Lähinnä SAK:laiset ammattiliitot järjestivät torstaina päivän kestäneen poliittisen lakon, jolla vastustettiin Petteri Orpon (kok) hallituksen suunnittelemia työelämäuudistuksia ja sosiaaliturvan leikkauksia.

Perjantaina bussit kulkivat taas normaalisti, ja hallitus jatkoi uudistusten ja leikkausten valmistelua.

Lakolla ei näyttänyt olleen vaikutuksia hallitukseen. Niinpä tiedossa on todennäköisesti lisää lakkoja – ainakin jos on uskominen esimerkiksi Teollisuusliiton varapuheenjohtajaa Turja Lehtosta.

”Lisää on luvassa, jos hallitus jatkaa työelämän pelisääntöjen romuttamista”, Lehtonen sanoi Kansan Uutisten haastattelussa torstaina. ”Ei tämä tähän jää”, sanoi Vuosaaren satamassa toimivan Finnsteve-yhtiön pääluottamusmies Jape Lovén HS:n haastattelussa. 

Syksyn mittaan on väläytetty jopa yleislakkoa. Sellaista tuskin silti nähdään. Sen sijaan SAK:ssa on kaavailtu, että lakkoja pidennetään. Seuraava olisi kaksipäiväinen, sitten kolme ja niin edelleen.

Lakot jatkunevat helmikuussa. Tosin sillä varauksella, että niiden ei haluta häiritsevän presidentinvaaleja. Vaalien toinen kierros on 11. helmikuuta.

Viikolla kahdeksan, yhdeksän tai kymmenen lakkoa ei voi myöskään järjestää, koska on hiihtolomat. SAK:ssa tiedetään, että lomasuunnitelmien pilaaminen ei edesauta kansalaisten myönteistä suhtautumista ay-liikkeen tavoitteisiin.

Tilanne on joka tapauksessa nyt täysin juntturassa.

Kun Jutta Urpilainen nimitettiin joulukuun alussa Sdp:n presidenttiehdokkaaksi, hän painotti presidentin roolia arvojohtajana.

”Presidentin tulee olla tarpeen vaatiessa valmis kutsumaan työmarkkinaosapuolet yhteen ja vetoamaan sopimisen puolesta. Tämän olen valmis presidenttinä tekemään”, Urpilainen sanoi.

Presidentin valtaoikeudet eivät ulotu sisäpolitiikkaan saati työmarkkinakysymyksiin. Urpilainen kuitenkin perusteli mahdollista puuttumistaan sillä, että presidentti Sauli Niinistö oli vuonna 2015 edesauttanut sovun löytymistä niin sanotusta kilpailukykysopimuksesta.

Kilpailukykysopimus oli Juha Sipilän (kesk) hallituksen hanke, jolla yritettiin parantaa Suomen kilpailukykyä alentamalla työvoimakustannuksia. Työmarkkinaosapuolten neuvottelut sopimuksesta katkesivat loppuvuodesta 2015. Sen jälkeen Niinistö kutsui työmarkkinajärjestöjen keskeiset päättäjät virka-asunnolleen Mäntyniemeen ja vetosi neuvotteluiden jatkamisen puolesta.

Näin myös sittemmin tapahtui.

Voisiko presidentin puuttuminen ratkaista juntturan myös nyt?

Ei.

Näin tuntuvat työmarkkinatoimijat ajattelevan.

Presidentin olisi ensinnäkin hankala päättää, ketä hän Mäntyniemeen kutsuisi.

Asetelma on täysin eri kuin vuonna 2015. Silloin neuvottelijoina olivat työntekijä- ja työnantajajärjestöt, joita hallitus oli pyytänyt sopimaan kilpailukykysopimuksen sisällöstä.

Nyt hallitus toimii toisin. Se vie itse uudistuksia eteenpäin eikä ole samaan tapaan sysännyt neuvotteluvastuuta työmarkkinaosapuolille.

Työnantajapuoli onkin ollut aika sivussa. Sen ei tarvitse osallistua vääntöihin, sillä Orpon hallituksen ohjelmasta löytyvät kutakuinkin kaikki työnantajien toiveet.

Näin ollen presidentti joutuisi kutsumaan Mäntyniemeen maan hallituksen ja ay-johtajat.

Tämä olisi omituista ja presidentin valtaoikeuksien kannalta kestämätöntä. Vaikka olisi mikä arvojohtaja ja unilukkari, presidentti ei voi mennä tähän tapaan neuvomaan hallitusta kotimaan asioita koskevassa lainvalmistelussa.

Sitä paitsi voisi veikata, että Niinistö ei suurin surminkaan halua kautensa päätteeksi sotkeutua tällaiseen vääntöön.

Eikä asia välttämättä houkuttele Niinistön seuraajaakaan. Tulevalla presidentillä, oli hän kuka tahansa, tuskin olisi kautensa alussa sellaista auktoriteettia, että hänen vetoamisensa vaikuttaisi tilanteeseen.

Hallitus ei suostu perumaan uudistuksiaan, sillä ne ovat etenkin kokoomuksen näkökulmasta hallitusohjelman keskeinen osa.

Toisaalta liitot eivät voi pakittaa ja ilmoittaa, että ei vaiskaan, emme menekään lakkoon, kun sillä ei näytä olevan vaikutusta hallitukseen.

Molemmilla osapuolilla – ay-liikkeellä ja hallituksella (ja sen takana piileskelevillä työnantajajärjestöillä) – on pelissä uskottavuus. Kumpikaan ei voi antaa periksi, sillä siinä menettäisi kasvonsa.

Vanhan hokeman mukaan työtaisteluun ei pidä mennä, jos ei tiedä, miten sieltä pääsee pois. Tällä hetkellä poispääsy näyttää äärimmäisen hankalalta.

Ay-liike toivoisi, että hallituksen linjauksista voisi neuvotella yhtenä kokonaisuutena, mikä mahdollistaisi kompromissit ja ikävimpien yksityiskohtien karsimisen.

Hallitus taas haluaa käsitellä asiat yksi kerrallaan. Ja näissäkin se on ay-liittojen mukaan määritellyt lopputuloksen ennalta, joten varsinaisesta neuvottelusta ei ole heidän mukaansa kyse.

Sinänsä juntturan ratkaiseminen ei välttämättä vaatisi kovin suuria myönnytyksiä hallitukselta.

Eräs ay-vaikuttaja arvioi, että jos hallitus luopuisi kaavailuistaan tehdä ensimmäinen sairauslomapäivä palkattomaksi, työntekijän henkilökohtaisista lakkosakoista laittomaan lakkoon osallistumisesta sekä vientivetoisen palkkamallin kirjaamisesta lakiin, palkansaajapuoli todennäköisesti tyytyisi.

Näillä myönnytyksillä ei olisi merkittäviä vaikutuksia julkiseen talouteen.

Mutta hallitus tuskin suostuu. Ei, vaikka pienillä myönnytyksillä voitaisiin välttää rikkonainen lakkotalvi.

Kyse ei ole vain lakkosakoista tai sairauslomakarenssista, vaan jostain perustavanlaatuisemmasta. Hallitus pyrkii mitä ilmeisimmin saamaan aikaan historiallisen paradigman muutoksen Suomen työmarkkinapolitiikassa.

Suomeksi sanoen: se haluaa panna ammattiyhdistysliikkeen kyykkyyn.

Kirjoittaja on HS:n politiikan toimittaja.

Tarkennettu artikkeliin 16.12. kello 13.25, että Jape Lové on Vuosaaren satamassa toimivan Finnsteve-yhtiön pääluottamusmies.