MIES, JOKA EI TULLUT AJOISSA KOTIIN
Hedonismia, egoismia ja karnevaalirellestystä Maiju Lassilan teoksessa tulitikkuja lainaamassa
  18. HUHTIKUUTA 2021

Sisällys
1. 2. 3.
Johdanto .............................................................................................................................3 Kirjailijan esittely.................................................................................................................5 Havaintoja etiikan ilmiöistä teoksessa ”Tulitikkuja lainaamassa”......................................6
3.1 Sosiologia ............................................................................................................................. 7
3.2 Etiikka ................................................................................................................................... 7
3.3 Normatiivinen etiikka...........................................................................................................8
3.4 Normi ................................................................................................................................... 9
3.5 Arvot................................................................................................................................... 11
3.6 Itseisarvo ............................................................................................................................ 12
3.7 Välinearvo .......................................................................................................................... 13
3.8 Maailmankuva ja -katsomus .............................................................................................. 14
Lopuksi ..............................................................................................................................16 Lähteet ..............................................................................................................................17
4 5
2

1. Johdanto
Valitsin luettavakseni Maiju Lassilan humoristisen romaanin Tulitikkuja lainaamassa (1910), joka on ytimekäs ja virallisen patriarkaalisen maailman kyseenalaistava kansankuvaus. Saimme koulusta teoslistan, mutta käydessäni sitä läpi, huomasin kaipaavani iloisempaa ja valoisampaa teosta.
Opettajan antama kirjalista kattoi pääosin nykykirjoja, jotka pohtivat joko homoutta, väkivaltaa, itsemurhaa, kuolemia, teiniraskautta tai seksuaalista hyväksikäyttöä. En halunnut käsitellä mitään postmodernia aihetta. Kirjasta laadittujen arvostelujen perusteella sain käsityksen, että teos on hulvaton. Luettuani kirjan totesin, ettei kirjan huumori kuitenkaan koskettanut minua.
Tutkielmani näkökulma on sosiologinen ja yhteiskunnallinen. Valitsin sosiologisen näkökulman, sillä sosiologia kattaa sekä arkisen vuorovaikutuksen, että kokonaisten yhteiskuntien rakenteen ja toiminnan (Ilmiö 2021). Kirjan voi ajatella olevan representaatio siitä, mitä aikalaiset pitivät hauskana. Kuitenkin näin 111 vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen tulkinnassa on vaara syyllistyä anakronismiin. Anakronismi on asian tai ilmiön sijoittamista väärään aikakauteen. Tulkitsemme tekstejä aina oman aikakautemme verhon läpi.
Sosiologia tutkii ja havainnollistaa yhteiskuntaa sekä ihmisten yhteistoimintaa. Sosiologiassa haetaan selityksiä, miksi ihmiset toimivat tietyin tavoin ryhmissä ja miten henkilöhistoriat liittyvät laajoihin yhteiskunnallisiin kehityskulkuihin. Vaasan Yliopiston mukaan sosiologian tutkimus pyrkii selittämään ja ymmärtämään yhteiskunnassa esiintyviä rakenteita ja toimintaa teoreettisella ja empiirisellä tasolla (Lähde: Vaasan Yliopisto).
Etiikka-sana juontaa juurensa kreikan kielen sanasta êthos, joka oikeasti tarkoittaa luonnetta. Aristoteleen muinoin kirjoittamassa teoksessa, Nikomakhoksen etiikka, havainnoidaan, millainen on ihmisen hyvä luonne. Etiikka ottaa siis kantaa siihen, mitä ovat luonteen hyvyydet tai hyveet. Ludwig Wittgenstein on esittänyt tunnetun väitteensä, että kielellisten ilmausten ymmärtäminen edellyttää kasvamista siihen elämänmuotoon, jossa ilmausta käytetään. Jos Wittgenstein on oikeassa, silloin vieraat kulttuurit eivät voi ymmärtää toistensa moraalikäsityksiä, eikä niin ollen olisi mahdollista esittää yleisesti päteviä moraaliperiaatteita. Englantilainen Peter Winch on argumentoinut juuri näin Wittgensteiniin vedoten moraalirelativismin puolesta (Lähde: Filosofia.fi – Etiikka).
3
         
