Niilo 38. Gabriel 14. Ilpo 7. 

Kinkkubingo on juuri alkanut, ja Salpa-hotellin ravintola on yhtäkkiä täynnä toivorikasta väkeä. Bingoemäntä luettelee numeroita. Monella aikuisella on edessään tuoppi olutta, lapsilla limsaa.

Iltaoluelle ravintolaan tullut paikallinen mies voittaa suuren osan palkinnoista: ensin jouluisia lautasliinoja, sitten sinappia ja lopulta myös päävoiton, kinkun.

Salpa-hotelli avautui vuonna 1963, ja edelleen se tunnetaan parhaiten alkuperäisellä nimellään eli Luumäen motellina.

Joulukuun 2023 pimeänä talvi-iltana se on kuin mikä hyvänsä vaatimaton majapaikka, mutta sen seinien sisään kätkeytyy arvoitus. 

Kuka on vuosien ajan käyttänyt jo miljoonia euroja raskaasti tappiollisen hotellin ylläpitämiseen?

Matala rakennus sijaitsee Kivijärven rantatörmällä, parikymmentä kilometriä Lappeenrannasta länteen. Avautuessaan valtatien varteen se oli merkkitapaus: yksi Suomen ensimmäisistä amerikkalaistyylisistä moottorihotelleista, siis motelleista. 

Alkuaikoina se tarjosi yösijan ja moninaisia palveluita. Oli telex eli kaukokirjoitin, slalom-mäki ja autojen jäärata. 

Ja sokeri pohjalla, viihtyisät huoneet, joista pääsette suoraan hiihtoladuille, kertoi mainos Helsingin Sanomissa tammikuussa 1971. 

Sitten aika ajoi motellin ohi. Ahdingon 1990-luvulla sinetöi lama, jolle antoivat oman leimansa romahtaneesta Neuvostoliitosta tulleet prostituoidut ja rinnat paljaina työskennelleet tanssijat. 

Kun Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen vieraili motellissa heinäkuussa 1997, hän kohtasi pietarilaisia ostosturisteja, naisseuraa etsiviä sotaveteraaneja ja herättäjäjuhlille matkaavia turisteja.

Veteraanit ja venäläiset nukkuvat rinta rinnan, artikkelissa kuvattiin. 

Vuosituhannen alkuun mennessä motelli oli kokenut useita konkursseja ja omistajanvaihdoksia. Hetken aikaa se oli Kouvolaan epäonnista Kiina-keskusta puuhanneen kiinalaisenkin omistuksessa.

Sitten venäläiset alkoivat kiihtyvään tahtiin ostaa kiinteistöjä etenkin Kaakkois-Suomesta. Myös motelli kahden hehtaarin tontteineen sai vuonna 2005 ensimmäiset venäläiset omistajat.

Vuonna 2007 Etelä-Karjalassa asuva venäläinen pariskunta myi 35 huoneen motellikiinteistön 400 000 eurolla pietarilaiselle Energopromstroi-yhtiölle.

Kauppakirjan mukaan motelli oli surkeassa kunnossa. 

Uima-allas ei pitänyt vettä. Ulkoseinissä, hallissa ja kokoustiloissa oli kosteusongelmia. Seinät olivat osin tuhoutuneet. Toinen pääviemärin pumpuista oli rikki. Rantasaunan vesijohto oli vaurioitunut. Hotellin itäosan viemäri oli vaurioitunut yhdeksän hotellihuoneen osalta.

Rappio ei lannistanut Energopromstroita. Yhtiö sijoitti miljoona euroa remonttiin, joka kesti kolmisen vuotta.

Kiinteistön omistajien Suomeen perustama yhtiö, Etelä-Karjalan Konsultant, ryhtyi harjoittamaan majoitustoimintaa – huonolla menestyksellä. Omistajat alkoivat syyttää venäläistä toimitusjohtajaa muun muassa huonosti tehdystä remontista.

