Monissa Euroopan maissa jaetaan nyt muhkeita palkankorotuksia auttamaan hintojen rajusta noususta kärsiviä työntekijöitä.

Suomalaisia sen sijaan toppuutellaan tyytymään hyvin pieniin korotuksiin.

Palkkojen kehitys on ollut Suomessa pitkään maltillista, maltillisempaa kuin muualla.

Ei siis ihme, jos tavallisesta palkansaajasta on voinut välillä tuntua siltä, että palkankorotuksiin ei juuri ole ollut mahdollisuutta. Huonoina aikoina ei ole ollut varaa, ja hyvinä aikoina on pitänyt varautua tuleviin huonompiin aikoihin.

Juuri nyt liian isojen palkankorotusten on varoiteltu olevan vaarallisia, koska ne kiihdyttäisivät inflaatiota lisää aiheuttamalla hinta–palkka-kierteen.

Mikä on totuus?

HS Visio kysyi talouden asiantuntijoilta, miten muhkeat palkankorotukset ovat onnistuneet muissa maissa ja kestäisikö suomalaisyritystenkin kilpailukyky isot palkankorotukset.

Parhaillaan neuvotteluja työehtosopimuksista käydään teknologiateollisuuden alalla. Tärkeän vientialan ratkaisu määrittää yleensä palkankorotusten suuruuden muillekin aloille.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan Teknologiateollisuuden työnantajat esittivät joulukuussa parin prosentin korotusta, joka ei työntekijöille kelvannut.

Työntekijäpuolen kattojärjestö SAK on puolestaan kertonut tavoittelevansa Saksan tai vähintään Ruotsin tasoisia palkankorotuksia.

Neuvottelut jatkuvat jälleen tiistaina.

Miten muhkeita palkankorotukset ovat muualla sitten olleet?

Suomen tärkeimmät kilpailijamaat ovat Saksa ja Ruotsi, joihin palkkaratkaisuja ja kilpailukykyä on syytä verrata.

Saksassa metalli- ja teknologiateollisuudessa sovittiin marraskuussa peräti 8,5 prosentin palkankorotuksista kahdelle vuodelle. Se tarkoittaa, että työntekijät saavat tänä vuonna 5,2 prosentin ja ensi vuonna 3,3 prosentin korotuksen.

Lisäksi he saavat 3 000 euron kertaerän, joka maksetaan kahdessa osassa ja jonka Saksan hallitus sääti verovapaaksi.

Saksan kemianteollisuuteen puolestaan sovittiin 6,5 prosentin korotus myös kertaerillä ryyditettynä.

Miksi näin isot palkankorotukset menivät läpi Saksassa?

Siksi, että nämäkin ratkaisut olivat kompromissi, arvioi työelämäkonsultti Jyrki Raina. Alun perin IG Metall haki vieläkin muhkeampia korotuksia eli kahdeksaa prosenttia yhdelle vuodelle.

Raina on perehtynyt eri maiden palkkaratkaisuihin ja sopimuskulttuureihin vuosikymmenten ajan, sillä hän on toiminut aiemmin muun muassa Teollisuustyöntekijöiden maailmanliiton pääsihteerinä ja muissa kansainvälisissä ammattiliittojen tehtävissä.

Raina uskoo, että verottomat kertakorvaukset olivat ratkaiseva asia, joka sai   ammattiliitto IG:n hyväksymään kompromissin. Kertakorvaukset ovat luonteva tapa hoitaa todennäköisesti vähitellen hiipuvan inflaation aiheuttamia ongelmia.

Työnantajapuoli puolestaan on Saksassa perustellut korotukseen suostumista sillä, että pidempi eli kaksivuotinen sopimus antaa yrityksille suunnitteluvarmuutta.

Saksassa sopimuksissa on myös käytössä kriisilauseke, joka mahdollistaa sovittujen korotusten perumisen tai lykkäämisen, jos yrityksen talouden tilanne sitä vaatii. Ehdot kriisilausekkeen käytölle ovat kuitenkin tarkat. Niihin liittyy muun muassa työllisyystakuu, ja asia vaatii yhteisen sopimisen.

Ruotsissa ammattiliittojen keskusjärjestö LO on puolestaan vaatinut 4,4 prosentin korotusta tälle vuodelle. Neuvottelut ovat siellä kesken, sillä nykyiset sopimukset päättyvät vasta maaliskuun lopussa.