4 Normatiivinen etiikka koostuu useasta suuntauksesta. Näistä keskeisimmät kuitenkin ovat
seurausetiikka, velvollisuusetiikka ja hyve-etiikka. Normatiivinen etiikka etsii vastausta kysymyksiin, millainen toiminta on hyvää tai oikeaa, millaisia meidän tulisi olla tai mihin meidän pitää pyrkiä (Lähde: Tieteen termipankki – Normatiivinen etiikka).
Seurausetiikka eli konsekventialismi ottaa tekojen moraalisen arvon mittapuuksi niiden tuottaman hyödyn ja haitan. Haasteena ovat hyötyjen ja haittojen määritteleminen sekä mittaus. 1800-luvulla Englannissa syntyi vaikutusvaltainen seurausetiikan suuntaus, jota kutsutaan utilitarismiksi. Sen tärkeimmät kehittäjät Jeremy Bentham ja John Stuart Mill pitivät hyödyn määritelmänä toiminnan seurausten tuottamaa tyytyväisyyttä, mielihyvää tai nautintoa, ja haitan määritelmänä vastaavasti tyytymättömyyttä, mielipahaa tai tuskaa (Lähde: Tieteen termipankki - seurausetiikka). Näkemystä voidaan pitää melko hedonistisena.
Velvollisuusetiikassa moraalinen arvo määräytyy toiminnan sisäisestä luonteesta eikä sen seurauksista. Velvollisuusetiikan keskeinen edustaja on Immanuel Kant, joka vaati kaikkien moraalisääntöjen ehdotonta noudattamista. Kantin moraalilaki esittää siten ehdottoman vaatimuksen, eräänlaisen kategorisen imperatiivin. Haasteena on hahmottaa, millainen toiminta on oikeaa tai väärää, kun seuraukset jätetään huomiotta (Filosofia.fi - etiikka).
Normi on Wikipedian mukaan sosiologiassa sellainen vuorovaikutuksen muoto, jossa ryhmä saa jäsenensä toimimaan tai ajattelemaan tietyllä yhdenmukaisella tavalla. Normi on eräänlainen sääntö, jota ryhmä pystyy käyttämään hyväksyttävien ja sopimattomien arvojen, uskomusten, asenteiden ja käyttäytymismallien määrittämiseen. Jotta sääntöjä noudatettaisiin, niiden seurauksina on yleensä sanktioita esimerkiksi palkintoja tai rangaistuksia.
Sosiaaliset normit kuvaavat vakiintuneita ja hyväksyttyjä toimintamalleja, jotka muuttuvat ajan saatossa ja riippuvat yleensä yhteisön ikärakenteesta, sosioekonomisesta taustasta ja sukupuolesta. Yksilö vaarantaa asemansa ryhmässä rikkoessaan normeja, sillä normien kunnioittaminen ylläpitää henkilön statusta sosiaalisessa ryhmässä (Lähde: Wikipedia – Normi (sosiologia)).
Arvot esiintyvät yhteiskunnassa usein normeina, toimintana ja valintoja ohjaavina kieltoina, käskyinä, lakeina ja ohjeina, mutta nämä itsessään eivät ole arvoja. Arvot ovat niitä laajempia entiteettejä, ja usein niitä pidetään yleisesti hyväksyttyinä lähtökohtina, joiden pohjalle ja joiden määrääminä normit rakentuvat (Lähde: Tieteen termipankki - arvo).

5 Itseisarvo on asia, joka on arvokas sellaisenaan. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät ominaisuudet,
kuten oikeudenmukaisuus, nöyryys ja rehellisyys. Myös konkreettiset asiat, kuten perhe, ihmissuhteet ja rauha ovat itseisarvoja, mikäli henkilö näkee ne itsessään arvokkaina (Lähde: Opetushallitus – Arvon ja normin käsite).
Välinearvo on asia, joka ei ole arvokas sellaisenaan, mutta sen avulla saavuttaa jotain itselle tärkeää. Tällainen on monelle ihmiselle raha, osaaminen ja muut työvälineet, joilla saa itselleen jotain omasta mielestä arvokasta (Lähde: Opetushallitus – Arvon ja normin käsite).
Maailmankatsomus on Ilkka Niiniluodon mukaan jaettavissa kolmeen osaan. Ensimmäinen on ontologinen eli maailmankuva tai käsitys siitä millainen todellisuus kokonaisuudessaan on. Toinen on arvot eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla. Tätä voidaan pitää myös maailmankatsomuksen normatiivisena aspektina. Kolmas osa on tieto-opillinen puoli, joka kattaa sen, miten tietoa voidaan hankkia ja millaiseen tietoon voi luottaa (Lähde: Opetushallitus - Maailmankatsomus). Ymmärtääkseni kolmas aspekti on eräällä tavalla epistemologinen.
Tutkimuskysymykseni on “Miten kirjailija Maiju Lassila kuvaa edellä mainitsemiani etiikan ilmiöitä henkilöhahmojen välisissä sosiaalisissa suhteissa teoksessaan Tulitikkuja lainaamassa?”
2. Kirjailijan esittely
Teoksen esipuheessa (s. VII-XIX) Kaisa Kurikka kertoo kirjailijasta. Algot Untola kirjoitti useilla salanimillä. Maiju Lassila oli niistä yksi. Hän luopui miesten nimien käyttämisestä sen jälkeen, kun hänen avopuolisonsa Olga Jasinski kaatoi hänen sukuelintensä päälle rikkihappoa erään riidan päätteksi ja ne tuhoutuivat. Kirjailijat käyttävät yleensä salanimiä peittääkseen henkilöllisyytensä tai halutessaan kirjoittaa toisista lähtökohdista. Untola vei nimenvaihtamisen äärimmäisyyksiin: julkaisemattomat teokset mukaan lukien häneltä löytyy kaunokirjallisia teoksia 26 nimellä ja sanomalehtikirjoituksia 40 nimimerkillä. Vaikka kulttuuri ei sata vuotta sitten ollut niin medioitunutta kuin nykyään, voidaan väittää, että Untola pelasi jonkinlaista naamiaisleikkiä julkisuuden kanssa.