Vuonna 2012 hotelli sulkeutui, ja Energopromstroi hankkiutui eroon tappiollisesta Suomen-yhtiöstään. Konsultantin uudeksi omistajaksi löytyi suomalaismies, joka oli hetkeä aiemmin vapautunut vankilasta. Hän oli kärsinyt vuosien tuomion muun muassa tupakan salakuljetuksesta Venäjältä Suomeen. Noin kuukausi kaupan jälkeen Konsultant asetettiin konkurssiin.

Vuosien ajan Energopromstroi yritti turhaan myydä myös motellikiinteistöä, joka jäi heitteille ja rapistui. Kupariputket hävisivät varkaiden matkaan. 

Miksi venäläinen Energopromstroi ylipäätään osti huonokuntoisen ja taloudellisesti kannattamattoman suomalaisen motellin?

Sähkö- ja energia-alalla toimivasta yhtiöstä on vaikea saada selvää. Sillä ei ole kotisivuja, eikä kukaan vastaa sen puhelinnumeroon. 

Venäjän yritysrekisteritietojen mukaan Energopromstroin tytäryhtiö on saanut tilauksia muun muassa Venäjän valtion ydinvoimayhtiöltä Rosatomilta. Myös yhteydet Venäjän valtion rautateihin ovat olleet tiiviitä.

Energopromstroin osakkaina on kymmenen yksityishenkilöä, joilla vaikutusvaltaisia suhteita.

Aleksandr Mizintsev on ollut mukana niin energiayhtiöissä kuin muun muassa Venäjän laivastolle merimiinojen torjuntajärjestelmiä valmistavassa entisessä valtionyhtiössä Ladogassa.

Vladimir Mišarinin veli oli Venäjän rautateiden varapääjohtajana 2012–2019. 

78-vuotiaalla Ljudmila Naivaltilla on edesmenneen puolisonsa Igor Naivaltin kautta yhteyksiä Venäjän ortodoksikirkkoon ja Putiniin 1990-luvulta alkaen. Tuohon aikaan Vladimir Putin oli Pietarin kaupungin palveluksessa.

Igor Naivaltin BSK-rakennuskonsernin yrityksissä on vuosien varrella ollut mukana Putinin serkun poika ja muita Kremlin lähipiiriläisiä. Yksi heistä on Gennadi Petrov, joka oli osakkaana Putinin varallisuudenhoitajana pidetyssä Rossija-pankissa. Petrovia on pidetty yhtenä merkittävistä järjestäytyneen rikollisuuden johtohahmoista Venäjällä. Hän oli Espanjassa pitkään epäiltynä niin sanotussa Troika-rahanpesujutussa. Tuomioita ei langetettu. 

Kun Luumäen motellin taustayhtiön omistajan puoliso Igor Naivalt kuoli 72-vuotiaana vuonna 2018, hänet siunasi Moskovassa haudan lepoon itse patriarkka Kirill, siviilinimeltään Vladimir Gundjajev. KGB-taustainen Kirill luonnehti Naivaltia tunnetuksi ortodoksiseksi hyväntekijäksi, olihan tämän kerrottu omalla kustannuksellaan remontoineen ja rakentaneen useita kirkkoja.

Motellin saunat Kivijärven rannalla lämpenevät iltaisin. Niihin mennään ulkokautta portaita pitkin, sillä sisäänkäynti on alempana rinteessä järven puolella.

Miesten puolella on useita saunojia, naisten puolella on hiljaista.

Saunaovi on pidettävä suljettuna! Muuten se aiheuttaa palohälytyksen!

Pesuhuoneen seinälle ripustetussa varoituskyltissä on teksti ensin venäjäksi ja sitten suomeksi ja englanniksi. Tilavassa saunassa on pehmeät löylyt. Kaikki on siistiä, vaikka lattialaatat ovatkin nähneet parhaat päivänsä.

12-metrinen uima-allas korjattiin ja sinne asennettiin hierovat suihkut Energopromstroi-yhtiön ollessa kiinteistön omistajana. Allasosastolta pääsee lumiselle terassille, jossa on kylpypalju. Lappu seinällä muistuttaa, että palju on käytössä vain eri maksusta.