Muista Pohjoismaista Tanskassa keskitetysti sovitaan vain työelämän laatuasioista ja palkoista neuvotellaan paikallisesti. Sielläkin on Rainan mukaan liitoissa haussa isoja korotuksia paikallisesti.

Isoja korotusprosentteja on nähty myös Hollannin metalliteollisuudessa, jossa sovittiin 11 prosentin korotuksista 16 kuukaudelle, eli vuosivaikutus on 8,25 prosenttia.

Itävallan teknologiateollisuudessa puolestaan sovittiin 7,4 prosentin korotuksista.

Paineita isoihin palkankorotuksiin on lähes joka maassa.

Jopa palkkamalttia inflaation hillitsemiseksi vaatinut Euroopan keskuspankki tarjosi joulukuussa työntekijöilleen 4,07 prosentin korotuksia.  Se on toki euroalueen inflaatiota vähemmän, mutta suomalaisittain iso korotus. Työntekijät  pitivät esitystä riittämättömänä ja ovat uhanneet lakolla.

Se, että monissa maissa on onnistuttu sopimaan isoistakin palkankorotuksista, johtuu Rainan mukaan myös erilaisista työmarkkina- ja neuvottelukulttuureista. Erityisesti Saksassa, mutta myös Ruotsissa, työntekijöiden rooli järjestelmässä on erilainen kuin Suomessa.

Saksassa ammattiliitoilla on Rainan mukaan vahvempi asema yrityksissä kuin Suomessa, ja myös työlainsäädäntö tukee työntekijöiden asemaa.

Saksassa työntekijöiden edustajat valitsevat puolet jäsenistä yritysten hallintoneuvostoihin, joilla on todellista valtaa muun muassa erottaa toimitusjohtaja.

Ruotsissa ei puolestaan ole Rainan mukaan johdon, työntekijöiden ja luottamusmiesten välillä samanlaista kuilua kuin Suomessa. Yksi esimerkki siitä on Ruotsiin perustettu työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen yhteinen teollisuusneuvosto eli Industrirådet.

Yhteiselimen tavoitteena on kehittää teollisuutta sekä yritysten että henkilöstön näkökulmasta erityisesti koulutuksen, tutkimuksen, innovaatioiden että tasa-arvon osalta.

Vaikka korotukset ovat monessa maassa olleet isoja, nekään eivät vielä kasvata kuluttajien ostovoimaa vaan pitävät sen parhaassa tapauksessa ennallaan. Sen verran kovaa on hintojen nousuvauhti ollut palkkoihin verrattuna.

Monessa maassa inflaatio on nimittäin huidellut kymmenessä prosentissa viime syksynä, Suomessa se on ollut hitaampaa. Joulukuussa hintojen nousuvauhti Euroopassa hidastui hieman 9,2 prosenttiin ja Suomessa 8,9 prosenttiin.

Suomalaisten ostovoima on kuitenkin heikentynyt selvästi. Kun inflaatio otetaan huomioon, niin suomalaisten reaaliansiot pienenivät lähes viisi prosenttia heinä–syyskuussa.

Tänä vuonna inflaation ennustetaan hidastuvan Suomessa noin viiteen prosenttiin.

Olisiko suomalaisyrityksillä varaa isompiin korotuksiin? 

Suomalaisyrityksillä menee varsin hyvin. Ne ovat tehneet viime vuosina hyvää tulosta. Kaikkien yritysten yhteenlaskettu tulos on kasvanut jo kymmenisen vuotta yhteen menoon lukuun ottamatta lyhyttä koronakuoppaa ja Venäjän hyökkäyssodan viime vuoden alussa aiheuttamaa notkahdusta.

Pörssiyhtiöiden osalta viimeisimmät osavuositulokset viime syksyltä kertoivat  yllättävänkin hyvästä vedosta – niiden yhteenlaskettu liikevoitto kasvoi parikymmentä prosenttia. Yhtiöt eivät myöskään vastoin odotuksia ole vieläkään heikentäneet tulosohjeistuksiaan tälle vuodelle.

Pörssiyhtiöiden tulosten odotetaan kasvaneen niin hyvin, että niiden ennakoidaan jakavan viime vuoden voitoista ennätyssuuret osingot tänä keväänä.

