”Juuri ennen joulua 2020 katsoimme aviomieheni Mikon kanssa sohvalla Temptation Islandia – tosi-tv-sarjaa, jossa sinkut yrittävät saada varattuja pettämään. Kysyin Mikolta, että jos me olisimme mukana sarjassa, mitäköhän me siellä tekisimme.

Kysymykseni aukaisi padon.

Mikko alkoi kertoa, että hän oli jo jonkin aikaa viestitellyt eri naisten kanssa netissä ja hakenut seuraa. Hän kertoi lähetelleensä kuvia itsestään, ja keskustelu naisten kanssa oli ollut tietynsävyistä.

Olin ensin aika rauhallinen. Yritin selittää itselleni loogisesti, että eihän tilanne nyt kovin paha ole, tällaista tänä päivänä tapahtuu. Olin nähnyt, kun Mikko oli Instagramissa tykkäillyt kauniiden naisten kuvista ja tiesin, että työnsä puolesta hän tapasi paljon ihmisiä.

Seuraavien päivien aikana Mikko alkoi kuitenkin tiputtaa lisää tietoa. Ensin hän puhui tapaamisista naisten kanssa, koskettelusta.

Olin vihainen, mutta ajattelin vieläkin, että ei tässä mitään hätää ole. Että vedän rajan seksiin, ja jos sitä ei kerran ole ollut, kestän kyllä. Meillä oli kuitenkin pitkä yhteinen historia ja tuolloin 8-vuotias lapsi.

Panin asian syrjään jouluksi, josta tuli pakollinen suoritus: kävimme vanhemmillamme ja esitin, että kaikki on kunnossa, vaikka en näin jälkeenpäin muista niistä pyhistä oikein mitään. Varmasti ajattelin, että lapsen takia jouluna pitää olla tulitauko ja jatketaan tämän työstämistä joulun jälkeen.

Sitten vuoden viimeisinä päivinä alkoi tulla lisää pommeja. Mikko kertoi, että pettäminen oli alkanut jo yhdestä hänen ensimmäisistä työreissuistaan yhdeksän vuotta aiemmin.

Muistin reissun. Olin sanonut Mikolle ennen lähtöä, että pidä hauskaa – ehkä olin halunnut vähän testata. Kun Mikko sitten soitti minulle reissun päältä ahdistuneena ja kertoi, että oli pussaillut toisen naisen kanssa, en muista, että olisin kovinkaan paljon suuttunut. Ajattelin, että olin ehkä vähän kannustanutkin sellaiseen.

Nyt selvisi, että tosiasiassa Mikko olikin harrastanut naisen kanssa seksiä.

Kaikkein pahimmat asiat Mikko kertoi viimeisinä. Hänellä oli ollut lapsemme kaverin äidin kanssa jonkinlainen suhde, johon oli kuulunut kuvien vaihtoa, ja kun lapset olivat leikkineet keskenään, Mikko ja nainen olivat halailleet.

Ajattelin, että tunnen Mikon niin hyvin, että huomaisin kyllä, jos jotain tällaista sattuisi. En kuitenkaan koskaan ollut huomannut mitään tai nähnyt todisteita.

Olin loukattu ja vihainen.

Olemme tunteneet toisemme peruskoulusta asti. Olimme samassa ammattikoulussa ja siellä kiinnostuimme toisistamme, mutta Mikko oli silloin parisuhteessa. Mikon eron jälkeen vuonna 2010 aloimme seurustella, ja muutimme yhteen saman vuoden lopulla.

Huomasimme pian yhteenmuuton jälkeen, että haluissamme on eriparisuutta: Mikko kaipasi fyysistä läheisyyttä, kun taas minulla ei ole sellaisesta mallia lapsuudenkodistani.

Eriparisuus ei niinkään koskenut seksiä, vaan pikemminkin Mikko halusi pussailla ja halailla ja minä ärsyynnyin, sillä tarvitsin tilaa. Yritin opetella lähestymään häntä enemmän ja Mikko yritti hillitä itseään, mutta loppujen lopuksi kumpikaan ei osannut tai jaksanut ottaa toista tarpeeksi huomioon.

