Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta Ikea?

Pasi Pänkäläinen hymähtää. 

”Varmaan jokaiselle tulee mieleen sana edullinen.”

Hanna Anonen puolestaan ajattelee Ikean valtavana tavaratalona, joka tarjoaa tuotteen kaikkeen. Hänestä siellä on hyviä perustuotteita, joilla on tietty tehtävä tietyn aikaa. Arjen käyttötuotteita, joita kuluttaja tarvitsee elämänsä aikana useita. 

Pänkäläinen, 59, on palkintoja pokannut kalustesuunnittelija ja Metropolia-ammattikorkeakoulun muotoilun opettaja, joka on suunnitellut niin huonekaluja kuin VR:n junanpenkkejä. 

Anonen, 35, valittiin Vuoden nuoreksi muotoilijaksi vuonna 2021. Tuolloin raati kuvaili, että Anosen työt uudistavat suomalaista muotoilua. Hänet tunnetaan muun muassa Cocktail-valaisimestaan, ja tällä hetkellä Anonen suunnittelee näyttelyarkkitehtuuria Kiasman tulevaan Tom of Finland -näyttelyyn.

Ruotsalainen Ikea taas on maailman kenties tunnetuin kodinsisustusbrändi. Suomessakin se on suurin niin myymälöiden koossa kuin myynnissä: viime vuonna huonekalujätin liikevaihto oli Suomessa yli 370 miljoonaa euroa.

Maaliskuisena maanantaina HS on kutsunut Pänkäläisen ja Anosen Suomen suurimpaan Ikeaan Vantaalle. 

Heillä on tehtävä: haahuilla ja kierrellä Suomen suurimman huonekaluketjun myymälässä ja löytää jotain, mikä herättää heidän mielenkiintonsa hyvässä ja pahassa.

Tavallisen kansalaisen voi olla vaikea arvioida Ikean tuotteiden laatua päältä päin, mutta mihin alan asiantuntijat kiinnittävät huomionsa? Mistä kuluttaja voi päätellä, mitä Ikeasta kannattaa ostaa?

Monille mielikuva Ikeasta istuu tiukassa: sen tuotteet ovat ensisijaisesti bulkkikamaa, eivät niinkään laatua.

Leima ei ole aina perusteltu. Kaikki Ikean tuotteet eivät ole halvinta mahdollista, vaikka osalle kalusteista ei voine valmistusmateriaalin takia ennustaa erityisen pitkää käyttöikää.

Toisaalta tämä ei ole vain Ikean erityispiirre.

”Ikeassa on paljon laadussa ja kestävyydessä asioita, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua, mutta on muissakin myymälöissä ihan hirveää kuraa”, Pänkäläinen sanoo.

Ikea onkin pyrkinyt kiillottamaan kuluttajien mielikuvia sinikeltaisesta logosta. Se on tehnyt yhteistyötä tunnettujen suunnittelijoiden ja brändien kanssa havitellen uusia asiakasryhmiä.

Tuorein keihäänkärki on kumppanuus Marimekon kanssa. Saunavaikutteiseen mallistoon kuuluu muun muassa kylpytakkeja, löylykiulu ja -kauha sekä kulho, kannu ja juomalasi.

Mallisto on esillä myös Vantaan Ikean aulassa. Pänkäläinen tarttuu löylykauhaan. Kilinä käy, kun hän heiluttaa sitä. 

”Ilmeisesti asiakkaalla on vastuu kiristää ruuvit.”

Ikean valtavankokoiset myymälät ovat brändi jo itsessään. Yhdestä ovesta sisään, tarkkaan suunniteltua reittiä pitkin varastoon ja kassoille, lopulta toisesta ovesta ulos.

Sekä Pänkäläinen että Anonen kehaisevat Ikean järjestelmää. Katalogit, verkkosivut ja myymälät on rakennettu niin, että kuluttaja näkee jonkin tuotteen ikään kuin omassa kodissaan.

