Älykkyystestien tuloksilla ei ole mitään merkitystä tosielämässä. Näillä sanoilla monet ihmiset vähättelevät älykkyyttä.

Usein kuulee myös sanottavan, että älykkäät ihmiset ovat sosiaalisesti kömpelöitä, tahdittomia tai ylimielisiä. Tai että älykkyystesteissä menestyisivät vain matemaattisesti lahjakkaat ja kirjanoppineet.

Väärin.

Tutkimukset osoittavat, että mitä fiksumpi ihminen on, sitä paremmin hän menestyy elämässä. Korkeasta älykkyydestä ei ole käytännössä koskaan haittaa, kertoo elämän eri osa-alueita kattavasti tarkastellut tutkimus parin vuoden takaa. 

Ihminen ei siis voi olla liian älykäs. 

Älykkyys tarkoittaa kykyä oppia, päätellä ja ratkaista ongelmia tehokkaasti, nopeasti ja virheettömästi. 

Näitä ominaisuuksia mitataan älykkyystesteillä, joista yhdet painottavat kuviopäättelyä, toiset numeerisia taitoja ja kolmannet kielellisiä kykyjä. Taidot kuitenkin korreloivat keskenään: näppärä päässälaskija menestyy todennäköisesti myös kieliopinnoissa. Kyse on yleisälykkyydestä, jota tutkijat kutsuvat myös g-faktoriksi.

Hyvät kognitiiviset eli tiedonkäsittelyn kyvyt ennustavat menestystä laajasti elämän osa-alueilla, yhdysvaltalainen tutkijaryhmä raportoi Perspectives on Psychological Science -tiedelehdessä vuonna 2021. Nuorena testeissä hyvin pärjänneet ovat keskimäärin koulutetumpia. Heillä on myös suuremmat tulot, parempi ammatillinen asema ja vähemmän työttömyysjaksoja sekä masennusoireita. 

Älykkäät ihmiset ovat myös fyysisesti terveempiä, liikkuvat enemmän, selviävät stressaavista tilanteista paremmin ja elävät pidempään kuin testeissä heikommin pärjänneet.

”Ongelmanratkaisutaito, tiedon yhdisteleminen ja arviointi tulevat näkyviin melkein kaikilla elämän osa-alueilla”, sanoo Helsingin yliopiston psykologian professori Markus Jokela.

Kirkkonummella asuva 44-vuotias Riikka Krenn on todistetusti älykäs ihminen. Hän kuuluu Mensaan. Älykkyysjärjestö hyväksyy jäsenikseen vain ihmiset, jotka saavat Mensan virallisessa älykkyystestissä paremman tuloksen kuin 98 prosenttia väestöstä.

Krenn tunnistaa älykkyyttä ympäröivät stereotypiat – esimerkiksi sellaiset hahmot kuin Rillit huurussa -fiktiosarjan neuroottisen teoreettisen fyysikon Sheldon Cooperin.

”Emme me kaikki ole sosiaalisesti kyvyttömiä Sheldon Coopereita”, Krenn sanoo. ”Viihdemaailmalle on hirveän herkullinen asetelma rakentaa tällaisia kiinnostavia hahmoja, mutta hyvät hahmot luovat ehkä meille sellaista jännää painetta todistaa, että olemme ihan normaaleja.”

Sosiaalisen oloinen Krenn on kaukana älypään karikatyyristä, yksityiskohtien parissa omissa oloissaan puuhastelevasta outolinnusta.

”Olen aika aktiivinen, tehokas ja tekevä ja kauhean utelias. Kiinnostun ja innostun monista asioista helposti. Hyvin usein mieluummin teen kuin olen sivustakatsoja”, hän kuvailee itseään.

Krenn eroaa mielikuvista myös siinä, että hänen erityiskykynsä ei ole matemaattista tai avaruudellista hahmotusta. Mensan älykkyystesti koostuu yksinomaan kuviopäättelytehtävistä, ja testin on sanottu suosivan kuvioiden lainalaisuudet helposti hoksaavia ihmisiä.

