9:00 Heräsin, nukuin 4h, otin 200 mg kofeiinia.

11:15 Nautittu 100 mg modafiniiliä.

11:47 Kävellessäni bussipysäkiltä kampukselle olen tietoinen ympäristöstäni ja teen havaintoja enemmän kuin normaalisti.

12:45 Röökitauko. Normaalisti minun on vaikea osallistua keskusteluun, mutta nyt juttu luistaa.

13:35 Päässä hieman puristava tunne.

13:45 Olen saanut todella paljon aikaan. Tuotin tekstiä tehokkaasti. Lukeminen oli helppoa ja sisäistin lukemani asiat. Yleensä joudun lukemaan useamman kerran sisäistääkseni tiedon. Tämä tuotti hyvän olon tunteen.

Tällaisia kirjauksia 24-vuotias vantaalaisopiskelija on tehnyt modafiniilin käytöstä. 

Modafiniili on keskushermostoon vaikuttava stimulantti, jota käytetään narkolepsian hoidossa. Se ylläpitää aivojen vireystilaa. 

Vantaalaismiehellä ei ole narkolepsiaa. Hän käyttää modafiniiliä älylääkkeenä eli nootropiniina. Kyse on aivodopingista, jossa kognitiota viritetään psykoaktiivisin ainein huippusuorituksiin. 

Vantaalaismies sanoo käyttävänsä modafiniiliä 3–4 kertaa viikossa ”vauhdittamaan opiskeluja”. 

”Olin ollut vuoden työttömänä ennen opiskeluja. Opiskelu vaati paljon ponnisteluja. Sain tietää nootroopeista ja kiinnostuin niistä välittömästi.”

Älylääkkeet ovat epämääräinen kategoria aineita, joista osa on laittomia. Modafiniilin hallussapito ilman reseptiä ei ole rikos, mutta myynti ja maahantuonti ovat.

Koska asiassa on lainopillisesti ja eettisesti arveluttavia piirteitä, haastatellut älylääkitsijät esiintyvät jutussa nimettöminä.

Muistiinpanoissaan mies havainnoi, että modafiniilin vaikutuksesta uusia ideoita ”suorastaan tulvi päähän”. Mieli oli kirkas ja keskittymiskyky huomattavasti parempi. 

“Enimmäkseen modafiniili toimii itsellä siten, että pääsee suoraan fokus- tai flow-tilaan”, hän sanoo.

Aivodopingilla on ristiriitainen maine ja pitkät perinteet.

Sotilaiden suoritustasoa piristettiin amfetamiinilla jo maailmansodissa. Stimulantteja on pakattu astronauttien matkaan avaruusretkille.

Shakkiturnauksissa nootropiineja seulotaan doping-testeillä, samoin e-urheilussa. Kilpapokerissa käyttö on puolijulkista.

Yrityselämässä neurotehostamisen keihäänkärkeä on ollut Piilaakso, jossa pillereistä haetaan lisäterävyyttä ajatteluun.

Käyttö voi toisaalta olla arkistakin. Toinen haastateltava, parikymppinen helsinkiläismies, kertoo käyttävänsä älylääkkeitä toimistotyössä. Modafiniili piristää ja parantaa tarkkaavaisuutta.

“Siinä missä muut joisivat kofeiinia, esimerkiksi pitkänä duunipäivänä huonosti nukutun yön jälkeen. Tai jos on tarkoitus ahertaa koko päivä projektin parissa.”

Mies sanoo kokeilleensa myös adhd-keskittymislääkkeitä, Elvansea ja Attentinia, jotka sisältävät amfetamiininjohdannaisia. Yleisimmät adhd-lääkkeet luokitellaan Suomessa huumausaineiksi.

Modafiliinistä on ilmennyt haittavaikutuksia, mies sanoo.

“Valvottamista, ahdistusta ja ärtymystä. Ei kuitenkaan mitään kovin voimakasta.”

Useimmin älylääkkeillä tarkoitetaan kolmea reseptilääkeainetta: metyylifenidaattia, modafiniilia, ja amfetamiinijohdannaisia, joita on vielä muutamaa eri laatua.

