Vatsa kurnii, ja keittiön pöydällä on vain maksamattomia laskuja. Pankkitili on niin tyhjillään, että sinne voi kuvitella maisemaa halkovan kasvinkäppänän kuin preerialle konsanaan.

Jostain on saatava rahaa. Mitä teet?

HS kysyi lukijoilta, mitä nämä ovat tehneet tienatakseen, kun palkka tai muu kuukausittainen tulonlähde ei ole riittänyt elämiseen. Yllättävä henkilökohtainen talouskurimus voi alkaa esimerkiksi työttömyydestä, avioerosta tai monille viime aikoina tutuksi tulleesta asumiskustannusten ja muiden hintojen noususta.

Yksi noin 90:stä kyselyyn vastanneista on 32-vuotias Leena, jonka elämän sekoitti muutama vuosi sitten työuupumus. Pienellä länsisuomalaisella paikkakunnalla asuva Leena ei esiinny jutussa oikealla nimellään, koska hänen kertomansa sisältää arkaluonteisia terveystietoja.

Leenan ja muiden artikkelissa siteerattujen ihmisten henkilöllisyys on HS:n toimituksen tiedossa.

Pitkän sairausloman aikana hoitotyötä tehneen Leenan tilille tuli kuukausittain noin 600 euroa sairauspäivärahaa. Siitä piti maksaa 350 euroa vuokraa sekä laskut. Jollain rahalla olisi vielä pitänyt hankkia päivittäin syötävää.

”Eihän siitä jäänyt mitään käteen”, Leena sanoo.

Lopulta Leenan kannatti mieluummin irtisanoutua ja jäädä työttömäksi kuin jatkaa sairauslomalla ehkä pitkälle tulevaisuuteen. Käteen jäänyt summa kasvoi muutoksen myötä vain hivenen, mutta ainakaan hänen ei tarvinnut enää stressata jatkuvasta sairausloman uusimisesta.

Leena ryhtyi haalimaan lisätienestejä:

”Myin kotoani lähes kaiken, josta sai rahaa irti.”

Lempivaatteet, astioita, kenkiä, laukkuja, pelikonsoleita. Marimekkoa, Arabiaa, Calvin Kleinia.

”Myin kaikkea sellaista, missä oli niin sanotusti merkki.”

Monelle tavaralle löytyi ostaja ystäväpiiristä, mutta myyntitoiminta vaati myös jatkuvaa näpyttelyä nettikirppareilla.

Niin Leena sai ruokarahaa. Hän oppi, että soijaa kannattaa ostaa paitsi sen edullisuuden myös monipuolisuuden vuoksi.

Joskus pakon edessä tehty kaupanteko kirpaisi.

”Se oli kyllä vähän karun tuntuista, kun ei ollut mattoakaan lattialla”, Leena muistelee. Rakas olohuoneen matto oli maksanut uutena 200 euroa, ja myydessään Leena sai siitä vain 50 euroa.

Kun rahaa on pakko taikoa nopeasti, myyjän on usein tyydyttävä huonoihin tarjouksiin.

HS-kyselyn vastaajien joukossa oli myös ihmisiä, jotka kertoivat myyneensä rahan takia kehoaan.

Vuosittain noin 6 000 velkaongelmaista opastavassa Takuusäätiön asiakasneuvonnassa tiedetään, että keinot voivat olla monet, kun ihminen pyrkii tekemään pakon edessä rahaa.

Vuosia Takuusäätiön chat- ja verkkoneuvonnan asiantuntijana työskennellyt Liina-Lotta Heinonen kertoo, että prostituution käyttämisestä rahahuolien ratkaisijana kuulee ajoittain. Mitenkään yleistä se ei kuitenkaan hänen havaintojensa mukaan ole.

”Emme niinkään kysele taustoja, ellei sitten asiakas halua itse kertoa, mitä kaikkea hän on yrittänyt tehdä oman tilanteensa parantamiseksi.”

Velkalinjan yhteydenotoissa kuuluu usein syvä epätoivo, Heinonen kertoo. Epätoivo voi myös näkyä keinoissa, joilla ihminen on yrittänyt ratkaista ahdinkoaan ennen avun pyytämistä. 

Epätoivoinen velallinen saattaa esimerkiksi aloittaa rahapelaamisen, vaikka se hyvin todennäköisesti johtaa ojasta allikkoon.

”Sekin tavallaan kertoo siitä epätoivon määrästä, että ollaan valmiita tarttumaan myös tällaiseen laskennallisesti kaikilla mittareilla hyvin epävarmaan keinoon päästä ongelmatilanteesta eteenpäin”, Heinonen sanoo.

Ulkomailta uutisiin on noussut vuosien varrella tapauksia, joissa ihmiset ovat ryhtyneet rahan takia jopa myymään elimiään. Elinkauppa on Suomessa ja lähes kaikkialla maailmassa lailla kielletty, mutta esimerkiksi Iranissa se on mahdollista.