Idea tiivistyy myymälöiden lukuisiin valmiiksi sisustettuihin olohuoneisiin, keittiöihin ja makuuhuoneisiin.

”Voit kerätä niistä tuotelaput: haluan tuollaisen tv-tason, ruokapöydän ja rahin, tuon nojatuolin ja valaisimen. Siten saa kotiinsa tietyn fiiliksen ja visuaalisen maailman”, Hanna Anonen kuvailee.

Pänkäläinen on etukäteen vihjannut, ettei häneltä todennäköisesti irtoa Ikean kalusteista paljoa ylityssanoja.

Hän on totisesti oikeassa. Palkittu suunnittelija kiertelee ympäri huonekaluosastoja ja skannaa katsellaan tarjontaa leukaperiään hieroen. Välillä hän tarttuu kaksin käsin kiinni pöytään tai tuoliin. Ravistelee ja syynää.

Lopputulos: mikään ei kelpaa. Ankeimman arvion saa keltainen Strandmon-nojatuoli.

”Tuosta tekee mieli sanoa, että viekää pois se. Tuon tekeminen pitäisi harjoitella uudestaan, tuollainen laatu on rikospoliisiasia”, hän sanoo todennäköisesti huumorilla.

Nojatuolin verhoilu on Pänkäläisen mielestä huolimatonta. Vähän kuin takin hiha olisi ommeltu ryppyisesti ja olisi epämääräisen näköinen, hän vertaa.

Suhtautuminen on ymmärrettävää: vuosikymmeniä huonekaluja lähietäisyydeltä tutkinut Pänkäläinen näkee huonekalutrendeissä jo viidennen kierroksen toisintoja.

Suunnittelijana häntä kiinnostavat uudet lähestymiskulmat tai materiaalit, mutta Ikeassa hän ei koe oivalluksia. Monet tuotteista ovat hänelle ”visuaalista hälyä, johon silmän ei ole mitään syytä pysähtyä”.

Samoin kävisi todennäköisesti myös Stockmannilla tai Vepsäläisellä, Anonen puolestaan huomauttaa. Kaikki riippuu myös siitä, kenelle tuotetta ollaan hankkimassa. Moni tuote jäisi hyllyyn, jos Anosen pitäisi hankkia se omaan kotiinsa, mutta asiakkaan tarpeet ovat hyvin erilaiset.

Ammattikin on toki saanut paatuneeksi, Pänkäläinen myöntää. 

”Jotta jokin tuote puhuttelee minua, sen täytyy ylittää tietty raja. Ja rima on aika korkealla.”

Perään Pänkäläinen kommentoi ohimennen siniharmaata Vedbo-tuolia:

”Tuo näyttää vähän vanhalta Kukkapurolta.”

Hetkinen. Viittaus muotoilulegenda Yrjö Kukkapuroon, oliko tämä siis kehu? 

”No, se on samaa genreä”, Pänkäläinen tyytyy vastaamaan.

Olohuoneosastolla Pänkäläinen tempaisee vaalean Lisabo-sohvapöydän ylösalaisin ja tutkii, miten sen jalat on kiinnitetty.

”Tuosta tunnistaa kalustesuunnittelijan: kääntää pöydän ympäri. Kun suunnittelija tulee kylään, hän kurkkaa keittiönpöydän alle”, Anonen hymähtää.

Pänkäläisen tuomio on armoton: jalkojen yhden kiinnikkeen kiinnityssysteemi on nerokas vain paperilla. Käytössä rakennelma ei hänen mukaansa kiristä jalkoja tarpeeksi. Yksi jalka vatkaa hieman, toinen enemmän, ja yhteisvaikutuksena koko pöytä heiluu.

Ostajan kannattaa siis varautua kiristämään jalkoja useasti, Pänkäläinen sanoo.

”Mutta pöydässä itsessään ei ole mitään vikaa.”

