Kukallinen Marimekon muki, leudon kelin talvitakki ja Suomessa syntynyt kissa nimeltä Lumi. Ne kaikki ovat mukana talvisessa muuttokuormassa Helsingin Pihlajamäestä Lontooseen.

”Tuntuu pahalta, koska muutin Suomeen kolme vuotta sitten jäädäkseni enkä haluaisi lähteä”, brittiläisruotsalainen Oscar Bystedt, 27, sanoo tavaroita pakatessaan.

Vieressä hollantilainen Anna Konijn, 24, seuraa kumppaninsa pakkaamista. Konijnin maisteriohjelma Helsingin yliopistolla jatkuu kesään asti. Sen jälkeen myös hän aikoo pakata tavaransa ja lähteä Suomesta.

”Meille ei ole täällä tarjolla oman alan töitä.”

Bystedt ja Konijn ovat juuri sellaisia maahanmuuttajia, joita päättäjät juhlapuheissaan ylistävät: nuoria, kunnianhimoisia ja akateemisesti lahjakkaita oma-aloitteisesti Suomeen muuttaneita ihmisiä. He ovat päntänneet suomalaista tutkintoa ja siinä samalla kotiutuneet.

Tutkinto-opiskelijat ovat haluttua väkeä, kaikkialla Euroopassa. Muissakin maissa heistä odotetaan pelastajia vanhenevan maanosan työvoimapulaan. Suomessa ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita oli vuonna 2000 noin 1 500 ja viime vuonna jo lähes 32 000, ammattikorkeakouluissa hiukan enemmän kuin yliopistoissa.

Anna Konijn ja Oscar Bystedt eivät Suomeen muuttaessaan ajatelleet olevansa mitään kituvan maan pelastajia. Pihlajamäessä sohvalla istuva Bystedt tunnustaa, että hänet toi kolme vuotta sitten Suomeen puhdas sattuma.

”Sen aikainen tyttöystäväni sai Suomesta työpaikan.”

Suhde päättyi nopeasti, mutta Bystedt päätti jäädä.

Bystedt varttui äitinsä kotimaassa Britanniassa. Ruotsiin, isänsä kotimaahan, hän muutti 16-vuotiaana. Tukholmassa hän työskenteli ennen Suomeen muuttoa päällikkönä autokorjaamossa, ja Helsingissä hän aloitti ammattikorkeakoulu Haaga-Heliassa englanninkieliset liiketalouden kandiopinnot. Hän tavoitteli johtamistaitoja, joista olisi hyötyä hyvän työn saamisessa, mielellään jatkossakin autoalalta.

Opinnot aloittaessaan Bystedtistä tuli suomalaisille veronmaksajille kuluerä, mutta edullinen sellainen: ulkomaalaisen opiskelijan Suomeen muuttoa edeltävän elämän – syntymän, varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen kustannukset – on maksanut joku muu.

Bystedtin kaltaisille EU- ja ETA-maiden kansalaisille Suomi tarjoaa korkeakoulutuksen ilmaiseksi.

Sen sijaan vuodesta 2017 alkaen EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset ovat maksaneet lukukausimaksuja, jotka vaihtelevat muutamasta tonnista 18 000 euroon vuodessa. Osaa opiskelijoista onnistaa, ja he saavat oppilaitokselta apurahan, joka voi kattaa jopa opintojen koko hinnan. Varat näihin apurahoihin ovat yleensä peräisin muiden opiskelijoiden maksamista lukukausimaksuista, jotka ovat todellisia kuluja suuremmat.

Nyt Orpon hallitus suunnittelee lakiuudistusta, joka velvoittaa oppilaitoksia laskuttamaan opiskelijoilta tutkinnoista vähintään niiden todellisen hinnan – mutta yhä vain EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta.

Tutkintojen todelliset hinnat vaihtelevat aloittain, mutta keskimäärin yhden opiskelijan koulutus kustantaa noin 8 000 euroa vuodessa.

