Syömishäiriöt ovat yleinen ongelma nuorten keskuudessa. Sekä tytöt että pojat voivat sairastua. Ida Lindgren tietää, mistä puhuu - hänellä oli nuorempana syömishäiriö.
 
 - Ongelmani alkoivat, kun olin 11-vuotias. Se paheni ja paheni vuosien mittaan. En syönyt päiväkausiin, ja sitten minulle tuli kuuma. Voisin syödä kotona kokonaisen leivän, kokonaisen sianmakkaran, makeisia, mitä tahansa.
 
 Miten sait apua?
 - Neuvonantaja lähetti minut hoitoon, kun olin 21-vuotias. Minua hoidettiin joka päivä kuuden kuukauden ajan. Tulin hoitokeskukseen klo 8 aamulla ja lähdin kotiin klo 16.00. Meillä oli kova ruokailuaikataulu. Ruoka oli myös lämmitettyä. Se kuulostaa hullulta, mutta se teki minulle hyvää. Meillä oli myös puheterapiaa. Opin pitämään huolta kehostani, ja sitten ahdistus hävisi.
 
 Mitä neuvoja annat syömishäiriöstä kärsivälle?
 - Hakeudu ammattiapuun. On vaikea parantua ilman apua, minulle se oli mahdotonta. En enää osannut syödä normaalisti.
 
 Mitä sinun pitäisi tehdä, jos ystävällä tai sukulaisella on syömishäiriö?
 - Älä koskaan kommentoi henkilön vartaloa. Tulkitsin kaikki kommentit kriittisesti ja ajattelin, että minun on laihdutettava. Kysy sen sijaan: Miltä sinusta tuntuu? Voinko auttaa teitä? Älä yritä kontrolloida sitä, miten henkilö syö. Se on mahdotonta.
 
 Ida Lindgren teki myöhemmin lyhytelokuvan sairaudestaan.
 - Tajusin, että voisin auttaa muita. Halusin näyttää hoidon potilaan näkökulmasta. Elokuvassa Ruumis on yksinäinen paikka voit seurata minua, kun paranen.