Krennin valttikortti on verbaalisuus. Hän on siis esimerkki siitä, että Mensan testeissä pärjäävät myös muut kuin numeraalisessa tai avaruudellisessa päättelyssä poikkeuksellisen kyvykkäät ihmiset. 

Krenn loistaa esimerkiksi sanapeleissä. 

”Alias-pelissä olen ihan älyttömän hyvä. En nyt voittamaton, mutta lähellä sitä, jos tosissani pelaan.” 

Kielelliset kyvyt ovat siivittäneet myös työuraa.

Nykyään Krenn työskentelee markkinointiyritys Oddy Digitalin sisältöjohtajana. 

Aiemmin hän on luotsannut matkailusivusto Rantapalloa, joka nousi Krennin päätoimittajavuosina Suomen suurimmaksi matkailumediaksi. Pitkään Saksassa ja Sveitsissä asunut Krenn on myös kirjoittanut kaksikielisen lastenkirjan ja puolet saksalaisesta Suomi-oppaasta sekä toiminut Mensan jäsenlehden päätoimittajana.

Nyt hän elää pikkulapsiperheen arkea, ja puuhakkuus näkyy esimerkiksi aktiivisuutena päiväkodin vanhempaintoimikunnassa. Yksi sivuprojekti on kotimaan matkailuun keskittyvä Matkasuomi.fi-sivusto, jonka päätoimittajana Krenn toimii.

Mensan testiin Krenn meni parikymppisenä. Kimmokkeena ei ollut pääsy Mensaan vaan parempi itsetuntemus. Krenn pohti tuolloin ammatinvalintaa.

Alla pääset testaamaan omaa päättelykykyäsi. Jutussa on kaikkiaan viisi Mensan esimerkkitehtävää, eikä niiden ratkaiseminen vaadi ennakkotaitoja. Kaikki ovat kuviopäättelytehtäviä.

Professori Markus Jokelan mukaan kuviopäättelytesti kuvastaa sekä kuviopäättelykykyä että yleisälykkyyttä. Jos yleisälykkyyden mittaamisessa täytyy valita vain yksi testityyppi, kuviopäättelytesti on Jokelan mukaan todennäköisesti se, mitä kannattaa käyttää.

Mutta jos halutaan mahdollisimman tarkasti ja optimaalisesti mitata henkilön yleisälykkyyttä, on hyvä ottaa huomioon laajasti eri osa-alueita. Silloin mukana olisi verbaalinen, matemaattinen ja esimerkiksi juuri kuviopäättelyä edustava visuaalinen testi.

Mikään ihmelapsi Krenn ei koe koskaan olleensa. Psykologiäidin ja toimittajaisän tyttären koulutie oli kyllä mutkaton ja numerot yhdeksää ja kymppiä.

Testin tarkan tuloksen hän pitää omana tietonaan. Sen verran hän suostuu sanomaan, että ”ihan hipoen” ei Mensan jäsenyys auennut.

Krenniä voisi kuvailla menestyjäksi. Sellaisiksi profiloitui Suomen mensalaisista noin joka kahdeksas, kun järjestö vuonna 2008 selvitti jäsentensä elämää. 

Menestyjien elämänhallinnan tunne oli hyvä, he olivat tyytyväisiä elämäänsä ja kokivat itsensä lahjakkaiksi sekä luoviksi. Koulu oli sujunut kiitettävästi, eikä lapsuuden kasvuympäristössä juuri ollut ongelmia.

Yli puolet mensalaisista luokittui osaajiksi, pärjääjiksi ja taistelijoiksi. Näiden ryhmien ihmiset muistuttivat menestyjiä, mutta he kompensoivat jonkin alueen puutetta jollain toisella osa-alueella. 