On arvioitu, että jos tutkinto-opiskelijoista noin neljännes jää valmistumisensa jälkeen Suomeen pysyvästi töihin, heidän työstään kertyy enemmän veroja kuin koko ulkomaisen tutkinto-opiskelijajoukon koulutus on Suomelle maksanut.

Tällä hetkellä noin puolet Suomessa tutkinnon suorittaneista ulkomaalaisista työllistyy noin vuoden sisällä valmistumisestaan. Se ei vielä tarkoita, että he jäävät pysyvästi, mutta lupaava alku se ainakin on.

Noin kymmenen prosenttia täällä opiskelevista pitää varmana, ettei halua jäädä Suomeen. Sen sijaan noin 40 prosentilla ei opintojen aikana ole asiaan varmaa kantaa, ja heistä lähes kaikki lopulta lähtevät.

Yleisin syy lähtemiseen on työpaikan puute.

Työpaikan Oscar Bystedtkin tarvitsi, jo opintojen aikana selvitäkseen vuokrasta. Toisena Suomen kesänään 2022 hän pestautui aamiaistarjoilijaksi kahvilaan, ja seuraavana syksynä hän sai uuden työkaverin, Hollannista Helsinkiin sosiaalitieteitä opiskelemaan tulleen Anna Konijnin. Heistä tuli kaverit, ja kerran Bystedt ehdotti tapaamista kirjastossa. Sinä päivänä kumpikaan ei avannut opiskelumateriaaleja. He juttelivat koko iltapäivän.

Konijn kertoi Bystedtille, että olisi ensisijaisesti halunnut päästä Oxfordin maineikkaaseen yliopistoon. Sitä varten Konijn oli ollut valmis ottamaan 70 000 euron opintolainan kaksivuotisen ohjelman lukukausimaksuja varten, mutta hän ei tullut valituksi.

Hänen kakkosvaihtoehtonsa oli Helsingin yliopiston sosiologisesti yhteiskuntaa tarkasteleva maisteriohjelma, jonka hinta hänelle EU-kansalaisena on nolla euroa.

”Ajattelin, että jos en viihdy Suomessa, menetän vain lentolipun hinnan ja parin kuukauden vuokrarahat.”

Konijn viihtyi. Edullinen asunto järjestyi Munkkivuoren opiskelijasolusta. Konijn tykästyi toimivaan julkiseen liikenteeseen ja tutustui nopeasti kurssikavereihinsa, joita oli muuttanut Suomeen muista maista: Kanadasta, Nepalista, Intiasta ja Yhdysvalloista.

Sekä Konijn että Bystedt tutustuivat myös suomalaisiin opiskelijoihin. Opinnoissa Konijn ja Bystedt jakoivat heille omia kokemuksiaan ja näkökulmiaan – juuri tällaisen jakamisen sanotaan parantavan myös suomalaisopiskelijoiden saaman koulutuksen laatua.

Konijn piti erityisesti kursseista, joilla perehdyttiin kulutuskulttuuriin, terveyden sosiologiaan ja digitaaliseen epätasa-arvoon.

”Olen alusta saakka ollut varma, että tästä tutkinnosta tulee olemaan hyötyä työnhaussa.”

Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden työllistymistä helpottavat tutkimusten mukaan suomen kielen taito ja paikalliset verkostot. Työnantajat ovat haluttomia palkkaamaan ulkomaalaista, joka ei osaa sujuvaa suomea, vaikka sitä ei tehtävässä välttämättä tarvittaisikaan.

Parin vuoden kansainvälisissä tutkinto-opinnoissa kielitaitoa on kuitenkin vaikea kerryttää, kun aika menee opiskelemiseen ja työntekoon. Esimerkiksi Konijnille moni sanoi, ettei suomen opiskelu vaativan maisteriohjelman rinnalla ole järkevää.

Kielitaidottomuus on kuitenkin toisinaan harmittanut. Kun vaikka bussipysäkillä joku sanoo Konijnille jotakin suomeksi, hän mieluummin hymyilee vastaukseksi kuin paljastaa, ettei ymmärrä.