Motellikiinteistöä kaupannut Energopromstroi löysi ostajan vuoden 2015 lopussa. Kauppakirjan mukaan kiinteistö oli arvoton ja purkukuntoinen, ja kauppahintakin oli enää 150 000 euroa – kalliista remontista huolimatta.

Ostaja oli Pietariin rekisteröity yhtiö nimeltä LLC Raita International. Sille on merkitty 45 toimialaa: höyryn ja kuuman veden tuotanto, laki- ja kuljetuspalvelut, kattotyöt, markkinointi ja niin edelleen. Yhtiö ilmoitti hankkivansa motellin myöhemmin perustettavan yhtiön lukuun. 

Suomessa oli motellikaupan aikoihin vuonna 2015 käyty jo vuosia keskustelua venäläisten kiinteistöhankinnoista. Kulmia kohottivat joidenkin kauppojen kovat hinnat tai kiinteistöjen sijainti strategisesti tärkeiden kohteiden läheisyydessä. Välillä ostajat kertoivat kunnianhimoisista matkailuhankkeistaan, jotka eivät tuntuneet etenevän. 

Venäjä oli juuri miehittänyt Krimin niemimaan ja aloittanut Itä-Ukrainassa separatistisodan. Venäläisten kiinteistökaupoille ei tuossa vaiheessa ollut kuitenkaan esteitä eikä lupamenettelyä.

Niinpä iso motellikiinteistö keskeisten liikenneväylien läheisyydessä saattoi siirtyä taas uuden venäläisen yhtiön käsiin.

Millainen yhtiö oli motellin hankkinut LLC Raita International?

Nimi viittaa yrityksen toiseen osakkaaseen, Jouko Raitaan. Raita aloitti idän markkinoilla jo 1980-luvulla, jolloin hänen rahankäsittelyyn liittyviä turvalaitteita valmistava Clausen-yhtiönsä teki kauppaa muun muassa Sberbank-pankin kanssa. 

Myöhemmin Clausen ryhtyi yhteistyöhön Venäjän valtion omistaman Lokakuun rautatiet -yhtiön kanssa. Vanhassa valokuvassa Jouko Raidan nähdään poseeraavaan varakuvernööri Vladimir Putinin kanssa Pietarin Moskovan-asemalla toukokuussa 1996. Tuolloin vihittiin käyttöön Clausenin toimittama lippuhalli nykyaikaisine teknologisine ratkaisuineen.

Yhtiön nousukiito loppui rikostutkintaan Suomessa. Lähes 20 vuoden mittaiseksi venynyt prosessi päättyi vuonna 2015 korkeimman oikeuden tuomioon. Raita sanoo pitävänsä talousrikoksista saamaansa vankeustuomiota oikeusmurhana ja hakevansa sen purkua.

Raidalta löytyy yhteys mieheen, joka on viime vuosina tullut hyvin tutuksi oligarkkeihin liittyvistä uutisista.

Raita hoiti 2010-luvulla liikemies Kai Paanasen öljytuote- ja kauppahuoneyhtiön Southeast Tradingin eli SET-yhtiön markkinointijohtajan tehtäviä Venäjällä. Raita kertoo työskennelleensä oman yrityksensä kautta. 

Paananen on Suomessa laajasti vaikuttaneen oligarkki Gennadi Timtšenkon pitkäaikainen yhteistyökumppani. SET-yhtiössä oli mukana myös Timtšenkon puoliso Jelena Timtšenko. Gennadi Timtšenko kuuluu Putinin sisäpiiriin. 

Paananen ja Raita opiskelivat yhtä aikaa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa Uppsalan yliopistossa, joskaan he eivät Raidan mukaan olleet ”varsinaisesti tekemisissä”. Raita valmistui ekonomiksi 1983, Paananen ei suorittanut opintojaan loppuun.

Luumäen motellin ostajaksi ilmestyneen pietarilaisen LLC Raita International -yhtiön toinen osakas oli Aleksei Ulanov, Raidan tuttava.