Vaikka yritysten energia- ja muut kulut viime vuonna kasvoivat, ne ovat pystyneet yllättävän hyvin siirtämään kasvaneet kustannukset omiin hintoihinsa, eli niillä on ollut hinnoitteluvoimaa.

Tuleva taantuma tulee todennäköisesti heikentämään tuloksia, mutta taantuman ennustetaan yleisesti jäävän lieväksi ja lyhyeksi.

Entä kilpailukyky? Miten suomalaisyritykset pärjäävät suhteessa kilpailijoihin muissa maissa?

Kilpailukyvyn mahdollisesti heikentymisestä varoitellaan aina palkankorotusten yhteydessä. Kilpailukyky on ratkaisevan tärkeä, koska se vaikuttaa suoraan siihen, miten hyvin suomalaiset vientituotteet käyvät kaupaksi. 

Suomen kustannuskilpailukyky on hyvä ja säilynyt aiempaa paremmalla tasolla. Se on kuitenkin edelleen selvästi heikompi kuin ennen finanssikriisiä.

Koronapandemian aikana (vuosina 2020–2021) Suomen kustannuskilpailukyky pysyi ennallaan tai jopa parani hieman sekä suhteessa euromaihin että laajempaan kauppakumppanien joukkoon, kertoo Suomen Pankin ennustepäällikkö Meri Obstbaum.

Syynä tähän on se, että työn hinta on noussut Suomessa muita maita vähemmän. Sillä on ollut merkittävin yksikkötyökustannuksia alentava vaikutus.

Työn hinnan muita maita hitaampi nousu on parantanut Suomen kustannuskilpailukykyä jo vuodesta 2014 lähtien. Erityisen iso vaikutus oli kiky-sopimuksella vuonna 2017.

Maltillinen palkkakehitys on siis ollut suomalaisyrityksille kilpailuvaltti jo lähes kymmenen vuotta.

Työn hinnan lisäksi kustannuskilpailukykyyn vaikuttavat myös työn tuottavuus, vaihtosuhde ja valuuttakurssi.

Oheinen graafi kertoo näiden kaikkien yhteisvaikutuksen.

Valuuttakurssin vaikutus on jäänyt Obstbaumin mukaan pieneksi viime vuosina.

Vaihtosuhde puolestaan on ollut Suomelle positiivinen asia kilpailukyvyn kannalta. Suomen vaihtosuhde ei ole parantunut, mutta se on pysynyt ennallaan, kun se muualla euroalueella on heikentynyt.

Tämä on seurausta Suomen viennin rakenteesta. Raaka-ainepainotteinen vienti on hyötynyt hintojen noususta.

Työn tuottavuus on sen sijaan kehittynyt Suomessa muita kilpailijamaita heikommin. Hitaasti se tosin on kehittynyt muuallakin.

Työn tuottavuus on tärkeää, sillä juuri se mahdollistaa palkankorotukset pidemmällä aikavälillä. Se kertoo saavutetusta arvonlisäyksestä työtuntia kohden.

Heikkoa työn tuottavuutta on tutkittu paljon, mutta yhtä ainoaa selkeää syytä on vaikea osoittaa.

Lähtökohtaisesti syynä on yli kymmenen vuoden takainen Nokia-klusterin romahdus ja metsäteollisuuden vaikeudet. Silloin tuhoutui valtaisa määrä työpaikkoja, joissa oli syntynyt paljon arvonlisäystä tehtyä työtuntia kohden.

Aalto-yliopiston emeritusprofessori Matti Pohjola on tehnyt asiasta useita tutkimuksia.

Ruotsissa tuottavuus on kasvanut nopeasti, koska siellä talouden rakenne on muuttunut nopeasti kohti korkean tuottavuuden toimialoja. Tällaisia ovat esimerkiksi tietotekniikan ja liike-elämän palvelut.

Valmistavan teollisuuden sijasta kasvua vetävät nykyään alustatalouden yritykset ja Ruotsissa on syntynyt Spofifyn ja Klarnan kaltaisia alan jättejä.

Suomessa rakennemuutos teollisuudesta tietoteknisiin palveluihin on ollut hitaampaa. Se näkyy hitaampana tuottavuuden kasvuna.

”Suomi on jäänyt kymmenkunta vuotta jälkeen verrokkimaista”, Pohjola sanoo.

