Keskellä karkkilalaista omakotitaloaluetta tulee puhelu. Soittaja on Karkkilan perussuomalaisten puheenjohtaja Pertti Lehtonen.

”Löysin haastateltavan, mutta hän ehti lähteä töihin, kun et vastannut puhelimeen. Eikä minulla ole hänen yhteystietojaan.”

No johan nyt on. Olen metsästänyt perussuomalaisia äänestänyttä karkkilalaista jo päiviä, mutta jälleen sellainen pääsi livahtamaan karkuun, ja suoraan nenän edestä.

Syy metsästykseen liittyy tämän kevään eduskuntavaaleihin. 

Karkkilassa tapahtui radikaali vallanvaihto. Sdp menetti johtoasemansa, ja ykköseksi siirtyi selvällä erolla perussuomalaiset. 

Se oli iso käänne, jonka viesti oli selvä. Jokin edellisen hallituksen toimissa hiersi. Jo aiemmin kuntavaaleissa karkkilalaiset panivat uusiksi koko kuntahallinnon.

Eikä Karkkila ollut ainoa Uudenmaan kunta, jossa perussuomalaiset vahvisti asemiaan. Sama tapahtui Vihdissä, Mäntsälässä, Pukkilassa, Askolassa ja Pornaisissa.

Täällä siis kaivataan muutosta. Mutta millaista? Sen selvittämiseksi olemme nyt Karkkilassa keskellä Vattolan omakotitaloaluetta.

Ei ole vaikea kuvitella, mikä ihmisiä tänne vetää: vieressä kohoaa vanha metsä, ja Pyhäjärven uimaranta on kävelymatkan päässä.

Kun vaalien tuloskarttaa katsoo, juuri tällaisilta Vattolan kaltaisilta omakotialueilta perussuomalaiset saivat Karkkilasta kaikkiaan 1 147 ääntä. 

Mutta nyt äänestäjiä ei näy. Karkkilalaisista lähes puolet käy töissä jonkin muun kunnan alueella, ja kello neljältä iltapäivällä suurin osa ei ole vielä saapunut koteihinsa. Tai he ovat neljän seinän sisällä etätöissä.

Yhdestä pihasta kuuluu lasten hihkumista, joten suuntaamme sinne. Portilla vastaan tulee Sanna Kesti, joka toivottaa kuvaajan ja toimittajan tervetulleeksi. Hänellä on hyvin aikaa, sillä hän on kotona flunssaisten lastensa kanssa. 

Kestin takapihalla silmien eteen aukeaa yksi Karkkilan valteista. Piha on niin iso, että sinne mahtuisi heittämällä ainakin viisi trampoliinia.

”Muutin tänne Vantaalta 11 vuotta sitten, ja kun olin ensimmäisiä iltoja pihassa, hämmästyin hiljaisuutta. Se tuntui mielettömältä, kun olen koko elämäni asunut meluisissa betonilähiöissä”, Kesti sanoo.

Heti käy selväksi, että perussuomalaisia äänestäneiden mielipiteitä ei tästä perheestä kuulla.

”Olin tosi pahoillani, kun kelkka kääntyi, olisin toivonut toisenlaista hallitusta”, Kesti sanoo.

Etätöitä tekevä aviomies Jani Kesti on samoilla linjoilla.

”Olin yllättynyt, kuinka paljon ihmiset olivat tällä alueella äänestäneet perussuomalaisia, enemmän kuin keskustassa.” 

Jani Kesti arvelee, että yksi syy perussuomalaisten suosioon juuri omakotitaloalueilla voi löytyä sähkön hinnasta ja kasvaneista elinkustannuksista. Sähkön hintaa perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra piti aktiivisesti esillä koko kampanjan.

”Tämä on vanhaa omakotitaloaluetta, ja täällä kohonneet energiakustannukset vaikuttavat enemmän kuin uusilla. Itselläkin sähkölasku nelinkertaistui”, Jani Kesti sanoo.