Kirjallisuudentutkijat ovat perinteisesti arvostaneet Maiju Lassila -nimellä kirjoitettuja teoksia eniten Untolan tuotannosta. Ne ovat kohonneet eräänlaiseksi normiksi, johon kaikki muu on ollut jonkinlaista poikkeusta. Tällainen tutkimus kertoo arvoasteikoista, mutta myös kirjailijakäsityksestä, jossa kirjailijan tuotanto halutaan nähdä jatkumona. Harha-askelia ei hyväksytä. Vasta tutkija Eino Karhu ryhtyi pitämään Untolan koko tuotantoa eheänä kokonaisuutena, joka ilmensi tekijänsä aatteellista etsintää. Untola itse halusi sekoittaa lukijoitaan toimimalla useiden nimien ja nimimerkkien takana, ehkä jopa häiritä biografiselle tutkimukselle ominaista henkilökultin ja persoonallisuuden määrittelyä. Pyrkikö Untola välttämään intentioharhaa? Kurikka kuitenkin kehottaa tarkastelemaan kirjailijanimien tuotantoa dialogisessa suhteessa toisiinsa, sillä samat teemat alkaen yhteiskuntakriittisyydestä ja pääoman logiikan vaikutuksesta yksilöiden ja yhteisöjen elämään (tässä tapauksessa: Kenosen asema) jatkuen modernin elämäntavan tuomiin ongelmiin (tässä tapauksessa: Ihalainen ja Vatanen Join kaupungissa) tulevat esiin uudelleen ja uudelleen vain eri tavoin asetelluissa muodoissa eri lukijakunnille suunnattuina. Viimeisimmän virkkeen suluissa olevat kohdat ovat omaa lisäystäni.
3. Havaintoja etiikan ilmiöistä teoksessa ”Tulitikkuja lainaamassa”
Kahden miehen seikkailuista kertova romaani on rönsyilevä, humoristinen ja rahvaanomainen kuvaus, jossa kommelluksilta ei vältytä.
Teosta on kehuttu hauskaksi ja osittain absurdiksi tarinaksi. Itse koin teoksen ainoastaan absurdiksi. Monin paikoin törmäsin päähenkilöiden (Antti Ihalaisen ja Jussi Vatasen) ällöttävään hedonistiseen olemukseen.
6

3.1 Sosiologia
Sosiologia tutkii ihmisten yhteistoimintaa. Ihmisten yhteistoiminta ilmenee teoksessa, kun Antti Ihalainen ja Jussi Vatanen nauttivat ensimmäisen kerran kahteen vuosikymmeneen viinaa, joka heiltä on jäänyt taannoin juomatta (s. 36):
”Jussi pani pullon pöydälle ja miehet katselivat sitä ja muistelivat vanhoja aikoja. Antti jo sanoi: ’Oli se aika tappelun mötäkkä. Neljä lehmää näet meni sen kylkiluista.’”
Kohta ilmentää, kuinka miehet eivät yksin sortuneet pitkään aikaan juopottelemaan, mutta nyt ryhmän tuoman houkutuksen tähden alkavat antaa periksi nautinnon edessä. Näin ollen tapahtuma ilmentää myös hedonistisia, nautintoon keskittyviä arvoja sekä egoismia.
Lukiessa huomaa kirjan naishahmojen käsittelevän mieshahmoja enemmän tunteita, kuten esimerkiksi pelkoa, mutta usein pelkokin liittyy materialistiseen selviämiseen ja fyysisten resurssien riittävyyteen eikä altruistiseen rakkauteen (s. 59-60):
”’Uuras työmieshän se Ihalainen on... Vaan missähän se nyt viipyy, kun ei jo tuo niitä tikkuja?’ antoi Maija Liisa tulla
...
Levottomuutta lisäsi nyt vielä Maija Liisa sanoen: ’Kun ei vain olisi tapahtunut jotain! Kuka sen tietää, vaikka olisi ojaan pudonnut.’
...
’Siellähän se Koivistonkin hevonen putosi vetelään ja sinne kuoli...’”
3.2 Etiikka
Tulitikkuja lainaamassa ei ole varsinaisesti etiikkaa sivuava teos. Sen tekstistä on kuitenkin mahdollista löytää yksi kohta, jossa käsitellään valintoja ja niiden oikeudenmukaisuutta. Teoksen kielestä johtuen henkilöhahmot jäävät pinnallisiksi, joten käsittelen tässä etiikkaa yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa kontekstissa.
7

