Helsingin Sanomat - HS:n selvitys: Espoossa on koulu, jossa enää pieni osa lapsista puhuu äidin­kielenään suomea – Tutkija huolissaan koko seudun kehityksestä - 2000008841213 - Maksumuuri poistettu

1. kesäkuuta 2022 | 173 näyttökertaa

Espoolainen Adil Hoxha on tullut hakemaan poikaansa, 3-vuotiasta Anilia, Kirstin päiväkodista Espoon Suvelassa. 

Anil on Adilin kolmesta pojista nuorin. Punainen Spiderman-reppu keikkuu kotimatkalla vielä isän kädessä. 

Suvela on yksi niistä Espoon asuinalueista, joilla asuu poikkeuksellisen paljon muuta kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvia ihmisiä. Se näkyy niin alueen kouluissa kuin päiväkodeissakin. Lapset, joiden äidinkieleksi on tilastoitu suomi, ovat Suvelassa monin paikoin jo selvä vähemmistö.

HS:n selvityksen mukaan päiväkodin vieressä sijaitsevan Kirstin koulun oppilaista 69 prosenttia on vieraskielisiä. Se on enemmän kuin missään Espoon kaupungin yli 70 alakoulusta. Sama ilmiö näkyy myös Anilin päiväkodissa. Kirstin päiväkodin 94 lapsesta vain seitsemän puhuu äidinkielenään suomea.

Kirstin koulu ei ole missään nimessä ainoa poikkeus Espoossa. Kaikkiaan kuudessa Espoon koulussa oppilaista puolet tai enemmän puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. HS sai kouluja koskevat tiedot tietopyynnöllä Espoon kaupungilta. 

Erot Espoon kaupunginosien välillä ovat valtavia. Niitä kouluja, joissa vieraskielisiä oppilaita on korkeintaan kymmenen prosenttia, on paljon. 

Jos katsotaan pelkästään koulujen tilastoja, vaikuttaa siltä, että Espoo on epäonnistunut eriytymisen torjunnassa pahasti. 

Kosovolaisen Hoxhan mukaan sukulaisten ja ystävien perässä muuttaminen selittää osittain sitä, miksi vieraskieliset ovat keskittyneet Espoossa samoille alueille. Halvemmat asunnot ovat varmasti myös yksi pohjasyistä. 

Hoxhan perhe on viihtynyt mainiosti Espoon keskuksen alueella, ensin Suvelassa ja nyt Sunassa. Hoxhan 9-vuotias poika on Kirstin koulussa. Koulu on Hoxhan mielestä ollut hyvä. 

Esimerkiksi silloin, kun poika tarvitsi puheterapiaa, hän sai sitä heti, Hoxha kertoo.

”Kun me tulimme Kosovosta ja afrikkalaiset Afrikasta Suomeen, tärkein asia oli, että vatsa on täysi. Lapsillemme tärkein asia on koulu.”

Hoxhan mielestä on kuitenkin hyvä, että Kirstin päiväkodin työntekijöistä pääosa on suomalaisia, vaikka lapsia onkin monista kulttuuri­taustoista. Silloin lapset oppivat suomen kielen ja kulttuurin.

Asuinalueiden eriytyminen ei ole mitätön asia. 

Helsingin yliopiston kaupunki­maantieteen apulais­professori Venla Bernelius on selvittänyt, että osa Helsingin, Espoon ja Vantaan kouluista on monella mittarilla jäänyt jälkeen jopa yli kahden vuoden koulunkäyntiä vastaavan määrän verrattuna seudun parhaiten menestyviin kouluihin.

Berneliuksen selvityksessä ei yksilöidä sitä, mitkä pääkaupunkiseudun kouluista ovat vaikeimmassa tilanteessa. Yhteys alempiin tuloluokkiin ja vieraskielisten määrään on kuitenkin selvä. Myös se on selvää, että eriytymisellä voi olla lapsille koko heidän elämäänsä vaikuttavia syrjäyttäviä seurauksia. 

Lapsille voi Berneliuksen mukaan syntyä syvästi eriytyneitä käsityksiä siitä, millainen yhteiskunta on.

Lue lisää: Naapurustojen jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin vetää syvää railoa koulujen oppimis­tuloksiin Helsingin seudulla: ”Määrittelee oppilaiden koko koulu­historiaa”

Pelkästään tilastojen perusteella ei kuitenkaan pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, Bernelius sanoo. 

