Huhtikuussa 2019 Juhana Rintalalla oli  taas vaikea yö. Hän pyöri sängyssään, käveli ympäri asuntoa ja ruoski itseään. 

Tuntui, että kaikki murenee.

Rintala oli tuore startup-yrittäjä. Hän oli yksi perustajista vuonna 2017 aloittaneessa Ruokaboksissa, joka toimittaa kuluttajille ateriakasseja.

Kalenterissa oli merkitty jokaiselle viikolle yhtiön hallituksen puhelinkokous. Sellainen oli taas edessä, mutta Rintala tiesi olevansa keskusteluissa heikoilla. Hän koki, että ei ollut pystynyt lunastamaan odotuksia.

Alussa kerätty pieni rahoitus oli jo käytetty, mutta bisnes ei lähtenyt liitoon. Mielessä pyöri: tuleeko koko hommasta mitään? 

Mukaan tulleet sijoittajat piti kuitenkin vakuuttaa antamaan lisää rahaa.

”Siinä tulee paniikki”, Rintala kuvailee vaikeita öitä. ”Käyttäisin jopa sanaa itseinho. Että mitä helvettiä, miksi et pysty nukkumaan, vaikka pitäisi.”

Rintala avaa kulissien takaista epävarmuuttaan avoimesti perheensä kodissa Töölössä ja tekee samalla espressokoneella kahvia. Itse hän ei ota, hän on jättänyt kofeiinin.

Rintala kertoo, että epätoivon öitä oli hänellä erityisesti vuosina 2018 ja 2019. Hän teki töitä 80 tuntia viikossa mutta nukkui vain neljä tuntia yössä. 

Jatkuva univaje tuntuu kidutukselta, Rintala sanoo. 

Helpottaakseen oloaan Rintala alkoi kaataa yöllä itselleen tymäkän viskipaukun. Sitten toisen. Lopulta hän huomasi juovansa melkein litran viskiä viikossa. Unettomuuden lääkitseminen alkoholilla heikensi unen laatua. 

Menestyksen kulissit Rintalalla olivat kuitenkin pystyssä. Talouslehden kuvissa hän hymyili itsevarmasti.

Kasvuyrityksen rakentamiseen liittyy sisään rakennettuna mekanismi, joka tekee siitä johtajalle raskasta.

Jatkuvan kasvun hakeminen on kuluttavaa. Myyt sijoittajille ja asiakkaille alussa jotain, mitä ei välttämättä ole vielä edes olemassa, mutta silti pitää olla vakuuttava.

Tyypillisesti startup saa sijoittajilta rahoitusta, jonka lasketaan kestävän korkeintaan 12–24 kuukautta. Sen jälkeen pitää pystyä todistamaan, että tavoitteisiin on päästy, ja onnistua neuvottelemaan lisää rahaa. Kello tikittää, ja koko ajan on tiedossa, mihin asti tämä pääoman tuoma runway, kiitorata, enää riittää.

Monet yrittäjät ovat nuoria, työuransa alkuvaiheessa olevia ihmisiä. Kun yritys sitten yhtäkkiä kasvaa viiden hengen startupista sadan tai jopa tuhannen ihmisen organisaatioksi, myös johtajan pitäisi vaihtaa roolia ja muuttua mukana.

HS Visio kysyi kuuden kotimaisen startupeihin sijoittavan pääomasijoitusrahaston edustajilta, miten yleisiä toimitusjohtajan uupumiset tai lievemmät jaksamisen ongelmat ovat.

Vastausten perusteella vakavat tapaukset ovat harvinaisia, mutta niitäkin on ollut muutamia ainakin Lifeline Venturesin, Icebreaker.vc:n, Maki.vc:n ja Inventuren sijoituskohteissa.

”Kolme perustajaa eli noin prosentti kaikista portfoliomme yrittäjistä on kärsinyt vakavasta uupumuksesta”, sanoo Icebreakerin toimitusjohtaja Lasse Lehtinen.