8 Ainoa löytämäni eettinen pohdinta on tilanne, jossa Jussi katuu heitä aiemmin auttaneen
Mulon Partasen joutumista putkaan:
”Jo alkoivat silmät ummistua. Mutta juohtui siinä vielä Partanenkin mieleen. Jussin tuli häntä vähän surku. Ikään kuin itsekseen, puoli-unessa, jupisi hän:
 ́Putkassakohan se Mulon Partanen nyt on? ́
Siihen ei vastannut kukaan mitään.”
Juhani Pietarisen mukaan (Lähde: Filosofia.fi - etiikka) soveltavan etiikan avulla voidaan tutkia rajoitetun yhteiskunnallisen alueen eettisiä ongelmia. Soveltavan etiikan yksi lohko on sosiaalietiikka, jonka puitteissa tärkeimmiksi kysymyksiksi kohoavat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon näkökohdat. Teoksessaan Politics Andrew Heywood kertoo, että John Rawls (1921-2002) on vaikuttanut sosiaalietiikan kehitykseen distributiivisen oikeudenmukaisuuden teorialla kirjassaan A Theory of Justice (1971). Rawlsin mukaan ainoa oikeutus sosiaaliselle epätasa-arvolle on sen antama hyöty vähiten etuoikeutetulle yhteiskunnan jäsenelle. Rawls uskoi, että valtaosa ihmisistä haluaisi syntyä (erityisesti taloudellisesti) tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, jos he eivät ennalta tietäisi, millaisia heidän perheensä, asemansa ja lahjakkuutensa tulisivat olemaan. Ajattelu vaikutti sekä moderneihin liberaaleihin sekä sosiaalidemokraatteihin (Lähde: Heywood 2019).
Kirjassa alkoholiin menevä pienituloinen räätäli Kenonen on yhteisön syrjimä heittopussi. Teoksen esipuheessa Kurikka sanoo, että molemmat päähenkilöt kokevat antipatiaa Tahvo Kenosta kohtaan, joka on teoksen yksi mielenkiintoisimmista hahmoista. Hän on tarinan kollektiivin maailmassa marginaalistettu mieshahmo, jota ei päästetä yhteisön ytimeen, vaan alistetaan pilkan kohteeksi (s. XVIII). Kysyä sopii, toteutuuko distributiivinen oikeudenmukaisuus tarinassa millään tavalla.
3.3 Normatiivinen etiikka
Normatiivisen etiikan pääsuuntaukset ovat seurausetiikka, velvollisuusetiikka ja hyve-etiikka. Myös fenomenologian, eksistentialismin, marxismin ja feministisen filosofian edustajat ovat kehitelleet normatiivista etiikkaa (Lähde: Filosofia.fi - etiikka; Tieteen termipankki – normatiivinen etiikka).
  
9 Immanuel Kantin peräänkuuluttamaa velvollisuusetiikan kategorista imperatiivia on teoksesta
aivan turha etsiä kuten Aristoteleen ja Platonin hyve-etiikkaakaan, joten keskityn tässä seurausetiikkaan.
Seurausetiikka arvioi teon olevan oikein, mikäli seuraukset ovat hyvät. Se, kenen näkökulmasta seuraukset ovat oikein, vaihtelee. Egoistisesti ajatteleva ihminen arvioi seurauksia nimenomaan itsensä kannalta. Ihminen, joka tavoittelee suurinta hyötyä mahdollisimman monelle, toimii utilitaristisesti. Altruistinen toimija taas pyrkii tuottamaan etua vain toisille – ei itselleen (Lähde: Peda.net – Etiikan teoriat).
Utilitarismia kritisoidaan usein hedonismista, mutta tähän kontekstiin se sopii juuri siksi parhaiten. Pääosassa olevat kaksi miestä kyllä usein ajattelevat omaa mielihyväänsä, mutta kaikessa homososiaalisudessaan heistä on löydettävissä myös kaksikosta muodostuvan ryhmän yhteistä tai ainakin vuoronperäistä hyötyä ajatteleva aspekti.
Kirjan alussa Ihalainen suostuu Vatasen puhemieheksi matkatessaan hänen hevoskärryssään. Vatanen haluaisi kosia Hyvärisen talon tytärtä, mutta joko ei kehtaa tai on yleinen tapa pyytää joku puhumaan puolestaan. Ihalainen suostuu ja Vatanen tarjoaa pesällisen tupakkaa. Vastavuoroisuus ei kuitenkaan pääty tähän, vaan jatkuu läpi tarinan. Itse asiassa kertomus etenee kommelluksesta toiseen siten, että miehet ovat aina menossa tyydyttämään jommankumman mielihalua; on se sitten hevonen, tulitikkuja, viinaa, kuvitteellinen Amerikan matka tai vaimo. Näkisin toiminnan osittain egoismina, mutta osittain myös utilitarismina.
Kirjan lopussa Kenonen käskee hiljentää Ihalaisen vinkuvan porsaan. Muuttomiesten ollessa rajuja otteissaan he tulevat tappaneeksi possun. Tilannetta voisi analysoida myös ekologisten arvojen kautta, mutta pidättäydyn siitä tekemäni rajauksen tähden. Kirjan lopussa Vatanen lahjoittaa Ihalaiselle heidän yhteisellä matkallaan saamansa emäsian porsaista puolet. Olisiko kyseessä utilitarismi vai jopa hetkellinen altruismi?
3.4 Normi
Tarinan selkein normi on miesten välinen omaisuudesta puhuminen ja pyrkimys vaikuttaa varakkaalta. Valtaosa miesten välisistä keskusteluista koski omaisuutta. Filosofisia keskusteluja

