Kun puoliso ilmoitti haluavansa erota, Päivi yllättyi täysin.

”Aluksi luulin, että olin piilokamerassa. Seuraavaksi ajattelin, että miehellä on varmaankin syöpä ja hän haluaa eroamalla säästää minut tuskalta.”

Päivin mukaan mikään ei ollut vihjannut siihen, että vuosia kestänyt avioliitto oli päättymässä. Parisuhteessa oli riittänyt puhuttavaa ja läheisyyttä, eivätkä he juuri riidelleet.

Päivi aneli, ettei mies rikkoisi heidän ydinperhettään, johon kuului kouluikäisiä lapsia. Puoliso oli kuitenkin ehdoton. Kävi ilmi, että hän oli tavannut toisen naisen ja oli muuttamassa tämän kanssa yhteen.

Päivi haluaa kertoa tarinansa, koska hän kokee, ettei yllättäen jätetyksi joutumisen vakavia seurauksia käsitellä mediassa riittävästi.

Päivin nimi on muutettu hänen ja hänen läheistensä yksityisyyden suojelemiseksi.

Eroilmoituksen jälkeen Päivi ja hänen entinen puolisonsa yrittivät hetken pitää kulissit pystyssä. Päivi ei halunnut kertoa erosta lapsille ja yritti kaikkensa, jotta saisi miehen perumaan päätöksensä.

”Olin aivan tolaltani. En saanut nukuttua ja laihduin kymmenen kiloa”, hän kertoo.

Lopulta mies möläytti asian lapsille. Päivi ajattelee, että hän tuhosi samalla kodin sekä Päivin ja lasten elämän.

”Mietin, eikö monen vuosikymmenen yhdessäolon jälkeen olisi voitu käydä ensin edes yksi keskustelu erosta. On todella loukkaavaa, että toisen voi oikeasti pudottaa kuin vanhan sukan ja jättää hänet selviämään erosta oireilevien lasten kanssa.”

Päivi ihmettelee, miten saattoi niin nopeasti muuttua tärkeästä merkityksettömäksi.

”Yhtenä viikonloppuna meidän perheessä rakasteltiin, kasvatettiin lapsia, laitettiin ruokaa ja retkeiltiin. Suunnilleen viikon päästä mies tekee samaa, mutta toisessa perheessä. Se on vähän kuin lautapelissä. Minun nappulani vaihdettiin toiseen ja peli jatkuu.”

Kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä Väestöliiton Perhebarometrissa 16 prosenttia naisista ja 22 prosenttia miehistä kertoi, että avioero oli tullut heille yllätyksenä. Useimmiten aloitteen erosta tekee nainen ja mies on sitä vastaan.

”Paljon kuulee, että jättävä osapuoli on miettinyt asiaa pitkään. Hän on voinut jo rakentaa omaa elämää, kunnes lopulta kertoo, että lähtee”, kertoo psykoterapeuttina, pariterapeuttina ja työterveyspsykologina Terveystalossa työskentelevä Leena Helelä-Alhopuro.

Yllättäen jätetyksi tullut kokee Helelä-Alhopuron mukaan laajan tunneskaalan yrittäessään ymmärtää, mitä on tapahtumassa. Sokkia seuraavat erilaiset tunnereaktiot, kuten kiukkua, raivoa ja lopulta surua.

Hylätyksi joutuminen saattaa olla niin iso järkytys, että sydämen ja rinnan alueella tuntuu voimakkaita, lähes kestämättömiä tuntemuksia.

Puhutaankin niin kutsutusta särkyneen sydämen oireyhtymästä. Sydämessä näkyy kuvannettaessa muutoksia, jotka myöhempien kuukausien aikana kuitenkin häviävät erosta toipumisen myötä.

”Ihmisen stressitaso on silloin sama kuin kuolemanvaarassa olevan.”

Päivi oli ollut pitkään kotiäiti, ja mies oli perheen elättäjä. Heti eron jälkeen Päivi haki kymmeniä työpaikkoja ja saikin töitä, mutta työsuhde purettiin koeajalla. Syyksi Päivi epäilee sitä, ettei jaksanut surultaan panostaa uuteen työhön riittävästi.

Päivi oli aina uskonut, että liitto kestäisi ikuisesti. Hän oli suunnitellut yhteistä tulevaisuutta pitkälle eteenpäin. Sen vuoksi hän oli uskaltautunut pariskunnan yhteisellä päätöksellä myös jäämään pois töistä, jotta mies pystyi luomaan uraa.

Oliko se harkitsemattomasti tehty? Päivi ajattelee, ettei hyvä suhde voi perustua siihen, että lastenhoito ja talous suunnitellaan alusta saakka eron mahdollisuus mielestä.

”Olen varmaan vanhanaikainen, mutta ajatus yhteisistä rahoista oli tärkeä. Uskoin rakkauteen ja avioliittoon elinikäisenä sitoutumisena ja siten myös yhteiseen talouteen.”