Lähihoitajana työskentelevälle Sanna Kestille vaalitulos ei ollut yhtä suuri yllätys kuin aviomiehelle. 

Hän oli huomannut, että mielipiteet alkoivat kärjistyä ja jakautua eri leireihin jo korona-aikana. Facebookin Karkkilan Puskaradiossa oli tiukkaa puhetta koronarajoituksista ja -rokotuksista. Osa puolusti, osa oli jyrkästi vastaan. 

”Nyt vaalien alla siellä näkyi kovaa kritiikkiä Sanna Marinin hallitusta vastaan. Ihmiset sanoivat, että hallitus ottaa velkaa ilman perusteita ja velkaannuttaa lapsia.”

Karkkilassa velkaantuminen on vähän herkkä paikka, sillä kaupunki on niittänyt kyseenalaista mainetta paikkakuntana, joka 1990-luvulla ajautui lähes konkurssiin. 

Siitä selvittiin, mutta kaupungin talous on ollut koko 2000-luvun alun epätasapainossa. Vuonna 2013 talous oli niin huonossa jamassa, että valtiovarainministeriö puuttui asiaan ja laittoi sen väkipakolla kuntoon.

Velkaantuminen voi hermostuttaa myös siksi, että Karkkila on ollut vuosia muuttotappiokunta. Asukasluku laski tasaisesti kymmenen vuotta, kunnes koronavuonna 2021 siihen tuli pieni hyppäys. 

Nousu oli kuitenkin hetkellistä. Jo seuraavana vuonna palattiin takaisin laskusuuntaan. Nyt Karkkilassa on 8 592 asukasta.

Moni Karkkilaan muuttajista ei puhu suomea ensimmäisenä kielenään, ja se on muuttanut kaupunkia suuntaan, joka ei kaikkia miellytä.

”Minulla on perussuomalaisia ystäviä, joiden kanssa joudun väittelyihin näistä asioista koko ajan”, Sanna Kesti sanoo.

”Heidän mielestään vasemmistohallitus syytää rahaa ulkomaalaisille, eikä huolehdi ensisijaisesti oman maan kansalaisista.”

Vieraskielisten määrän kasvu Karkkilassa on totta, ja muutos on ollut aika vauhdikas. Vuosina 2017–2022 vieraskielisten määrä kasvoi 26 prosenttia. 

Karkkilan kunnan työllisyyskoordinaattorin Tuula Mikkolan mukaan kasvu johtuu osaksi siitä, että Karkkila on ottanut vastaan enemmän pakolaisia. Osaksi vieraskielisten määrän kasvu johtuu samoista syistä kuin jo 1800-luvulla.

”Karkkilalla on pitkät perinteet työperäisestä maahanmuutosta, koska alueella on ollut valimotoimintaa parisen sataa vuotta”, Mikkola kertoo.

Parhaina aikoina Högforsin ruukki työllisti 1 800 ihmistä. Edelleen sama teollisuudenala kaipaisi vahvistusta muualta.

Metallialan suurimmat loiston päivät Karkkilassa ovat kuitenkin ohitse. 

Vaikka Componenta Castings – joka ennen tunnettiin Högforsin ruukkina – on edelleen yksi Karkkilan suurimmista työllistäjistä, ollaan kaukana ajoista, jolloin suurin osa kuntalaisista oli siellä töissä. Nyt työntekijöitä on kolmisen sataa. 

Työläisten vähenemisen myötä myös äänet vasemmistolle ovat vähentyneet. Perinteisesti tehtaan työntekijät äänestivät vasemmistoa.

”Punaista linjaa kannattavat vanhat ihmiset. Uusi sukupolvi ei välttämättä enää ajattele samalla tavalla”, Sanna Kesti arvelee.

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilän mukaan tässä on yksi syy, miksi erityisesti Karkkilasta voi olla vaikeaa löytää ihmisiä, jotka avoimesti myöntävät kannattavansa perussuomalaisia.