10 ei juuri ollut, mikä jätti henkilöhahmot pinnallisiksi. Myös naisten välillä huomasi keskustelun
olevan suhteellisen materialistista.
Normiksi muodostunut miesten välinen keskustelu omaisuudesta ilmenee tyypillisessä muodossaan kahden päähenkilön välisessä keskustelussa (s. 15), jossa he pohtivat avioitumista:
”’Onhan se hyvä olemassa talossa oma eukko’, vahvisti Antti Ihalainen. Jussi oli samaa mieltä ja Antti näytti hänestä nyt viisaalta mieheltä. Hän todisti: ’On tänäkin vuonna viisitoista poikivaa ja kolme hiehoa’...’Onhan niitä siinä jo entuudestaankin, kun viisitoista lypsävää puree heinää poikki...’
’Onhan siinä... Niititkö sinä tänä kesänä sen luhtaniityn?’ vilkastui puhe.
’Hampsittiinhan siitä enimpiä heiniä... Vaikka onhan siinä meidän talossa sitä muutakin heinämaata’
’Onhan siinä suuret nurmet’, vahvisti Antti, ja nyt hänkin arveli: ’Tarpeenhan siinä olisi oma lehmien ruokkija sinullakin’”
Aikansa juopoteltuaan ja rellestettyään Ihalainen sekä Vatanen pohtivat putkassa Kenosen elämäntilannetta (s. 47):
”He istuutuivat taas lattialle rinnatusten, kyykyllensä ja alkoivat puhua ihmis-elämästä yleensä. Antti pani alun sanoen: ’Millähän se Tahvo Kenonenkin henkeään elättänee?’
Jussi oli Ajatellut samaa asiaa ja arveli: ’Eikö tuo sillä räätälin työllä aina ansainne!’
’Tottapa se sillä... Sillä ei suinkaan se muutoin leivissä pysy!’ vahvistui siitä Anttikin, ja Jussi vielä lisäsi: ’Tekeehän se housut, niin että kestää niissä mies aikansa.’ Hetken kuluttua hän ihmetteli: ’Kas kun ne eivät ole panneet sitä Kenosta putkaan täällä Joillakaan!’”
Koen, että miehet ottivat Kenosen, jota pidettiin vähän huonompana ihmisenä juoppouden vuoksi, puheeksi, kun olivat molemmat putkassa, jonne Kenonenkin oli oletettavasti päätynyt juopotteluretkiensä päätteeksi. He oletettavasti kokivat, että Kenosen kuuluisi olla putkassa eikä heidän.
Kenonen rikkoi yhteisön normeja vastaan juoppoudellaan ja maattomuudellaan. Tämän johdosta hänen asemansa sosiaalisessa ryhmässä oli heikko. Kirjan lopussa Kenosta rankaistaan (sanktio) hänen tehtyään jälleen aktiivisen normirikkomuksen lähestyessään

11 varattua Anna-Liisaa. Naisen puoliso hakkaa hänet ja muu miesyhteisö antaa rangaistukselle
hiljaisen hyväksyntänsä pidättäytymällä toimenpiteistä (s. 193-194):
”Nyt Antti jo vähän ähki. Kenonen huomautti silloin Hyväriselle: ’Hyvärinen! Se jo ähkii!... Pidä sinä isännyyttä talossasi!’
’Joutaapa hän ähkiä’ murahti Hyvärinen katsettaan vasun teosta nostamatta ...
Silloin julmistui Antti lopullisesti, katsoi Kenoseen ja sanoi: ’Se soikoon! Kun isken tuolla pärehalolla kuonoosi, niin ei sinusta jää nimeäkään jäljelle!’
’Hyvärinen! Hyvärinen hoi! Katso nyt, että talossasi on tulossa murhatekoja! ’ huusi Kenonen tuskissaan.
Mutta Kenonen ei vielä lopettanut, kun jo Antti tarrasi häneen kiinni, alkoi mukiloida nyrkillään ja huusi: ’Anna pois ne vaatteet tahi pääsi halkaisen!’
’Auttakaa!... Se tappaa!... Ihalainen tappaa’ parkui Kenonen. Rahtilaiset katselivat pieksämistä rauhallisina, lapset juoksentelivat ympäri tupaa, vaimoväet itkivät ja Anna Liisa veti Ihalaisteen takin liepeestä, rukoillen:
’Ihalainen!... Kuule, Ihalainen!... Elä nyt tapa tuota eto ketaletta, Ihalainen!’
’Kova se on tuo Ihalainen vainajanakin tappelemaan!’ ärähti muuan rahtilainen.
’Kova!’ murahti siihen toinen.
Viimein oli pieksäminen lopussa, sitte kun Anna Kaisa oli korvosta syytänyt vettä rynnistelijäin korville ja emäntä hädissään nokisella uuniluudalla molempia sohinut.”
Vähättelevä suhtautuminen väkivaltaan antoi myös ymmärtää, että se oli yleistä. Ympärillä kirmailevia lapsiakaan ei yritetty mitenkään suojella kahden naapurin käsikähmältä.
3.5 Arvot
Kirjassa esiintyviä arvoja ovat erityisesti hedonistiset arvot, mahtiarvot ja egologiset arvot. Egologisista arvoista hyvä esimerkki on tilanne, jossa Kenonen, päähenkilön vaimon