Kirjavuutta kuvaa kuitenkin se, että noin joka kuudes jäsen profiloitui joko katkeroituneeksi tai erilaiseksi, eikä älykkyys ollut realisoitunut laaja-alaisena hyvinvointina.

Menestys ei tarkoita Krennille sitä, etteikö elämässä olisi ollut vaikeuksia.

Kun hän oli parikymppinen, hänen isänsä kuoli auto-onnettomuudessa. Saksassa tuli avioero ensimmäisestä puolisosta. Nykyisen kumppanin kanssa toivottua lasta saatiin odottaa turhauttavan pitkään.

Krennillä on myös nivelpsoriaasi, ja hän elää jatkuvan kivun kanssa.

”Monia vaikeita asioita pystyy ratkomaan tavalla tai toisella ja toimimaan jotakuinkin normaalisti niin, että vaikeat asiat eivät ole kaiken muun jarruja.”

Älykkyys vaikuttaa elämän lopputulemiin kattavammin kuin ihmisen muut ominaisuudet, Markus Jokela sanoo.

Tyypillisesti vahvimmin älykkyys ennakoi ihmisen kouluttautumista. Yhteydet tulotasoon tai ammattiasemaan ovat heikommat mutta silti kiistattomat. Taloudellinen menestys ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen olisi älykäs.

Jokela huomauttaa, että vaikka korkeaa älykkyyttä ei usein liitetä ammattikouluopintoihin samalla tavoin kuin lukioon, kognitiivista prosessointia vaaditaan myös käsin tehtävissä ammateissa. Älykkyys siis avittaa menestymistä myös autonkorjaajana tai lattia-asentajana. 

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa ihmisen sosioekonomista eli koulutuksellista, ammatillista ja tulotason menestystä paremmin kuin hänen vanhempiensa sosiaalinen luokka.

Älyn ja sosiaalisen luokan vaikutusta menestykseen on hankala erotella tarkasti, mutta se on varmaa, että älykkyys ja vanhempien sosioekonominen asema kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Tutkijakaksikko Sophie von Stumm ja Robert Plomin havaitsi lähes 15 000 lasta kattaneessa tutkimuksessaan, että vanhempien heikompi sosioekonominen asema ennustaa pikkulapselle matalampaa älykkyyttä.

Kun tutkijat vertasivat hyväosaisia ja huono-osaisia perheitä, hyväosaisten perheiden kaksivuotiaat saivat ikätasonsa mukaisissa testeissä keskimäärin kuusi pistettä paremmat älykkyysosamääräpisteet kuin huono-osaisten perheiden kaksivuotiaat. Kuuteentoista ikävuoteen mennessä ero oli lähes kolminkertaistunut.

Jos taas katsotaan muita elämän osa-alueita kuin aineellista menestystä, älykkyys ei yksinään määritä kovin vahvasti hyvinvointia: terveyttä, psykiatrisia häiriöitä, sosiaalisia suhteita tai sitä, avioituuko, tuleeko avioero tai päätyykö rikolliselle polulle, Jokela luettelee. 

”Älykkyyden merkitys tulee ennemmin siitä, että se vaikuttaa itse asiassa kaikkiin noista tekijöistä jonkin verran tai kohtuullisen vahvasti.”

Jokela on tutkinut sitä, miksi älykkäillä ihmisillä on vähemmän psykiatrisia häiriöitä ja mielenterveyden ongelmia ja he ovat elämäänsä keskimääräistä tyytyväisempiä.

Yksi syy näyttää löytyvän sosioekonomisesta asemasta. Kognitiivisesti kyvykkäillä on keskimäärin parempi asema ja siis paremmat tulot, ammatillinen asema ja koulutustaso. Resurssit, varallisuus ja mahdollisuudet antavat suojaa ongelmilta ja edistävät hyvinvointia.

Lisäksi älykkäät ihmiset käyttävät psykologisia selviytymismekanismeja niin, että he pystyvät arvioimaan hankalia tilanteita myönteisemmässä valossa, Jokela sanoo.

