Valtaosa suomalaisista aikuisista on ylipainoisia. Joka neljäs on lihava.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ennusteissa tilanne vain synkkenee. Tuore maailmanlaajuinen lihavuusraportti laskee jopa, että neljä kymmenestä suomalaisesta aikuisesta olisi lihavia vuonna 2035.

Suomalaisen miehen keskipituus on 177,5 senttimetriä. Tämän mittainen ihminen lasketaan lihavaksi, jos hän painaa 95 kiloa tai enemmän. Aikuisen naisen keskimitta taas on 163,2 senttiä. Tällöin lihavuuden raja ylittyy 80 kilon painolla.

Lihavan ihmisen kehon painoindeksi on 30 tai enemmän. Ylipainon raja ylittyy painoindeksillä 25.

Painoennusteita voi kutsua synkiksi, sillä lihavuus rasittaa usein sekä ihmisen omaa hyvinvointia että terveydenhuoltoa ja kansantaloutta.

Lihavilla on normaalipainoisia todennäköisemmin erilaisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta, syöpiä, kohonnutta verenpainetta, nivelrikkoa ja masennusta. 

Viisikymppisen lihavan ihmisen suorat terveydenhuollon kustannukset ovat Suomessa vuosittain 626 euroa suuremmat kuin samanikäisen normaali- ja ylipainoisen. Näin kertoo viime vuonna julkaistu suomalaistutkimus.

Kaikki on silti suhteellista. Maailmanlaajuisissa lihavuustilastoissa emme hätyyttele kärkisijoja.

Kun katsotaan, kuinka suuri osuus väestöstä on lihavia, Suomen sijoitus on 200 maan ja alueen listauksessa naisten osalta vasta 120:s, miesten osalta 53:s.

Lihavia on väestön kokoon suhteutettuna eniten Tyynenmeren ja Karibian pienillä saarilla sekä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Eurooppalaisia maita ei löydy 20 kärkimaan joukosta lainkaan. Länsimaista erilaisissa ylipainotilastoissa ykköseksi sijoittuu yleensä Yhdysvallat.

Vähiten lihavuutta on itäisen ja keskisen Afrikan maissa sekä Aasian maista Japanissa, Etelä-Koreassa ja Vietnamissa.

Maailman väestö lihoo nyt niin paljon, että lihavuutta kutsutaan jo pandemiaksi. Lihavuuden yleisyys lähes kolminkertaistui vuosina 1975–2016. 

Ylipainoisia voi olla vuonna 2035 jo yli puolet ihmisistä ja lihavia noin joka neljäs, arvioi lihavuustutkijoiden kansainvälisen verkoston World Obesity Federationin (WOF) maaliskuussa julkaistu raportti.

Siksi suomalaisten sijoitukset maailmanlaajuisissa tilastoissa ovat viime vuosikymmeninä pudonneet, vaikka painoindeksimme ovat samaan aikaan kasvaneet. 

Vuonna 1975 suomalaisten miesten painoindeksi oli 23. suurin maailmassa. Tuoreimman maailmanlaajuisen vertailun luvut ovat vuodelta 2016, ja siinä suomalaismiesten painoindeksi on 87. suurin.

Naisissa pudotus on samankaltainen. 

Mikä sitten selittää, että joillakin maailman alueilla lihavuutta esiintyy erityisen paljon?

”On spekuloitu, että Tyynenmeren saarilla taustalla voi olla jonkinlaista geneettistä alttiutta”, sanoo sosiaalisten terveyserojen professori Karri Silventoinen Helsingin yliopistosta. 

Geenit selittävät osan ihmisten välisistä painoeroista. Painoindeksi periytyy 40–70-prosenttisesti, kertoo Nature Reviews Endocrinology -tiedelehdessä julkaistu lihavuuskatsaus.

Geenit yksinään eivät lihota ketään, Silventoinen huomauttaa. Joillakin ihmisillä on kuitenkin geneettistä alttiutta lihavuudelle. Kun se yhdistyy ympäristöön, jossa ruokaa on yltäkylläisesti tarjolla, ruokahalun säätely tuottaa ongelmia.

Geenit eivät pääsääntöisesti selitä sitä, miksi maiden välillä on eroja lihavuudessa.

”Isossa kuvassa erot johtuvat pääsääntöisesti ympäristöstä”, Silventoinen sanoo.

Tyynenmeren saarillakaan ei ole aina oltu lihavia, hän muistuttaa. Elämäntapa muuttui esimerkiksi Cookinsaarilla ja Naurulla nopeasti, kun siirtomaahallitsijoiden tuomat uudet viljat ja kaivostoiminta syrjäyttivät perinteisen ruuantuotannon ja elinkeinot. Saaret tulivat vähitellen riippuvaisiksi tuontiruuasta, jossa oli paljon energiaa mutta vähän ravintoaineita.