Työuupumuksen raja ei ole yksiselitteinen, mutta myös Voima Ventures on ohjannut parin vuoden aikana kaksi toimitusjohtajaa ottamaan lomaa ja keskustelemaan mentorin kanssa jaksamisesta.

Vain yhdestä kyselyyn vastanneesta rahastosta kerrottiin, että tapauksia ei ole osunut kohdalle eikä niitä ole tiedossa.

Lehtinen arvioi, että jokainen yrittäjä on jossain vaiheessa ainakin lievästi ylikuormittunut. Kaikilla yrityksillä on elinkaarensa aikana kriisejä, jotka vaativat yrittäjältä venymistä. Ongelmia tulee, kun palautumisesta ei huolehdita ja poikkeustilasta tulee normi.

”Monet menestyneet kasvuyrittäjät Elon Muskista lähtien glorifioivat pitkiä työpäiviä ja elämäntyyliä, joka ei mahdollista riittävää palautumista. Myös osa sijoittajista jakaa tarinoita, joissa yrityksen selviytyminen oli hiuskarvan varassa ja selviytymisen eteen tehtiin töitä kellon ympäri.”

Toimitusjohtajan ja perustajan lisäksi sama koskee usein myös muita avainhenkilöitä, huomauttaa Lifeline Venturesin osakas Petteri Koponen. Hänen mukaansa vaikeuksia syntyy erityisesti silloin, kun yrityksellä menee hyvin. On paljon tekemistä, jonka kiireellisyysjärjestykseen paneminen on vaikeaa.

”Silloin mukana olevat muuttuvat helposti ahneiksi ja kärsimättömiksi. Se aiheuttaa pettymyksiä ihmissuhteissa. Nämä ovat usein vähintään yhtä raskaita asioita kuin taloudelliset vaikeudet”, Koponen sanoo.

Juhana Rintala asui perheensä kanssa Ruotsissa vuosina 2013–2017. Hän työskenteli kymmenen vuotta maan suurimman päivittäistavarakauppaketjun, ICA:n, johtajana. Hän oli vastuussa ICA:lle ruoan verkkokauppabisneksen rakentamisesta sen alusta asti ja ymmärsi, miten iso muutos se olisi toimialalle. ICA:n verkkokauppabisnes kasvoi sadan miljoonaan euron liikevaihtoon.

Rintala on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Ei hän aikanaan kuvitellut päätyvänsä ruoka-alalle. Kauppakonsernin sisällä hän turhautui siihen, että puolet hyllytilasta annetaan sipseille, karkeille, limppareille ja oluelle – asioille, joita ei hänen mielestään pitäisi terveyssyistä myydä lainkaan.

”Ihmiset voivat huonosti siitä ruoasta. Ja kolmasosa ruoasta päätyy kaatopaikalle”, Rintala sanoo.

Hän ajatteli, että ICA:n käyttöön ottamat valmiit ruokalaatikot ratkaisevat monia näistä ongelmista ja auttavat monipuolisen ruoan suosittelemisessa.

Samaan aikaan Suomessa elokuvatuottaja Jesse Fryckman pohti, miksi kukaan ei myynyt valmiiksi mietittyjä ateriakasseja ”isosti”. Hän oli puhunut jo ideasta rahoittajien kanssa ja houkutellut reseptejä kehittämään tv-juontajana ja ruokakirjailijana tunnetun Vappu Pimiän. 

Fryckman soitti Rintalalle ja pyysi tätä vetämään yritystä.

Kyse ei ole vain kauppaostosten kotiinkuljetuksesta. Laatikko sisältää aterioiden reseptit ja raaka-aineet, joista sitten kokataan kotona. Ei tarvitse pohtia, mitä tänään syötäisiin ja mitä sitä varten pitäisi muistaa ostaa.

Rintalalla ja hänen puolisollaan oli hieno koti Tukholman Östermalmilla ja hyvät työt. 

