Yhdysvaltalaisen sokeriteollisuuden edustajat rahoittivat 1960-luvulla tutkimusta, jonka avulla yleisön huomio saatiin siirrettyä pois sokerin haittavaikutuksista. Asiasta uutisoi The New York Times.




Tieteellisessä JAMA Internal Medicine -lehdessä julkaistun tutkimusartikkelin mukaan lähes viidenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat vaikuttavat yhä siihen, miten sokeriin suhtaudutaan.




”Sokeria käsittelevä keskustelu syöstiin raiteiltaan vuosikymmeniksi”, sanoo The New York Timesin haastattelema Stanton Glantz. Glantz on Kalifornian yliopiston lääketieteen professori ja yksi tuoreen tutkimusartikkelin kirjoittajista.




Glantzin tutkimusryhmä sai haltuunsa tuhansia sivuja historiallisia dokumentteja, jotka paljastavat sokeriteollisuuden etujärjestön rahoittaneen lääketieteellistä tutkimusta 1960-luvulla. Järjestön tarkoituksena oli siirtää tiedeyhteisön ja kuluttajien huomio pois sokerin aiheuttamista terveysriskeistä, joita oli vastikään alettu tuoda esiin. 




Sokeriteollisuuden salaa rahoittama tutkimus julkaistiin vuonna 1967. Tutkimusartikkelissa korostettiin tyydyttyneen rasvan saannin ja sydänsairauksien yhteyttä. Sokerin vaikutukset sydänongelmien kehittymiseen sen sijaan jätettiin huomiotta.




Dokumenttien mukaan Sugar Research Foundation -niminen järjestö maksoi maineikkaan Harvardin yliopiston tutkijoille 6500 dollaria tutkimuksen tekemisestä. Nykyrahassa summa vastaa noin 50 000 dollaria.




The New York Timesin mukaan paljastus on merkittävä myös nykyisten terveyssuositusten kannalta. Sokeriteollisuuden strategia toimi, sillä arvostetussa tiedelehdessä julkaistu tutkimus otettiin Yhdysvalloissa vakavasti.




”Terveysviranomaiset kannustivat yhdysvaltalaisia vähentämään rasvan käyttöään, mikä sai monet kuluttamaan vähärasvaista mutta runsaasti sokeroitua ruokaa. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan tämä on pahentanut ylipainoon liittyvää kriisiä”, artikkeli toteaa.




Suomalaisia ravitsemussuosituksia JAMA Internal Medicinen julkaisu ei horjuta.




”Kunkin tutkimusjulkaisun kohdalla on arvioitava, miten se yhdistyy jo olemassa olevaan tietoon. Erittäin harvoin yksittäinen julkaisu johtaa mihinkään muutoksiin ravintosuosituksissa”, kertoo Valtion ravitsemus­neuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen.




Lyytikäinen muistuttaa, että tutkimustuloksia on aina arvioitava suhteessa kunkin maan ruokakulttuuriin. Suomessa sokerinkäyttöä on ohjeistettu vähentämään jo usean vuosikymmenen ajan. Kuitupitoisten hiilihydraattilähteiden käyttöä puolestaan on neuvottu lisäämään.




Esimerkiksi jo vuoden 1987 virallisten ravitsemussuositusten mukaan lisätyn sokerin määrän tuli olla korkeintaan kymmenen prosenttia päivän aikana saatavasta energiasta. 




Tuoreimpien, vuonna 2014 julkaistujen suositusten mukaan lisätyn sokerin määrän tulisi jäädä alle kymmenen prosentin.