Eräässä mallihuoneessa Anonen muistaa Ikean panostuksen älykoteihin, jota on tehostettu yhteistyöllä kaiutinmerkki Sonoksen kanssa. 

”Panostuksella halutaan luoda tiettyä mielikuvaa omaan tuotteeseen ja sen laatuun. Se herättää kuluttajissa ajatusta: pitäisikö meilläkin olla jokin äänimaailma tai synkronoidut valot.”

Anosen mukaan Ikea kykenee reagoimaan nopeasti trendeihin: se ei lanseeraa vain yhtä mallistoa vuodessa, vaan uutuuksia tulee ainakin pari kertaa vuodessa. 

Pänkäläinen saapuu mallihuoneeseen kiinnostavien tuotteiden etsintäretkeltään.

”Löytyikö jotain kivaa?” Anonen tiedustelee.

”Ei”, kuuluu tyly vastaus. ”Mielelläni vastaisin toisin.”

Pian kokenut kalustesuunnittelija kuitenkin vaikuttaa kiinnostuneelta erisyvyisten Eket-seinähyllyjen äärellä.

”Konsepti on hyvä ja toimiva. Tämä antaa mahdollisuuksia sisustaa. Tällaisesta suunnittelusta tykkään.”

Ikea on Pänkäläisen mielestä parhaimmillaan juuri säilytysratkaisuissa sekä arjen järjestelyissä. Pienissä laatikoissa ja säilytyslokerikoissa, joilla kuluttaja saa sekalaiset tavaransa edullisesti ruotuun.

Mutta sitten hän koputtaa aiemmin kehumaansa neliskulmaista seinähyllyä. Hetkeksi kohonnut innostus lässähtää.

”Tämä on ihan pahvia.”

Pänkäläinen kertoo, että Ikeassa häntä harmittaa se, että monet tuotteet ovat hyvin suunniteltuja mutta kehnosti tehtyjä. Moni kuluttaja voisi ostaa jonkin kalusteen mutta ei usko sen kestävyyteen, hän arvelee.

Lopulta löytyy täysosuma. 

Pänkäläinen havaitsee kolmitasoisen, teräksisen tarjoiluvaunun. Tuhansista Ikean tuotteista se erottuu edukseen näyttämällä skarpilta, hän sanoo. Pänkäläinen tarkistaa lähietäisyydeltä, pitävätkö ensihavainnot paikkansa.

Materiaali, kiinnitykset, lukittuvat renkaat. Kaikki vaikuttavat läpäisevän Pänkäläisen kriteerit.

Vaan onpa kärryssäkin epäkohta: se on epäilyttävän halpa.

”Jos tällaisen piirtää ja käy kysymässä ammattihitsaajalta, että teetkö tällaisen 229 eurolla, hitsaaja nauraa pihalle. Hän ei saa materiaalejakaan siihen hintaan.”

Anonen yhtyy kehuihin. Hänestä kärryä voisi käyttää työtasona muuallakin kuin keittiössä.

”Tästä näkee, mistä materiaalista se on tehty. Se on oikeasti metallia eikä vain muovia, joka näyttää metallilta. Ruostumattomalla teräksellä on tietyt takeet”, Anonen sanoo.

Omissa töissään Anonen leikittelee paljon väreillä, ja hänen työnsä kannalta tärkeä, tuttu ja paljon kuluva tuote on myynnissä Ikean lastenosastolla.

”Kuusi kappaletta pensseleitä hintaan 4,99. Tämä on hyvä. Toimii”, Anonen sanoo. 

Anosen mielestä Ikean vahvuus ovat arjen käyttöesineet: tuotteet kuten valkoiset aluslakanat, joita käytetään kuin mustia sukkia tai valkoisia t-paitoja. Niillä on ennalta tiedetty käyttöikä.

Jossainhan ruoka on säilöttävä ja johonkin pyykit on ripustettava, Anonen sanoo.