Päätös muuttaa Suomeen oli iso taloudellinen riski, joka vähensi kotitalouden tuloja radikaalisti. Samaan aikaan puoliso oli vielä vanhempainvapaalla.

Fryckman ja Pimiä ovat edelleen yhtiössä perustajaosakkaita ja neuvonantajia, mutta he eivät ole päivittäin mukana Ruokaboksin operatiivisessa toiminnassa.

Etenkin alkuvuosina yhtiö ratsasti Pimiän henkilöbrändillä. Iltapäivälehdet seurasivat yhtiötä, koska se oli ”Vappu Pimiän Ruokaboksi”.

Startupille tyypillisesti Ruokaboksilla oli kunnianhimoiset tavoitteet.

”Uskon, että kolmen vuoden sisällä tämä on Suomessa 50 miljoonan euron bisnes”, Juhana Rintala sanoi pokkana Kauppalehden haastattelussa joulukuussa 2017.

Vuosi 2018 meni Ruokaboksilla kuitenkin vielä harjoitellessa, omaa teknologiaa ja prosesseja kehittäessä. Kaikki ei sujunut suunnitellusti, vaikka jonkin verran ruokakasseja jo myytiinkin.

Elokuussa 2018 Ruokaboksi keräsi ensimmäisen pienen siemenrahoituksensa. Sen jälkeen oli vaikeampaa.

Ensimmäisellä tilikaudellaan, vuosina 2017–2018, yhtiö teki 202 000 euroa liikevaihtoa ja tuplasti liiketappiota.

Rintala oli kotona paitsi väsynyt myös huonotuulinen ja vetäytyvä.

Todellisuus ei ollutkaan sellaista kuin Rintala oli odottanut. ”Oltiin kaukana siitä, mitä oltiin sijoittajille ja itsellemme uskoteltu. Se oli minulle vaikeaa henkisesti”, hän kertoo.

Rintala oli työskennellyt suuressa kasvottomassa korporaatiossa, mutta nyt yrityksen menestys tai epäonnistuminen oli hänen harteillaan.

Koko yritys henkilöityy helposti perustajiinsa. Yrityksestä tulee liiankin suuri osa omaa identiteettiä.

Rintalalle mahdollisesta epäonnistumisesta tuli elämän suurin pelko.

”Jos epäonnistut, se ei ole vain sellainen ’oho, mokasin vähän duunissa’. Se osuu syvimpään olemukseesi.”

Itse asiassa suuri osa startupeista epäonnistuu, mutta julkisuudessa esiin nousevat menestystarinat.

Vuonna 2019 Ruokaboksin liikevaihto junnasi  600 000 eurossa, ja 50 miljoonaa oli kaukana. Samalla tappiota tuli jo 792 000 euroa.

Yhtiön talous oli vedenjakajalla: jos uutta rahoitusta ei tulisi, se tietäisi konkurssia.

Rintala teki liian myöhään illalla töitä eikä ennättänyt saada kierroksia alas ennen nukkumaanmenoa. 

”Startup-hommaa ei voi tehdä puolitehoilla. Ongelma eivät kuitenkaan ole työtunnit, vaan se psyykkinen kuorma ja paineet”, Rintala sanoo.

Vaikka hän kuvaa välillä olleensa ”ihan rikki”, silti hän ei koe olleensa työuupunut. Eikä hän ottanut sairauslomaa. Se ei ollut hänestä mahdollista. 

Sillä kertaa yhtiön vanhat sijoittajat pelastivat startupin akuutista hädästä. He sijoittivat siihen 200 000 euroa pääomaa, joka auttoi eteenpäin.

Hallituksen puheenjohtajaksi tuli syksyllä 2019 S-ryhmän entinen toimitusjohtaja Kuisma Niemelä.

Helmikuussa 2020 yhtiölle ilmaantui odottamaton pelastaja – koronapandemia. Se sai ihmiset pysymään sisällä ja välttämään ruokakaupoissa käymistä.

