Kuvittele mahdollisimman ikävä ääni. Ehkä mieleen tulee porakoneen yhtäjaksoinen jyskytys tai haarukan kirskahdus posliinilautasen pintaa vasten. 

Säksättävä liikenneruuhka, pitkien kynsien rapina tai kanssaihmisen tapa maiskuttaa ruoka suussa.

Mikä tahansa ääni onkin, varmaa on, että se nostaa verenpaineet ja sykkeet tappiin. Yhtäkkiä olo muuttuu epämukavaksi ja levottomaksi.

Ajattele sitten äänimaisemaa, joka aiheuttaa päinvastaisen reaktion. Sellaista ääntä, joka rentouttaa ja rauhoittaa rakkaan ihmisen tai hyvien yöunien tavoin.

Kuuletko korvissa metsän huminaa, lempiartistin musiikkia tai sateen ropinaa ikkunassa? 

Kenties mietitkin raitiovaunun jylinää, kirjan sivujen kahinaa tai koiran tuhinaa unissaan.

Erilaiset äänet vaikuttavat mielialaan ja vointiin monin tavoin, sanoo logopedian tenure track -professori Sari Ylinen Tampereen yliopistosta. Ylinen on myös aivotutkija ja kognitiivisen neurotieteen dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut kuulohavaintoa sekä kielten oppimista ja siihen liittyviä muutoksia aivoissa.

Ilmeisin syy siihen, että äänillä on meille väliä, liittyy aivoihimme. Ne nimittäin mallintavat ääniympäristöä koko ajan ilman, että tiedostamme asiaa itse.

Aivot siis pyrkivät jäsentämään informaation tulvaa ja tekemään ennakointeja tulevaisuudesta sen perusteella, mitä korviin kantautuu, Ylinen kuvailee.

”Tämä on aivojen yritys sopeutua maailmaan. Voi ajatella, että jos jokin ääniympäristössä muuttuu, se voi olla varoitussignaali tai jotain muuta huomion arvoista.”

Kiinnostava esimerkki äänien vaikutuksesta ovat niin kutsutut binaural beats -äänet. 

Tällaiset äänet koostuvat yleensä kahdesta hieman eritaajuisesta äänestä, joista toinen on tarkoitettu esitettäväksi vasempaan ja toinen oikeaan korvaan. 

Aivot yhdistävät eri korviin esitetyt äänet niin, että että kahden äänen taajuuden yhdistelmästä muodostuu rytmi, jota kummassakaan ei yksin kuunneltuna ole ja joka vastaa äänentaajuuksien eroa. 

Jos esimerkiksi vasempaan korvaan soitetaan 120 hertsin taajuista ääntä ja oikeaan korvaan 130 hertsin taajuista ääntä, rytmiksi muodostuu 10 hertsiä, jolloin isku toistuu 10 kertaa sekunnissa. 

Viime aikoina kyseiset äänet ovat nousseet hittivideoiksi sosiaalisessa mediassa.

Niitä on tarjolla erilaisia. Osassa ääni on meditatiivisen kuuloista ja yksipuolista, rytmiltään rauhallista ja hiljaista taustamelodiaa. Joissakuissa klipeissä on puolestaan ihmisen laulua, joka tuntuu kuunnellessa siirtyvän korvasta toiseen.

Kaikkia ääniklippejä yhdistää kuitenkin se, että niitä neuvotaan kuuntelemaan kuulokkeilla tai niin, että kännykän asettelee sivuttain niskan taakse tai leuan alle vaakatasoon. 

Äänien luvataan rauhoittavan kuuntelijan hetkessä. 

Tutkimusten perusteella tämä voi johtua siitä, että äänten rytmi tahdistaa aivoaaltoja samalle taajuudelle. Tietyt aivoaaltojen värähtelytaajuudet on liitetty tietynlaisiin mielen tiloihin. Esimerkiksi aivojen alfarytmi, joka on noin 10 hertsin taajuista aaltoilua, liittyy rentoutuneeseen tilaan.