Myös laittomalla elinkaupalla on maailmalla markkinansa. Mustan pörssin toiminta pilkahtelee välillä päivänvaloon, kuten vuonna 2011, kun kiinalainen opiskelija myi toisen munuaisensa. Motiivina oli nuorukaisen halu saada Ipad-tabletti, ja Suomessa tapauksesta uutisoi tuoreeltaan muun muassa HS.

Suomessa laitonta on myös kohdunvuokraus. Siinä sijaissynnyttäjä synnyttää maksua vastaan lapsen toisen puolesta. Kaupallinen sijaissynnytys on kirvoittanut julkista keskustelua viime vuosina sekä puolesta että vastaan.

Äärimmäisten rahanhankintakeinojen taustalla on usein monen elämänkäänteen ja ongelman summa – niin myös silloin, kun Takuusäätiön velka- ja rahaneuvontaan otetaan yhteyttä. Liina-Lotta Heinosen mukaan tilanteisiin liittyy lisäksi usein harkitsematonta kulutusta.

Arki voi muuttua tukalaksi, jos isojen menojen keskellä elämäntilanne muuttuu äkkiä olennaisesti: tulee ero, työpaikka lähtee alta, terveys pettää tai tapahtuu jotain muuta ikävää ja ennustamatonta.

”Nämä ovat hirveän inhimillisiä syitä. Velkaantumiseen ja epätoivoiseen tilanteeseen saattaa joutua kuka tahansa”, Heinonen sanoo.

Moni tekee Heinosen mukaan ensin sen virheen, että pyrkii hävittämään velkaa ottamalla uutta velkaa – pahimmillaan kovakorkoisia kulutusluottoja tai pikavippejä.

”Sitten velkojen takia aletaan jättää arjen pakollisia menoja maksamatta. ’Säästetään’ vaikka sillä, että ei maksetakaan vuokraa vaan niitä kulutusluottoja.”

Puhtaasti rahan takia voi toki tehdä asioita myös ilman elämää synkistävää velkakurimusta. Silloin kekseliäs rahan kaavinta voi olla jopa eräänlainen harrastus.

HS:n kyselyssä nousi esiin muun muassa ahkera kyselytutkimuksiin osallistuminen palkkioiden ja palkintojen toivossa.

Kuopiolaisen Tomin kohdalla tilaisuus teki varkaan – tai tässä tapauksessa stripparin – yökerhossa, jossa keväällä 2005 järjestettiin yllättäen striptease-kilpailu.

Tomi oli tuolloin 26-vuotias ja työkokeilussa kirpputorilla. 200 euron päävoitto strippauskisassa olisi ollut tuntuva lisä hänen noin 580 euron nettotuloihinsa.

Tiukasta taloustilanteestaan johtuen Tomi oli hyvin tarkka rahasta ja napsi valuuttaa mielellään pienistäkin puroista, jos sellaisia kohdalle sattui. Esimerkiksi pussikaljalla puistossa hän oli se, joka keräsi koko porukan tyhjentämät tölkit.

Niinpä kun yökerhon kaiuttimista kajahti kutsuhuuto kilpailuun, Tomi lähti riisuutumaan esiintymislavalle rahan takia.

”Kyllähän siinä oli alkoholia alla. En minä selvin päin tuollaiseen ikinä lähtisi”, hän muistelee.

Tomin epäonneksi hän sijoittui kolmen osallistujan kilpailussa toiseksi, vaikka oli strippaajista ainoa, joka riisuutui ilkosilleen ja heitti vaatteensa yleisöön. Palkinnoksi tuli kolme drinkkilippua.

”Saatoin kuitenkin jäädä tappiolle, koska sukat, vyö ja bokserit hävisivät. Jännä, kun niitä ei koskaan löytynyt – joku otti ne.”

Leena ja Tomi kokevat kumpikin saaneensa perusteellisimmista ”rahan takia” -kokemuksistaan pohjimmiltaan myös jotain muuta kuin aineellista hyötyä. 

Leena pohtii pakon edessä tehdyn nettikirpparirallin olleen ajoittain mielenkiintoistakin. Hän kuvailee olleensa ”selviytymis-modessa” ja pystyneensä ajattelemaan, että vaikea elämäntilanne on vain väliaikaista. Nykyisin opiskelijana hänen taloustilanteensa on hieman kohentunut sairausajasta.

Tomi puolestaan sai uudenlaista itseluottamusta. Hän ei edelleenkään tykkää olla ilman paitaa ihmisten ilmoilla, mutta toisaalta osallistui alastomia ihmisiä installaatioissaan kuvaavan amerikkalaisen valokuvataiteilija Spencer Tunickin sessioon Kuopiossa viime kesänä.

”Ilman strippausiltaa en olisi uskaltanut siihen osallistua.”