”Kaikki lähti siitä, kun yksissä kotibileissä oli pöydällä piriviiva. Sanoin ystävälle, että tuohon me ei kosketa”, kertoo kolmekymppinen mies.

On kesäkuinen aamupäivä Kouvolan keskustassa. Tila on entinen lihakauppa. Nyt sen isot ikkunat on peitetty katseilta vaalealla sumennusteipillä. 

Mies on tullut hetki aiemmin vauhdilla ovesta sisään yhdessä pari-kolmekymppisen naisen kanssa. Miehellä on kaulassa paksu ketju. Paidassa lukee Karu arki. 

Miksi he ovat täällä?

”Täysiä narkkareitahan me ollaan” nainen sanoo ja hymyilee hieman surullisesti. Viime vuodet ovat menneet aika sumussa, hän lisää.

”No ei nyt ihan kuitenkaan”, mies toppuuttelee.

Olemme Raiteilla-hankkeen tiloissa. Kyseessä on Kouvolan matalan kynnyksen kohtaamispaikka päihteidenkäyttäjille. Kaakkois-Suomen Sininauhasäätiön ylläpitämä tila on auki kolmesti viikossa. Siellä voi hoitaa asioita ja päästä avun piiriin. Tarjolla on aamupalaa, yhtenä päivänä viikossa paikalla käy aikuissosiaalityö. Keskiviikkoisin tilassa jaetaan puhtaita neuloja.

Kaksikko istuutuu juomaan kahvia. 

Mies kertoo olevansa Kouvolasta kotoisin. Parikymppisenä hän jätti päihteet, muutti pois ja ajoi jonkin aikaa rekkaa. Kun ystävä joutui Kouvolassa ”vähän ongelmiin väärien ihmisten kanssa”, hän palasi auttamaan – ja jumittui itse samaan vanhaan rumbaan.

Kotibileissä tuli tosiaan vastaan piriviiva. Kaikki oli niin pienestä kiinni, hän sanoo. Piriin eli amfetamiiniin tuli koskettua.

”Neljässä vuodessa on ollut yhteensä varmaan 10–12 kuukautta selvää aikaa.”

Nainen kertoo puolestaan aloittaneensa huumekokeilut 17-vuotiaana. Sitten hän tuli raskaaksi. Viitisen vuotta hän oli selvin päin, kunnes silloinen miesystävä kuoli.

”Näin muutamaa vanhaa tuttua. Pyysin, että saisko pienet, on huono olla. Siitä se sitten lähti taas.”

Nyt menee vähän paremmin, hän kertoo. Hän on aloittanut korvaushoidon.

Tilassa käy parin tunnin aikana hiljakseen useampia ihmisiä. Yksi heistä toteaa, että Kouvola oli aiemmin hyvin erilainen kuin nyt. 

”Vajaa kymmenen vuotta sitten meininki oli aika hurjaa. Porukka istuu nyt pitkiä tuomioita.”

Lukujen valossa meininki on vaikuttanut melko hurjalta myös viime vuosina.

Maaliskuun 2022 keräysjaksolla noin 80 000 ihmisen Kouvola oli THL:n jätevesitutkimuksessa koko Suomen kärjessä amfetamiinin käyttömäärissä väkilukuun suhteutettuna.

Saman vuoden marraskuun mittauksessa Kouvolan sijoitus tosin laski. Koko viime vuoden keskiarvoluvuissa Kouvola oli amfetamiinin käytössä kolmantena. Kahta ylintä sijaa pitivät Lahti ja Kotka, jotka sijaitsevat noin tunnin ajomatkan päässä Kouvolasta. Helsinki oli vasta neljäntenä.

Helsingin kestosijoitus huumetilastoissa ei yllätä. Maailmalla huumekaupunkeina korostuvat usein pää- ja satamakaupungit. Lahden amfetamiini­maine on tunnettu jo vuosia. Kouvolan amfetamiinitilanteesta sen sijaan on kirjoitettu vähemmän. 