Alkuvaiheessa eriparisuus ei kuitenkaan haitannut, sillä olimme monella muulla tapaa todella samanlaisia. Emme kahteen ensimmäiseen vuoteen riidelleet kertaakaan. Vietimme vapaa-aikaa pääosin kotona, koska kumpikaan ei oikeastaan halunnut sen ihmeemmin käydä ulkona.

Lapsemme syntyi vuonna 2012 ja menimme naimisiin. Mikko on kärsinyt nuoresta lähtien masennuksesta, ja minä otin varhain suhteessamme äidin roolin. Kävin töissä ja hoidin kodin, kun Mikko toipui kotona tai yritti sinnitellä työelämässä tai koulussa.

En ole koskaan ajatellut sillä tavalla perinteisesti, että yhden ihmisen kanssa pitää olla loppuun asti. Olen aina ollut meistä se, joka kehuu toisten miesten ja naisten ulkonäköä ja on pohtinut erilaisia suhdevaihtoehtoja. Mikkoa vapaamielinen ajattelumaailmani on ahdistanut, ja erosimmekin vuosia sitten muutamaksi kuukaudeksi, kun olin ihastunut työkaveriini, ja kerroin siitä Mikolle heti.

Sanoin aina Mikolle, että jos se, mitä voin antaa, ei riitä, hänen pitää kertoa se minulle. Luotin, että hän kertoo.

Se ei sitten lopulta mennyt niin.

Sen jälkeen, kun Mikko oli joulun aikaan kertonut minulle kaiken pettämisestään, vuodenvaihde meni sumussa, ja tammikuussa tulostin eropaperit. Aloin etsiä uutta kotia. En voinut jäädä asuntoon, jossa oli käynyt vieraita naisia.

Muuttooni saakka elimme saman katon alla. Se oli jatkon kannalta ratkaisevaa. Mikko näki, miten aamuisin heräsin ja ehdin hetken ajatella, että kaikki oli ollut vain pahaa unta. Hän näki sitä seuraavan fyysisen pahan olon: tärisin, itkin ja melkein oksensin.

Tuli myös hetkiä, jolloin pystyin juttelemaan. Halusin raaimmat kohdat heti alta pois – ei tarvinnut odottaa terapeutin aikaa.

Minun piti myös päästä sanomaan Mikolle, että hän on maailman paskin ihminen. Hieman myöhemmin saimme myös eroterapeutilta tukea, mikä oli tärkeää.

Eron jälkeen menin vähän kostoksi Tinderiin. Olin ollut naimisissa vuosikymmenen ja halusin oman elämän ja tilaa. Kuuntelin paljon pettämistä käsitteleviä podcasteja ja luin kirjoja. Kavereille puhuminen ja salilla käynti auttoivat, kun tunteita pystyi purkamaan fyysisesti.

Mikko kävi omalla terapeutillaan. Hän alkoi kysellä vointiani ja sanoi, ettei halua menettää minua. Hän oli paljon meillä, ja kun ensimmäisenä eron jälkeisenä kesänä sain burn outin, Mikko oli lapsen kanssa minun päivinäni, jotta sain levätä. Hain turvaa ja Mikko halusi sitä tarjota, ja siinä tuli ajatus, että ehkä voitaisiin kokeilla uudestaan.

Yhteenpaluu tuntui samaan aikaan luonnolliselta ja isolta riskiltä ja etenimme hitaasti. Pohdin, pystynkö näkemään Mikon uusin silmin ja luottamaan siihen, että hän on rehellinen. Onneksi yhteenpaluuseen liittyi myös pieni alkuhuuma, ja seurustelun aloittaminen tuntui hyvältä.

Ehdimme olla erossa puolisen vuotta ja nyt olemme asuneet saman katon alla noin vuoden päivät. Muistoja nousee edelleen esiin, jos törmäämme kaupungilla tuttuun, jonka kanssa Mikko on ollut. Minussa herää pakenemisreaktio, mutta se menee nopeammin ohi kuin ennen. Mietin, luulevatko naiset, että en vieläkään tiedä.

Välillä minun tekee mieli repiä haavat auki, ja sitten keskustellaan sadannen kerran. En usko, että hankalista tunteista koskaan pääsee eroon, mutta uskon, että ne helpottuvat.

Kaikesta huolimatta luotan Mikkoon nyt. Keskusteluyhteytemme ja pohja tälle suhteelle ovat niin vahvoja, että voimme puhua mistä vain pelkäämättä tulevamme torjutuksi tai hylätyksi.