taannoinen ihastuksen kohde, lähtee kosimaan rouvaa välittömästi kuultuaan naisen aviomiehen lähteneen Amerikkaan (s. 42):
”Mutta nyt riemastui Kenonen. Nuoruuden rakkaus leimahti hänessä. Hän jo kysyi:  ́Jäiköhän se Anna Liisa muuten hyviin voimiinsa’
...
’Vai vielä se on Anna Liisa riski työakka!... Ja entäs lehmät? Siihenkö ne Ihalaiselta jäivät?’”
Katkelmasta välittyvät hedonistiset arvot, sillä puhuja ajattelee omaa nautintoaan ja mielihyväänsä. Voisi myös tulkita, että hän haluaa tulevan puolisonsa jakavan arjen työtaakan. Kiinnostus Ihalaisen (Anna Liisa on Ihalaisen puoliso) lehmiin on egoistinen, sillä se representoi puhujan omaa taloudellista hyötyä.
3.6 Itseisarvo
Itseisarvoja ei isännillä tuntunut olevan juurikaan. Parisuhdekin tuntui olevan heille vain välinearvo mielihyvään ja talon taakan jakamiseen.
Wikipedian mukaan itseisarvo on arvo, jota ei voi selittää muilla arvoilla. Ilman itseisarvoja välinearvojakaan ei olisi, sillä ne ovat itseisarvojen tavoittelua varten. Itseisarvot ovat olemassa, jotta päättelyketjuissa voidaan katkaista kehämäisyys (käyn töissä, jotta saan rahaa, jotta voin ostaa ruokaa, jotta pysyn hengissä, jotta voin käydä töissä). Tällainen päättelyketju voi katketa esimerkiksi, kun opiskelijalta kysytään, miksi hän opiskelee. Kun vastauksena on saatu hyväpalkkaisen työpaikan tavoitteleminen ja muutaman miksi-kysymyksen jälkeen rahan tarve sekä elämän ylläpitämisen kalleus ja halu elää, saadaan viimeisenä vastauksena jonkinlainen ”elämä on kivaa” -vastaus.
Aristoteles pohti itseisarvoa, muttei hänellä ollut sille omaa sanaa. Hänen mukaansa itseisarvoinen asia saattaisi olla onnellisuus tai hyvä elämä. Aristoteles uskoi, että ihmiset pohjimmiltaan tavoittelivat onnellisuutta sekä suoraan että välillisesti muita asioita tavoitellessaan. Filosofi Joel Feinberg väittää, että ainakin yhden asian elämässä pitää olla itseisarvoinen tai muuten millään ei ole mitään arvoa (Lähde: Wikipedia – Itseisarvo (etiikka)).
12

13 Kirjan lopussa (s. 193-194) Ihalaisen pahoinpidellessä Kenosta uhri pyytää isännän pitävän
talon väkeä kurissa. Tästä on pääteltävissä, että Kenonen mitä ilmeisimmin pelkää kuolemaa tai ainakin vammautumista. Tulkitsen tämän niin, että hän kokee elämän ja nykyisen terveytensä olevan hänelle itseisarvoja, joista hän ei halua luopua. Hän ehkä olettaa, että elämällä olisi vielä antaa jotain tai jotain olisi vielä saavutettavissa, joten hän ei halua luopua terveydestään saatikka hengestään.
3.7 Välinearvo
Raha ja muu omaisuus olivat mielestäni teoksen selkeimmät välinearvot. Ihalainen ja Vatanen etsivät jälkimmäiselle puolisoa. Teoksessa on useita kosimiskohtauksia, jotka noudattelevat samankaltaista kaavaa. Niissä toinen isäntämiehistä kehuu kosinnan kohteena olevalle naiselle ystävänsä omaisuutta. Usein puhemieheksi päätynyt Ihalainen tuntui mässäilevän Vatasen omaisuudella ja nauttivan siitä itsekin.
Kosintakohtauksissa törmäsi siihen, että raittius oli välinearvo (s. 98) hyväksyntään naisväen keskuudessa. Mahtoiko taustalla olla juoppojen väkivaltaisuus (ja siten pelottavuus), kyvyttömyys huolehtia tilasta ja järjen menetys, jolloin vaimo ajattelee, että vuosien kuluttua hänellä ei ole tasavertaista kumppania? Näiden kaikkien välinearvoketjujen taustalla voisi olla itseisarvona tulevalle vaimolle turva ja menestys sekä miehelle naisen hyväksyntä.
Teoksessa ilmenee muitakin välinearvoja. Omaisuus on väline aseman saavuttamiseen sosiaalisessa ryhmässä. Toki voi kysyä, mihin henkilö tarvitsee asemaa. Onko taustalla hylätyksi tulemisen pelko ja toive tulla hyväksytyksi? Tuoko hyväksytyksi tuleminen jonkinlaista turvaa? Onko henkilön esimerkiksi helpompi saada materiaalista apua muilta, jos hänellä on ryhmässä arvokas asema? Kirja on kuitenkin niin pinnallisesti kirjoitettu, että tällaisiin kysymyksiin ei saanut vastausta.
Suuri osa keskusteluista käsitteli pelkästään omaisuutta. Erityisesti miehet vertailivat asemaansa omaisuuden määrän perusteella. Myös kosintapuheessa omaisuuden erittely kohosi keskeiseksi välineeksi henkilön kehumisessa (s. 99):
”’Tarvittaisiin sitä riihtä puidessakin oma emäntä, joka puisi apuna! Kun on nytkin tällä Vatasella seitsemän suurta kekoa ruista ja siihen sitte vielä otrat ja muut kaurat’”