”Sellaisiin asioihin täältä löytyy paljon vaihtoehtoja. On edullinen versio ja se, jonka materiaaleihin on panostettu vähän enemmän”, hän toteaa.

”Mutta oli kyseessä Ikea tai mikä tahansa muu brändi, ostopäätöstä tehdessä on hyvä miettiä, onko tuotteella seuraavaa sijoituspaikkaa. Onko se roskakamaa?” 

Ikean alakerrassa vastauksia arjen tarpeisiin on pilvin pimein. Kehuja Pänkäläiseltä ja Anoselta saavat lasiset säilytyskulhot, servietit, kynttilät ja kynttilänjalat sekä lieriön muotoinen Cylinder-maljakkosarja.

”Ostan näitä maljakkoja itselleni säilytystarkoitukseen saksille, kynille ja viivoittimille”, Anonen kertoo.

Hänestä maljakot ovat klassisen yksinkertaisia. Lasisia, joista ei näy brändi tai joissa ei ole tarroja tai kahvoja. Sellaisia, jotka kestävät aikaa. 

Myös peili- ja lamppuvalikoimasta kaksikko bongaa miellyttäviä tuotteita. Kuparinvärinen Varmblixt-peili vaikuttaa Pänkäläisestä aivan kuin jonkin kalliimman brändin tuotteelta, lasinen Fado-pallovalaisin on taas Anosen mielestä ”kiva ja simppeli”  tuote.

Pänkäläinen tietää myös kertoa, että Ikean matot ovat vilkaisun arvoisia. Kaksikko tutkailee mattoja ja epäilee näkemäänsä.

Käsinkudottu, sataprosenttisesti villainen matto, hinta 279 euroa.

Investointimielessä oiva valinta mutta hinta luo epämukavan tunteen, Pänkäläinen sanoo. Kokonaisuus tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, hän toteaa.

Runsaan kolmen tunnin kiertelyn jälkeen Pänkäläinen ja Anonen istuvat jättiläismäiseen varastoon kasatun terassin penkeillä. He pohtivat, miksi Ikea on niin suosittu. 

Varmasti siksi, että täältä haetaan jotain ajankohtaista ja trendikästä sekä helppoja ja suoraviivaisia ratkaisuja arjen ongelmiin.

Hinnat houkuttavat, ja saman katon alta saa liki kaiken, mitä tarvitsee. Vaivattomasti yhdellä kerralla, ja littanaan pakatut ostokset mahtuvat yleensä henkilöautoon. 

Ikea vastaa hyvin elämän kierteisiin ja kaarteisiin. Elämäntilanteet saattavat vaihtua äkisti, jolloin Ikea tarjoaa nopean stressinlievityksen.

Pänkäläinen ja Anonen tietävät painottavansa mieltymyksissään tyystin eri asioita kuin keskiverto Ikea-asiakas. He etsivät kalusteista ajattomuutta, pitkäikäisyyttä, ehkä elämänpituista kumppanuutta.

”Tällainen elitistinen ajattelu säästämisestä ja laatuun panostamisesta ei ole monelle mahdollista”, Pänkäläinen myöntää. 

Laatuun panostaminen on myös ympäristöteko, mutta kaikilla ole mahdollisuutta vain seurata tarjontaa ja odotella täydellistä hankintaa. Sen Pänkäläinenkin ymmärtää. 

Hänestä Ikean erityinen hankaluus on, että moni tuote on laadultaan kategoriassa nähtäväksi jää. Joillain brändeillä pitkän käyttöiän voi astia. Ikealla pitkäikäisyys on hyvin mahdollista, mutta siitä ei Pänkäläisen mukaan ole samanlaisia takeita.

Oli huonekalu tai esine sitten Ikeasta tai designliikkeestä, Pänkäläisellä on kuluttajille toive: ostakaa vain sitä, mitä tarvitsette. 

”Ehkä tämä maapallo ei kestä jatkuvaa trendien muutosta, jossa hankinta vaihtuu vuoden päästä uuteen.”