Lastenhuoneen ovi sulkeutuu. Syvä huokaus, päivä on pulkassa. 

Hetki aikaa itselle. Telkkari auki, kotihousut jalkaan, lasi viiniä. Tai kaksi, tai kolme, jos päivä oli tavallista raskaampi. Ja sitähän pikkulapsiarki on, raskasta. 

Tämä äiti on viinilasinsa ansainnut.

Suurin piirtein tältä näytti Anna Karhusen, 42, arki-ilta vielä toissa vuonna. Pari lasia viiniä oli Karhusen tapa purkaa päivä. 

Hän ei juonut joka ilta, eikä juominen ollut pakonomaista. Silti alkoholi ajoi saman asian kuin se, kun lapselle laitetaan tutti suuhun. 

”Juominen oli tapa poistaa ahdistusta ja säädellä tunteita ylipäätään. Jotkut käyvät lenkillä tai salilla, mutta minun rentoutumiseni alkoi siitä, että kävin Alkossa.”

Vaikka alkoholia kului, asiat olivat media-alalla työskentelevän Karhusen elämässä hyvin. Hän oli hiljattain mennyt naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa ja piti suosittua Ylen Kaverin puolesta kyselen -podcastia. 

Perhe voi hyvin, ja arki rullasi suhteellisen kitkattomasti.

Silti jotakin oli pielessä. Samalla, kun Karhunen eli elämänsä onnellisimpia hetkiä, hän koki olevansa rapakunnossa, väsynyt ja poissaoleva. 

Usein tuntemusten taustalla oli se, että edellisenä päivänä oli Karhunen oli juonut. Ei ehkä kovin montaa annosta, mutta sen verran, että sen tunsi itse. 

Alkoholi pyöri mielessä paljon.

Karhunen kokee olevansa ihminen, jolle alkoholi päällisin puolin sopii. Hän ei ole koskaan saanut alkoholinkulutuksestaan huolestunutta palautetta, vaikka juominen olisi juhliessa ollut reipasta. 

Karhunen sanoo voivansa juoda paljon ilman, että se vaikuttaa hänen toimintakykyynsä.

”Olen ollut se juhlien valopilkku ja kiva kaljakamu, jonka energisyyttä alkoholi vain vahvisti. Olin pitkään se ihminen, jonka kanssa voi lähteä baariin juhlimaan railakkaasti ja pitämään hauskaa.”

Kun Karhusesta tuli kymmenen vuotta sitten äiti, alkoholista tuli apukeino myös rauhoittumiseen. Se ei kuitenkaan hänen mukaansa vaikuttanut siihen, miten hän vanhemmuutta hoiti. Karhunen kertoo, ettei ollut koskaan humalassa lasta hoitaessaan.

”Kaikki meni niin kuin pitikin, mutta huomasin hiljalleen, että alkoholin aiheuttama väsymys vaikutti tapaan, jolla olin lapseni kanssa. Tuntui, että en jaksa heittäytyä lapsen kanssa tekemiseen ja että olen ihan tarpeettoman ärtyisä.”

Niinpä Karhunen päätti pitää vuosi sitten tipattoman tammikuun. Kun Karhunen ei juonut, ahdistus helpotti kummasti. 

Juomattomuudella oli niin iso vaikutus Karhusen unen laatuun ja mielialaan, että hän päätti jatkaa.

Monet muutokset ovat olleet konkreettisia: iltoihin ja aamuihin on tullut lisää aktiivisia tunteja, eivätkä aamupäivät mene krapulan potemiseen.

Yksi isoimmista asioista on se, että Karhunen kokee heräävänsä joka aamu uuteen päivään ”kuin lapsi, täynnä intoa.”

Juomattomuudessa ja sen sosiaalisissa vaikutuksissa on ollut paljon totuttelemista. Kun ei juo, viettää enemmän aikaa yksin, koska alkoholivetoiset tapahtumat eivät kiinnosta entiseen malliin.

”On pitänyt opetella yksin viihtymistä. Ja toisaalta vaalia ihmissuhteita ihan uudella vakavuudella, koska nyt ei tule viettäneeksi tuntikausia kaverien kanssa humalassa.”

Karhunen pelkäsi, että elämästä tulisi lopettamisen jälkeen tylsää. Pelko on osoittautunut turhaksi, koska aikaa on vapautunut uusille asioille.

”Oikeastaan koen, että join aikaisemmin siksi, että koin elämäni olevan tylsää.”

Karhunen myöntää olevansa siinä mielessä klisee, että on alkanut urheilla maanisesti juomisen lopetettuaan.

”Kyllä arkea pitää täyttää uusilla asioilla, korvata juomista muulla.”

Alkoholi on pyörinyt Karhusen mielessä paitsi henkilökohtaisista, myös ammatillisista syistä.

Hän kiinnostui alun perin yhdysvaltalaisesta Wine mom -ilmiöstä, ja työstää aiheesta syksyllä ilmestyvää Juomishäiriö-nimistä tietokirjaa (Kosmos 2024). Karhunen on puhunut aiheesta myös Ylen Melkein kaikki perheestä -podcastissa.

Wine mom -termillä viitataan keskiluokkaiseen äitiin, joka rentoutuu juomalla viiniä.