”Tutkija Janne Saarikivi on puhunut hyvin siitä, että monet tilastoissa vieraskieliset lapset ovat hyvin suomen kielen taitoisia.”

Bernelius puhuu HS:lle koulujen haasteista yleisesti, eikä kommentoi erityisesti Suvelan tilannetta. Eriytymisestä käytävä yksilöity keskustelu on vaikeaa, koska keskustelun pelätään entisestään kiihdyttävän ilmiötä. 

Tutkimuksesta tiedetään, että erityisesti suomenkielisten lasten vanhemmat välttelevät huonon maineen saaneita kouluja. Yksi koulun mainetta rasittava tekijä voi olla juuri vieraskielisten lasten suuri osuus. 

Espoon kotouttamisohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että maahanmuuttaja­perheiden lapsia saataisiin vielä nykyistä enemmän kotoa vanhempien hoidosta varhais­kasvatukseen. Sen uskotaan vaikuttavan positiivisesti koko koulupolkuun, kertoo Espoon kasvun ja oppimisen toimialajohtaja Harri Rinta-aho.

”Kun toisen luokan oppilaille tehtiin testi, varhais­kasvatukseen osallistuneiden vieraskielisten lasten lukutaito oli kehittynyt paljon paremmin kuin lapsilla, jotka eivät olleet varhaiskasvatuksessa.”

Rinta-aho muistuttaa kaupungissa käytössä olevasta positiivisen erityiskohtelun mallista. Mallin mukaan koulut saavat lisärahaa, jos ne sijaitsevat alueella, jossa on huono-osaisuutta aiheuttavia tekijöitä. 

Sellaisia ovat esimerkiksi alueet, joilla asuu paljon matalasti koulutettuja ja työttömiä. Usein pienituloiset maahanmuuttajat asuvat näillä alueilla.

Lisärahan turvin voidaan perustaa pienryhmiä, joissa oppilas saa parempaa tukea oppimiseen kuin isossa luokassa.

Tytärtään Emma Trania Kirstin päiväkodista on hakemassa Ha Nguyen, joka muutti Espooseen 17-vuotiaana pakolaisena Vietnamista. Nguyen on töissä toisessa päiväkodissa, jossa hän näkee, millaisia ongelmia suuri vieraskielisten osuus yhdessä päiväkodissa tekee.

”Yhteistyö perheiden kanssa on vaikeaa, kun ei ole aina yhteistä kieltä. Silloin pitää käyttää puhelintulkkia. Joskus tulkki ei tunne varhais­kasvatuksen ammatti­sanastoa ja tulee väärinkäsityksiä.”

Nguyen mukaan monet vieraskieliset lapset puhuvat päiväkodissa huonoa suomea ja huonoa englantia keskenään. 

Nguyen uskoo, että vaikeudet jatkuvat vielä koulussakin.

Kasvun ja oppimisen toimialajohtajan Rinta-ahon mukaan Espoossa aletaan tulevana lukuvuonna siirtää vieraskielisiä oppilaita nykyistä enemmän S1-opetukseen, jos heidän katsotaan pärjäävän. S1-opetus tarkoittaa suomen kielen opetusta, jota annetaan sitä äidinkielenään puhuville. 

Nyt pääosa vieraskielisistä oppilaista on peruskoulun loppuun S2-opetuksessa. Se tarkoittaa sitä, että opetuksessa lähdetään siitä, että suomi on vieras kieli. Rinta-aho sanoo, että malli johtaa alisuoriutumiseen. 

”Jos äidinkielen tasoista kielitaitoa ei ole, reaali­aineissa tulee vaikeuksia.”

S1-kielitaito takaa myös paremmat edellytykset lukioon.

”Espoon lukiolaisista vain 11–12 prosenttia on vieraskielisiä, vaikka kaikista espoolaisista [vieraskielisten] osuus on 20 prosenttia ja alakoululaisten vielä suurempi.”

Rinta-ahon mukaan yhteistyö perheiden kanssa on lapsen oppimisessa tärkeää. Yhteisöllinen oppilashuolto järjestää perhe­tapaamisia, jos oppilaalla on haasteita.

”Aina voi mennä MalmöhönRuotsiin katsomaan, mitä tapahtuu, jos asioita ei hoideta. Meillä on iso tehtävä kansain­välistyvässä maailmassa, että pidämme kaikki laivassa mukana.”