”Psykologisella tasolla ihmiset, joilla on korkea älykkyys, pystyvät suhtautumaan erilaisiin elämän vastoinkäymisiin rakentavasti tai ongelmanratkaisulähtöisesti.”

Kolmas syy on älykkäiden ihmisten aktiivisuudessa. 

”Ne ihmiset, joilla on korkea älykkyys, osallistuvat enemmän sellaisiin aktiviteetteihin, jotka tuottavat mielihyvää. He saivat ympäristöstä enemmän miellyttäviä kokemuksia ja ja myönteistä palautetta”, Jokela kertoo viime vuonna julkaistun tutkimuksensa tuloksista.

Jo pitkään on tiedetty, että passivoituminen ei tee hyvää mielialalle. Uutta ja vähän yllättävääkin Jokelan tutkimuksessa oli se, että älykkyys kytkeytyy aktiivisuuteen hankkia mukavia kokemuksia.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että älykkyyden ja mielenterveyden häiriöiden yhteys on kaksisuuntainen. 

Ensin heikompi kognitiivinen kyvykkyys altistaa sairastumiselle, ja sairastumisen jälkeen kognitiiviset kyvyt heikkenevät entisestään. 

Tämä tuli ilmi esimerkiksi viime vuonna julkaistussa japanilaisessa tutkimuksessa, jossa vakavaa masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sekä skitsofreniaa sairastavia verrattiin terveisiin ihmisiin.

Älykkyys on epäreilua. Yksi saa geeniarpajaisissa paremmat kortit kuin toinen. Älykkyys määrittää elämässä menestymistä siis osin ilman että ihminen voi itse vaikuttaa asiaan.

Perimä selittää Jokelan mukaan älykkyyden eroista noin 60 prosenttia. 

Periytyvyysaste vaihtelee kuitenkin iän mukaan suuresti: lapsuudessa geenit selittävät älykkyyseroista noin 20 prosenttia, mutta aikuisena osuus voi olla jopa 80 prosenttia. Tätä on selitetty sillä, että lapsuudenkodin suora vaikutus vähenee varttuessa ja aikuisena synnynnäiset taipumukset vaikuttavat enemmän ihmisen valintoihin ja elinympäristöön.

Samalla geneettiset erot ja ympäristötekijät ruokkivat toinen toisiaan. Antti Latvala, Karri Silventoinen ja Eero Vuoksimaa kuvaavat katsausartikkelissaan Duodecim-lehdessä sitä, kuinka älykkyys lisää todennäköisyyttä opiskella pidemmälle ja älyllisesti haastava ympäristö voi edelleen edistää älykkyyttä.

Koska älykkyys riippuu aika paljon geneettisistä ja sattumanvaraisista tekijöistä, sitä ei pitäisi arvostaa henkilön omana saavutuksena, Jokela sanoo.

Älykkyys ei myöskään määritä ihmisarvoa, vaikka se ennustaa elämässä menestymistä.

”Lähtöoletus on usein virheellinen. Oletetaan, että älykkyyden tarkoitus olisi jotenkin asettaa ihmisiä järjestykseen tai arvottaa heitä. Sitä vastaan lähdetään vastareaktiona keksimään, että tämä ei itse asiassa ole hyvä ominaisuus vaan päinvastoin, se on huono tai merkityksetön.”

Jotkut kyseenalaistavat koko älykkyyden käsitteen.

Paljon huomiota on saanut psykologi Howard Gardnerin 1980-luvulla lanseeraama moniälykkyysteoria. Gardnerin mukaan älykkyystutkimukset ovat keskittyneet liian kapea-alaisiin kykyihin eli matemaattisiin ja kielellisiin taitoihin.

Gardnerin teorian laajimmin levinnyt versio esittelee seitsemän älykkyyden lajia: kielellisen, matemaattis-loogisen, musiikillisen, visuo-spatiaalisen, kehollis-kineettisen, intrapsyykkisen ja interpsyykkisen.