Se, että työn tuottavuus on kehittynyt Suomessa huonosti, on sinänsä yllättävää. Suomalaisyritykset ovat nimittäin Pohjolan mukaan kokonaisuutena kannattavampia kuin kilpailijamaiden yritykset.

Hänen mukaansa Suomen muita heikompi tuottavuuskehitys johtuu siitä, että suomalaisyritykset ovat tehneet vähemmän kasvua tuovia investointeja toisin kuin ruotsalaisyritykset. Hyvä kannattavuus on saavutettu Suomessa karsimalla kuluja ja jättämällä investoinnit tekemättä.

”Suomalaisyrityksiltä on puuttunut uskallus investoida uuteen teknologiaan, kun taas Ruotsissa yritykset ovat investoineet paljon enemmän”, Pohjola sanoo.

Kaikki tämä tarkoittaa Pohjolan mukaan sitä, että Suomessa ei ole varaa suuriin palkkojen sopimuskorotuksiin, koska työn tuottavuus on kasvanut kilpailijamaita hitaammin kymmenkunta vuotta.

”Jos Suomessa olisi enemmän korkean katteen tuotantoa, niin myös palkat voisivat olla isompia ja silti yritykset säilyttäisivät kilpailukykynsä”, Pohjola sanoo.

Pohjolan mukaan yritysten maksamat reaalipalkat eivät ole Suomessa kasvaneet kymmeneen vuoteen. 

Reaalipalkka on tässä laskettu jakamalla nimelliset työvoimakustannukset yritysten arvonlisäyksen hinnalla.

Suomen Pankin Meri Obstbaum puolestaan uskoo, että Nokia-klusterin romahdus ja metsäteollisuuden vaikeudet eivät enää riitä selittämään Suomen heikompaa työn tuottavuuden kehitystä.

”Osaavan työvoiman saantivaikeudet ovat yksi asia, jotka jarruttavat talouskasvua ja tuottavuuden parantumista. Työikäinen väestö on supistunut ja väestön ikääntyminen edennyt muita maita nopeammin.”

Kestäisikö Suomen kilpailukyky isommatkin palkankorotukset, jos palkat nousevat kilpailijamaissakin reippaasti?

”Kun kustannukset nousevat muissakin maissa nopeasti, se antaa periaatteessa mahdollisuuden tarkistaa työn hinnan kehitystä Suomessakin ilman, että se vielä romuttaisi kilpailukykyä”, Obstbaum sanoo.

Hän kuitenkin korostaa, että nykyisessä tilanteessa kilpailukyvyn säilyttäminen on erittäin tärkeää, kun suomalaisyritykset joutuvat muun muassa etsimään korvaavia markkinoita Venäjällä menetettyjen markkinoiden tilalle. Samalla ne ovat menettäneet kilpailuetua tuoneen halvan energian saannin.

”Varotoimenpiteenä olisi tärkeää, ettei kustannuskilpailukykyä ainakaan heikennetä nykytilanteessa”, Obstbaum sanoo.

Eli isoihin korotuksiin ei ole mahdollisuutta.

Obstbaum korostaa, että tilanne on nyt poikkeuksellisen epävarma. Esimerkiksi inflaatioennuste on poikkeuksellisen epävarmalla pohjalla energiahintojen poikkeuksellisen voimakkaan vaihtelun takia.

Tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta uskoo sen sijaan, että Suomessakin olisi nyt mahdollisuus Saksan ja Ruotsin kaltaisiin isompiin palkankorotuksiin.

Vielä viime keväänä hän kuului itsekin niihin, jotka peräänkuuluttivat maltillisia sopimuskorotuksia palkkoihin. Syksyllä hän kuitenkin muutti mielipidettään korotuksille myönteisempään suuntaan. 

Siihen on kolme syytä.

Syksyyn mennessä kävi nimittäin selväksi, että inflaatio on pahempi kuin mitä keväällä näytti, eli kuluttajahintojen nousu ei jäänyt lyhytaikaiseksi eikä kohtuulliseksi.

Syksyllä Malirannan mukaan myös selvisi, että yritysten kannattavuus oli kehittynyt hyvin, eli niiden palkanmaksukyky on kasvanut.

Yritykset ovat nimittäin pystyneet siirtämään kasvaneet kustannukset omiin hintoihinsa. Tuottajahinnat eli yritysten tuotteistaan tai palveluistaan saamat hinnat ovat nousseet rutkasti, kovimmillaan viime vuonna jopa lähes 30 prosenttia vuositasolla.

