5 144 opittua sanaa, 10 045 minuuttia, 1 221 peräkkäistä päivää. Sijoitus maailman parhaan parhaan promillen joukossa.

Tilastot näkyvät Pekka Ahosen kännykän näytöllä. Vielä tarkemmin Duolingossa eli kielten opiskeluun tarkoitetussa sovelluksessa.

”Olen nyt huipulla. Timanttiliigassa eli korkeimmalla tasolla, ja haluan pysyä siellä”, Ahonen sanoo ja hymyilee.

”Kerran putosin timanttiliigasta, ja sinne oli pirun vaikea päästä takaisin.”

Duolingokärpänen puraisi Ahosta kesällä 2020. Oli käynnissä työmatka Rovaniemelle. Aikaa oli paljon, ja jostain mieleen eksyi ajatus Duolingosta.

Hän ei tarkalleen muista, mistä tuo ajatus kumpusi. Joku kaveri se taisi olla kuka Duolingosta vinkkasi, Ahonen muistelee.

Oli niin tai näin, Ahonen otti Duolingon välittömästi haltuunsa.

”Työni takia olen aina matkustanut paljon. Kielten opiskelu kursseilla, joissa pitää olla tiettyyn aikaan paikan päällä, ei ole oikein sopinut minulle.”

Nyt Ahonen on eläkkeellä mutta tekee edelleen kerran kuukaudessa viikon työjakson Rovaniemellä, jossa lastentautien erikoislääkäri ottaa vastaan ykköstyypin diabetespotilaita.

Vapaa-ajalla hän muun muassa hiihtää, pyöräilee ja matkustelee – sekä tietysti opiskelee Duolingossa kieliä.

"Pääosin ranskaa ja nykyisin hieman espanjaa. Italiaa yritin aiemmin mutta siitä ei tullut mitään.”

Kieliä Ahonen on toki hallinnut jo kauan ennen älypuhelinten keksimistä.

1960- ja 1970-luvun taitteessa hän oli vaihto-oppilaana Sveitsissä. Tutuksi tuli sveitsinsaksa ja Zürichin murre. Aikaisemmin Ahonen puhui hyvin jo suomea ja ruotsia sekä hieman kehnommin saksaa.

”Osasin hyvin kolmea kieltä, joiden yhteenlaskettu puhujamäärä oli alle 20 miljoonaa”, Ahonen sanoo ja nauraa.

Syksyllä 1969 tehtiin luokkaretki Koillis-Ranskaan, Riquewihrin keskiaikaiseen kylään. Retkellä nuoren vaihto-oppilaan päälle laskeutui tunne vapaudesta.

Vapauden lisäksi myös Ranska kosketti nuorta Ahosta. Kulttuuri, historia, kieli, ruoka ja juoma.

Parikymmentä vuotta myöhemmin hän aloitti pyöräreissujen perinteen Ranskaan. Kieltä hän ei vielä tuolloin hallinnut, mutta aina jostain löytyi ruokaa ja sänky, hän kertoo.

”Tärkeintä on se, että lähtee liikenteeseen.”

Edelleen Ahonen ja maantiepyörä ovat Ranskassa tuttu näky. Ja aina viinialueilla, Ahonen kertoo ja hymyilee.

Kieltäkin on tullut sittemmin opiskeltua, kun hän töiltään on ehtinyt. 1990-luvun retkien jälkeen ruoan ja majapaikan hän on jo onnistunut hankkimaan ranskaksi, mutta Duolingon myötä myös hieman syvemmät keskustelut ovat alkaneet luonnistumaan.

”Duolingossa kielten opiskelu lähtee yksinkertaisista jutuista. Tekstiä, ääneen toistamista ja luetun ymmärtämistä”, Ahonen sanoo.

”Ei lähdetä liikkeelle kieliopista, kuten yleensä Suomessa kielten opiskelussa.”

Ahosesta huomaa, että hän puhuu itselleen tärkeästä aiheesta. Tärkeintä kielten opettelussa on hänen mielestään se, että uskaltaa tehdä virheitä niin paljon kuin kehtaa.

”Se ei tietenkään sovi suomalaisille. Meidät on opetettu häpeämään virheitä. Suomalainen voi osata kielen erinomaisesti, mutta ei uskalla käyttää sitä virheiden pelossa.”

Ahosella itsellään onkin melkoinen jäänrikkojafraasi käytössään.

”Je suis désolé, je suis un barbare nordique, je ne parle pas bien français – Pahoittelen, olen Pohjolan barbaari enkä puhu hyvin ranskaa.”

”Ranskalaiset ovat ylpeää kansaa. Kun paljastaa itse ensin kaulansa, niin asiat järjestyvät.”