Moniälykkyysteoria on kuitenkin todistettu älykkyystutkimuksissa vääräksi, Jokela sanoo.

Mutta vaikka teoria ei ole läpäissyt älykkyystutkijoiden tieteellisiä arviointeja, se ei tietenkään tarkoita, etteikö ihmisillä olisi erilaisia lahjakkuuksia, kuten musiikillisia tai urheilullisia kykyjä.

Riikka Krenn ei saanut geeniarpajaisissa musikaalista lahjakkuutta. Ei omien sanojensa mukaan lainkaan. 

”Sain geneettisessä lotossa g-faktorin.”

Yleisälykkyyttä hän kuvaa synnynnäiseksi ominaisuudeksi, jota voi kehittää tai olla kehittämättä mutta jota ihminen ei ole itse valinnut. Siihen on syytä suhtautua nöyrästi.

Krenn korostaa useaan otteeseen, ettei halua missään nimessä brassailla ominaisuudella. Kyse kun on paljolti onnekkuudesta. 

Viime vuosina esillä on ollut paljon tunneäly. Sillä viitataan kykyyn ymmärtää ja hallita omia tunteita sekä tunnistaa ja vaikuttaa toisten ihmisten tunteisiin. 

Tunneälyä pystytään jossain määrin mittaamaan, mutta kyse on aivan eri asiasta kuin kognitiivisesta kapasiteetista, Jokela sanoo.

”Tunneäly ei missään tapauksessa ennusta elämän tapahtumia yhtä vahvasti kuin yleisälykkyys. Se kuvastaa enemmän persoonallisuutta.”

Tutkimukset eivät myöskään tue ajatusta, jonka mukaan älykkyystesteissä menestyneet ihmiset eivät useinkaan olisi tunneälykkäitä.

”Itse asiassa korkeampi älykkyys on yhteydessä vähän parempaan sosiaaliseen ja tunneälykkyyteen. Älykkyys ei ole siinä kauhean vahva ennustaja, mutta se on nimenomaan niin päin, että älykkäämmät ihmiset ovat sosiaalisissa suhteissa pikkaisen parempia”, Jokela sanoo. 

Mistä sitten kumpuavat mielikuvat tunteettomista älypäistä?

Riikka Krennillä on yksi mahdollinen selitys.

”Kun vastaan tulee joku vaikea tai tunteellinen asia, älykkyys saa lähestymään sitä hirveän ratkaisukeskeisesti. Suhtautuminen tunneperäiseen asiaan voi olla erilainen, mutta tunne on sama ja yhtä suuri.”

Krenn sanoo olevansa nopea ja hieman kärsimätön luonne. Joskus käy niin, että kun muut voivottelevat jotakin hankalaa asiaa, Krenn on jo hypännyt ratkomaan sitä. Silloin voi unohtua pukea sanoiksi se, että asia koskettaa häntäkin, hänkin välittää.

”Mutta en tiedä, onko nopearytmisyyteni älykkyyspiirre vai persoonallisuuspiirteeni – mikä johtuu mistäkin. Monet älykkäät ovat nopearytmisiä, mutta kaikki eivät.”

Tutkimuksissa on selvitetty myös älykkyyden ja persoonallisuuspiirteiden yhteyksiä. Avoimuus uusille asioille korreloi niin sanotuista viidestä suuresta persoonallisuuspiirteestä vahvimmin älykkyyden kanssa, kertoo viime vuonna julkaistu iso meta-analyysi. Lisäksi älykkyys ennakoi vähäisempää neuroottisuutta.

”Korrelaatiot ovat kuitenkin aika heikkoja”, Jokela sanoo.

Vahvan korrelaation puuttuminen tarkoittaa, että jokainen voi löytää lähipiiristään tai julkisuuden henkilöistä jonkun umpimielisen älykkään, mutta jokaista tällaista ihmistä kohden pystyy keksimään myös todella sosiaalisen ja ulospäinsuuntautuneen älykön.