Kouvola on ollut korkealla amfetamiinitilastoissa ainakin viiden vuoden ajan. Sitä aikaisempia lukuja ei ole, sillä THL aloitti huumemäärien mittaamisen Kouvolan jätevesistä vuonna 2018. Silloin Kouvola oli ykkösenä koko vuoden keskimääräisissä amfetamiinin käyttömäärissä ja sai hetkeksi Suomen uuden ”amfetamiinipääkaupungin” leiman. 

Keski-ikäinen Kaitsu on hakenut aiemmin samana päivänä korvaushoitoyksiköstä buprenorfiinilääkkeensä. Niitä käytetään opioidiriippuvuuden hoitoon. Kaitsu on käyttänyt vuosien ajan myös amfetamiinia. 

Kaitsu kertoo olleensa aikoinaan töissä paikallisella tehtaalla. Vuoden 2005 tienoilla tuli avioero ja lopputili töistä. Päihteiden käyttö oli alkanut satunnaisempana jo aiemmin muun muassa alkoholilla. 

”Avioero oli rankka paikka. Siitä se sitten läksi. Melkein kaikki muut aineet on tullut käytettyä paitsi heroiini.”

Kävelemme puiston läpi joen rantaan ja istahdamme penkille. Vasemmalla häämöttävät Kymintehtaan vanhat tiilirakennukset piippuineen. 

Istuessaan Kaitsu heiluttelee jalkojaan levottomasti. Puhuessaan hän katsoo silmiin ja on varsin kohtelias. Hän puhuu kaunistelematta, paikoin itsekriittisestikin. 

Nykyään hän kertoo käyttävänsä amfetamiinia satunnaisesti, kesällä enemmän kuin talvella. Viinaa menee ”aika paljon.” Hän käyttää päihteitä omien sanojensa mukaan päästäkseen edes vähän karkuun todellisuutta ja vitutusta. 

Kouvolassa huumeita ei Kaitsun mukaan ole koskaan ollut vaikea löytää.

”Kun täällä kylillä on pitkään asunut, niin tietää paikat ja tyypit, joilta kysellä.”

Gramma amfetamiinia maksaa muun muassa laadusta riippuen seudulla tyypillisesti noin 25–30 euroa, mutta joskus enemmänkin, hän kertoo. 

Kaitsun mukaan huumehommat hoidetaan Kouvolassa pääasiassa kämpissä. Yleisillä paikoilla porukka ei hänen mukaansa hirveästi piikitä, vaikka on niitä tietysti sellaisiakin, hän sanoo ja viittoo ympäröivään puistoon.

Suuntaamme Kaitsun asunnolle. 

Yksiönsä eteisessä Kaitsu ohjeistaa, että sisään tullessa ei tarvitse ottaa pois kenkiä. Päälle jääneessä televisiossa pyörii Alaskan jäälentokenttä. Ikkunoiden sälekaihtimet ovat kiinni. Olohuoneen pöydällä on kolme Vergi-vodkapulloa, nuuskaa, lääkepurkki, ruisku, simpukkapuhelin, sätkätarvikkeita ja margariinirasian kansi.

Kaitsu nappaa sähkötupakan ja istahtaa sohvalle katsomaan televisiota. Hän antaa kuvaajan ikuistaa itsensä.

Kouvolan opioidikorvaushoito ja sosiaali- ja terveysneuvontapiste päihteidenkäyttäjille toimivat Kouvolan Kuusankoskella sijaitsevassa rakennuksessa.

Korvaushoitoyksikön ja terveysneuvontapisteen palveluesimies Sonja Eerola kertoo, että amfetamiinin käyttö kulkee usein käsi kädessä opioidiriippuvuuden kanssa. 

”Opioidien takia potilaat ovat korvaushoidossa, mutta osalla potilaista amfetamiini heikentää enemmän vointia ja haittaa toipumista.”