”Geenit eivät myöskään selitä globaalia lihavuuden kasvua. Se johtuu pelkästään ympäristötekijöistä”, Silventoinen sanoo.

Länsimaalainen elämäntapa ja ruokavalio ovat levittäytyneet ympäri maapalloa. Yhteiskunnista on monissa paikoin tullut obesogeenisiä eli lihavuutta ruokkivia.

”Meidän työmme ovat muuttuneet sellaisiksi, että niissä tarvitaan varsin vähän fyysistä aktiivisuutta. Elintaso on jatkuvasti noussut. Runsasenergistä ruokaa on paljon tarjolla, sitä mainostetaan ja annokset ovat usein suuria”, kuvaa professori Tiina Laatikainen THL:stä ja Itä-Suomen yliopistosta.

Suomalaisten ylipainoa on tutkittu tarkemmin 1970-luvulta lähtien.

Jo tuolloin liikakiloja oli kertynyt vähemmän kouluja käyneille suomalaisille. Näin on yhä: korkeasti koulutetut ovat solakampia.

”Jos yhteiskunnassa on jokin yhteiskunnallisen tason ongelma, se ei jakaudu tasaisesti väestössä, vaan yleensä huonommin koulutetut ihmiset joutuvat kärsimään siitä enemmän”, Silventoinen pohtii ilmiötä, joka on havaittavissa muuallakin. 

Se pätee esimerkiksi Yhdysvaltoja koettelevaan opioidikriisiin. 

”Suomessa myös alkoholin ja tupakan haitat kohdistuvat nimenomaan huonommin koulutettuihin ihmisiin. On paradoksi, että kyselytutkimusten mukaan hyvin koulutetut ihmiset käyttävät enemmän alkoholia, mutta alkoholin haitat menevät huonosti koulutetuille. Siinä tuntuu siis olevan jotakin universaalia”, Silventoinen sanoo.

Miesten ja naisten erot lihavuudessa ovat Suomessa vuosikymmenten aikana muuttuneet.

1970-luvun alussa lihavuus oli miehillä harvinaista, ja liikaa kiloja oli yleisemmin naisilla kuin miehillä.

”Suomalaiset miehet tekivät 1970-luvulla äärimmäisen raskasta työtä”, Laatikainen sanoo. 

Monet viljelivät maata ja tekivät talvisin metsätöitä.

Miesten painoindeksi alkoi kuitenkin tasaisesti nousta. Energiankulutus työssä väheni. Lisäksi on havaittu, että kun matkat kotoa työpaikalle ja takaisin taitettiin entistä useammin autoilla, erityisesti miehillä kului työmatkoihin aiempaa vähemmän energiaa.

”Naisten kehon painoindeksi taas itse asiassa laski 1980-luvulle. Silloin oli ihanne olla hoikka. Painoindeksi lähti naisilla nousemaan uudelleen ylöspäin 1980-luvun lopulla”, Laatikainen sanoo.

Solakkuuden ihannointi elää toki yhä vahvana. Mutta juuri 1980-luvulla kuntoilusta tuli trendikästä. Monet naiset innostuivat aerobicista, miehet taas punttisalista. Samaan aikaan kasvoivat laihdutusmarkkinat.

Nykyään tilanne on se, että ylipainoisissa on jo selvästi enemmän miehiä kuin naisia. Lihavien osuudessa ei ole samanlaista sukupuolieroa. 

Miehet syövät keskimäärin epäterveellisemmin kuin naiset, ja heillä on myös vähemmän arkiliikuntaa kuin naisilla. 

Lisäksi painoindeksi kohtelee hieman epäreilusti miehiä. Osalle painoindeksi näyttää ylipainoa, vaikka kyse on lihaksikkuudesta tai rotevammasta ruumiinrakenteesta.

Naisten ja miesten väliset erot voivat revetä Suomessa tulevina vuosina entistä suuremmiksi, ennustaa World Obesity Federation WOF.

Sen mukaan vuonna 2035 jo lähemmäs 45 prosenttia suomalaismiehistä olisi lihavia. Naisissa osuus on yli kymmenen prosenttiyksikköä pienempi.

THL ei ennusta näin suurta lihavien kaikkinaista osuutta tai sukupuolten välistä repeämää.

WOF:n luvut vaikuttavatkin THL:n tutkijoiden mielestä hieman liian suurilta. Ennusteiden erot voivat selittyä esimerkiksi mallinnuksissa käytetyillä alkuajankohdilla, ikäryhmillä tai tilastomenetelmillä.

