Kaksi vuotta sitten kiinalainen automerkki Maxus tuli Suomeen. Kiinalaisia autoja ei tätä ennen maassamme ollut myyty, eikä liiemmin koko Euroopassa. Käsitykset henkilöautoille soveliaasta laadusta ja turvallisuudesta ovat perinteisesti idässä ja lännessä olleet erilaiset.

Jättikonserni SAIC Motorsiin kuuluvan Maxuksen ensimmäinen tuote Suomessa oli tila-auto Euniq5. Se osoittautui koeajollamme ihan kelvolliseksi omassa hintaluokassaan, tosin siinä oli erikoisia suunnitteluratkaisuja ja kummallisia puutteita.

Nyt Maxus tekee eräänlaisen ennätyksen. Se ehtii ensimmäisenä tuomaan Eurooppaan täyssähköisen avolava-auton. Pitkään odotettu Ford F-150 Lightning kun ei vielä ole tälle mantereelle saapunut.

Valitettavasti koeajossa olevan Maxus T90-avolavan suurimmaksi saavutukseksi taitaa jäädäkin se, että se ehti ensimmäisenä myyntiin. Nimittäin se ei ole kovin hyvä auto – ainakaan sillä hinnalla, jota siitä pyydetään.

Tärkeät tiedot lyhyesti: auto on takavetoinen ja siinä on 130 kW sähkömoottori (187 hv). Akku on kookas, peräti 88 kilowattitunnin kokoinen. Sillä pitäisi wltp-mittausten mukaan päästä 336 kilometriä yhdellä latauksella. Auto on viisipaikkainen ja henkilöautoksi rekisteröity. Sähköisen voimalinjan etu avolavassa on se, että sähköisenä välttyy viisipaikkaisten lava-autojen korkealta verolta.

Auto onkin rohkeasti hinnoiteltu yhtä kalliiksi kuin täysikokoinen Toyota Hilux. Kiinan avolavan hintalappu on pöyristyttävät 70 600 euroa. Sitä ei tämän auton tapauksessa voi perustella edes sillä, että sähköllä kilometrit ovat halvempia kuin dieselillä.

Auto on raamikas ja järeä, peräti 5,4 metriä pitkä ja painaa melkein 2 400 kiloa. Valtava kromimaski ja lavan kromiputket luovat jenkkimäistä äijävaikutelmaa. Nuorehko mies tulee jopa kehumaan auton ulkonäköä parkkipaikalla, kun lastaan tavaroita.

Valitettavasti ulkokuori pettää. Maxus ei ole nelivetoinen, se ei ole lainkaan maastokelpoinen ja sillä saa vetää vain 1 000 kilon peräkärryä. Maavara on surkeat 16 senttiä. Siinä ei siis ole mitään niitä ominaisuuksia, joita järeiltä pickupeilta yleensä odotetaan.

Auto on muunnettu saman mallin dieselversiosta sähköiseksi. Tämä näkyy eritoten siinä, että sähkömoottori on täysin käsittämättömästi pultattu suoraan auton pohjaan. Osa siitä roikkuu taka-akselilla jousittamattomana massana. Maadoituskytkennät ja muut johdot paistavat suoraan näkyvillä. Eikö olisi edes jotain muovikatteita voitu asentaa?

Tehtaan mukaan autolla saa ajaa 55 senttimetrin syvyiseen veteen. Itse en uskaltaisi ajaa tällä edes lätäkköön. Auton maavara on tosiaan 16 senttiä ja ensimmäisenä peruuttaessa ottaa kiveen kiinni moottori. Taka-akseli kun on auton matalin kohta.

No, onneksi on viiden vuoden takuu.

Muunnostyöt näkyvät ohjaamossakin. Maxus taitaa olla ainoa sähköauto, jossa on vanhanmallinen käännettävä virtalukko ja mekaaninen käsijarrukahva. Ajosuunta kuitenkin valitaan pyöriteltävällä rullalla, joka tuntuu vähän heppoiselta. Parkkivaihdetta ei ole. Pysäköidessä on siis laitettava vaihde vapaalle ja vedettävä käsijarrusta.

