Aamulehti

On ihan tavanomainen tammikuinen viikko, mutta uutisissa kerrotaan asioista, joista ei vielä pari vuotta sitten olisi osannut kuvitella kerrottavan: Ruotsin ministerit sanovat, että Ruotsiin voi tulla sota. Ruotsalaiset hamstraavat kriisitarpeita. Tanskan sotilastiedustelu varoittaa, että Venäjän asevoimilla on yhä vahva iskukyky arktisilla alueilla. Suomen presidenttiehdokkaat eivät sulje pois sodan mahdollisuutta. Donald Trumpin paljastetaan sanoneen presidenttinä, että jos Eurooppaan hyökättäisiin, USA ei puolustaisi sitä.

Vielä kaksi vuotta sitten ennen Ukrainan sotaa ajatus kolmannesta maailmansodasta tai muusta laajasta sodasta Euroopassa tuntui miltei mahdottomalta, mutta kuinka vakava tilanne on nyt? Pitääkö hankkia kriisitarpeita, säästää rahaa sukan varteen sodan varalta ja totuttautua ajatukseen, että voi joutua lähettämään poikansa sotaan?

Kysytään asiaa Risto E. J. Penttilältä, joka on vuosikymmeniä seurannut maailman kriisejä. Penttilä ennusti oraakkelimaisesti Ylen A-talk-ohjelmassa joulukuussa 2021, siis ennen Ukrainan sotaa, että Suomi päättää seuraavien kuukausien aikana liittyä Natoon ja että helmi-maaliskuussa 2022 Suomi keskustelee siitä suoraan Yhdysvaltain kanssa.

Molemmat ennustukset toteutuivat täsmälleen.

Risto E. J. Penttilä, ajatuspaja Nordic West Officen johtaja ja kansainvälisen politiikan asiantuntija, naurahtaa jääneensä oraakkelin hommista eläkkeelle, mutta suostuu kyllä pohtimaan maailman tilannetta.

Haluan tietää, onko Eurooppa ajautumassa huomaamattaan kohti sotaa kuten 1930-luvulla ennen toista maailmansotaa? Penttilä myöntää itsekin pohtineensa samaa. ”Yhteisiä nimittäjiä löytyy”, hän sanoo ja aloittaa luettelemalla seikat, jotka yhdistävät nykyistä ja 1930-luvun maailmanpoliittista tilannetta. 

On alueellisia ja paikallisia konflikteja. On muodostumassa ”pahan akseli” Venäjästä, Pohjois-Koreasta ja Iranista. On taloudellista epävarmuutta ja populismia. Luottamus kansainvälisiin järjestelmiin, kuten YK:hon on rapautunut. 

Mutta on myös eroja. Tärkein on se, että toisin kuin 1930-luvulla, Yhdysvallat on sitoutunut liittolaistensa puolustamiseen. Ja Kiina on kansainvälisen järjestelmän kannalta vaarattomampi kuin Natsi-Saksa oli.

Kolmanneksi eroksi Penttilä lukee sen, että kansallinen populismi ei pyri kaatamaan demokraattista järjestelmää, vaan toimii sen kautta.

Alkuvuonna 2023, siis jo ennen Gazan kriisin puhkeamista, Penttilä asiantuntijoineen laati skenaarioita maailman turvallisuuspoliittisen tilanteen kehityksestä. Huonoimmassa niistä maailmalla on useita kriisejä, Ukrainan sota syvenee ja leviää, Lähi-Idässä soditaan ja Taiwanissa syntyy konflikti. ”Täytyy myöntää, että viime aikoina tämän skenaarion merkit ovat vahvistuneet,” Penttilä sanoo.

Hän pitää todennäköisenä, että kriisit jatkavat kiehumistaan. Tämän taustalla on se, että Pax Americana natisee liitoksissaan. Se on YK:n kaltaisiin järjestelmiin perustuva, kansainvälinen, sääntöperusteinen järjestelmä, jossa Yhdysvallat on takuumiehenä. ”Sen enempää Kiina kuin Yhdysvallatkaan eivät pysty nyt pitämään kavereitaan aisoissa. Keskisuuret haastajavaltiot Turkki, Iran, Intia ja Saudi-Arabia ovat nähneet aikansa koittaneen. Kansainvälinen järjestelmä on liikkeessä, ja tulemme näkemään hankauksia. Maailma on menossa Amerikka-vetoisesta maailmasta moninapaiseen maailmaan. Se on epävakaa maailma.”

