”Vaihe, jolloin alat hiljalleen vihata tyttöystävääsi, on hullu.”

Sosiaalisen median palvelu X:ään (entinen Twitter) kirjoitettu viesti keräsi nopeasti miljoonia näyttöjä, tuhansia kommentteja ja satojatuhansia tykkäyksiä.

Kommenteissa lukuisat ihmiset kertoivat kyllästyneensä kumppaneihinsa suoraviivaisin sanoin. 

”Kun hän kehottaa sinua puhumaan hänelle, mutta tiedät, ettei hän ole vaivan arvoinen, joten kerrot kaiken olevan hyvin”, kuvaili eräs käyttäjä

”Kun hänen hymynsä vie oman hymysi pois”, sanoi toinen.

Monet julkaisuun vastauksiksi kirjoitetut kommentit olivat avoimen naisvihamielisiä, ja ne herättivät lukuisia reaktioita myös sosiaalisen median videopalvelu Tiktokissa. Erityisesti naiset kertoivat olevansa syvästi järkyttyneitä luettuaan kommentteja kumppaneitaan ”vihaavista” miehistä.

Internetin anonyymeista ja misogyniaa tihkuvista kommenteista ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä parisuhteiden tilasta ja miesten mielenmaisemasta.

Mutta voiko parisuhteessa todella tulla vaihe, jolloin alkaa ”vihata” kumppaniaan?

Väestöliiton johtava asiantuntija Heli Vaaranen huomauttaa, että englannin kielen hate-sanalla on erilainen kulttuurinen konteksti kuin suoralla suomennoksella ”vihata”. Hän puhuu mieluummin kyllästymisestä tai tympääntymisestä.

”Mutta saammeko välillä tarpeeksemme kumppaneistamme, niin totta kai saamme.”

Parisuhdetutkimus ei sen sijaan vahvista väitettä, että suhteisiin kuuluisin tietty inhon tai vihan vaihe, hän sanoo. Tutkimusten mukaan parisuhde on prosessi, johon kuuluvat niin aallon pohjat kuin huiput ja myös tylsät suvantovaiheet.

Vaaranen nostaa esille jo vanhentuneen populaaripsykologisen käsitteen seitsemän vuoden kriisistä (seven year itch). Seitsemän vuoden kriisin on sanottu ravistelevan parisuhteita siinä vaiheessa, kun pari on ollut pitkään yhdessä ja pohtii, mitä annettavaa nykyisellä suhteella on tulevaisuudessa.

Seitsemän vuoden kriisin jälkeen puhuttiin viiden vuoden kriisistä tai kutinasta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on Vaarasen mukaan ollut nähtävissä nopeatempoisempaa tyytymättömyyttä.

”Maailma on muuttunut sosiaalisen median myötä, ja ehkä ihminen antaa entistä helpommin periksi kaikenlaisille kyllästymisen tunteille. Samalla ihmisen oma luottamus on heikentynyt. Siis siihen, että kuka hän on, mitä hän on, miten hän haluaa toimia ja millaista elämää hän haluaa elää”, Vaaranen sanoo.

Vaaranen pohtii, että samalla kun epävarmuus yhteiskunnassa on lisääntynyt, se heijastuu myös parisuhteisiin. Ihminen saattaa hakeutua suhteeseen, jossa ei haluaisi edes olla.

Oman mausteensa tyytymättömyyteen tuo myös sosiaalinen media, joka läväyttää selailijan silmille loputtoman valintojen maailman.

”Maailma näyttää siltä, että se olisi täynnä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Ihminen uupuu näistä mahdollisuuksista ja alkaa epäillä itseään, ajatuksiaan ja tunteitaan.”

Vaarasen mukaan mahdollisuuksista uupunut ihminen saattaa päätyä rooliin, jossa toteuttaa ajatusta parisuhteessa olevasta ihmisestä, mutta todellisuudessa tuntee tympääntymistä suhteessa, koska on tyytymätön tekemiinsä valintoihin. 

Silloin voi tuntea myös ”vihaavansa” kumppaniaan.

Pystyykö ihminen sitten ennakoimaan tällaista kyllästymisen aaltoa suhteessaan? Moni suhde kuitenkin alkaa vaiheella, jossa ollaan rakastuneita ja katsellaan kumppania vaaleanpunaisten lasien läpi. 

”Arvoerot”, vastaa Vaaranen. 

Suuret erot arvoissa aiheuttavat usein suuria riitoja, hän sanoo. 

Lisäksi hän nostaa esiin suhteiden nälkiinnyttämisen: siis sen, ettei kumppanille anneta tarpeeksi aikaa, huomiota, omistautumista ja keskusteluja. Nälkiintyneessä suhteessa voi tuntea tympääntyneisyyttä kumppania kohtaan.

Lähes kaikki suhteet ovat silti korjattavissa, sanoo Vaaranen. Pariterapiasta tai yksilöterapiasta saa apua, hän suosittaa.

Mitä sosiaalisen median vuodatukseen tulee, se voi olla monille tapa hakea vertaistukea. Ihminen ei aina jaksa tai pysty käsittelemään ongelmiaan suhteessa, vaan saattaa oksentaa ne verkkoon. 

Jos joku kirjoittaa kyllästyneensä kumppaniinsa, voi joku toinen samaistua siihen. Miehillä saattaa olla vähemmän vertaistukea tarjolla, sanoo Vaaranen.

”Ilmiöt verkossa ruokkivat itse itseään.”

Lue lisää: Kun baarista ei löytynyt seuraa, Aleksi ajatteli, ettei kelpaa – Lopulta hän oivalsi, miten ”tavallinen jamppa” voi löytää parisuhteen

Lue lisää: Yksin treffeillä käymisestä tuli ilmiö, ja yksi selitys on deittailu-uupumus

Lue lisää: Tällainen on parisuhteen starttikeskustelu: Asiantuntijat laativat kysymyslistan, jolla osapuolet voivat kartoittaa tarpeet ja toiveet

Lue lisää: Mies ei jätä kuolevaa puolisoa, Pekka ajattelee, mutta on silti miettinyt eroa sairaasta vaimostaan

Lue lisää: Asuuko kodissasi kehollinen nalkuttaja? Näin tunnistat pari­suhdetta nakertavan viestintä­tyylin