”Arvioimme noita lukuja lievästi yliestimoiduiksi, mutta trendit ovat samansuuntaisia myös suomalaisissa tutkimuksissa. Kaiken kaikkiaan lihavuuden lisääntyminen on todellinen kansanterveydellinen haaste ja huolestuttava asia”, Laatikainen sanoo.

Kotimaisissa ennusteissa näkyy sen sijaan polarisaatio.

Normaalipainoisten osuus pysyy suhteellisen vakaana. Lihavien osuus puolestaan kasvaa. Entistä harvempi sijoittuu näiden kahden väliin eli lievimpään ylipainoluokkaan, jossa painoindeksi on yli 25 mutta mutta alle 30.

”Meillä ei ole siihen mitään yksittäistä selitystä. Se joukko, jolle painonhallinta on luontevaa ja joka siihen pystyy, säilyy normaalipainoisena”, Laatikainen sanoo.

Niistä, joilla on painonhallinnan haasteita, moni puolestaan lihoo entisestään.

”Kun ylipainoa tulee enemmän ja mennään lihavuuden puolelle, riski monen sairauden suhteen kasvaa vähintään lineaarisesti, joissakin tapauksissa jopa eksponentiaalisesti.” 

Edinburghin ja Harvardin yliopistoissa työskentelevä professori Lindsay Jaacks on hahmotellut kollegoidensa kanssa lihavuudelle maailmanlaajuisia kehitystrendejä. 

Heidän mukaansa lihavuus yleistyy ensivaiheessa tyypillisesti naisilla ja paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla. Monet Aasian ja Saharan eteläpuolisen Afrikan maat ovat nyt ykkösvaiheessa, ryhmä kirjoittaa The Lancet Diabetes & Endocrinology -tiedelehdessä.

Toisessa vaiheessa lihavuus on aikuisilla huomattavan yleistä. Sukupuolten väliset lihavuuserot pienenevät, samoin eri tulo- ja koulutusasteita edustavien väliset erot. Monet Lähi-idän ja Latinalaisen Amerikan maat olisivat parhaillaan kakkosvaiheessa.

Kolmannessa vaiheessa lihavuus keskittyy vähän koulutetuille ja tienaaville ihmisille. Suurin osa Euroopan maista olisi nyt kolmannessa vaiheessa.

Neljännessä vaiheessa lihavuus kääntyisi laskuun, mutta tästä on toistaiseksi liian vähän merkkejä.

Suomi näyttää sopivan vain osittain Jaacksin ryhmän hahmotelmaan, jossa on tarkasteltu 30:tä väestöltään suurinta maata. Meillä liikakilot ovat jo tilastoinnin alusta keskittyneet vähemmän koulutetuille.

Karri Silventoinen suhtautuukin hieman varauksellisesti ajatukseen, että lihavuus leviäisi kaikkialla tietyn kaavan mukaan. Hedelmällisempää on tarkastella asiaa maa- ja kulttuurikohtaisesti. 

”Esimerkiksi Japanissa länsimaistyylinen ravitsemus ei ole koskaan yleistynyt, vaikka joskus hallituksenkin taholta on patisteltu ihmisiä käyttämään enemmän lihaa”, Silventoinen sanoo.

”Japanissa alipaino on enemmän ongelma.”

Kehoon kohdistuvat ihanteet ja paineet voivat myös muovata sitä, kuinka paljon väestössä on yli- tai alipainoisia. 

Erityisesti tytöillä ja naisilla on Japanissa ja Etelä-Koreassa poikkeuksellisen paljon paineita laihuuteen, ja painoa kommentoidaan runsaasti. Alipainoiset tytöt ja naiset pitävät tutkimuksissa itseään normaalipainoisina ja normaalipainoiset ylipainoisina. Joka kymmenes japanilainen nainen on alipainoinen, ja parikymppisistä joka viides.

Osalla Tyynenmeren saarista on puolestaan ihannoitu isoa kehoa. Tämä saattaa edistää lihavuuden leviämistä.

Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikan maissa taustalta voi löytyä osin muita syitä. Sielläkin elintaso on noussut ja ruokatottumukset muuttuneet. Kun runsasenergiainen ravinto yhdistyy erittäin kuumaan ilmastoon, jossa arkinen hyötyliikunta jää vähälle, energiasaantia on vaikea pitää tasapainossa.

”Sitten naiset ovat vielä erityisasemassa, kun on kulttuurisia ja uskonnollisia rajoituksia pukeutumiseen ja liikuntaan liittyen. Se hankaloittaa aivan varmasti painonhallintaa”, Laatikainen sanoo.