Metyylifenidaatti on amfetamiininsukuinen lääkeaine, jota käytetään adhd-lääke Ritalinissa ja Concertassa. Amfetamiinijohdannaisia on Adderallissa, joka on niin ikään adhd-lääke. 

Kaikki ovat jollain tapaa tekemisissä aivojen välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja noradrenaliinin kanssa. Synapsit sykähtelevät siten uuteen malliin, ajatellaan.

Aivodoping voi käsittää myös luvallisia aineita, kuten kofeiinipohjaisia lääkkeitä tai lisäravinteita. Monipuolista käsitystä puoltaa aivodopingia tutkinut Aleksi Hupli, joka väitteli aiheesta tohtoriksi syksyllä 2021 Tampereen yliopistosta. 

Huplin sosiologian väitöskirjassa selvitettiin hollantilaisten ja liettualaisten opiskelijoiden älylääkkeiden käyttäjäkokemuksia. Itsetehostukseen kelpasivat myös perinteiset huumausaineet, kuten kannabis ja psykedeelit.

“Käyttäjätasolla ilmiö on siis kirjavampi. Termillä voi tarkoittaa monenlaista, tajunnan muuntelua tai stressinhallintaa”,  Hupli sanoo.

”Itse olen vannoutunut kofeiinin käyttäjä. Psykoaktiivista sekin on.”

Älylääke on sikäli harhaanjohtava termi, ettei älyä voi automaattisesti lääkitä. Aihe on monimutkainen. 

Katsotaan, että amfetamiinipohjainen Adderall tukee ehkä vireystilaa tai tiedon prosessointia, mutta tuskin tekee fiksummaksi. Kyse on ennemmin tehokkuuspilleristä, arvioi neurotutkija The New York Timesissa.

Huplin väitöskirjassa opiskelijat raportoivat älylääkekokeiluistaan vaihtelevia tuloksia: pientä hyötyä, nollavaikutusta, sekä useita haittoja, kuten ahdistuneisuutta ja lihasjäykkyyttä. 

Teoreettisessa bioetiikkakeskustelussa asetetaan usein lähtökohdaksi, että älylääkkeet tehoavat, Hupli sanoo.

”Aineistomme erosi siitä. Eivät ne ketään mihinkään yli-inhimilliseen toimijuuteen vieneet.”

Joiltain osin on viitteitä siitä, että älylääkkeet toisivat kognitiivisia hyötyjä. On havaittu, että metyylifenidaatti saattaa parantaa muistia tai reaktioaikaa. Tulokset ovat ristiriitaisia.

“Kliinisissä testeissä metyylifenidaatti on parantanut väliaikaisesti keskittymiskykyä ja lyhytmuistia. Samalla tosin emotionaalinen havainnointi usein heikkenee”, Hupli sanoo.

Modafiniilin on todettu parantavan univajeisten lääkärien kykyä tehdä harkittuja päätöksiä. Mahdollisesti myös ei-univajeisten arviointikyky paranee.

Toinen juttu on, miten hyödyt suhteutuvat haittoihin. Älylääkintää tehdään pitkälti terveyden kustannuksella. 

Tätä mieltä on myös A-klinikkasäätiön tutkimuspäällikkö Jukka Koskelo.

“Käyttöön liittyy paljon riskejä. Harmaan kaupan kautta hankittuna aineiden koostumus voi myös vaihdella vaarallisen paljon.”

Reseptilääkkeiden väärinkäyttö voi olla vaarallista. Pitkäaikainen metyylifenidaatin väärinkäyttö voi aiheuttaa psyykkistä riippuvuutta. Toleranssi kasvaa käyttäessä. 

Stimulantit kuormittavat elimistöä ja aiheuttavat sydänverisuoniperäisiä haittoja, rytmihäiriöitä, kohonnutta verenpainetta ja niin edelleen.

Aivokemian omapäinen viilailu voi johtaa psykiatrisiin haittoihin. On havaittu keskittymishäiriötä, masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, levottomuutta ja vainoharhaisuutta.

Myös vähäriskisenä pidetty modafiniili liitetään väärinkäytettynä psykiatrisiin haittoihin, myös vakaviin iho-oireisiin. Koskelo muistuttaa, että pitempiaikainen käyttö voi sisältää haittavaikutuksia, joita ei tunneta. 