Myös Ulanovilla on yhteys Kai Paanaseen. Linkedin-palvelussa Ulanov kertoo työskennelleensä Pietarin vesilaitoksessa Vodokanalissa ja Paanasen SET-yritysryppäässä toimineen SET Cleantechin Venäjän-myyntijohtajana. Ulanovilla on kaupallinen koulutus, mutta neuvostoaikoina hän hankki myös sotilaskoulutuksen pietarilaisesta Frunzen akatemiasta.

Kaksikon yhtiö jäi lyhytaikaiseksi motellin omistajaksi, sillä LLC Raita International oli vain välikäsi.

Raita selittää, että yhtiötä tarvittiin 10 000 euron käsirahan maksajaksi, koska Energopromstroilla oli kiire kaupanteossa.

Vain muutama kuukausi myöhemmin motellin omistajaksi rekisteröitiin vastaperustettu Kivijärven Rantakiinteistöt -yhtiö. Sen ainoaksi omistajaksi ja edunsaajaksi oli merkitty lappeenrantalainen rakennusinsinööri Vesa Kourula.

Myös hänellä oli yhteys Kai Paanaseen, oligarkki Timtšenkon kumppaniin. 

Kourulan suunnittelutoimisto teki 1980-luvulta lähtien töitä Paanasen isän perustamalle, Venäjän-kauppaa tehneelle Karelia Trade -yhtiölle. Kourula muun muassa suunnitteli tehtaita ja laitoksia Venäjälle. Myöhemmin Kourula teki töitä Paanasen muille yhtiöille ja istui myös useiden hallituksissa.

On arvoitus, mikä sai 72-vuotiaan miehen ryhtymään huonokuntoisen ja tappiollisen motellin omistajaksi. Sitä ovat miettineet myös hänen omaisensa.

Kourulalta itseltään motellin omistusjärjestelyistä ei voi kysyä. Hän kuoli 79-vuotiaana helmikuussa 2023.

Jouko Raita sanoo, että Kourula yksin oli alusta pitäen motelliajatuksen isä ja promoottori.

”Kiinteistö oli niin edullinen, että Vesa mietti, että siitä voisi saada vielä hyvän kuvion. Se oli Vesan bisnes.”

Kourulan omainen puolestaan sanoo olevansa varma, että Kourula ylipuhuttiin motellin omistajaksi, eräänlaiseksi bulvaaniksi. Entiset työtoverit luonnehtivat HS:lle Kourulaa äärimmäisen kiltiksi ja ystävälliseksi ihmiseksi.

Raita sanoo, etteivät Paananen tai oligarkki Gennadi Timtšenko olleet motelliliiketoiminnassa mukana. Kuitenkin joulukuussa 2015 Vesa Kourula itse ennakoi, että Paanasen SET-yhtiö voisi tulla motellin omistajaksi.

”Ei se pois suljettua ole”, hän sanoi tuolloin Etelä-Saimaa-lehdelle.

Ongelmana olivat Yhdysvaltain talouspakotteet, joiden kohteeksi Paananen oli joutunut kesällä 2015 Timtšenko-yhteytensä takia. Kourula arvioi lehdessä, että pakotteet ”häiritsivät kaikkea toimintaa myös Suomessa”. 

Vaikuttivatko pakotteet siihen, että Kourulasta tuli motellin omistaja? Oliko hän Paanasen bulvaani?

Kourula itse kutsui itseään yleensä kiinteistöyhtiön edustajaksi tai motellin isännäksi, ei omistajaksi.

Kai Paananen ei vastaa HS:n yhteydenottopyyntöihin.

Kinkkubingon jälkeen motelli hiljenee jälleen. Valoa kajastaa vain parista huoneesta. 

Ulkoportaiden alapäässä huriseva pumppu pitää avantoa auki. Miesten saunavuorolla huopahattu päässään kylpenyt venäläinen mies on käynyt avannossa, jalanjäljet näkyvät vielä tuoreessa pakkaslumessa.

Majapaikka palvelee lähinnä edullista yösijaa etsiviä. Loistonpäivinään motellissa on kuitenkin nähty jopa kansainvälisiä vieraita. 