Päivi ihmettelee, miksi Suomessa jättävällä puolisolla ei ole mitään vastuuta jätettyä kohtaan. Hänestä tarvittaisiin esimerkiksi pakollinen sovittelu ja jättäjälle velvollisuus kustantaa jätetyn ja mahdollisten lasten elintaso myös eron jälkeen.

”Suomi on täydellinen paikka erota. Avioeroa voi hakea verkossa ja se maksaa hakijalle 300 euroa.”

Rakkaan ihmisen kylmä käytös voi herättää epäuskoa, hämmennystä ja vihaa. Helelä-Alhopurosta on reilua, että jätetty osapuoli saa kysymyksiinsä vastaukset, vaikka yhteistä tulevaisuutta ei enää olisi.

Erityisen tuskallista jätetylle on, jos entinen puoliso kieltäytyy pitämästä yhteyttä ja antamasta vastauksia.

”Silloin jättäjä vain välttää kaikkea vaikeutta, poistuu näyttämöltä ja jättää toisen yksin”, Helelä-Alhopuro sanoo.

Pariterapia kannattaa myös eron jälkeen. Terapiassa kolmas osapuoli voi olla apuna tunteidensäätelyssä, joka saattaa erotilanteessa olla itselle liian vaikeaa.

Eron tuskaa lisää entisestään, jos vanhemmille syntyy huoltajuuskiistoja. Helelä-Alhopuro on huolissaan siitä, miten riidat vaikuttavat lapsiin.

”Lapset reagoivat hyvin herkästi vanhempien muuttuvaan käytökseen kriisin aikana. Lapsen täytyy saada kokemus turvasta ja oikeus säilyttää suhde molempiin vanhempiin.”

Etenkin lasten vuoksi arjesta täytyy selvitä, vaikka itse yhä käsittelee eroa. Työnteko tai uuden työn löytäminen voi olla vaikeaa, koska eroaminen heikentää tutkimustenkin valossa työ- ja toimintakykyä, Helelä-Alhopuro muistuttaa.

Päivin erosta on nyt puolitoista vuotta. Yhä edelleen hän miettii, miksi hänet vaihdettiin toiseen naiseen.

Viime keväänä paha olo johti siihen, että Päivi pelkäsi vahingoittavansa itseään. Hän haki ja sai apua esimerkiksi lastensuojelusta, kriisipuhelimesta ja terapiasta.

Hän ajattelee silti, että erosta selviäminen on kokopäivätyötä.

”Voi olla, että jotenkin selviän tästä jaloilleni, mutta menetin kaikki ne vuodet, jotka olisin voinut olla paras mahdollinen äiti lapsille.”

Päivi ja entinen puoliso eivät ole yhteydessä. Päivi hakee yhä aktiivisesti töitä.

Avioliiton aikana kertyneet säästöt ovat pian huvenneet, ja vuodet kotiäitinä jättivät ison aukon cv:hen. Huoli ja pelko omasta ja lasten pärjäämisestä valvottavat öisin.

”Minulla ei ole enää jäljellä tarpeeksi työvuosia, jotta voisin kerryttää hyvää eläkettä. Mietin vakavissani, että jäänkö kodittomaksi.”

Alkoholiperäisiin syihin tai itsemurhaan kuolemisen riski kasvaa, kun avo- tai avioliitto on päättynyt eroon. Tämän havainnon teki Niina Metsä-Simola vuonna 2018 ilmestyneessä väitöskirjassaan.

Erityisen suuri itsemurhariski on eron jälkeisinä vuosina, jolloin se kasvoi niin miehillä kuin naisilla kolminkertaiseksi. Naisten riski pieneni hitaammin kuin miehillä.

Leena Helelä-Alhopuron mukaan pitkäkestoisessa ylikuormitustilassa ihminen on valmis tekemään lähes mitä tahansa, jotta olo helpottaisi.

”Kun keho on hälytystilassa, ajatukset pyörivät kehää eikä ihminen pysty nukkumaan kunnolla. Se pahentaa ahdistusta.”

Esimerkiksi seurakunnat, perheneuvolat ja kriisikeskukset tarjoavat matalan kynnyksen apua. Helelä-Alhopuro kuitenkin ymmärtää, että lamaantuneena avun hakeminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä.

”Tässä on yhteiskunnalla sellainen paikka, jossa miettiä, miten hyvinvointialueiden muutosten myötä apu tulisi lähelle ihmistä.”

Ensimmäisen keskustelutuen saaminen voi olla Helelä-Alhopuron mukaan ratkaisevaa. On tärkeää löytää joku, joka kulkee rinnalla, auttaa purkamaan tapahtumia ja tunteita sanoiksi ja huomaamaan ympärillä olevan mahdollisen hyvän.

Hän ymmärtää, että toivottomuuden, surun ja tuskan ollessa suurimmillaan on vaikea nähdä valoa. Mitä traumaattisempi ero on ollut, sitä kauemmin voi sen hyväksyminen ja toipumisen alkaminen kestää.

Vanhaa elämää ei saa takaisin, joten on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä siitä haluaa säilyttää.

”Olen nähnyt, miten ihmiset ovat rakentaneet elämänsä uudestaan murenista. Särkynyt saviruukkukin kootaan palanen kerrallaan.”