”Se on eräänlainen alemmuuden kokemus.”

Oscar Bystedt on lohduttanut Konijnia sanomalla, ettei hänkään ole pystynyt käymään suomeksi edes yksinkertaista keskustelua, vaikka on opiskellut suomea jo puolitoista vuotta.

Bystedt ajatteli pitkään, ettei suomen kielen heikko osaaminen haittaisi työnhaussa, sillä hänellä on työkokemusta haaveidensa alalta ja hän puhuu sekä ruotsia että englantia. Mutta kun hän lähestyi opintojen ohessa suomalaisia autoalan yrityksiä, työhakemuksiin ei kuulunut vastauksia.

”Ruotsissakin opin työpaikalla tarvittavan sanaston vasta töissä. Uskon, että myös Suomessa kielen oppisi lopulta parhaiten työpaikalla.”

Kokemus lannisti. Viime keväänä Bystedtiin opiskeluinnostus alkoi hiipua, eikä hän mennyt enää luennoille.

Tunne oli Bystedtille tuttu. Ruotsissa hän oli aloittanut laki-, liiketalous- ja it-opinnot, mutta ne kaikki olivat jääneet kesken, ja nyt tilanteen toistuminen aiheutti epätoivoa. Anna Konijn kannusti Bystedtin lääkäriin. Se kannatti. Bystedt sai mielenterveysdiagnoosin, sopivan lääkityksen ja ruotsinkielistä terapiaa.

Kun olo helpottui, Bystedt päätti, että palaisi syksyllä opiskelemaan. Ennen opintojen alkua hän kuitenkin lensi Lontooseen pitkästä aikaan tapaamaan kavereita ja sukulaisia. Siellä hän tuli katsoneeksi autoteollisuuden työpaikkoja ja yllättyi, miten moniin niistä hän oli jo pätevä.

Kokeeksi Bystedt laati muutamia hakemuksia ja haastattelukutsuja tuli saman tien. Hänelle tarjottiin kolmea paikkaa, joista kiinnostavimmassa hän saisi kymmenen alaisen tiimin ja mielenkiintoisen toimenkuvan.

Päätös oli vaikea: tarttuako tarjoukseen vai jatkaako Suomessa koulua.

”En ole missään paikassa tuntenut oloani niin kotoisaksi kuin Annan kanssa Helsingissä.”

Lopulta Konijn rohkaisi Bystedtiä tarttumaan työtarjoukseen. Konijn oli huolissaan, mitä Bystedtille Suomessa valmistumisen jälkeen kävisi. He olivat seuranneet läheltä esimerkiksi yhteisen työpaikkansa kokkia, irlantilaista tietojenkäsittelytieteen ammattilaista, joka ei ole 15 vuodessa onnistunut työllistymään omalle alalleen.

”Tuntuu, että Suomessa on totuttu lähinnä matalasti koulutettuihin ulkomaalaisiin”, Bystedt sanoo.

Bystedtistä ja Konijnista on traagista, että ulkomaalaistaustaisista työnhakijoista vain it-alan ihmiset pääsevät oman alansa töihin ilman suomen kielen taitoa. Ilman verkostoja ja suomalaista työnhakuosaamista varmaa se ei ole silloinkaan. Muille löytyy hommia lähinnä hotelleista ja ravintoloista. Tai taksin ratista.

Yksi todennäköinen syy tälle on rasismi. EU:n perusoikeusvirasto tutki viime vuonna afrikkalaistaustaisten ihmisten kokemaa syrjintää 13 Euroopan maassa. Suomi sijoittui jo toistamiseen selvityksen kyseenalaiseen kärkipäähän. Suomessa on myös todettu, että pelkästään ulkomaalaiselta kuulostava nimi vaikeuttaa työhaastatteluun pääsemistä.