Vuonna 1968 brittiohjaaja Alfred Hitchcock vieraili motellissa etsiessään kuvauskohdetta tulevalle elokuvalleen. Elokuvalegenda piirsi kuvansa miestenhuoneen seinään, mutta siivoojat pesivät sen pois töhrynä.

Melkein historiaa tehtiin kesällä 1971, kun poro-, hirvi- ja karhupaistit sekä joukko uteliasta yleisöä odottivat valtiovierailulla olleen Romanian presidentin Nicolae Ceausescun seuruetta. Tuleva diktaattori jätti kuitenkin sovitun välipalan motellilla väliin ja porhalsi suoraan Imatralle.

Siistiin hotellihuoneeseen virtaa kylmää talvi-ilmaa terassin oven alta. Jos laskuista jättää pois huonosti paikallaan pysyvän petauspatjan, lähes autiossa motellissa mikään ei häiritse unta.

Sinne on vuosien varrella suunniteltu muutakin kuin matkailutoimintaa. Vesa Kourulan omistama Kivijärven Rantakiinteistöt tiedotti vuoden 2015 lopulla käyneensä SPR:n kanssa neuvotteluja tyhjillään olleen kiinteistön vuokraamisesta vastaanottokeskukseksi. 

Suomeen oli saapunut yli 34 000 turvapaikanhakijaa, joista vajaat 2 000 Venäjän rajan yli. Arveltiin, että kyseessä oli ainakin osittain Venäjän turvallisuuspalvelujen organisoima hybridioperaatio.

Maahanmuuttovirasto joutui perustamaan uusia vastaanottokeskuksia. Luumäen kunta kuitenkin tyrmäsi motelliyhtiön suunnitelmat, ja toukokuussa 2017 kovia kokenut majapaikka avautui remontin jälkeen edullisena Salpa-hotellina.

Motellitoiminta on raskaasti tappiollista.

Tuoreimman saatavilla olevan tilinpäätöksen mukaan kiinteistö- ja liiketoimintayhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto oli vuonna 2021 noin 860 000 euroa ja tappio noin puoli miljoonaa euroa.

Taseisiin on vuodesta 2017 lähtien kertynyt velkaa yli viisi miljoonaa euroa. Joku on siis rahoittanut tappiollista motellia hyvin avokätisesti. Kuka?

Vesa Kourula se ei ole voinut olla, sanoo Kourulan omainen. Hän muistuttaa, että Kourula oli suunnittelutoimistonsa konkurssin jälkeen ulosoton asiakkaana 2010-luvulle saakka, eikä hänellä olisi ollut varaa edes motellin 150 000 euron kauppahintaan. 

Hyvin poikkeuksellista olisi sekin, että pankki rahoittaisi näin huonokuntoista ja liiketaloudellisesti kannattamatonta kohdetta.

Asiasta tietäviä ja puhehaluisia haastateltavia on vaikeaa löytää. 

Kaupparekisterin mukaan motellin kiinteistö- ja liiketoimintayhtiöiden prokuristi ja siten laillinen edustaja on liikemies Timo Lukin. Hän kiistää HS:lle olevansa missään tekemisissä motellin kanssa.

Mikä siis on roolisi?

”Mulla on omat roolit, heippa”, Lukin sanoo ja katkaisee puhelun.

Yrityshakemistoon on ilmoitettu toinenkin kännykkänumero. Siihen ei vastaa kukaan, mutta numerotiedustelu kertoo numeron kuuluvan yhtiölle nimeltä Solventti. Sitä johtaa liikemies Mauri Koski. Solventin hallituksen varajäsenenä vuosina 2010–2017 oli Kai Paanasen äiti.

Mauri Koski teki Kai Paanasen kanssa yhteistyötä jo 1990-luvulla. Nyt Kosken omistuksessa on firma, jolle Paananen siirsi SET-yhtiön liiketoiminnan sen jälkeen, kun hän oli joutunut Yhdysvaltain pakotelistalle. Asiasta kertoi Iltalehti viime vuonna.

HS ei tavoittanut Koskea kommentoimaan asiaa. 

