Joose Keskitalo on muusikko, mutta käyttää muistikirjaa kuin kuvataiteilija. Se on täynnä pikkuruista kirjoitusta erivärisillä teksteillä jopa kahdella palstalla. Loppupuolella on lyijykynämerkintöjä, jotka Keskitalo pyyhkii pois kuin luonnokset, kun ne muuttuvat pysyviksi ja värillisiksi.

”Tässä on Shakespeare-sitaatteja”, Keskitalo esittelee värikkäitä sivuja.

Käytön jälki näkyy hajoamaisillaan olevassa taskukokoisessa kirjassa. Se näyttää erittäin henkilökohtaiselta ja omalla tavallaan kauniilta. Ehkä tapa juontuu kuvataidelukiosta, jota Keskitalo kävi Savonlinnassa.

Shakespeare-sitaatit on kirjattu jo ennen Keskitalon viime vuonna ilmestyneen englanninkielisen New Songs for Old Motifs -levyn muistiinpanoja, jotka koskivat sen lähdemateriaalia, 1300–1700-lukujen englantilaisia ja skottilaisia kansanlauluja Child Ballads -kokoelmasta.

Jopa niitä varhaisempia tekstejä Keskitalon kirjassa ovat muistiinpanot antiikin kreikkalaisista tragedioista ja myyteistä. Niiden pohjalta Keskitalo on tehnyt peräti kaksi levyä. Orfiset laulut V ja VI ilmestyvät ensi syksynä.

”Levyjen tekoprosessi on pitkä kiinnostuksen heräämisestä siihen, kun alan tehdä lauluja ja lopulta levyn julkaisuun. Ne eivät välttämättä synny järjestyksessä. Käytän varmaankin Shakespeare-muistiinpanojakin vielä joskus.”

Kreikkalaisten pariin Keskitalon innosti Ezra Pound ja varsinkin hänen Odysseus-aiheinen runonsa Canto I, johon perustuu yksi tulevien levyjen kappaleista.

”Arvasin, että kreikkalaiset tekstit ovat niin merkittäviä, että ne kannattaa lukea läpi. Silti ne osoittautuivat jopa yllättävän olennaisiksi. Raamatun ohella kreikkalaiset kertomukset resonoivat läpi länsimaisen kulttuurin, vaikkei niitä aina muisteta.”

”Länsimaista runoutta on vaikea ymmärtää tuntematta kreikkalaisia esikuvia. Poundin lisäksi esimerkiksi Eeva-Liisa Manner kirjoitti kokoelman Orfiset laulut, joka perustuu Orfeus-myyttiin. Vaikutteita voi nähdä nykyelokuvissakin.”

Aristoteleen runousoppia Keskitalo ei ole lukenut. Hän sanoo, ettei oikein jaksa tekstejä, jotka eivät ole kertomusten muodossa.

Teologianopintojen osana Keskitalo opiskeli kuolleita kieliä, latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Hän ei osaa muinaiskreikkaa niin hyvin, että olisi pystynyt lukemaan teoksia alkukielellä, mutta piti tärkeänä, että alkuteksti kulki englanninnosten vierellä.

Hetken Keskitalo harkitsi, että olisi laulanut Odysseus-biisinsä muinaiskreikaksi tai ainakin lausunut sen lopuksi jokusen säkeen. Hän jopa opetteli sanat oikeaksi arvelemallaan ääntämyksellä.

”Muinaiskreikka on siitä hassu kieli, että kukaan ei oikeastaan tiedä, kuinka sitä lausuttiin. Kannatan näkemystä, että se oli lähempänä nykykreikkaa kuin aiemmin on ajateltu. Kreikka on konservatiivinen kieli, joka vastustaa muutoksia – niin kuin suomikin.”

Lopulta muinaiskreikaksi laulaminen tuntui liian elitistiseltä – ”jopa minulle”, Keskitalo naurahtaa. Mutta hänen sanoituksensa perustuvat melko uskollisesti kreikkalaisiin tarinoihin. Keskitalo tosin poisti niistä kreikkalaiset henkilöiden ja paikkojen nimet.