Jos vasempaan ja oikeaan korvaan kulkeutuu binaural beats -ääniä, joiden taajuuksien välinen ero on juuri 10 hertsiä, ne muodostavat alfarytmiä.

Onko siis niin, että yksi ja sama ääniklippi saa ihmisen todella rauhoittumaan muutamassa minuutissa?

On ja ei, Ylinen vastaa.

Binaural beats -äänistä on tehty lukuisia tutkimuksia, joiden tulokset ovat osaltaan ristiriitaisia. Osa osoittaa selviä hyötyjä, mutta osassa ei löydetty aivojen tahdistumista lainkaan.

Useat tutkimukset ovat joka tapauksessa todenneet, että äänet saattavat parantaa tarkkaavaisuutta ja muistia. On olemassa viitteitä jopa siitä, että niistä voi olla apua koettuun ahdistukseen tai kipuun. 

Myös Ylinen myöntää kokeilleensa kohuttuja ääniklippejä. Hänelle ne ovat olleet kuitenkin turhan tylsää kuunneltavaa.

”Niissähän on ajatuksena, että ääntä kuunneltaisiin yli kymmenen minuuttia. Mutta ääni on niin yksitoikkoinen ja hitusen ärsyttävä, että kyllästyn siihen äkkiä”, hän naurahtaa.

Ylinen uskoo, että hyödyt ovat yksilöllisiä. Erot siinä, miksi jotkut kokevat äänet antoisiksi ja toiset eivät, voi selittyä osaltaan dopamiinijärjestelmällä, joka liittyy mielihyvän kokemukseen.

Toiset hakevat enemmän nopeita dopamiiniryöpsähdyksiä kuin toiset, jotka malttavat odottaa hitaammin ilmeneviä palkkioita tai hyötyjä.

Lumevaikutustakaan ei sovi unohtaa, Ylinen muistuttaa. Jos jonkun asian, kuten tietyn äänen, kuvittelee parantavan suoritusta tai mielialaa, niin voi hyvin käydä. 

Päätän kokeilla binaural beats -ääniklippejä eräänä aamuna, kun olen levottomalla tuulella. 

Koska nukuin huonommin kuin pitkään aikaan, olo on kärttyinen ja uupunut. Keskittyminen on mitätöntä, enkä saa töitä aloitetuksi.

Ensin kuuntelen tasaisen rauhallisia ääniklippejä, joissa ei ole ihmisen laulua. Ne eivät vaikuta minuun juuri mitenkään. Ylisen tavoin koen ne liian hidastempoisiksi ja tylsiksi.

Sen sijaan klipit, joissa lauletaan ikään kuin korvasta toiseen, saavat aikaan jotakin. Muutaman kuunneltuani huomaan, että ajatusten virta on toennut. Jään kaipaamaan äänimaisemaa korviini ja palaan myöhemmin sen pariin. Lumetta tai ei, jotakin ytyä äänessä on.

Koska aivomme ovat sellaiset kuin ovat, häiritsevä ääni saa meidät ärtymään, kun taas tuttuna tai miellyttävänä korvissa soiva laulu voi pikemminkin kohottaa tunnelmaa.

Ylinen kertoo käyttävänsä etenkin musiikkia mielialansa säätelyyn laajasti.

Jos hän kaipaa kesken työpäivän potkua tekemiseen, AC/DC pärähtää kuulokkeissa soimaan. 

Mutta jos olo on yhtään rauhaton, hän valitsee soittolistalle klassista musiikkia. 

Eri musiikin tyylilajit täyttävät siis eri tarpeita. Kiehtovaa on, että myös tutkimus on osoittanut musiikin aktivoivan aivoalueita, jotka ovat yhteydessä tunteisiin ja palkkion kokemuksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi mantelitumake ja aivojuovio.

Nämä samat aivojen rakenteet käsittelevät myös alkukantaisempia tarpeita ja ovat siten ihmisen selviytymiseen liittyviä aivoalueita, Ylinen toteaa.

”On jännittävää, että vaikka musiikki on ihmisen korkeamman aivotoiminnan tuotosta, se puhuttelee meitä tällaisten aivoalueiden aktivoitumisen kautta.”