”Kun perussuomalaiset mielletään oikeistopuolueeksi, on ideologinen hyppäys vasemmisto-oikeisto-janalla Karkkilassa suurin mahdollinen. Kynnys kommentoida näin radikaalia muutosta omilla kasvoilla on perinteisellä punaisella paikkakunnalla varmasti korkea.”

Mutta Jokisipilä arvelee, että voi olla toinenkin syy sille, miksi perussuomalaisten kannattajat pysyvät piilossa. Se liittyy puolueen maineeseen. 

Perussuomalaiset tulivat aikanaan julkisuuteen muutaman näkyvän poliitikon kautta. Oli esimerkiksi hassuja sutkauksia viljelevä Timo Soini ja showpainija Tony Halme.

”Alkuun se oli vähän sellainen hupiukkoporukka”, Jokisipilä sanoo. 

”Ensin puolue henkilöityi räyhäävään Tony Halmeeseen ja Soinin aikana makkaraa syövään ja kaljaa juovaan suomalaiseen äijään, joka tuuletteli ’tuli iso jytky’ niin, että paidasta meinasivat napit lentää.” 

Eivätkä kohut jääneet vain alkuvaiheeseen. 

Seuraus oli se, että koko puolue leimautui homovastaiseksi, rasistiseksi ja junttimaiseksi.

Jokisipilän mukaan puolueen maine on kuitenkin muuttunut, koska neljissä viime vaaleissa he ovat saaneet paljon ääniä.

”Se normalisoi puoluetta omalla painollaan, kun ihmiset tietävät, että moni muukin on äänestänyt heitä.”

Puolueen maineelle on myös tehnyt hyvää puheenjohtaja Purran valinta. Hän on Jokisipilän mukaan ensimmäinen niin kutsuttu normaali puoluejohtaja.

”Häneltä puuttuvat edeltäjien synnit, hän ei syö edes makkaraa. On kuljettu pitkä matka Timo ’dieselin on oltava halpaa’ Soinista vihersmoothieita juovaan Riikka Purraan.” 

Jokisipilän mukaan mitään tyypillistä perussuomalaisten äänestäjää ei ole enää olemassakaan. Puolue on nyt Suomen toiseksi suurin puolue ja sen kannattajajoukkoon mahtuu niin pitkäaikaistyöttömiä kuin yritysjohtajia. 

”Tilanne on se, että kuka tahansa kadulla vastaantulijoista voi olla perussuomalaisten äänestäjä.”

Silti puolueen vanha maine kummittelee yhä taustalla. Ja siksi salapersuja on niin paljon. 

Puhelimessa perussuomalaisten Pertti Lehtonen vahvistaa kaiken edellä puhutun todeksi. Hän kertoo ajelleensa ympäri Karkkilaa, mutta yhtään perussuomalaisia äänestänyttä ei ole löytynyt haastateltavaksi.

”Ihmiset eivät avoimesti puhu siitä, että äänestävät perussuomalaisia, koska olemme olleet viimeiset kymmenen vuotta kaikkien pilkan kohteena. Äänestyskopissa sitten uskalletaan kertoa oma mielipide.”

Pitkään Karkkila tunnettiin epätavallisen vasemmistolaisena kuntana. Vielä vuoden 2017 kuntavaaleissa se nousi esiin harvinaisena punaisena läikkänä Suomen kartalla. Vain Kemi oli toinen kunta, jossa vasemmisto oli ykkönen.

Seuraavissa kuntavaaleissa 2021 sitten rysähti kunnolla. Sitoutumattomista koostuva Karkkilaan sitoutuneet -ryhmä sai 11 uutta valtuustopaikkaa, ja aiempi vasemmistovetoinen valtuusto sai väistyä.

”Tapahtui todella iso muutos”, sanoo ryhmän perustajajäsen ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Korhonen.

Korhosen mukaan taustalla oli pitkään kytenyt tyytymättömyys siihen, miten kaupungin asioita oli hoidettu.

”Karkkilassa on ollut pitkään taloudellisesti tiukkaa ja tuntui, että päättäjien aika meni kinasteluun toisarvoisista asioista.”