Ajattelen, että suhteemme ennen tätä oli eräänlainen kokeiluversio. Aikaisemmin meillä oli vain yksi yhteinen elämä, nyt meillä on omat elämät sekä yhteinen. Olemme tasavertaisempia. Nyt ymmärrän, että eihän suhde toimi niin, että ajattelen vain, mitä toinen haluaa, ja hän tottuu ajatukseen, että saa kaiken.

Menemme päivä kerrallaan, ja kaikkea tapahtunutta tullaan käymään läpi varmasti vuosia tai jopa suhteemme loppuun asti. En halua uskoa täydelliseen monogamiaan, koska pettymys olisi liian suuri, jos jotain sattuisi.

En halua koskaan kuulla Mikon sanovan, että hän ei ikinä petä. Sanoilla ei ole merkitystä, teoilla on.”

”Kaksi vuotta sitten olin kotisohvalla pelailemassa ja Laura katsoi vieressäni Temptation Islandia. Hän kääntyi minua kohti ja kysyi jotain. Lopetin pelaamisen ja katsoin Lauraa. Siitä lähtien muistikuvani ovat hataria. Menin jonkinlaiseen sokkitilaan.

Olin pettänyt Lauraa melkein kymmenen vuotta eri naisten kanssa ja ajatellut, että veisin tiedon mukanani hautaan. En ollut halunnut satuttaa Lauraa kertomalla.

Joitain viikkoja ennen Lauran kysymystä olin taas viestitellyt yhden naisen kanssa. Kesken viestittelyn tuli olo, että en oikeasti halua tätä. Ymmärsin, että se, että haluaa jotain enemmän, on eri asia kuin se, että tarvitsee enemmän. Jostain tuli rauha, että tämä on minun perheeni, en hajota sitä.

Olin yrittänyt unohtaa kaikki tapahtuneet asiat, sillä ne olivat väärin, tuskallisia ja hävettivät. Mutta Lauran kysymyksen jälkeen jotain tapahtui. En enää kestänyt salailua.

Kerroin, mitä ensimmäisenä muistui mieleeni ja jatkoin sitä mukaa, kun asioita palautui. Sitten itkettiin ja hän raivosi, ja kerta toisensa jälkeen piti katsoa, kun toinen repeytyy riekaleiksi. Sitä kesti suunnilleen viikon, jonka jälkeen Laura sanoi, että miettii joulun yli, jatketaanko yhdessä, että lapsi saa joulun.

Muistan istuneeni syömässä jouluruokaa ja miettineeni, onko tämä viimeinen kerta kun me kaikki olemme jouluna saman pöydän ääressä. Kun aattona avasimme lahjoja, huomasin, että Lauralta saamassani paketissa luki ’rakas’ tai jotain vastaavaa ja melkein itkin. Laura oli paketoinut lahjani ennen kuin pettämiseni paljastuivat.

Joulun jälkeen sain kerrottua loputkin. Olin olohuoneen sohvalla ja katsoin, kun Laura romahti niihin pahimpiin juttuihin täydellisesti. Itseltäkin meni toivo, että yhdessäolo jatkuisi.

Kun muutimme erilleen, tein loppusiivouksen. Laura sanoi, että minun pitää olla se, joka sammuttaa yhteisestä asunnosta valot viimeisen kerran.

Ensimmäisellä kerralla päädyin vähän humalassa vieraan naisen kanssa työmatkalla hotellihuoneeseen. Heti tapahtuneen jälkeen halusin perua sen. Jotain meni minussa jotenkin rikki.

Soitin Lauralle seuraavana aamuna ja halusin kertoa kaiken. Ehkä kuulin hänen äänestään, että kertominen loukkaisi, joten sanoin, että pussailtiin vain. Sen jälkeen en kertonut mitään. Se, että Laura oli kannustanut minua pitämään hauskaa, tuntui ansalta.

Siitä lähtien aloin jutella eri somekanavissa naisille. Jotenkin se ajautui usein sillä tavalla, että juteltiin tutustumismielessä tuttavina tai kavereina, mutta sitten se meni minun tai toisen osalta flirttailuksi. Suunnilleen joka vuosi tapahtui jotain.