Aamupalalla ravintolassa on vain kaksi seuruetta. Joulutunnelmaa luo aulassa seisova muovijoulupukki. Tarjolla on mehua ja hyvin haudutettua puuroa mansikkahillon kanssa. Kahvi on tuoretta ja hyvää.

Vaikka motellin isännän kuolemasta on jo kohta vuosi, majoitustoiminta Luumäellä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vastaanotossa myydään kanta-asiakaskortteja vuodelle 2024, ja tiloissa on tarkoitus järjestää muun muassa syntymäpäiväjuhlia. Maaliskuisena viikonloppuna koko motellin ovat varanneet alastomuuskulttuuria edistävät naturistit.

Majoitustoiminnasta vastaa niinikään edesmenneen Vesa Kourulan nimiin rekisteröity Multifun-yhtiö.

Kun HS joulunalusviikolla poikkeaa motellilla, paikalla on Multifunin toimitusjohtaja Leo Pervykh. Hän kertoo, että motellin ylläpito on kallista. Pelkästään sähkölämmitys vie noin 30 000 euroa kuussa.

Rahoituksesta hän sanoo olevansa täysin tietämätön.

”Rahat Multifunin tilille tulevat Kivijärven Rantakiinteistöt -yhtiöltä. Sen pidemmälle minulla ei ole tietoa.”

Kuulostaa erikoiselta. Yleensä rahaliikenne kulkee toiseen suuntaan eli liiketoimintayhtiö maksaa kiinteistön käytöstä korvausta kiinteistön omistajalle. 

Rahaa joka tapauksessa liikkuu kuolleen miehen yrityksissä, mutta kukaan ei tunnu tietävän, mistä varat ovat peräisin. Pervykh sanoo ”kuulleensa huhuja” motellin yhteyksistä Kai Paanaseen mutta kiistää tuntevansa tätä. 

Motellin puolen tusinaa työntekijää ovat hänen mukaansa saaneet palkkansa ajallaan, vaikka muiden laskujen eräpäiviä on pitänyt siirrellä. Tänä vuonna edessä on lomautuksia. 

Yli 60-vuotiaan majapaikan ympärillä leijuu kysymyksiä. Miksi kukaan haluaisi käyttää miljoonia euroja raskaasti tappiollisen motellin tekohengittämiseen? Siinä ei näytä olevan liiketaloudellista järkeä. 

Motelli sijaitsee järvien välisellä kannaksella. Lähellä kulkevat Loviisasta Kajaaniin kulkeva kuutostie sekä Helsingistä Joensuuhun vievä Karjalan junarata. Noin 60 kilometrin päässä motellista on Vekaranjärven varuskunta, ja lähettyvillä ovat myös Helsingistä Vaalimaalle johtavalle valtatie 7 ja Utin lentokenttä.

Aivan motellin vieressä on talvisodan jälkeen itärajalle rakennetun Salpalinjan linnoitteita ja kunnostettuja asemia.

Osapuolet eivät vaikuta halukkailta kertomaan, mitä motellin suhteen on vuosien varrella kaavailtu. Ehkä kyse on sittenkin ollut vain harkitsemattomasta ja epäonnisesta matkailusijoituksesta?

Joka tapauksessa Luumäen tapahtumat herättävät kysymyksen siitä, kuinka hereillä Suomi on kiinteistökauppojen suhteen ollut.

Saisiko esimerkiksi Energopromstroi tänä päivänä luvan ostaa motellikiinteistön tällaisella sijainnilla? Vuodesta 2020 alkaen Eta-alueen ulkopuolelta tulleiden ostajien on täytynyt hakea puolustusministeriön hyväksyntä kaupoilleen. 

Puolustusministeriö ei halua spekuloida teoreettisella tapauksella. Ministeriö kuitenkin sanoo lupapäätösten perustuvan kokonaisharkintaan, jossa huomioidaan muun muassa kansallinen turvallisuus, alueellinen koskemattomuus ja maanpuolustuksen järjestäminen.