Karhusta kiinnostaa se, miten äitien alkoholinkäytössä risteävät monet kulttuuriset ilmiöt: naisten vapautuminen ja alkoholinkäytön normalisoituminen sekä toisaalta äitien yhteiskunnallinen kontrollointi.

Karhunen on haastatellut kirjaa varten esimerkiksi kanadalaista kotiäitiä, jolle pari viinilasia pyykkien viikkaamisen ohessa on tapa irtautua äitiyden paineista. 

Wine mom -ilmiössä on Karhusen mukaan läsnä tietty sosioekonominen pohjavire: kyse on nimenomaan ylemmän keskiluokan tissuttelusta.

”Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa kotiäitiys on yleisempää kuin Suomessa, ja äitiys on monelle naiselle yhtä kuin ura ja pääasiallinen elämänsisältö. Haastattelemani ihmiset tissuttelevat helpottaakseen levottomuutta ja tylsyyttä.”

Helsingin yliopiston sosiologian dosentin Anu Kataisen mukaan wine mom -ilmiöön liittyy myös huumorin keinoin tehtyä kapinaa. 

Katainen ottaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa esiintyvät meemit, jossa äiti naukkailee koomisen isosta viinilasista lapsia hoitaessaan.

”Kyllä niissä on nähtävissä humoristista etäisyydenottoa intensiivisen vanhemmuuden vaatimuksiin. Perinteisesti on ajateltu, että äitiys ja alkoholi eivät missään nimessä liity toisiinsa, ja wine mom -ilmiö viestittää, että vaikka olet äiti, ei tarvitse olla täydellinen.”

Kataisen mukaan wine mom -ilmiötä on kritisoitu siitä, että rakenteelliset ongelmat, kuten kodinhoitovastuun kasautuminen naisille, sivuutetaan ja ikään kuin ratkaistaan alkoholilla.

Myös Anna Karhunen on sitä mieltä, että alkoholi ei ole oikea tapa voimaantua, vaan rakenteellista epätasa-arvoa ja hoitovastuun epätasaista jakautumista pitäisi ratkoa muilla keinoilla.

Mutta miten äitiys oikeastaan vaikuttaa alkoholinkäyttöön? Tutkimustietoa on aiheesta hyvin vähän, kuten vanhempien alkoholinkäyttötavoista muutenkin.

Anu Katainen kertoo, että naisten alkoholinkäyttöä koskeva tutkimus on ongelmakeskeistä, ja se keskittyy lähinnä äitien raskaudenaikaiseen alkoholinkäyttöön ja pienten lasten äitien ongelmakäyttötapauksiin.

”Tiedämme tutkimuksesta kuitenkin sen, että miehillä vanhemmuus ei vaikuta alkoholinkäyttöön, mutta 30–40-vuotiaana naisten keskimääräinen alkoholinkäyttö vähentyy selvästi. Tätä selittää se, että tässä ikävaiheessa iso osa naisista saa lapsia ja alkoholinkäyttö vähenee dramaattisesti. Pikkulapsivaiheen jälkeen nähdään taas naisilla käytön lisääntymistä.”

Katainen sanoo, että viimeaikaisessa tutkimuksessa on havaittu toinenkin ilmiö: raittiiden ja harvoin juovien määrän lisääntyminen väestössä. 

Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mitkä väestöryhmät ovat niitä, jotka ovat raitistuneet. Katainen on aloittamassa aiheesta tutkimusprojektia tänä vuonna.

”Erityisesti koulutetut keskiluokkaiset ihmiset kertovat mediassa alkoholin haitoista ja kyseenalaistavat kohtuukäytön mielekkyyttä. Niin kutsuttua sober curious -ilmiötä tuntuisi luonnehtivan se, että ongelmakäytön rima on matalammalla, ja mielenkiinnon kohteeksi on tullut se, minkälainen alkoholinkäyttö itse koetaan haitalliseksi”, Katainen sanoo.

”On kiinnostavaa nähdä, johtaako se siihen, että naisten ja äitien suhde alkoholiin tulee ikään kuin uudelleen enemmän kontrolloinnin kohteeksi.”

Katainen viittaa siihen, että naisten on ollut sopivaa juoda alkoholia vasta muutaman vuosikymmenen ajan. Esimerkiksi naistenlehtijutuissa naiset on esitetty alkoholin nauttijoina laajemmin vasta 1990-luvulla. 

Tätä ennen nainen on ollut julkisissa kuvastoissa se, joka tarjoilee alkoholia ja valvoo esimerkiksi perheen miesten alkoholinkäyttöä.

”Vasta yhdeksänkymmentäluvulla alkoi normalisoitua ajatus siitä, että nainenkin voi irrotella, ja siitäkin on matkaa siihen, että äiti voisi irrotella.”

Anna Karhusen mielestä äitien pitää saada irrotella. 

Hän kokee, että oma päätös lopettaa juominen oli ennen kaikkea mielenterveysteko, josta hyötyi välillisesti koko perhe, mutta ennen kaikkea hän itse.

”Uskon, että monien äitien alkoholinkäyttö on täysin ongelmatonta. Mutta minulle se ei sopinut. Se oli 20 minuutin kokovartalopuudutus, joka kostautui seuraavana päivänä. On helpompi olla kokonaan ilman kuin miettiä, mikä olisi minulle kohtuullinen määrä alkoholia.”