Ruokaboksille tulvi uusia asiakkaita ovista ja ikkunoista.

Rintala istui miettimään tilannetta muiden osakkaiden kanssa. Käsillä oli ”once in the lifetime” -mahdollisuus”, hän kuvaa. Piti ottaa kaikki irti hyvästä tuurista ja markkinoida.

Koronapandemia räjäytti yleisesti verkkokaupan kaikkialla maailmassa kasvuun. Rintalan mielestä Ruokaboksi osasi nopeasti hyödyntää mahdollisuuden.

Kesällä 2020 Ruokaboksi keräsi kasvunsa tueksi 600 000 euroa pääomaa sijoittajilta. 

Rintala palkkasi uusia työntekijöitä, ja suurimmillaan Ruokaboksissa oli töissä lähes 50 ihmistä.

Yhtiön liikevaihto paisui. Vuonna 2021 se oli jo 11,7 miljoonaa,  ja seuraavana vuonna potti kaksinkertaistui 20,9 miljoonaan euroon.

KUN Rintala lopulta oivalsi, että pitäisi huolehtia myös henkisestä hyvinvoinnista, hän hakeutui asiakkaaksi Laavu Performancelle. Se on johtajien suorituskyvyn valmentamiseen erikoistunut suomalainen yritys.

Oli lokakuu 2021, ja Laavun psykologi lähestyi Linkedinissä videoviestillä. Ehdotus vetosi Rintalaan. Hän oli jo pidempään pohtinut, että henkistä hyvinvointia pitäisi kehittää samalla tavalla kuin fyysistäkin.

Nyt Rintala on käynyt puolentoista vuoden ajan joka toinen viikko puhumassa Laavun valmentajalle. 

”On pakko olla joku, jolle voi puhua”, Rintala sanoo. Työntekijöille ei voi kertoa kaikkea, eikä puolisoa halua kuormittaa liikaa.

Konkreettinen osa valmennusta oli elämäntapojen kuntoon paneminen. Rintala vaihtoi viskin äärimmäiseen liikuntaan ja alkoi käydä crossfit-salilla neljä kertaa viikossa. 

Crossfitistä on tullut Suomen startup-kentällä suosittu laji. Eikö sekin ole melko stereotyyppistä suorittamista ja kuulu menestyvän yrittäjän pakettiin?

”Joo, tiedän. Tunnistan sen ironian”, Rintala myöntää.

Treenit ovat nyt Rantalan kalenterissa pyhä asia. Ne eivät jousta. 

Kova rääkki auttaa nukkumisessa, mutta uni vaatii myös tarkat iltarutiinit. Rintala lukee lapsille iltasadun, katsoo vaimon kanssa hieman televisiota.

Ruutuaika-asetukset sammuttavat Rintalan puhelimen sovellukset kello 23. Silloin hän siirtyy olohuoneessa muhkeaan vihreään nojatuoliin lukemaan kirjaa himmeässä valossa. Usein hän myös nukahtaa siihen. 

”Arjessa pitää olla kurinalainen, jotta pystyn nukahtamaan. Ruokavalion, treenaamisen ja iltarutiinien noudattaminen on lähes seremoniallinen prosessi”, Rintala kertoo.

Oli onni, että Rintala sai elämänsä järjestykseen ja jaksamisensa tueksi kunnon työkalut. Pian nimittäin Ruokaboksiin iski uusi kriisi.

Koronapandemia oli tuonut Ruokaboksille kasvua, mutta sota muutti tilanteen yhdessä yössä. Venäjän hyökkäys näkyi suoraan yhtiön liikevaihdossa. Uutisissa otsikoihin nousivat inflaatio, energian hinnat ja asuntolainojen korot. Ruoka kallistui, ja moni asiakas alkoi säästää.

Ruokaboksin liikevaihto kääntyi nopeaan laskuun. Aika oli muutenkin huono, koska yhtiö oli vuoden alussa aloittanut sijoittajien etsimisen uudelle rahoituskierrokselleen.

