Jos A-oluen tulo kauppoihin aiheuttaa nyt pientä julkista kuplintaa, keskioluen vapautuminen kuohutti koko maata. Syystäkin, sillä mullistus oli melkoinen.

Kun vuosi 1968 vaihtui vuodeksi 1969, Helsingin kaduilla juhlittiin riemukkaasti keskioluen uutta elämää.

Arkistokuvissa kansalaiset pomppivat ja tanssahtelevat Sinebrychoffin olutrekkojen ympärillä. Rekat lähtivät heti puoliltaöin lasti kilisten Helsingin Hietalahdesta kohti kauppoja ja baareja.

Aikalaislegendojen mukaan rekat ottivat pienen varaslähdön hämääntyneinä joko juuri ennen kellonlyömää ammutuista ilotulitteista tai lähellä törähtäneestä laivan sumutorvesta.

Panimon autonasentaja, 21-vuotias Aulis Nikkanen saapui uudenvuoden päivän aamulla kuuden seitsemän maissa töihin. Joka ikinen liikenevä auto oli käytössä, ja Nikkasen piti olla valmiudessa vikojen varalta.

Yöllä oli ollut niin hulina, että laitapuolen kulkija oli päässyt livahtamaan vartijoiden ohi autokorjaamon puolelle.

”Hän oli hyvin tokkurainen, kun ohjasin ulos”, eläkkeellä oleva Nikkanen muistelee.

Lain voimaantuloa ja kuljetuksen käynnistymistä odotellessa tehtaalla oli tehty kaikki nurkat täyteen olutta. Jopa autotalliin ja korjaamoon oli ennen uuttavuotta ahdettu puisia olutpullokoreja.

”Normaalisti siellä oli paikat 14 kuorma-autolle, silloin oli jätetty tilaa vain parille autolle.”

HS kertoi 2. tammikuuta 1969, että vuoden ensimmäisenä yönä oli eri panimoilta lähtenyt noin 10 miljoonaa keskiolutpulloa ympäri maata.

Olutta sai yhtäkkiä 18 000 elintarvikeliikkeestä tai myymäläautosta sekä yli 2 000 uudesta ravitsemusliikkeestä, kerrotaan Hanna Kuusen kirjassa Viinistä vapauteen.

Muutos oli järisyttävä.

Aiemmin olutta oli ostettu Alkoista ja jäyhätunnelmaisista ravintoloista.

Nyt keskiolutta sai ruokakaupoista ja kahviloista, joissa ennen oli tarjoiltu korkeintaan pilsneriä eli laimeaa, nykyisen ykkösoluen kaltaista olutta. Vuoden 1970 päättyessä keskiolutbaareja oli 3 300, ynnätään Matti Turusen kirjassa Jos täytätte mun lasini.

Erityisesti maaseudulla vavahteli, sillä keskiolutkuppiloista kolmasosa nousi maaseudulle ja Alkojakin perustettiin lisää.

Aiemmin maalla oli ollut Alkoja ja alkoholia tarjoilevia ravintoloita harvakseltaan. Kun Alkosta oli haettu juomista, tavallinen saalis oli kirkkaita. Laiton kotipolttokin vaivasi.

Keskiolutlain hurskas tarkoitus olikin vähentää alkoholiongelmia.

Toisin kävi: alkoholin kokonaiskulutus kasvoi sittemmin huomattavasti. Kulutukseen vaikuttivat toki monet seikat, kuten suomalaisten vaurastuminen.

1970-luvulla useat erityisesti keskisen ja pohjoisen Suomen uskonnollisemmat kunnat kielsivät keskioluen myynnin. Niitä kutsuttiin kuiviksi kunniksi.

Taustatarinat ovat jo kansanperinnettä.

”Entinen kunnanhallituksen puheenjohtaja, jo edesmennyt Aslak-Antti Länsman kertoi minulle, että poronerotukset menivät hulinaksi, kun keskiolut vapautettiin. Kun miehet tuli erotukseen, eväänä oli keskikaljaa”, kertoo Utsjoen kunnanvaltuuston ex-puheenjohtaja Aulis Nordberg.

Utsjoki oli sittemmin pitkään kuiva kunta. Kun keskiolut pääsi jälleen kaupan hyllyille 1990-luvun alussa, ongelmia ei Nordbergin mukaan enää ollut.

”Poronerotuksesta tultiin jo yöksi kotiin. Ja kyllähän ihmiset ja alkoholinkäyttötavat muuttuvat 20 vuodessa.”

Kekseliäät asukkaat matkasivat kuivista kunnista oluen perässä naapuriin.

Kuusamo oli kuiva kunta vuosina 1975–1990, ja niinpä kuusamolaiset piipahtivat Sallan puolella Hautajärven kylässä.

”Myönnetään, että Kuusamosta kävi paljon asiakkaita. Käyvät ne vieläkin, kun siihen oppivat”, kertoo Kievari Karhunkierroksen omistaja Martti Jokelainen.

Hän on pitänyt kauppaa, kioskia ja baaria vuodesta 1970.

”Aina keskiolut on ollut tärkein myyntiartikkeli.”

Pian hän myy myös A-olutta.