Murrosikä on usein rankkaa aikaa nuorelle. Aikuisen saattaa olla vaikea erottaa, onko kyse tavallisesta murrosiän myllerryksestä vai onko taustalla jotain vakavampaa. Itsetuhoisuus saattaa oireilla ahdistuneisuutena, masentuneisuutena, uni- ja päivärytmin muutoksina tai selittämättöminä somaattisina vaivoina, kuten päänsärkynä tai vatsakipuina. ”Joskus nuori saattaa puhua suoraan tai epäsuorasti toivottomuudesta tai kuolemasta. Yksi itsetuhoisuuden varoitusmerkeistä on ihmissuhteista vetäytyminen”, kertoo Mieli ry:n Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö ja psykologi Frans Horneman.

Horneman kertoo, mitä kannattaa tehdä, jos nuori jää kiinni esimerkiksi viiltelystä tai osoittaa muita itsetuhoisuuden merkkejä.

Mitä tehdä, kun nuori on itsetuhoinen?

”Itsetuhoisuus täytyy aina ottaa vakavasti. Jos esimerkiksi viiltely on toistuvaa, nuoren elämässä on selvästi sellaista pahaa oloa, mikä vaatii ammattiapua. Yhteyttä voi ottaa omaan terveysasemaan tai oppilaitoksen terveydenhoitajaan tai psykologiin. Aikuisen kannattaa ottaa itsetuhoisuus puheeksi ja keskustella rauhallisesti nuoren kanssa asiasta. Avoin keskustelu helpottaa yleensä nuoren oloa ja hälventää häpeän tunnetta. Kuka tahansa meistä voi kokea itsetuhoisuutta elämän aikana, ja se on aina monen tekijän summa.”

Entä jos teini on vastahakoinen?

”Viiltelyyn liittyy usein hankalia tunteita. Nuori on saattanut piilotella asiaa pitkään ja kokee usein häpeää. On tärkeää kertoa nuorelle, että apua löytyy ja sitä halutaan hänelle myös antaa. Asiasta keskusteleminen voi tuntua epämukavalta, mutta se auttaa. Nuorta kannattaa lempeästi motivoida ja kannustaa avun piiriin. Viime kädessä vanhempi voi sanoa nuorelle, että hän on vastuussa tämän hyvinvoinnista, joten siksi avun piiriin on hakeuduttava.”

Mitkä ovat pahimpia virheitä, eli mitä aikuisen ei ainakaan kannata tehdä?

”Itsetuhoisuutta ei kannata koskaan vähätellä tai syyllistää nuorta. Jos nuori ei tule kuulluksi tai häntä ei oteta vakavasti, tilanne hankaloituu entisestään. Tyypillisesti tällaisessa tilanteessa vanhemman omat voimakkaat tunnereaktiot nousevat pintaan. On kuitenkin inhimillistä, että vanhemman oma hätä purkautuu joskus ei-rakentavalla tavalla. Vanhemman on hyvä purkaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan toisen aikuisen tai ammattiauttajan kanssa. Jos nuoren kanssa on tullut konflikti, on tärkeää, että vanhempi pyrkii korjaamaan tilanteen ja kertoo nuorelle, että purkaus johtui ainoastaan siitä, että vanhempi on huolissaan nuoresta.”

Pitääkö aikuisen opetella ymmärtämään esimerkiksi viiltelyä ja syitä sen takana vai riittääkö, että tarjoaa tukea?

”Vanhempien on tärkeää muistaa, että viiltely on nuoren keino säädellä omaa pahaa oloa. Keino ei kuitenkaan ole hyvä. Nuoren on tärkeää opetella ammattilaisen kanssa vaihtoehtoisia keinoja pahan olon hallintaan. Nuori ei viiltele huvikseen eikä hae huomiota, vaan hän kokee aitoa kärsimystä, johon viiltely tuo lyhytaikaisen helpotuksen. Vanhemman on siis tärkeää pyrkiä ymmärtämään syitä viiltelyyn ja samanaikaisesti tarjota tukea. Nuorelta voi kysyä, kuinka omalla toiminnalla voi auttaa häntä siten, ettei viiltelyä tai muuta itsetuhoista käyttäytymistä enää tapahtuisi.”

Sana on vapaa. Mitä haluaisit vielä kertoa?

”On hyvä muistaa, että aina muiden havaittavissa olevia varoitusmerkkejä ei ole. Itsetuhoisuutta voi selvittää parhaiten kysymällä siitä suoraan. Kaikkien on tärkeää tietää, ettei esimerkiksi itsemurha-ajatuksista kysyminen tai puhuminen lisää itsemurhan riskiä. Aina kun vanhemmilla herää huoli nuoresta, on syytä kysyä, onko hänellä itsetuhoisia ajatuksia tai onko hän käyttäytynyt itsetuhoisesti.”