Jos paineet ovat kovat, kokeiluihin uskaltautuu silti. 

Korkeakouluissa ympäri maailman neurotehostetaan enenevissä määrin, arvioi kansainvälinen meta-analyysi vuosi sitten. Usein kyse on miehistä, ja taustalla on voimakasta stressiä tai adhd-viitteistä psyykkistä oireilua. Älylääkkeillä tavoitellaan myös motivaatiota tai lisäenergiaa.

Yhdysvaltain yliopistokampuksilla reseptistimulanttien käyttö opiskelussa on huomattavan yleistä (arviolta 10-20 prosenttia opiskelijoista), samoin Britanniassa (noin 10 prosenttia). 

Muualla Euroopassa ilmiö on vähemmän tunnettu. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat sen olevan olemassa ja yleistyvän hitaasti.

Adhd-lääkityksen käyttö viisin-kuusinkertaistui nuorilla ja lapsilla Suomessa vuosina 2006–2016. Tutkijat ovat uumoilleet, että valmisteiden väärinkäyttö yleistyy sitä mukaa, kun adhd-diagnoosit lisääntyvät ja reseptejä määrätään enemmän.

“Käyttö on tosiaan aika reilusti kasvanut. Lääkkeitä saattaa lipua reseptien myötä sitten myös muualle. Sitä on vaikea sanoa varmaksi”, Hupli sanoo.

Viitekehystä voi hakea Islannissa, missä stimulantteja määrätään reseptilääkkeinä yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa, osin jopa eniten maailmassa.

Väitöstutkimus vuodelta 2015 totesi, että lääkkeiden yleisyys näkyy maan opiskelupiireissä. Useampi kuin joka kymmenes islantilaisopiskelija oli kokeillut tai käytti säännöllisesti reseptistimulantteja älylääkkeinä.

Huplin mukaan aivodoping on Suomessa huolestuttavan vaiettu aihe. Asiaa tulisi puida enemmän sekä akateemisesti että julkisuudessa.

”Kun ollaan huolissaan nuorten muiden stimulanttien käytöstä, niin samalla pitäisi tietysti käydä keskustelua adhd-lääkkeiden yleistymisestä”, hän sanoo.

”Ne pitäisi stimulanttien kokonaiskulutuksessa ottaa huomioon. Nämä ovat kuitenkin tosi vahvoja lääkkeitä. Se, että se on lääkestimulantti, ei tee siitä harmitonta.”

Stimulanttien käyttöä tilastoidaan, muttei selvitetä, mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Osa menee neurotehostamiseen. Olisi tarve laajalle tutkimukselle, jossa lapsilta ja nuorilta kysytään kokemuksia lääkestimulanttien käytöstä, Hupli sanoo.

”Tulisi kartoittaa, onko meillä neurotehostamisen ilmiötä, ja missä mittakaavassa. Tulee valistaa käytön mahdollisista seurauksista.”

Oleellisinta Huplin mukaan on puhua ympäristön vaikutuksista, rakenteellisista asioista. Mikä keskittymishäiriöitä synnyttää, ja mikä opiskelijat saa niin epätoivoisiksi tai kilpahenkisiksi, että tukea haetaan salaa reseptilääkkeistä.

Kokemuksesta huolimatta aivodoping ei välttämättä anna reaalista etua.

Yhdysvalloissa stimulanttien väärinkäytön on havaittu näkyvän koulumenestyksessä yllättävällä tavalla. 

Arvosanojen keskiarvo on korreloinut negatiivisesti sen kanssa, onko opiskellessa väärinkäyttänyt reseptilääkkeitä. 

Vantaalaisopiskelija ei käytä kesäisin stimulantteja älylääkkeinä. Niitä ei tarvitse “arjesta selviytymiseen”. Syksyllä modanifiiliä todennäköisesti kuluu taas. 

”On se mahdollista, että käytöstä voi tulla henkistä riippuvuutta, jos tuntuu, ettei vaikka opiskelut muuten luista”, hän sanoo.

”Varmasti tulen käyttämään jatkossa. Kutsuisin älylääkkeitä dopingiksi, koska ne antavat etulyöntiaseman opiskelussa.”