Aamulehti

Pariskunta haukkaa munkkia Pyynikin näkötornin puisen ulkopöydän ääressä, ja kymmenen metrin päässä joku juhlineesta miesporukasta yökkii äänekkäästi näköalakaiteen yli. 

Näistä maisemista alkoi lauantaina Pyynikin luonnonsuojelualueen luontopolun opastettu retki, jolla pohdittiin omaa luontosuhdetta. Aluksi retken vetäjä, ympäristöbiologi Tuomas Lilleberg kehotti osallistujia sulkemaan silmät ja miettimään, mitä tällä hetkellä kuulee ja tuntee. Monia nauratti äskeinen äänimaisema.

Pyynikin luonnonsuojelualue täyttää 30 vuotta, ja alueen luontopolku on juuri kunnostettu. Reittiä on hieman muutettu, ja sille on pystytetty opastauluja. Lilleberg on luontopolun pääsuunnittelija. Hän muistuttaa, että Pyynikiltä ei saa ottaa edes keppiä, koska kyseessä on luonnonsuojelualue.

”Tavoite on pitää Pyynikki mahdollisimman ennallaan. Pyynikkihän on aika kulunut”, sanoo Lilleberg, joka on myös biologian ja maantiedon aineenopettaja. 

Alkupään opastaulussa kerrotaan pihlajasta, joka on Kalevalassa pyhä puu. 

”Kuten näette, täällä pientä pihlajaa nousee joka suunnasta. Voi kuvitella, mitä tapahtuisi, jos niiden annettaisiin levitä. Siksi Pyynikiltä harvennetaan pieniä pihlajia.”

Retken varrella Lilleberg mutustelee lajeille annettuja nimiä, kuten hytyrypykkä ja yövilkka. ”Jo nimet voivat herättää meissä erilaisia mielleyhtymiä – onko hytyrypykkä saman arvoinen kuin kämmeköiden sukuun kuuluva yövilkka?"

Pyynikillä kaikkialle kulkee polkuja. 

”Polut aina houkuttelevat mukaansa. Kaikki me olemme sellaisia omien polkujemme kulkijoita. Kun polku syntyy, se ei hetkeen häviä”, Lilleberg aloittaa. Hän esittelee polun, johon kulkeminen on joskus estetty aitaamalla, koska sinne istutettiin Pyynikiltä jo  hävinneitä lajeja: sianpuolukkaa, variksenmarjaa, puolukkaa ja kanervaa. Lajit palasivat.

”Mikä se sianpuolukka on?” yksi osallistuja kysyy. Lilleberg kertoo, että kyseessä on jauhoinen marja. 

Retken aikana Tuomas Lilleberg kertoo, että suurin osa Pyynikin rehevöitymisestä syntyy lemmikkien ulosteista, jotka aiheuttavat muun muassa puiden alaosissa näkyvää viherlevää.

Luontopolkuretkellä tutustuttiin lajeihin, pohdittiin omaa luontosuhdetta ja sitä, mitä tunteita ympäristömuutos meissä herättää.

”Luonto tarjoaa eri ihmisille eri asioita. Osa menee sinne kuntoilemaan tai vaeltelemaan, osa ulkoiluttamaan koiria, osa vain kauttakulkumatkalle ja osa keräämään sieniä tai marjoja.”

Lilleberg oli jo nuorena luonnossa kotonaan. 

”Vietin paljon aikaa luonnossa, koska minua kiusattiin koulussa ja olin aika paljon yksin. Metsässä minuun ei kohdistunut paineita. Perheemme koiratkin ohjasivat minua käymään paljon luonnossa. Olen joutunut tarkastelemaan sitä, että miten voin luottaa ihmisiin”, Lilleberg kertoo.

Lilleberg ymmärtää hyötyvänsä myös ikävistä luontovaikutuksista, kuten avohakkuista, joilla jossakin päin maailmaa on kaadettu metsää viljelymaaksi, jotta Lilleberg ja moni muu saisi esimerkiksi kahvia juodakseen. 

”En voi koko ajan empata eli olla empaattinen, jotta pysyisin toimintakykyisenä.”

Moni on potenut ympäristöahdistusta – myös Lilleberg. Osa kokee vahvaa ympäristösurua tai vihaa tai pelkoa. 

”Kohta näette pystyyn kuolleita puita, jotka pistävät miettimään, miksi ne ovat kuolleet. Se voi olla luonnollinen kuolema, sillä haavat eivät ole paahteisten rinteiden puita. Mutta entäs jos kuolema johtuukin lisääntyneistä helleaalloista”, Lilleberg heittää retkeläisille. 

Oma suhtautuminen ja temperamentti voi hänen mukaansa kertoa siitä, miten ylipäätään reagoimme epävarmuuteen. 

”Toiset ajattelevat, että minähän taistelen ja menen barrikadeille! Osa ajattelee, että ei minulla ole aikaa, minulla on oma elämä. Se on ymmärrettävää, sillä osa voi elää ruuhkavuosia. Hallinnan tunne on oleellinen asia. Osa voi saada hallinnan tunteen esimerkiksi kierrättämällä.”

Hänen mukaansa luontosuhdetta voi myös eheyttää. Siinä oleellinen väline on toivo.

”Toivo on varmuutta siitä, että teoillani on vaikutusta riippumatta lopputuloksesta”, Lilleberg sanoo. Hän kertoo löytäneensä yhden ratkaisun ympäristöahdistukseen non-violent communication -menetelmästä eli väkivallattomasta vuorovaikutuksesta.

”Haluan kunnioittaa voimavarojani, ja siksi perehdyn asioihin vain vähän kerrallaan. Ehkä en ole silti paha ja kyvytön, vaan olen ihan ok.”