Oli tarkoitus kehittää yhtiön teknologinen pohja kokonaan uusiksi ja laajentua ulkomaille.

Takana oli kovat kasvuluvut. Ne siivittivät odotuksia siitä, mikä voisi olla Ruokaboksin markkina-arvo sijoittajien silmissä. Sota muutti senkin. Neuvotteluprosessin aikana Ruokaboksin valuaatio eli sijoittajien hyväksymä arvostustaso puolittui alkuperäisestä suunnitelmasta.

Rintala joutui sopeutumaan ajatukseen, että kova kasvu olikin yhtäkkiä vaihtunut laskuun.

”Samalla piti motivoida jengiä ja näyttää luotettavalta johtajalta.”

Kasvun aikana Ruokaboksi oli palkannut lisää väkeä erityisesti myyntiin ja asiakaspalveluun, eli sen kulut olivat kasvaneet. Nyt liikevaihto kutistui ja kassa hupeni. Samalla uuden rahoituksen saaminen viipyi. Markkinatilanne rahoituksen saamiseksi oli vaikeutunut kaikkialla maailmassa.

Heinäkuussa kassa oli tyhjä. Yrityksellä ei olisi rahaa maksaa palkkoja seuraavassa kuussa. Varasuunnitelmana oli yrittää saada pankista väliaikaista lainaa. Oli pakko pohtia myös inhorealistista vaihtoehtoa, jos sekään ei onnistuisi.

”Raskainta on se, että on muiden armoilla ja sijoittajat päättävät kohtalostasi.”

Toisin kuin aiemmin, yhtiöllä oli kuitenkin jo näyttöjä menestyksestä, joten Rintalaa stressasi vähemmän kuin yrityksen alkuaikoina. Samalla uudet rutiinit ja johtamisvalmennus auttoivat jaksamaan ja käsittelemään omia tunteita ja paineita.

Sijoittajat allekirjoittivat sopimuksen 3,5 miljoonan euron rahoituksesta elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2022.

Raha ei kuitenkaan muuttanut perusongelmaa: kuluttajat eivät enää ostaneet kuten ennen. Ruokaboksin liikevaihto oli jäämässä paljon edellisvuotta pienemmäksi. Lomien jälkeen Rintala irtisanoi ihmisiä asiakaspalvelusta ja myynnistä, lähes puolet työntekijöistä.

”Se oli perseestä, mutta toisaalta helppo päätös. Ei ollut muita vaihtoehtoja.”

Valmennusyhtiö Laavu Performancen noin 200 asiakkaasta lähes puolet työskentelee pääomasijoittajien rahoittamissa startupeissa, suurin osa johtotehtävissä. 

Laavun perustaja ja psykologi Salla Ibrahim on siis nähnyt kulissien taakse. 

Perinteisempään johtajarooliin verrattuna startupeissa on runsaasti riskitekijöitä uupumiselle, Ibrahim arvioi. On kovat paineet ja valtava vauhti. Suuri osa apua hakevista painii jaksamisensa kanssa ja kaipaa apua itsensä johtamisen ja stressin hallintaan.

Tässä ryhmässä korostuu myös vaativuus itseä kohtaan.

”Eli se, että oma arvo on riippuvainen omasta huippusuorituksesta, tai se, että muiden tarpeet ovat omia tarpeita tärkeämpiä. Nämä uskomukset ovat suorassa yhteydessä jaksamisen haasteisiin”, Ibrahim sanoo.

Toisaalta startupeissa on myös jaksamista tukevia elementtejä. Parhaimmillaan startup voi olla kannustava ja positiivinen yhteisö.

Sekin on tosin kaksiteräinen miekka, Salla Ibrahim myöntää. Jos kaikki nähdään pakonomaisesti vain mahdollisuutena, positiivisuus voi olla jopa toksista, myrkyllistä. Silloin hankalista ja vaikeista asioista vaietaan.