Silventoisen ja Laatikaisen mukaan on mahdollista, että kun ihminen pukeutuu väljiin ja peittäviin vaatteisiin, kiloja voi kertyä huomaamattomammin kuin vyötä ja housuja käyttäessä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa lihavuudessa on suuria alueellisia eroja. Keskilännessä ja etelässä ollaan lihavampia kuin itä- ja länsirannikoilla.

Etnisistä ryhmistä lihavuus on Yhdysvalloissa erityisen yleistä mustilla, alkuperäisväestöllä sekä latinosyntyperää olevilla. Aasialaistaustainen väestö on solakampaa kuin valkoihoinen väestö.

Erojen taustalla voivat vaikuttaa etnisyyden lisäksi esimerkiksi köyhyys, työttömyys, lääkärien määrä, pikaruokapaikkojen tiheys ja pikkukaupunkiympäristö, luettelee professori Matthias Blüher Nature Reviews Endocrinology -tiedelehdessä.

Paikallisella ympäristöllä voi olla huomattava vaikutus lihavuuden kehittymiseen, Blüher huomauttaa. Rakennetulla ympäristöllä on väliä: suosiiko se kävelyä, millaisia ovat joukkoliikennejärjestelyt, kuinka paljon on liikuntamahdollisuuksia ja toisaalta pikaruokapaikkoja.

”Jokainen päätös on terveyspäätös. Päättäjien olisi hyvä muistaa, että kun päätetään kaavoituksesta tai siitä, paljonko kouluruokaan annetaan rahaa, niillä kaikilla on aina terveysvaikutuksia”, Laatikainen sanoo.

Nuorten ruokailutottumuksia voi muovata merkittävästi vaikkapa se, salliiko rehtori oppilaiden poistumisen koulualueen ulkopuolelle välituntien aikana tai limsa-automaatit koulun käytävillä. Asiaa on tutkittu Suomessakin.

Painoindeksi on käytetyin lihomisen mittari. Yksiselitteinen se ei ole. 

Ensinnäkin kolmella ihmisellä voi olla sama painoindeksi, vaikka yhdellä olisi paljon lihaksia, toisella runsaammin vatsaontelon sisäistä rasvaa ja kolmannella ihonalaista rasvaa.

Terveydelle haitallista rasvaa on erityisesti vatsaontelon sisäinen rasva.

”Yksilötasolla painoindeksi ei välttämättä ole hyvä ylipainon ja lihavuuden mittari, koska kehon rakenne ja koostumus kertovat tavallaan paljon enemmän. Väestötasolla se  kuitenkin ennustaa varsin hyvin sairastuvuutta ja kuolleisuutta”, Laatikainen sanoo.

Kun painoindeksi ylittää rajan 30, se alkaa paremmin kuvata rasvan osuutta kehossa.

Toiseksi painoindeksisuositukset palvelevat parhaiten valkoista syntyperää olevia.

Mustalla väestöllä, aasialaisilla ja joillakin muilla etnisillä ryhmillä esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen riski kasvaa jo painoindeksillä 23. 

Siten esimerkiksi Britannian terveydenhuollon painoindeksilaskuri antaa näille ryhmille erilaiset terveellisen painon raja-arvot kuin valkoihoiselle väestölle. Valkoiselle painoindeksi 23 on terveellinen paino, mustille ja aasialaisille ei.

Rajoja ja suosituksia asetetaan, koska ne kuvaavat ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveysriskejä, Laatikainen sanoo.

”Ei niitä ulkonäöllisistä syistä tehdä.”

Teksti: Tanja Vasama, kuvat: Shutterstock, grafiikka: Petri Salmén, tekstin editointi: Antti Tiainen, ulkoasutuottaminen: Antti Saloniemi

Lue lisää: Tutkijat laskivat, mitä lihavuus maksaa Suomen terveydenhuollossa: Lihavan kustannukset ovat 626 euroa suuremmat kuin samanikäisen normaali- tai ylipainoisen

Lue lisää: Yhä useampi nuori arvioi itsensä todellista hoikemmaksi, paljastaa kansain­välinen jätti­tutkimus

Lue lisää: Pieni­tuloisten, vähän koulutettujen ja maaseudulla asuvien perheiden lapset ovat muita lihavampia

Lue lisää: Yli puolet maailman ihmisistä saattaa olla ylipainoisia vuoteen 2035 mennessä

Lue lisää: Parhaita timanttijuttuja: Hoikilla ihmisillä on usein elimistössään piirre, joka ehkäisee sairauksia – Näin kuka tahansa voi aktivoida sitä

Lue lisää: Maaseudulla asuvat lihovat enemmän kuin kaupunkilaiset, ja trendi näkyy myös Suomessa