Eerola arvioi, että terveysneuvontapisteessä asioivista käyttäjistä amfetamiini on päihdekäytössä mukana arviolta joka toisella ellei useammallakin. 

Eerolan näkemyksen mukaan amfetamiininkäyttö on ollut Kouvolassa jo pidempään ongelma, eikä tilanne sen suhteen ole paranemaan päin – ehkä jopa päinvastoin.

Eerola on kuullut käyttäjiltä, että amfetamiini on Kymenlaaksossa usein vahvempaa, koska alueella toimii huumeiden välittäjäporrasta, eikä amfetamiinia ole siksi vielä leikattu miedommaksi. 

Amfetamiinilla on piristävä vaikutus. Sitä voidaan käyttää suun kautta tai suonensisäisesti. Amfetamiinin riskit liittyvät etenkin siihen, että se kiihdyttää elimistöä ja voi aiheuttaa esimerkiksi sydämen rytmihäiriöitä ja kehon ylikuumenemista. Myös tapaturmavaara kasvaa. Monet amfetamiinin käyttäjät kärsivät lisäksi huonosta ravitsemuksesta tai unettomuudesta.

”Kun ihminen ei syö tai nuku, helposti koko terveys ja elämä alkaa kärsiä.” 

Eerolan arvion mukaan etenkin käyttäjien psyykkinen huonovointisuus on lisääntynyt.

”Tuntuu, että amfetamiinipsykooseja on enenevissä määrin, ja huumeita käyttävät ihmiset ovat yhä huonommassa kunnossa.”

Eerola uskoo, että alueen päihteidenkäytössä on muun muassa ylisukupolvisia syitä. Kouvolan seutu tunnetaan teollisuudesta, ja 1990-luvun lama ja metsäteollisuuden rakennemuutos iskivät sinne kovaa. Monien nykyisten nuorten aikuisten vanhemmat menettivät tuolloin työpaikkansa.

”Ajattelen, että niitämme nyt satoa 1990-luvun laman aikana köyhyydessä ja kurjuudessa kasvaneiden nuorten ja lasten voinnin suhteen”, hän sanoo.

Poliisi vahvistaa Sonja Eerolan tiedon alueella toimivista välittäjistä. 

Kouvolan alueella on toiminut 1990-luvulta lähtien valtakunnan tasollakin merkittäviä rikollisia, jotka ovat olleet osallisia suurten huume-erien levittämiseen ja maahantuontiin, kertoo rikoskomisario Lauri Ristola Kaakkois-Suomen poliisista.

He ovat hyvin verkostuneita Suomessa, ja pääsääntöisesti heillä on suoria yhteyksiä myös ulkomaille, mistä huumeet hankitaan. Kymenlaakson alueella vaikuttaa useampia huumekauppaa pyörittäviä rikollisryhmiä. 

Amfetamiinia levitetään Kouvolan seudulta myös muualle Suomeen.

”Puhutaan järjestäytyneestä rikollisuudesta, mutta ei niin sanotuista moottoripyöräjengeistä.”

Manskin kävelykadulla on puoli viideltä arki-iltapäivänä rauhallista. Noin kolmekymppinen mies lukitsee pyöränsä R-kioskin eteen ja tervehtii. 

Kalsea tuuli pyyhkii harmaata kaupunkia. Kouvostoliitoksikin kutsuttu kaupunki tunnetaan betonirakennuksistaan. Niistä kenties tunnetuin on liike- ja toimistorakennus Pohjola-talo. Sen järkälemäinen muoto loittonee takanamme, kun kävelemme kohti Keskuspuistoa.

Koko elämänsä Kouvolassa asuneen Tonin katse on vakava, puhe on selkeää ja hyvin artikuloitua. Hartiat miehellä ovat lysyssä. Lippalakki varjostaa kasvoja. Tonin nimi on muutettu. 

