open AI sulaisi käsiin. Samalla saattaisi olla katkolla entisenlainen yhteistyö niin sijoittajien kuin Microsoftin kanssa. Se voisi tarkoittaa, että Open AI ei kykenisi tarjoamaan tai edes kehittämään tekoälyohjelmia entiseen malliin.

Toinen kehityskulku on yhtä erikoinen. Siinä Altman ja Brockman palaisivat Open AI:lle. Siitä todennäköisesti alkaisivat vaikeat ajat. Open AI:n sisällä olisi kyettävä tekemään selkoa, millä mallilla yhtiön ja säätiön sekoitus toimii. Todennäköisesti Open AI:n hallituksessa olisi otettu opiksi harharetkestä. Vaikka säätiön periaatteena on pitää huolta tekoälyn eettisestä kehityksestä, ylevät säännöt taipuvat rahan edessä.

Microsoft on rahoittanut Open AI:ta ainakin 12 miljardilla eurolla. Harvalla taholla olisi tarjota vastaavaa määrää rahaa tai laskentatehoa kuin Microsoftilla. Siksi Open AI:n hallituksen on taivuttava pyyntöihin, joita sen sijoittajat, erityisesti Microsoft esittävät.

Microsoftin toimitusjohtaja Nadella on ehtinyt ilmoittaa, että yhteistyö jatkuu Open AI:n kanssa ja hän odottaa pääsevänsä tutustumaan uuteen toimitusjohtajaan Sheariin.

Syyksi useissa yhdysvaltalaismedioissa Sam Altmanin potkuille on nostettu se, että Altman ei ole viestinyt sivuprojekteistaan Open AI:n hallitukselle. 

Yhdysvaltalaislähteiden mukaan Altman on muun muassa neuvotellut saudiarabialaisten sijoittajien kanssa siruprojektinsa rahoittamisesta. Altman on siis kehitellyt tekoälylle suunnattua siruyhtiötä, joka kilpailisi suoraan Nvidian kanssa. Microsoft ja Nvidia tekevät tiivistä yhteistyötä. Microsoft käyttää jopa kymmeniä miljardeja tekoälyä pyörittävien tietokonekeskusten rakentamiseen Nvidian siruteknologialla.

Mutta tilanteen voi myös nähdä kehittyneen jo pidemmän aikaa. Yhteentörmäyksessä on kaksi Open AI:n sisäistä ideologiaa. 

Altman on jo aikaisemmin onnistunut erikoisessa manööverissa. Ensin hän perusti  voittoa tavoittelemattoman säätiön, siis Open AI:n, tekoälyn kehitykseen, joka palkkasi suurilta it-yhtiöiltä maailman parhaita tekoälyn kehittäjiä. Tausta-ajatuksena oli, että tekoäly voi muuttaa maailmaa yhtä paljon kuin teollinen vallankumous, eikä sellainen mullistava voima voi jäädä vain parin suuryhtiön käsiin. Sillä verukkeella Open AI houkutteli tekoälyosaajia muun muassa Googlelta.

Seuraava aikakausi alkoi 2019. Voittoa tavoittelemattoman säätiön rinnalle perustettiin perinteinen yhtiö, joka voi tehdä voittoa.

Nyt kriitikoiden mielestä on meneillään vaihe, jossa Altman on hylännyt lähes tyystin ylevät säätiön tavoitteet. Open AI on muuttumassa perinteiseksi startup-yritykseksi, jonka tavoitteena on ensisijaisesti kasvaa nopeasti ja valloittaa markkinat. Altmanin huolena lienee se, että joku muu alkaa kehittää parempia tekoälyohjelmia kuin Open AI. 

Open AI:n tilanne näyttää irvokkaalta, tarkastelee sitä mistä suunnasta tahansa. Open AI on pyrkinyt alleviivaamaan toiminnassaan harkintaa ja eettisyyttä. Sitä, kuinka vallan ei pitäisi valua vain harvojen käsiin. 

Vaikuttaa siltä, että Altmanin erottaneet hallituksen jäsenet eivät olleet ajatelleet päätöstään ihan loppuun asti. Tuskin muuten he olisivat kutsuneet Altmania takaisin  samana viikonloppuna kuin he antoivat hänelle potkut. Altmanin eroa puoltaneista hallituksen jäsenistä, Open AI:n perustajiin lukeutuva Ilya Sutskeer on jo ilmoittanut katuvansa erotuspäätöstään.

Hallitukselta puuttui harkinta.

Kun käyttää harkintaa, tulee yleensä kysyneeksi, mitä voi käydä, jos toimii jollakin tavalla.

Harkinta puuttui myös Sam Altmanilta. Hän mitä ilmeisimmin toimi vastoin säätiönsä periaatteita.

Erikoista on sekin, että viime viikolla Open AI:n vallankahvassa ehti olla kolme eri toimitusjohtajaa. Juuri siis sen organisaation johdossa, jonka pitäisi esimerkillisen harkitseva ja toimia periaatteella, jossa ei hötkyillä vaan mietitään aina, miten oma toiminta vaikuttaa maailmaan pitkällä aikajänteellä. 

Tapaus opettaa ainakin sen, että ylevät eettiset periaatteet nöyrtyvät rahan edessä. Kenenkään yksittäisen ihmisen harkintaan ei voi luottaa, mutta raha taas toimii useimmiten jokseenkin ennustettavalla tavalla. Markkinataloudessa raha hakeutuu sinne, missä se tuottaa eniten lisää rahaa. Ja lopulta rahaa seuraamalla löytyy se, kuka käyttää todellista valtaa.