Sotilasprofessori ja yleisesikuntaeverstiluutnantti Marko Palokangas työskentelee Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidonlaitoksella. Hän ei ota kantaa kiinteistökauppa-asioihin, mutta motellin sijainnin strategisuuden arvioinnissa ei mene kauan.

”Ei tarvitse kuin karttaa katsoa.”

Lähellä olevaan kriittiseen infrastruktuuriin Palokangas laskee tien, rautatien ja varuskunnan ohella Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson paperitehtaat, joiden voimalaitokset ovat myös merkittäviä energiantuottajia.

”Sabotaasi- tai iskuryhmän tai erikoisjoukkojen majoittamisessa olisi helppoa tukeutua hotellitasoiseen paikkaan, jossa on valmiit fasiliteetit. Miksi muuten olisi mitään järkeä hankkia tällaisista kohteista kiinteistöomaisuuksia ja sitten pitää niitä yllä tappiollisena? Taustalla on isompi syy, jota ei pysty todentamaan.”

Palokangas sanoo, että motellikauppojen vuosiluvut 2007 ja 2015 ovat mielenkiintoisia.

”Näyttää entistä varmemmalta, että Putin päätti Ukrainan kohtalosta ja alkoi suunnitella sitä vuonna 2007. Kyse on pitkään ja tarkkaan harkitusta operaatiosta, jonka Venäjä aikoi toteuttaa ja johon varautuminen alkoi tuolloin järjestelmällisesti eri puolilla.”

Vuonna 2007 Suomeen perustettiin myös paljon puhuttu Airiston Helmi -yhtiö, ja lukuisia kiinteistöjä strategiseksi luonnehdittavilta paikoilta siirtyi korkean tason valtiollisilla yhteyksillä varustettujen venäläisten omistukseen. Myös Krimin valtauksen jälkeinen vuosi 2015 oli Palokankaan mukaan Venäjän aktiivisen varautumisen aikaa. 

Enää motelli ei tunnu kelpaavan kenellekään. HS:n tietojen mukaan kaikki Vesa Kourulan perilliset, parikymmentä ihmistä, aikovat kieltäytyä perinnöstä. 

Lähtökohtaisesti kuolinpesän osakkaat eivät ole veloista vastuussa, kunhan eivät toimi velkojien vahingoksi. Luumäen motellin kohdalla perillisten tilanne on kuitenkin poikkeuksellisen vaikea. Kiinteistö on lähes arvoton, sillä on suuret velat eivätkä osakkaat edes tiedä, keneltä velkamiljoonat on saatu.

Omaiselle tulevat yllätyksenä HS:n hankkimat tiedot kiinteistön laajoista yhteyksistä Venäjälle ja oligarkin yhteistyökumppanin Kai Paanasen verkostoihin. 

”On varsin hämmentynyt olo tuon taustatiedon jälkeen. Kokonaisuudesta piirtyy itsellekin vieläkin hurjempi kuva.”

Kun perinnöstä kieltäytymisen byrokratia on kohta ohi, kovan onnen motellikiinteistö siirtyy valtion kontolle.

Valtiokonttorin johtava lakimies Marjukka Vallioniemi sanoo, että valtiolle perinnöstä luopumisen vuoksi tulevat kiinteistöt ovat tyypillisesti pieniä ja huonokuntoisia. Ne päätyvät ennen pitkää yleensä kiinteistön sijaintikunnan tai Metsähallituksen omistukseen.

Luumäen motellin tapausta Vallioniemi ei tunne eikä ota siihen kantaa. Hänen mukaansa olisi kuitenkin äärimmäisen poikkeuksellista, jos toimiva motellikiinteistö päätyisi kuolinpesältä valtiolle.

”Tämän kaltaista kiinteistöä ei ole tullut valtiolle koskaan.”

Teksti ja kuvat: Outi Salovaara, grafiikka: Tuija Kivimäki, tuottaminen ja tekstin editointi: Salla Vuorikoski, ulkoasu: Pauli Salmi

Oikaisu 14.1. kello 10.27: Salpa-hotelli sijaitsee Lappeenrannasta länteen, ei etelään.