12-vuotiaana Toni alkoi käyttää lääkkeitä ja kannabista ja 16–17-vuotiaana kovia huumeita. Amfetamiini on ollut mukana siitä saakka, opiaatit tulivat kuvaan parikymppisenä. 

”Äiti on entinen käyttäjä. Olen aina vähän ihaillut sitä elämäntapaa. Mulle on pedattu tämä polku niin sanotusti valmiiksi.” 

Toni kuvailee vetäneensä 13 vuotta kamaa ”aika huolella”. Hän kertoo käyttäneensä huumeita pahaan oloon ja todellisuudelta pakenemiseen: amfetamiinia, Subutexiä, lääkkeitä. 

Kavereita ja tuttuja Tonilta on kuollut päihdepiireissä vuosien varrella useita. 

”Paljonhan niitä on mennyt, ei riitä kahden käden sormet laskemaan.”

Jatkamme kohti Kouvolan rautatieasemaa. Se on yksi paikoista, jonka ympäristössä pusikoiden suojassa Toni on aiemmin käynyt käyttämässä. Tonin havaintojen mukaan amfetamiinia on alueella saatavilla paljon, ja se on laadultaan hyvää.

”Kouvola on ollut amfetamiinikaupunki niin kauan kuin mä muistan. Tämä on tällainen synkkä betonihelvetti. Ei täältä hirveästi ponnistajia tule.”

1990-luvulla kaupungissa oli liikkeellä muun muassa heroiinia. 2000-luvulla Subutex pitkälti korvasi heroiinin. Amfetamiini on kulkenut niiden rinnalla useammalla vuosikymmenellä. 

”Kokaiinia täällä ei juurikaan ole, joten amfetamiini on täällä ehkä sitten se vauhtihuume. Jos pääkaupunkiseudulla on kokaiinia ja kaviaaria, niin täällä on piriä ja mätitahnaa.” 

Tarkkaa syytä amfetamiinin suosiolle alueella on vaikea sanoa. 

”Täällä jengi vaan tykkää vetää piriä. Piriä täällä on aina ollut, niin olen sen asian kokenut ja kuullut. Se on halpa käyttää ja saatavuus on helppo.”

Poliisi on tiedottanut tehneensä Kouvolan seudulla isoja huumetakavarikkoja, mutta Tonin käsityksen mukaan se ei olisi erityisemmin rauhoittanut alueen päihteidenkäyttöä.

Niin, takavarikot. Poliisi arvelee, että Kouvolan käyttömäärien lasku marraskuun jätevesituloksissa saattaa johtua ainakin osittain siitä, että poliisi on tehnyt Kouvolassa isoja amfetamiinitakavarikkoja ja lukuisia kiinniottoja.

Kouvolaan linkittyy laajoja amfetamiinivyyhtejä viime vuosilta. Kahden tapauksen esitutkinnat valmistuivat tänä vuonna. 

Yhdessä vyyhdissä Kouvolassa toimineen rikollisryhmän epäillään hankkineen kaupunkiin yhteensä yli 70 kiloa amfetamiinia. Toisessa vyyhdissä liettualaisen rikollisryhmän epäillään toimittaneen muun muassa kouvolalaisen henkilön johtamalle organisaatiolle 35 kiloa amfetamiinia. 

Viime marraskuussa Kouvolassa takavarikoitiin osana esitutkintaa 20 kiloa ja syyskuussa yksi kilo amfetamiinia. Joulukuussa 2021 sitä takavarikoitiin 15 kiloa.

Lue lisää: Kouvolassa paljastui jo toinen laaja amfetamiinivyyhti lyhyen ajan sisällä

Lauri Ristola Kaakkois-Suomen poliisista sanoo, ettei jätevesitutkimuksen tuloksista kuitenkaan voi tehdä pitkälle vieviä johtopäätöksiä. 