Anna Konijn tekee parhaillaan yliopistolla opintoihinsa kuuluvaa työharjoittelua. Siellä suomen kielen puute ei aiheuta ongelmia. Konijn on kuitenkin kummastellut, miten vähän yliopisto tarjoaa tutustumista Suomeen ja suomalaisuuteen.

”Meidän tutkinnossa puhutaan koko ajan vain kansainvälisyydestä. Kukaan ei luo siteitä suomalaisuuteen.”

Pariskunnan kaksiossa pakkaaminen etenee. Oscar Bystedt harmittelee, ettei vielä saa kuormaan mukaan maantiepyöräänsä. Tärkeintä tulevalla muuttomatkalla on keskittyä kissankuljetuslaatikon raahaamiseen.

Pakkaamispäivä on viimeisiä, jonka pari viettää Suomessa yhdessä asuen. Kummallakin on haikea mieli, mutta samalla varmuus siitä, että päätös on oikea.

Suomea tulee ikävä. Täällä pariskunta nautti retkeilystä. Viime juhannuksena he pyöräilivät Porkkalanniemeen ja ihailivat teltassa keskiyön valoa.

Ikävä tulee myös opintojen kautta saatuja ystäviä. Konijn sanoo, että opiskelijabileissä on koko vuoden puhuttu kiihkeästi Suomen nykyhallituksen suunnitelmista, joilla ulkomaalaisten asemaa ja oleskelulupaedellytyksiä ollaan heikentämässä. Edellinen hallitus helpotti opiskelijoiden oleskelulupaehtoja siten, että nyt oleskeluluvan saa koko tutkinnon ajaksi kerrallaan. Lisäksi työnhakua varten saa entisen vuoden sijaan kaksivuotisen luvan.

Nyt Orpon hallitus aikoo muuttaa työluvan ehtoja: työsopimuksen loputtua työntekijä voitaisiin karkottaa maasta, jos hän ei ole saanut uutta työpaikkaa kolmessa kuukaudessa.

”Sekä ulkomaalaiset että suomalaiset opiskelijat ovat kauhuissaan. On paljon suomalaisia, joilla on ulkomaalainen kumppani”, Konijn sanoo.

Tutkimuksesta tiedetään, että ulkomaalaisten opiskelijoiden Suomeen jäämistä puoltaa työllistymisen lisäksi perhesiteet: jos opiskelija sitoutuu Suomessa asuvaan ihmiseen, on todennäköisempää, että hän jää.

Konijn valmistuu sosiaalitieteiden maisteriksi keväällä. Bystedtin muutto ratkaisi hänenkin tulevaisuutensa. Hän ei aio hakea töitä Suomesta. Häntä kiinnostavat sosiaalisia ongelmia ratkovat järjestöt. Niitä on monenlaisia muun muassa Britanniassa ja Hollannissa.

Niinpä tulevana kesänä Bystedtin unikkokankaasta ompelemat tuolinpäälliset ja pariskunnan keräämät muumimukit siirtyvät uuteen osoitteeseen. Ensin Lontooseen, mutta minne pysyvämmin – sitä kumpikaan ei vielä tiedä.

Varmuuden vuoksi Bystedt harjoittelee jo hollantia.

Juttua varten on haastateltu Esko Koposta, Helsingin yliopiston kansainvälisten asioiden asiantuntijaa.

Teksti: Kaisa Viitanen. Kuvat: Anna Huovinen. Tekstin tuottaminen ja editointi: Laura Kangasluoma.

Lue lisää: Opettaja jakoi luokan kahteen ryhmään oppilaiden ulkonäön perusteella – Lapset kertovat, mitä on rasismi tämän päivän Suomessa

Lue lisää: Ei tarvinnut mennä kuin Tanskaan, kun koin kulttuurishokin – Yksi ilme erottaa meidät muista

Lue lisää: 18-vuotias tyttö maksoi 6 000 euroa ja muutti 7 000 kilo­metriä, jotta pääsi suomalaisen pikku­kunnan lukioon – ”Joskus tuntuu, että minulla ei ole ketään”