Kolmas tekijä, joka sai Malirannan muuttamaan mielensä palkankorotusten tarpeesta, oli tieto työmarkkinoiden kuumenemisesta.

Kesällä paljastui, että tehtyjen työtuntien määrä oli kasvanut merkittävästi, kun vielä keväällä kasvu vaikutti pettymykseltä. Syksyyn mennessä tuli selväksi, että työtunneilla mitattu työllisyyden kehitys oli ollut suorastaan hämmentävän kovaa ja kaikkien aikojen korkeimmissa lukemissa.

”Nämä kolme syytä puoltavat sitä, että toteutuvat palkankorotukset tulevat olemaan korkeampia kuin mihin viime vuosina on totuttu”, Maliranta sanoo.

Kuinka suuria, siihen hän ei ota kantaa, mutta isotkaan korotukset eivät ole mahdottomia. Hän muistuttaa, että kyse ei ole pelkästään prosenteista vaan myös tekstiasioista.

”Minusta on perusteita olettaa, ettei Suomen palkanmaksukehitys poikkea kovin paljon Ruotsista tai Saksastakaan, koska Suomen kustannuskilpailukyky on vähintään kohtuullinen ja samanlainen kuin niillä”, Maliranta sanoo.

Hänen mukaansa olisi vaikea ymmärtää, miksi Suomi päätyisi tässä tilanteessa kovin erilaisiin ratkaisuihin. Suuntaviivoja on hänen mukaansa luontevaa ottaa varsinkin Ruotsista. Saksassa työmarkkinat ovat hieman erilaiset negatiivisine liukumineen.

Saksassa ja Ruotsissa tehdyt tai tavoitellut korotukset eivät Malirannan mielestä ole suuruudeltaan hämmentäviä, koska molemmissa maissa on myös yrityksillä palkanmaksuvaraa. Työllisyystilanne on hyvä ja teollisuustuotteiden hinnat nousseet varsin mukavasti.

Korotusten jääminen Suomessa kovin maltillisiksi olisi Malirannan mukaan perusteltua vain, jos tehtyjen työtuntien määrä olisi selvästi matalampi, eli jos työllisyystilanne olisi nykyistä heikompi.

”Suomessa sopimuskorotukset ovat olleet hämmentävän maltillisia viime vuosina ottaen huomioon, että samaan aikaan työllisyys on kehittynyt todella vahvaan tahtiin ja yritysten kannattavuus ollut aika hyvä”, Maliranta toteaa.

Matalia korotuksia voitiin kuitenkin aiemmin perustella heikommalla kustannuskilpailukyvyllä, hän arvioi. Nyt kilpailukyky on vähintään kohtuullinen tai jopa hyvä.

Malirannan mukaan Nokian romahdusta seuranneessa jälleenrakennuksessa on päästy jo siihen vaiheeseen, että perustukset ovat kunnossa ja uudisrakentaminen alkanut. Nyt ollaan selvästi eri tilanteessa kuin viisi vuotta sitten, hän sanoo.

”Jos näkemys pysyisi samana, vaikka suhdannetilanne muuttuu, kyse olisi vain mantrasta”, Maliranta perustelee muuttunutta näkemystään.

Vaarallista Malirannan mukaan toki on, jos korotuksista alkaa koordinoimaton kilpahuuto ja tehdään kovin pitkiä sopimuksia.

Toisaalta pitkät sopimukset toisivat nyt kaivattua vakautta.

”Olisiko mahdollista sopia työmarkkinarauha pidemmäksi aikaa ja voisiko sopimus olla ehdollinen suhteessa talouden tulevaan tilanteeseen?” Maliranta sanoo.

Myös kertaluonteiset korvaukset voisivat Malirannan mukaan toimiajälkikäteisenä kompensaationa aiemmista liian maltillisista korotuksista. 

Mutta entä se palkankorotusten inflaatiota kiihdyttävä vaikutus? Eikö Maliranta ole huolissaan siitä?

”Enemmän olen nyt huolissani siitä, että korkea inflaatio ja sen myötä reaaliansioiden mittava lasku alkaa aiheuttaa toimeentulo-ongelmia monissa kotitalouksissa”, Maliranta sanoo.