Maahantuojan mukaan vakiovarustelu on ”erittäin kattava”. Ilmaan jää kysymys, mihin verrattuna se on kattava? Autossa ei ole vakionopeudensäädintä, ei kaistavahtia, ei parkkitutkia edessä, ei navigaattoria, ei hätäpuhelujärjestelmää, ei automaattista hätäjarrutusjärjestelmää, ei ohjaamon esilämmitystä, eikä montaa muutakaan mukavuus- ja turvallisuusvarustetta, jotka nykyautoista jo yleensä löytyvät. Edes radio ei toimi kunnolla.

Jostain käsittämättömästä syystä Maxuksen radio ei tue rds-tekniikkaa, eli radio ei osaa näyttää kanavien nimiä eikä hakea samalle kanavalle automaattisesti vahvempaa taajuutta, jos ajetaan kuuluvuusalueen ulkopuolelle. Maakunnissa ajellessa jopa maan kattava Yle Suomikin on enimmäkseen pelkkää rätinää, ellei käsipelillä osaa arvata parempaa taajuutta. Radio ei myöskään toimi peruuttaessa.

Rds-radio on ollut vakiona autoissa jo 1990-luvulta lähtien. Eikö Kiinassa kuunnella radiota ajaessa vai onko siellä vain yksi kanava?

Myös ilmastointi on manuaalinen, vaikka näyttää automaattiselta. Sitä ohjataan muovisesta levystä, jonka ikoneita ei näe kunnolla kirkkaalla säällä. Lisäksi säädetyllä asteluvulla ei tunnu juuri olevan tekemistä sen kanssa, minkä lämpöistä ilmaa laite ohjaamoon puhaltaa.

Autossa ei ole myöskään ulkolämpömittaria. Tätä en jaksa enää edes ihmetellä.

Laatuvaikutelma materiaalien osalta on ihan ok. Penkit ovat jonkinlaista nahkaa, mutta melko kovat selälle.

Ajettavuus ei myöskään vakuuta. Ensimetreillä herää epäilys, onko autossa jotain rikki. Perä täristää parkkipaikkavauhdissakin niin vimmatusti, että pohdin, ovatko pyörät irtoamassa.

Lehtijousitetut avolavat yleensäkin nypyttävät tyhjällä kuormalla ajettaessa, mutta Maxus ihan suoranaisesti täristää. Kaupungin nupukivillä ajaessa ärräpäät lentävät ja hyväpintaisella maantielläkin apukuskin penkki vapisee kuin haavanlehti. Mukitelineeseen asettamani jugurttipurkki vispaa niin, että pelkään sen muuttuvan piimäksi.

Perä rauhoittuu hieman, kun lavalle lastaa kuormaa. Silti Maxus on ehdottomasti epämiellyttävin lava-auto, jota olen koskaan ajanut. Ohjaus myös on epämääräinen, mutta siihen sentään tottuu viikossa.

Sähkömoottori sentään jaksaa kuljettaa autoa ihan jäntevästi. Kaupungissa T90 tuntuu jopa pirteältä. Tosin auto kuulostaa hassulta: pikkuvauhdeissa Maxus pitää leluauton kuuloista surinaa jalankulkijoiden varoittamiseksi. Maantiellä ääni muuttuu polttomoottorin kaltaiseksi hurinaksi. Ohjaamo sinänsä on kuitenkin asiallisesti äänieristetty.

Ainoa positiivinen yllätys on toimintamatka. Nyt pääsin maantietä 370 kilometriä, siis enemmän kuin luvattu. Kulutus oli näin ollen noin 24 kilowattituntia satasella. Täydellä kuormalla tietysti sähköä menee enemmän ja talvella kantama kutistuu.

Pikalataus myös on ihan toimiva. Huipputeho on sinänsä vaatimaton 80 kW, mutta latauskäyrä on äärimmäisen tasainen. Maxus latautui lähes tyhjästä 80 prosenttiin  täsmälleen 74 kilowatin teholla alusta loppuun. Akun esilämmitystä ei kuitenkaan ole, eli talvella ei näihin lukuihin päästä.

Maxuksella voisi olla jotain toivoa, jos hinta vastaisi ominaisuuksia. Jos tarve on kuljettaa työporukkaa ja lavakuormaa lähinnä päällystettyjä teitä pitkin esimerkiksi kaupungin alueella, on sähköllä ajaminen tietysti halvempaa kuin dieselin tankkaaminen.

Kaikkeen muuhun perinteiseen avolavakäyttöön voi vilpittömästi suositella mitä tahansa muuta lava-autoa. Maxus ei kisaa samalla radalla eikä edes samassa lajissa kuin vaikkapa Toyota Hilux.