Myös väkivalta näyttäytyy välinearvona, jonka avulla oma tahto saadaan läpi useissa tilanteissa. Tällaisesta esimerkkinä on katkelma (s. 10):
”Hän laski jo, että jos ei huomenna pääse loukuttamaan, niin riihi jäähtyy, ja alappas sitten taas lämmittää uudestaan
....
’Kun olisi tuohon sillä pijakalla sukaista...’
Anna Liisa pani sen neuvon mieleensä, mutta odotti vielä ja käänteli leipiä. Mutta sitten muisti hän, että nyt on syksyn aika ja pimeä voi tulla vaikka milloin, ja meneppäs sitten Hyväriselle. Ja silloin ei hän enää malttanut. Hän läiskäytti Anttia leipälapiolla ruumiin keskivaiheille ja snoi:
’Ala nyt jo nousta siitä ja mennä Hyvärisen ukolta tulitikkuja hakemaan, jotta pääsee tästä pellavariiheen.’”
Jälkeenpäin jäin kuitenkin miettimään vielä toistakin asiaa. Oliko tämä kirja kosto Algot Untolan entiselle vaimolle, joka oli kolme vuotta ennen teoksen ilmestymistä kaatanut rikkihappoa Untolan sukuelimille riidan päätteeksi?
Äskeisessä sitaatissa naispäähenkilö löi miespäähenkilöä suunnilleen sukupuolielimille, jotta mies taipuisi hänen tahtoonsa ja hän saisi tulitikkuja ennen kuin riihi jäähtyy vuorokauden kuluttua. Kuitenkin 191 sivua ja muutamaa päivää myöhemmin, kaikkien tarinan kommellusten jälkeen, Anna Liisa ei edelläänkään saa tulitikkuja ja voidaan päätellä riihen jo jäähtyneen. Naispäähenkilön tavoite jää siis kaikesta väkivallan käytöstä toteutumatta. Voidaanko teoksen taustalla vaikuttavana intentiona pitää Algot Untolan kostoa hänet pahoinpidelleelle entiselle vaimolleen?
3.8 Maailmankuva ja -katsomus
Helsingin Yliopiston emeritusprofessori Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomus muodostuu maailmankuvasta ja siihen liittyvistä filosofisista näkemyksistä (mm. tietoteoreettisista ja ontologisista käsityksistä ja arvostuksista) sekä elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä, ihmisen asemasta ja tehtävästä maailmassa. Tällaista näkemystä kutsutaan
14

elämänkatsomukseksi, jolloin maailmankatsomukseen kuuluu myös toimintaa ohjaava normatiivinen osa (Lähde: Arkkipiispa.fi).
Maailmankuva voi Niiniluodon mukaan olla tieteellinen, arkikokemukseen perustuva, metafyysinen, epätieteellinen, maaginen tai uskonnollinen (Lähde: Opetushallitus - maailmankuva). Minusta teoksen maailmankuva on arkikokemukseen perustuva, sillä henkilöhahmojen maailmankuvan perustana on jokapäiväisen havainnoinnin ja elämänkokemuksen antama tieto itsestä ja ympäristöstä.
Henkilöiden maailmankatsomuksen arvoihin kuuluivat mielestäni omaisuus, puoliso ja mielihyvä. Kuten aiemminkin olen sanonut, omaisuudesta puhuttiin paljon. Päähenkilöiden ollessa maanomistajia sitä myös oli melkoisesti. Kirjan koko tarina koostuu siitä, kuinka puolisoita hankitaan ristiin rastiin kolmelle miehelle (Kenonen, Vatanen, Ihalainen). Kenonen saa lopulta Hyvärisen tyttären, Vatanen Karhuttaren ja Ihalainen oman vaimonsa. Nautinto kohoaa keskeiseksi itseisarvoksi lähes kaikissa valintatilanteissa. Milloin se on ruoka, viina taikka seura tai jopa mahdollisuus olla oikeassa.
Maiju Lassilan toisen salanimen Irmari Rantamalan dekadenssikirjallisuuden rappio tuntui omalta osaltaan tihkuvan kirjaan. Vaikka rahaa ja maata oli, omistajat olivat hyvin sivistymättömiä ja vajosivat juopottelemaan, mistä heille aiheutui ongelmia.
Yhdyn teoksen esipuheen kirjoittajan näkemykseen elämän ja elämisen näyttäytymisestä sangen ihmeellisinä. Tarinan näennäisesti looginen maailmanjärjestys asettautuu humoristiseen valoon, kun henkilöhahmot poikkeavat yhteisön noudattamista kommunikaatio- ja käyttäytymissäännöistä, minkä seurauksena syntyy uskomattomia tapahtumia ja seikkailuja (s. XIV). Etiikan normipoikkeamaa seuraa yleensä sanktio. Koska Tieteen termipankin (Lähde: Tieteen termipankki - sanktio) mukaan se voi olla sekä positiivinen, että negatiivinen, voidaan tässä tapauksessa sanktioksi kutsua hulvatonta ruljanssia.
Teos on Kurikan mukaan hyvin itäsuomalainen. Sen yleisin lukemistapa on ollut regionalistinen tai provinsialistinen. Unto Kupiainen puhuu myös ”liperöinnistä”. Kaikki nämä tulkinnat painottavat teoksen itäsuomalaisuutta ja itäsuomalaisten kansanihmisten ominaislaadun esittämistä. Tässä yhteydessä lienee luontevaa lainata Mihail Bahtinin käsitteistöä ja tulkita kirjan edustavan Kurikan sanoin (s. XIV) ”kansan karnevalistista naurukulttuuria, joka nauramalla kyseenalaistaa virallisen, patriarkaalisen maailman ja sen edustamat yleispätevinä otetut lainalaisuudet. Romaanille ominainen liioittelu niin tarinan kuin dialogin rakentamisessa
15