Esimerkkinä Korhonen kertoo tapauksen vuodelta 2017. Päättäjien keskuudessa syntyi kuukausien kiista siitä, kuinka paljon harjua tulisi uuden urheilukentän vuoksi madaltaa.

”Se keskustelu näyttäytyi aika erikoisena, kun samaan aikaan kunnalla oli suurempiakin ongelmia.”

Korhonen sanoo, että yleinen ilmapiiri oli ankea. Heikon taloustilanteen vuoksi lähes kaikki palvelut olivat karanneet viereisiin kuntiin, mutta päättäjät kinastelivat maapalasta.

Nykyään Karkkilassa on jäljellä vain terveyskeskus.

”Terveyskeskuksen lakkauttaminen olisi kyllä suuri pettymys ja vaikuttaisi monen perheen arkeen”, sanoo Kannaksen omakotitaloalueella taloaan remontoiva Aimo Utriainen.

Utriainen on asunut Karkkilassa suuren osan elämäänsä. Vaimo Anna Vähä-Herttua on asunut toisella paikkakunnalla vain opiskelujensa ajan.

”Täällä on perhe, ystävät ja sukutalo, jota nyt remontoimme. Olemme neljäs polvi tässä samassa talossa”, sanoo Vähä-Herttua.

Viides polvi juoksentelee leikkimökin edessä keppihevosillaan.

Utriainen ja Vähä-Herttua eivät keksi Karkkilasta muuta pahaa sanottavaa kuin palvelujen puute. 

”Kyllähän se välillä  harmittaa, että jonkun lasten sukkahousujen takia on ajettava Nummelaan asti”, Vähä-Herttua sanoo.

Nummelaan on Karkkilasta 30 kilometriä. Erikoistavaroiden perässä pitää ajaa vielä kauemmas, Forssaan, Hyvinkäälle tai pääkaupunkiseudulle. Osittain palveluiden vähyyden vuoksi perheessä on kaksi autoa, vaikka kumpikin käy kävelymatkan päässä töissä kaupungilla. 

Voisimme hyvin olla Karkkilan sijaan Pukkilassa, Askolassa tai jollain muulla pikkupaikkakunnalla suuren kaupungin läheisyydessä, ja kuulisimme luultavasti näitä samoja huolia. 

Se näkyi myös vaaleissa. 

Alueilla, joilla ihmisten oma elämäntapa ja arvot ovat uhattuina, perussuomalaiset on nopeasti kasvattanut kannatustaan, sanoo Konsulttiyhtiö MDI:n aluekehityksen johtava neuvonantaja Timo Aro. 

Kehyskuntien erityispiirre on Aron mukaan ihmisten elämäntyylissä. Alueet ovat pientalovaltaisia. Ilman omaa autoa ei oikein pärjää. 

Kun asumisen ja autoilun kulut nousevat, se aiheuttaa tyytymättömyyttä.

”Perussuomalaiset on onnistunut kanavoimaan tyytymättömyyden omaan kannatuspohjaansa”, Aro sanoo. 

Torilla Karkkilan keskustassa on meneillään siivoustalkoot. 

Osallistujille on makkaraa ja mehua. Torille kokoontunut naisryhmä ei makkaraa ota, sillä heidän on tarkoitus lähteä kävelylle Koskireitille, joka on ”Karkkilan paras paikka”.

”Muuta täällä ei sitten olekaan”, yksi vitsailee.

Nopeasti naiset keksivät monta asiaa, joita Karkkilassa kaivataan: uimahallia, parempaa julkista liikennettä, toisen asteen kouluja, kauppakeskus ja lisää ravintoloita.

”Ja tälle keskustalle pitäisi tehdä jotakin. Eihän tänne saada uusia asukkaita, kun tämä näyttää näin rähjäiseltä. Jos ulkopaikkakuntalainen tulee tänne, se on, että missä minä oikein olen?” Susanna Hokkanen sanoo. 

Muut ovat samaa mieltä. Muutosta tarvitaan. Mutta kun puhe kääntyy perussuomalaisten äänestämiseen, menee porukka hiljaiseksi.