”Nimet olisivat vaatineet kertomusten taustojen tuntemista eivätkä laulut olisi seisoneet omilla jaloillaan. Karsin niitä pois, jolloin konteksti katosi. Vaikka laulut ovat aika uskollisia alkuperäisille, ei ole ilmeistä, mistä ne kertovat.”

Karsiessaan kreikkalaisia nimiä Keskitalo sanoo etsineensä kertomusten ydintä, mutta ei niiden merkitystä. Hän vaikuttui tarinoista sinänsä ja niiden merkitykset ovat usein salaisuuksia hänellekin.

Keskitalo kysyy, mistä kertoo esimerkiksi tarina Prometheuksesta, jumalasta, joka antoi ihmiskunnalle tulen, vaikka muut jumalat halusivat kieltää sen meiltä. Zeus suuttui ja tuomitsi Prometheuksen ikuisesti toistuvaan piinaan.

Prometheusta on pidetty ihmisten ystävänä ja auttajana. Siihen viittaa vapaa-ajattelijoiden Prometheus-leirien nimi.

Toisaalta on ajateltu, että Prometheuksen ihmisille lahjoittama tuli johti sotiin. Se muistuttaa Vanhan testamentin tarinaa Hyvän ja pahan tiedon puusta ja syntiinlankeemuksesta.

”Kertomuksissa ja symboleissa on hienoa, että ne linkittyvät joka puolelle läpi maailman ja historian. En kuitenkaan halua väittää, etteivät symbolit olisi totta.”

Keskitalo on ortodoksi mutta ei kuulosta kovin puhdasoppiselta, vaikka uskonnon nimi tulee kreikasta ja tarkoittaa oikeaa katsomusta.

”Ortodoksisuus on itse asiassa vähemmän dogmaattista kuin luterilaisuus tai katolilaisuus. Henkilökohtainen vakaumukseni on, että lopulta kaikki kertomukset heijastavat jumalallista valoa. Niiden kaikkien välillä on yhteyksiä. Ajatteluni on jossain määrin mystillistä.”

Uskonto on ollut aina mukana Keskitalon elämässä. Hänen vanhempansa olivat luterilaisen herätysliikkeen lähetyssaarnaajia Englannissa, jossa Keskitalo vietti varhaisvuosiaan.

Keskitalo kokeili monia herätysliikkeitä ennen kuin päätyi ortodoksiksi, mutta lestadiolainen hän ei ole koskaan ollut, vaikka niin on monesti luultu.

Muusikon ura lähti käyntiin, kun Keskitalo voitti Herättäjä-Yhdistyksen gospel-laulukilpailun lukioikäisenä. Palkittuja biisejä ovat esikoislevyn Laiva ja Jos olet veli. Jo aiemmin Keskitalo oli äänittänyt monta vuotta omia biisejä c-kaseteille.

Biisinikkarointiin Keskitaloa innosti Jyri Pitkänen, josta moni ei ole kuullutkaan.

”Kun aikoinaan pyydettiin nimeämään esikuvia, päätin mainita Jyrin mieluummin kuin tavallisen Dylanin. Jyri oli kaverini lukiossa ja sai minut tosiaan tekemään biisejä. Hän ei koskaan tehnyt levyä, mutta oli koskettavaa kuulla hänen biisejään, kun tunsin hänet ja niiden taustat.”

Toki Bob Dylan ja Leonard Cohen olivat tuttuja lapsuudesta isän levyhyllystä. Sieltä asti he myös vaikuttivat Keskitaloon ja heihin suomalaista folk-tähteä on verrattu. Cohenista muistuttaa myös Keskitalon esiintymisasu, yleensä kolmiosainen puku.

”15–20 vuotta sitten rokkareilla oli omat vaatteensa ja punkkareilla omansa. Pukuja käyttivät vain iskelmämuusikot. Se oli hyvä kontrasti ja jäi päälle. Nykyään sopivia pukuja on tosin yhä vaikeampi löytää kirppareilta.”