on myös tyypillistä karnevalismille. Lassilan teokset voidaankin liittää karnevalistiseen kulttuuriin Rabelaisin, Aleksis Kiven ja muiden kansannaurattajien joukkoon.”
4 Lopuksi
Etiikan käsitteet ovat abstrakteja ja vaikeasti ymmärrettäviä. Työprosessissa ne selkeytyivät ja konkretisoituivat. Tätä auttoi erityisesti käsitteitä muistuttavien tilanteiden ja kohtien etsiminen aineistosta. Hahmotin Algot Untolan nimienvaihtelun ansiosta, että intentioharha on yleinen kompastuskivi kirjallisuuden tutkimuksessa.
Jos olisin alussa käsittänyt selkeämmin, millaisesta työstä on kysymys, olisin merkannut tekstiä lukiessa tärkeät sivut värikkäillä paperilapuilla sekä tehnyt paremmat muistiinpanot. Nyt kävin teoksen läpi osittain kahdesti. Voisin jatkaa tutkielmaa pohtimalla, millaiselle sosiaaliselle ryhmälle Algot Untola oli kirjan suunnannut. Hän perusteli oman aikansa kriitikoille sanavalintojaan siten, että Suomessa on jo taidekirjallisuuden kirjoittajia aivan riittävästi.
Huomautan tähän loppuun kuitenkin, että kirjan aikalaisten Suomi ei ole sama Suomi, missä me elämme. Maailma on muuttunut paljon vuosisadassa. Elämä Suomessa ei ole enää yhtä rujoa, karua, alkeellista ja sivistymätöntä. Yhtäältä toimintamallit ja puhetavat ovat merkinneet aikalaisille ehkä eri asioita kuin meille. Toisaalta kontrasti kirjan tekstin ja 1900-luvun alun lukijan maailmankatsomuksen välillä on luonnollisesti erilainen kuin kirjan teksti suhteessa nykypäivän lukijan kokonaiskäsitykseen maailmasta ja ihmisistä. Johdannossa mainitsemani Ludwig Wittgensteinkin tähdentää, että kielellisten ilmausten ymmärtäminen edellyttää kasvamista kulttuuriin, jossa niitä käytetään. Ajattelussa voidaan tällöin sortua kulttuurirelativismiin, mutta voisimmeko edes tulkita historiaa objektiivisesti nykypäivästä käsin. Jonkinlainen anakronismin haamu kummittelee aina nurkan takana. Toisaalta jo aikalaisarvostelijat pitivät teosta banaalina ja henkilöhahmoja eläimellisinä.
16

5 Lähteet
Painetut lähteet
Lassila, Maiju 1910: Tulitikkuja lainaamassa. Gummerus.
Heywood, Andrew 2019: Politics. Macmillan International
Sähköiset lähteet
Mitä sosiologia on? Ilmiö. https://ilmiomedia.fi/sosiologia/. Viitattu 12.4.2021
Sosiologia. Vaasan yliopisto. https://www.univaasa.fi/sites/default/files/2020-07/sosl.pdf. Viitattu 12.4.2021
Normatiivinen etiikka. Tieteen termipankki. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:normatiivinen_etiikka. Viitattu 18.4.2021
Seurausetiikka. Tieteen termipankki. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:seurausetiikka. Viitattu 18.4.2021
Etiikka. Filosofia.fi. https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/etiikka. Viitattu 18.4.2021
Normi (Sosiologia). Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Normi_(sosiologia). Viitattu
18.4.2021
Arvo. Tieteen termipankki. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:arvo. Viitattu 18.4.2021
Arvon ja normin käsite. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/miina-ja-ville- opettajan-oppaita/miina-ja-ville-etiikkaa-etsimassa-17. Viitattu 18.4.2021
Maailmankatsomus. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/miina-ja-ville- opettajan-oppaita/miina-ja-ville-etiikkaa-etsimassa-27. Viitattu 18.4.2021
Etiikan teoriat. Peda.net. https://peda.net/joensuu/yl%C3%A4koulut/pielisjoen- koulu/oppiaineet/uskonto/uskonto-9-luokat/l9ye/1mie/etiikan-teoriat. Viitattu 18.4.2021
Itseisarvo (etiikka). Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Itseisarvo_(etiikka). Viitattu 18.4.2021
Kirkko ja tieteellinen maailmankuva. Arkkipiispa. https://www.arkkipiispa.fi/puheet/kirkko-ja- tieteellinen-maailmankuva/. Viitattu 18.4.2021
17
                
18 Maailmankuva. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/miina-ja-ville-opettajan-
oppaita/miina-ja-ville-etiikkaa-etsimassa-26. 18.4.2021
Sanktio. Tieteen termipankki. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:sanktio. 18.4.2021