Poikkeuksellinen älykkyys yhdistetään arkisissa keskusteluissa usein myös autismikirjoon kuuluvaan Aspergerin oireyhtymään. 

Asperger ei ole Jokelan mukaan kuitenkaan keskimäärin yhteydessä yleisälykkyyteen. Mielikuva ilmiöiden kytkeytymisestä toisiinsa saattaa kummuta siitä, että autismikirjon piirteisiin liittyy taipumus kiinnittää paljon huomiota yksityiskohtiin.

”Lisäksi älykkyys helposti ajatellaan pienten osasten ja yksityiskohtien väkertämiseksi, mitä se ei pelkästään ole, vaan se on myös laajaa ongelmanratkaisutaitoa”, Jokela sanoo.

Riikka Krenn on tyytyväinen, että sai tietää älykkyydestään jo 20-vuotiaana. Tieto on antanut rohkeutta ja luottamusta siihen, että omat valinnat kantavat elämässä. Mensalaisuudesta on tullut myös rakas harrastus, joka on poikinut laajan ystäväpiirin.

Samalla Krenn on onnellinen, ettei asia selvinnyt yhtään nuorempana. Silloin sitä ei olisi ehkä ollut vielä valmis ottamaan vastaan.

Älykkyyttä leimaavat ennakkoluulot. On paljon mutkattomampaa puhua jonkun musikaalisista tai urheilullisista lahjoista kuin älykkyydestä. Suomessakin jo aika pienille lapsille tarjotaan kannustusta liikunnalliseen tai taiteelliseen lahjakkuuteen, Jokela huomauttaa.

”Älykkyyteen ei suhtauduta samalla tavalla vaan melkein päinvastoin.”

Ja kun julkisuudessa on esillä vaikkapa kahdeksan laudaturin ylioppilaita, on tapana korostaa heidän ahkeruuttaan eikä mainita sitä, että kyseessä on todennäköisesti aika välkky tyyppi.

Älykkyyden merkitystä vähätellään ja vastustetaan eriarvoisuuden pelossa, Jokela arvioi. Ajatellaan, että älyllisten kykyjen erilaisuuden tunnustaminen johtaisi automaattisesti siihen, että jotkut ihmiset jätettäisiin oman onnensa nojaan ja eriarvoisuus yhteiskunnassa lisääntyisi, hän kuvaa virheellistä oletusta. 

Älykkyyttä ei kuitenkaan tutkita sen vuoksi, että ihmiset pantaisiin arvojärjestykseen.

Krennin mielestä älykkyys on vain yksi yksilön ominaisuus muiden joukossa. Sellaisena siitä pitäisi pystyä puhumaan. Neutraalisti, ilman arvolatauksia hyvästä tai pahasta.

Teksti: Tanja Vasama; kuvat: Juhani Niiranen; grafiikka: Petri Salmén; tuottaminen ja tekstin editointi: Päivi Niemi; ulkoasutuottaminen: Antti Saloniemi

Testien lähde: Mensa

Lue lisää: Suomessa suuri­tuloisimmat menestyvät älykkyys­testeissä parhaiten

Lue lisää: Älykkyys kasvoi ympäri maailmaa vuosikymmeniä, mutta nyt kehitys on päinvastaista – Miksi kansa tyhmistyy?

Lue lisää: Fiksut ovat viili­pyttyjä – Vähemmän välkyt reagoivat voimakkaammin ja tunteet heittelevät nopeammin

Lue lisää: Perimä vaikuttaa älyyn ja sinnikkyyteen, ja erot näkyvät jo kaksivuotiailla – Näin geenit ohjaavat koulutietämme

Lue lisää: Älykkäät stressaavat vähemmän, ja yksi heistä on Jari Sarasvuo. Tämä ajatus on poistanut stressin, hän sanoo.