”Tilanne tuskin muuttuu sillä tavalla, että huumeiden käyttö loppuisi. Käyttö saattaa hetkellisesti vähentyä, mutta se tulee palautumaan tietylle tasolle.”

Ristola kuvailee, että aina kun henkilöitä alueen rikollisryhmistä joutuu vankilaan, huumetilanne muuttuu hetkeksi Kymenlaaksossa.

”Kunnes taas jokin muu ryhmä ottaa paikkansa tyhjiössä.” 

Kouvolassa tehdyt jättitakavarikot kertovat ennen kaikkea amfetamiinin kysynnästä alueella. Huumeita ei hankita sellaisille paikkakunnille, missä ne eivät mene kaupaksi.

”Amfetamiinin kysyntä on niin suurta, että joku siihen pyrkii vastaamaan.” 

Kävelemme Tonin kanssa rautatieaseman alikulkutunnelin läpi. Sen seinät on koristeltu kauttaaltaan graffiteilla. 

”Tämä on niin saatanan pieni kylä ja aika sisäänpäin kääntynyt. Vähän sellainen paikka, että jos et ole in niin olet out. Täällä on tosi pienet piirit.”

Toni sanoo, että entiselle käyttäjälle ei ole helppoa löytää Kouvolasta sosiaalisia kontakteja, jotka eivät liittyisi päihteisiin.

Uusi vaihe hänen elämässään alkoi pari vuotta sitten, kun hän tapasi puolisonsa ja hakeutui hoitoon, Toni kertoo. Heräsi halu lopettaa käyttö. Myös Tonin äiti hakeutui hoitoon ja tuli uskoon. Amfetamiiniretkahduksia Tonille on tullut tänä vuonna omien sanojensa mukaan kaksi. 

Hän on korvaushoidossa, käy kuntouttavissa töissä ja opettelee tiettyjä arjen perusasioita, kuten laskujen maksamista. Hänestä tuntuu kuin elämä jatkuisi nyt siitä, mihin se pysähtyi noin 13 vuotta sitten. 

Toni kertoo haluavansa tulevaisuudessa kokemusasiantuntijaksi. Nyt sellaisia toimii alueella vain muutama. 

”En ole yhteiskunnalle mitään velkaa, eikä mua vittuakaan kiinnosta yhteiskunnallinen vaikuttaminen, vaan se, että voisin auttaa niitä ihmisiä, jotka eivät muualta apua saa.”

Tonin kokemus on, että narkomaanin ei ole helppo saada Kouvolassa apua. Hänen mukaansa alueelle tarvittaisiin matalan kynnyksen paikkoja, joista voisi hakea apua ilman jonottamista. Mielenterveys- ja päihdepalveluihin on voinut olla kuukausienkin jonot. Lisäksi palveluista tiedottamisen pitäisi olla tehokkaampaa, Toni näkee. 

Myös Raiteilla-hankkeen koordinaattorit Iina Kiviranta ja Sonja Kujala sanovat, että päihdepalveluita on Kouvolassa melko niukasti.

Kouvola on kuntaliitosten seurauksena suuri alue, mutta palvelut ovat keskittyneet keskustaan. Välimatkat esimerkiksi voivat olla pitkiä.

”Paljon terveyskeskuksia on lopetettu, mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat kovin työllistettyjä, ja aikojen saaminen sinne on hankalaa. Paljon on ihmisiä, jotka eivät ole minkään palvelun piirissä”, Kiviranta ja Kujala kuvailevat.

Kävelemme Tonin kanssa asemalta takaisin Manskin kävelykadulle. Onko hänellä vielä jotain, mitä hän haluaisi sanoa?

”Nuoret, älkää käyttäkö huumeita”, hän naurahtaa lakonisesti.

Teksti: Riika Nykänen, kuvat: Sami Kero, grafiikat: Petri Salmén, ulkoasu: Matti Tanskanen, tuottaminen ja tekstin editointi: Aino Frilander.