Saatoin omissa ajatuksissani vain räpläillä kännykkää ja yhtäkkiä irtautua todellisesta maailmasta. Kirjoitin viesteihin asioita, joita en välttämättä menisi kasvotusten sanomaan ja lähettelin kuvia. Välillä homma meni niin pitkälle, että sovittiin tapaamisia, joissa muun muassa hiplailtiin ja muutaman kerran se meni yhdyntään asti. Yhtä lukuun ottamatta minulla ei ollut naisiin muuta suhdetta.

Jokaisen pettämiskerran jälkeen katkaisin kaikki yhteydet, poistin kaikki viestit. Ja jokaisen kerran jälkeen päätin, että se oli viimeinen, mutta pettäminen oli muuttunut jo tavaksi ja naisilta saamani huomio oli koukuttavaa.

Olin aina tuominnut pettämisen: olen esimerkiksi pannut kaverisuhteita poikki, jos ihmiset eivät ole olleet uskollisia kumppaneilleen. Nykyään tuntuu, etten saisi tuomita ketään, sillä se olisi tekopyhää – vaikka toisaalta saahan rikoksen tehnytkin tuomita muiden rikokset.

Oma ajattelu on kuitenkin lientynyt. Ajattelen, että ihminen voi tehdä virheen, mutta en tuomitse ihmistä.

En osaa sanoa mitään yhtä syytä teoilleni. Hain sitä, että saisin halata toista ihmistä ajan kanssa. Tarkoitus ei ollut saada seksiä, sillä sitä meillä Laurankin kanssa oli. Mutta halusin tuntea itseni halutuksi, enkä osannut lukea sitä Laurasta. Ajattelin, että jos toinen ei sano sitä ääneen, sitä tunnetta ei ole. En kuitenkaan osannut kunnolla sanoa tätä Lauralle, vaan keskustelut junnasivat paikoillaan. Turhautuminen ja suru ottivat vallan.

Sen jälkeen, kun tekoni paljastuivat, Laura on hakenut tukea kavereiltaan, ja hyvä niin. Minä en ole puhunut kuin terapeutille, sillä en koe, että minulla olisi niin läheisiä kavereita. Terapian avulla on selvinnyt, että minulla on keskittymishäiriö. En ollut ennen huomannut impulsiivisuuttani. Nyt kamppailen sen kanssa, että mietin, mikä on minua ja mikä keskittymishäiriötä.

Minun oli ennen hankala suunnitellut tulevaisuutta, kun oli stressiä ja painolastia. Lauralla sen sijaan oli ollut jo pidempään selkeät päämäärät, ja nyt tiedän, että haluan antaa Lauralle ja lapsellemme vapauden ja tukea.

Hän on tehnyt niin paljon minun eteeni, että haluan antaa takaisin. Haluan olla vuosien päästä ylpeä siitä, että onnistuin lopettamaan tapani.

Olen myös poistanut Facebookin ja Instagramin, enkä ole katunut päivääkään. Nykyään Laura saa vaikka lukea kaikki viestini. Jaan sijaintini hänelle puhelimella jatkuvasti. Hän ei ole pyytänyt sitä, mutta haluan elää läpinäkyvästi puolisolleni ja perheelleni.

Tuntuu, että elämä on alkanut vasta kriisin jälkeen. Nykyään keskustelemme paljon syvällisemmin ja herkempiä asioita kuin ennen. On vain oltava raadollisen rehellinen, kaikesta on puhuttava. Jos toinen hyväksyy tällaisenakin, ei ole mitään hätää. En tiedä, voiko tämän avoimemmaksi tulla toisen kanssa.

Pettäminen on väärin, mutta oikeasti Lauraa satutti se, että salasin ja valehtelin niin pitkään. Se rikkoi luottamuksen. Välillä tuntuu toivottomalta ja neuvottomalta, että en voi tehdä tai sanoa mitään – onko sanoillani edes väliä, kun kymmenen vuotta sanoin, että en petä?

Minun pitää vain toivoa, että Laura haluaa ja jaksaa yrittää. Jos hänestä tuntuu, ettei hän pysty, se pitää sanoa.

Ainakin vielä olemme tässä.”

Haastateltavien nimet on muutettu lapsen yksityisyyden suojelemiseksi.