Penttilä kuitenkin uskoo, ettei maailma vajoa syvään kriisiin. ”Tästä selvitään, mutta on hyväksyttävä, että syvän rauhan aika Euroopassa ja maailmassa on ohi.”

Nykytilanne poikkeaa 1930-luvusta siinä, että Amerikka on sitoutunut suojelemaan Eurooppaa eikä Kiina ole aggressiivinen sotilasmahti. Penttilän mukaan ensimmäinen koetinkivi ja mahdollinen räjähdyskohta on kuitenkin jo tämän viikon lauantaina, kun Taiwanissa käydään vaalit. Penttilä ennakoi, että jos Kiinan itsenäisyyskiihkoilijana pitämä William Lai voittaa, Kiina voi esimerkiksi lisätä sotaharjoituksiaan Taiwanin lähistöllä. Voi myös olla, että Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen konflikti leimahtaa. Penttilä ei kuitenkaan usko sen vievän sotaan.

Euroopan turvallisuuden kannalta iso kysymys on Donald Trump, jos hänet marraskuussa valitaan Yhdysvaltain presidentiksi. Trumpin strategia on pitää kaikki varpaillaan, eikä hän tykkää kansainvälisistä järjestöistä, kuten YK:sta.

Se, mistä Trump tykkää, on Penttilän mukaan tämä: ”Että hän on ykkösjehu, suurin ja kaunein. Jos hän jättäisi liittolaisensa pulaan, hän olisi luuseri, jonka vuoksi Yhdysvaltain kansainvälinen asema, arvovalta ja talous kokisivat suuren alamäen.”

Penttilä pitää epätodennäköisenä, että Trump veisi Yhdysvallat kokonaan pois sotilasliitto Natosta, mutta sanoo, että Trump saattaa painottaa kahdenvälisiä liittolaissopimuksia. Niinpä Euroopan oman turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamisessa ollaan myöhässä.

Kysymykseen siitä, onko Suomenkin valmistauduttava sotaan, Penttilä sanoo, että Suomen turvallisuutta ei ole koskaan varmistettu niin hyvin kuin nyt. ”Paradoksi silti on, että menimme täysillä mukaan Pax Americanaan juuri silloin, kun se alkaa murtua.”

Vaikka Yhdysvaltojen rooli Euroopassa vähenisi tai se olisi sidottu sotiin Lähi-Idässä ja Taiwanissa, Penttilä ei silti usko, että Venäjä tekisi sotilaallisen operaation Euroopassa. ”Venäjä on sidottu sotaan Ukrainassa. Olisi äärettömän tyhmää, että se lähtisi toisella rintamalla Natoa vastaan. 2–3 vuoden aikana ei ole lainkaan todennäköistä, että yhtäkään Nato-maata kohtaan Venäjä tekisi mitään.”

Penttilä sanoo, että lännen katse on rajallinen, kun se katsoo Venäjää, sillä Lähi-Itä ja etenkin Kiina vaikuttavat maailmanpoliittiseen tilanteeseen vähintään yhtä paljon. Yhdysvaltain ja Britannian perjantaina 12. tammikuuta Jemenin huthikapinallisiin kohdistamien iskujen Penttilä ei pelkää johtavan laajenevaan sotaan. ”Kyseessä on kriisinhallinta, ei kriisin eskalaatio. Suuri kysymys on, lähteekö Iran suoraan mukaan sotaan. En usko, että lähtee."

Miten kriiseistä ja syvenevästä pessimismistä päästään eroon? Penttilä piirtää maailmankuvan uudesta maailmanjärjestyksestä. Siinä Kiina ja Yhdysvallat elävät rauhanomaisesti rinnakkain, ovat aiempaa omavaraisempia ja tekevät bisnestä omien kavereidensa kanssa. 

Toinen vakautta luova seikka voi Penttilän mukaan olla teknologinen kehitys eli tuottavuusloikka, jonka tekoäly voi tuoda Kiinalle, Yhdysvalloille ja Euroopalle.