Rinta-ahon mukaan alueiden eriytymiseen voidaan vaikuttaa myös esimerkiksi kaupungin kaavoitus­politiikalla, niin että samalle alueelle rakennetaan sekä vuokra- että omistusasuntoja. 

Kuurinniityn puolella asuva Nina Geitel kertoo, että hänen tyttärensä Josephine Geitel on esikoulu­ryhmässään harvoja kantasuomalaisia. Geitel on asunut koko ikänsä Espoon keskuksen suuralueella.

”Tällä alueella on ollut todella pitkään paljon maahanmuuttajia. Näen ehdottomasti rikkautena, että Kirstin koulussa on lapsia niin monesta kulttuurista. Opetellaan näitä maailman asioita pienestä pitäen.”

Geitel luottaa henkilöstön ammattitaitoon. 

”En koe, että kukaan jää paitsi kansallisuutensa tai kielellisten asioiden takia.”

Geitelin mielestä alueiden eriytyminen Espoossa selittyy sillä, että asumisen hintataso vaihtelee.

Rinta-aho muistuttaa, että koulu ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa lasten sosiaaliseen elinpiiriin.

”Meillä jokaiselle lapselle tai nuorelle pyritään järjestämään harrastus. Eli lapset tapaavat urheilu- tai kulttuuri­harrastuksissa sekä kantasuomalaisia että muita maahanmuuttajalapsia.”

Tämä näkyi myös kosovolaisen Adil Hoxhan perheen elämässä. Hoxha kertoi, että hänen poikansa ovat saaneet paljon suomalaiskavereita jalkapallossa.

Segregaatiota eli alueiden eriytymistä tutkinut apulaisprofessori Bernelius muistuttaa, että maahan­muuttajatausta ei myöskään automaattisesti tarkoita huono-osaisuutta.

 ”Esimerkiksi Britanniassa maahanmuuttaja­taustaisten oppilaiden oppimistulokset ovat olleet Pisa-testeissä jopa parempia kuin brittilapsien.”

Silti tilanne on Berneliuksen mukaan kehittynyt Suomessa huolestuttavaan suuntaan. Kun koulun lapsista selvästi yli puolet on vieraskielisiä, alkaa se vaikuttaa lasten suomen oppimiseen ja sitä kautta kaikkeen muuhunkin opiskeluun.

”Suomessa alkaa olla varsin kiire reagoida eriytymiseen, joka on jo hyvin pitkällä monessa muussa Euroopan maassa.” 

Palataan vielä tämän artikkelin alkuperäiseen kysymykseen: onko Espoo epäonnistunut eriytymisen torjunnassa?

Bernelius sanoo, että yksiselitteisen vastauksen antaminen on vaikeaa. On ja ei. 

”Tilanne Espoossa ei ole sen pahempi kuin monissa suurissa kaupungeissa Suomessa ja Euroopassa. Toisaalta voidaan tietenkin ajatella, että koko Euroopassa on paljon töitä eriytymisen vähentämisessä.” 

Bernelius korostaa, että eriytymis­kehityksessä on kyse valtavasta ilmiöstä, joka on vain osin kaupunkien käsissä. Hänen mielestään tärkeintä olisi, että työmarkkinat avautuisivat maahanmuuttaja­lasten vanhemmille. 

Jos niin ei käy, vieraskielinen väestö jää pienituloiseksi ja oravanpyörä käynnistyy. Maahanmuuttajat hakeutuvat asumaan alueille, joissa asunnot ovat halpoja ja lopulta suomen­kielisten lasten vanhemmat – ne joilla on varaa – siirtävät tavalla tai toisella lapsensa pois koulusta, jossa on paljon vieraskielisiä lapsia. 

Bernelius ei silti halua heittää pyyhettä kehään. 

Hänen mukaansa Suomessa ei ole vielä kunnolla hyödynnetty koulujen mahdollisuuksia tukea alueen kehitystä. Aidosti suuret panostukset kouluihin ja niiden maineeseen voivat edelleen kääntää kokonaisten alueiden suuntaa ja tehdä kouluista houkuttelevia kaikille perheille. 

"Koulujen heikommat oppimistulokset tai maine eivät meillä liity siihen, että opetus olisi heikkoa. Eriytymisen pääsyy on sosiaalinen segregaatio."