Kunnianhimo sinänsä ei aiheuta uupumista, vaan se, mihin menestyksen tarve lopulta perustuu. Onko suorittaminen ja menestys ehto sille, että arvostaa itseään? Entä jos sitä isoa menestystä ei koskaan tulekaan?

”On myös asiakkaita, jotka ovat jo saavuttaneet sen, eikä se iso exit täyttänytkään tyhjiötä sisällä. Mistä itsearvostuksen löytää, kun kaikki on saavutettu?” Ibrahim kysyy.

Pääomasijoittajista osa on alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota sijoituskohteidensa johtajien jaksamiseen. Osa on aloittanut yhteistyön esimerkiksi Laavun ja muiden sen kaltaisten toimijoiden kanssa.

Aiheesta myös puhutaan enemmän.

Icebreaker-rahastolla yrittäjien hyvinvointi on kirjattu yhdeksi rahaston vastuullisen sijoittamisen päätavoitteista. Toimitusjohtaja Lasse Lehtisen mukaan aiheesta keskustellaan yrittäjien kanssa jo ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Uupumisen ehkäiseminen otetaan vakavasti.

”Suosittelemme vahvasti perustajille, että he ottavat käyttöönsä psykologin taustalla olevan henkilökohtaisen valmentajan”, Lehtinen sanoo.

Rahastolla on valmis lista yhteistyökumppaneista.

Jos uupumisen merkkejä näkyy, sijoittajat kertovat puuttuvansa tilanteeseen.

”Ei ole ihan yksi kerta, kun yrittäjä on pakotettu lomalle sen jälkeen, kun hän on saanut rahoituskierroksen nostettua”, Inventuren osakas Lauri Kokkila kertoo.

Juhana Rintala tuntuu hieman hämmentyvän kysymyksestä. Siitä, puhuiko hän uniongelmistaan ja jaksamisestaan Ruokaboksin silloisen hallituksen tai sijoittajien kanssa?

”Ei, tai en tiedä”, hän sanoo.

Ei hän varsinaisesti asiaa piilotellut, mutta kunnon keskustelua ei vain käyty.

Nykyinen hallituksen puheenjohtaja Kuisma Niemelä kyllä usein kysyy, miten Rintala voi.

”Ehkä olen vähän ylimalkaisesti sanonut, että on aika rankkaa. Mutta ei me olla yhdessä pohdittu ratkaisuja.”

Hän muistuttaa kuitenkin, että startupissa on myös paljon innostavia asioita, jotka motivoivat jatkamaan. Tärkeimpänä yrityksen tarkoitus. Ruokaboksin kohdalla se tarkoittaa missiota rakentaa ympäristölle, yhteiskunnalle ja terveydelle parempi ruokajärjestelmä.

Johtajana Rintala on saanut itse palkata ihmiset, joiden kanssa hän tekee töitä. On vapautta lähteä treenaamaan keskellä päivää.

”Ja tietysti se, että palkkatöillä ei Suomessa voi vaurastua. Taloudellisen riippumattomuuden tavoitteleminen on osa sitä”, Rintala myöntää.

Nyt Ruokaboksin pitäisi taas etsiä uutta kasvua. Yhtiö kehittää uutta versiota sovelluksestaan. Luvassa on pian uusia ominaisuuksia, brändiuudistus ja koko prosessin myllääminen raaka-aineiden hankinnasta kuljetuksiin.

Eikä sellainen ole kovin kummoinen kasvuyritys, joka jää pyörimään vain Suomeen. Ruokaboksin pitäisikin hakea kasvua laajentumalla ulkomaille. Siihen tarvitaan taas lisää pääomaa.

Liike jatkuu, eteenpäin pitää mennä lujaa. Mutta jos sitä ei olisi, kyse olisi tavallisesta pk-yrityksestä.

”Jos haluaa vakaata hommaa kasista neljään, tähän hommaan ei pidä lähteä”, Rintala sanoo.

Nyt kun hän nukkuu taas tarpeeksi, on helppo huudella.