”Minulle oli yllätys, että täällä äänestettiin niin paljon heitä”, sanoo Roosa Eklund.

Sari Koskinen arvelee, että syy suosioon on yksinkertaisesti kyllästyminen.

”Punaisia on katsottu niin monta vuotta, eikä siitä ole tullut mitään. Ihmiset eivät enää halunneet, että punaisten valta jatkuu.”

Mari Turunen arvelee, että Suomen terveydenhuollon kehno tila ja kohonneet elinkustannukset ovat saaneet suomalaiset uusiin ajatuksiin.

”Halutaan, että rahaa ei syydetä muualle, kun Suomessakin on sille tarvetta. Suomalaiset haluavat, että suomalaiset tulevat ensin.”

Turunen sanoo, että pakolaisten lisääntynyt määrä on tuonut lisähaasteita etenkin Karkkilan kaltaisille pienille kunnille.

”Opettajien resurssit menevät ulkomaalaisten opettamiseen, ja se on pois muiden opettamisesta. Se aiheuttaa tietynlaista ärtymystä.”

Penkillä jäätelöä syövä Marika Kosunen arvelee, että äänestyskäyttäytyminen on muuttunut, koska Karkkilaan on muuttanut paljon ulkopaikkakuntalaisia. Heillä ei ole samanlaisia siteitä vasemmistoliittoon kuin karkkilalaisilla.

”Minusta Karkkila on muuttunut positiiviseen suuntaan viime vuosina. Nyt tehdään enemmän yhteistyötä kuin ennen.”

Ne Uudenmaan kunnat, joissa perussuomalaiset kasvattivat suosiotaan, voi Timo Aron mukaan jakaa kahteen kategoriaan: 

Niihin, jotka ovat käyneet läpi teollisen rakennemuutoksen ja niihin, jotka sijaitsevat suurten kaupunkien liepeillä ja vaikutusalueella. 

Karkkila on näitä molempia. 

”Paikoissa, jotka globalisaatio on laittanut häviäjien penkille ja joiden tulevaisuudennäkymät eivät ole kovin auvoisat, kaivataan poliittista vastavoimaa”, Markku Jokisipilä kuvaa. 

Hän arvelee, että äänestystuloksessa näkyy pettymys vasemmistolaiseen hallitukseen.

”Nyt on ajateltu, että annetaan perussuomalaisten yrittää. Josko he pystyisivät tekemään jotakin sellaista, johon vasemmisto ei ole pystynyt.”

Juttu on jo miltei valmis – yhtään perussuomalaisten äänestäjäksi tunnustautunutta ei löytynyt – kun saan vielä sähköpostia Anna Vähä-Herttualta. 

Hän on huolissaan siitä, että Karkkilasta annetaan jutussa liian negatiivinen kuva. Hän haluaa kertoa, että Karkkila on hyvä paikka asua. Vaikeiden vuosien jälkeen talouskin on saatu kääntymään ylijäämäiseksi.

”Vaikka palveluissa on puutteita, täällä on sellainen yhteisöllisyys, jota ei isommissa kaupungeissa ole nähtävissä. Karkkilalaiset haluavat tehdä hyvää kotikaupunkinsa eteen, ja täällä on hyvä ’pöhinä’ kaupungin kehittämiseksi varsinkin yrittäjien ja vapaaehtoisten keskuudessa.” 

Teksti: Jonna Hovi-Horkan, kuvat: Rio Gandara, ulkoasu: Matti Tanskanen, tuottaminen ja tekstin editointi: Sami Simola 

Oikaisu 10.6.2023 kello 11.00: Uudenmaan vaalituloskarttaan lisätty Sipoo-teksti.

Oikaisu 10.6.2023 kello 11.49: Jutun ingressissä sanottiin aiemmin, että Karkkila on tunnettu Suomen punaisimpana kuntana. Viime vuosikymmeninä Suomen punaisin kaupunki on ollut Kemi. Karkkila on ollut toiseksi punaisin kaupunki.