Suuri osa maailmasta uskoo, että Yhdysvaltojen suurvalta-asema on heikkenemässä. Kun Yhdysvaltojen asemaa jatkuvasti haastetaan, sen puolustaminen käy koko ajan vaikeammaksi. Amerikkalaisäänestäjät ovat väsyneet maksamaan siitä, että Yhdysvallat häärii maailmanpoliisina kaukana kotoa.

Yhdysvallat on viime vuosina järjestelmällisesti vetäytynyt konfliktialueilta, kuten Afganistanista, Syyriasta ja Libyasta. Lähi-idässä Yhdysvaltoja ei pitänyt enää edes öljy. Yhdysvaltojen vetäytyminen on vavisuttanut läntistä turvallisuuspoliittista ajattelua

Kun amerikkalaiset lähtivät, tilan täyttivät Kiina ja Venäjä. Samalla Kiina ja Venäjä lähentyivät toisiaan. Venäjän sota Ukrainassa ei olisi mahdollinen ilman Kiinan tukea. Kiinalla on imua, eikä länsi saa koottua globaalin etelän maita Ukrainan tueksi.

Hamasin ja Israelin sota on kova paikka Yhdysvaltojen presidentille Joe Bidenille. Kyse on enemmästä kuin vain yhdestä uudesta kierroksesta Lähi-idän kriisien vyyhtiin. Siksi Biden kiiruhti viime viikolla Tel Aviviin tapaamaan Israelin johtoa. Diplomatia on tiivistä, panokset valtavia. 

Vastauksena Gazan sotaan Bidenin oli tuotava joukot takaisin Lähi-itään. Israelin turvallisuutta takaavat amerikkalaisjoukot on suojattava, ja se maksaa. Ja mistä aseet, kun lännen ase- ja ammustuotantoa ei ole saatu kasvatettua edes Ukrainan tarpeisiin? Presidentinvaalit lähestyvät, eikä uusi sota innosta äänestäjiä. Bidenista ei saa ravisteltua sota-ajan johtajan karismaa.

Yhdysvalloilta vaadittaisiin kovaa linjaa, mutta sisäpolitiikka määrää nyt sen, mihin maan ulkopolitiikka venyy. Euroopalle hetki on synkkä: se löytää edestään sekä Yhdysvaltojen virheet että omat väärät arvionsa.

Donald Trumpin presidenttikausi muutti Yhdysvaltoja pysyvästi. Suhteita muuhun maailmaan Yhdysvallat hoitaa lähinnä kovalla kauppapolitiikalla ja vastuuttamalla Eurooppaa Natosta ja maanosan omasta puolustuksesta.

Yhdysvaltojen kahtiajako on syvä. Vaikka Trumpin paluuta ei pitäisi todennäköisimpänä vaihtoehtona, mahdollinen se on. Republikaanipuolue on äärilaidan panttivankina, ja maa on vaikeasti johdettavissa. Jotta liittovaltion rahoituksesta päästään sopuun, tehdään myös ulkopolitiikkaan vaikuttavia kytkyjä.

Venäjä tunnisti Yhdysvaltojen heikkouden sekä Kiinan nousun ja näki tilaisuuden vahvistaa omaa etupiiriään hyökkäämällä Ukrainaan helmikuussa 2022.

Sota Ukrainassa on Euroopalle uuden aikakauden alku. Se ajoi Naton sotavalmiuteen ja sai EU:n avaamaan oviaan uusille jäsenille. Ukrainalle ratkaisevaa on silti Yhdysvaltojen tuki. Bidenilla ei kuitenkaan ole strategiaa siitä, miten sodasta päästään ulos. Ja nyt siis syliin putosi vielä Israel.

Kun Yhdysvaltojen huomio on Israelissa, se ei ole Ukrainassa. Ja kun Yhdysvallat joutuu pelaamaan lyhyttä peliä, autoritaariset Kiina ja Venäjä voivat pelata pitkää peliä vailla sisäpolitiikan rajoitteita.

Sodasta Gazassa tulee palestiinalaissiviileille brutaali. Hamasille ja Israelille sota on totaalinen, vaikkei se leviäisi. Yhdysvaltojen ja Kiinan suurvaltapelissä Lähi-itä on sijaissodan näyttämö. Siellä ratkeavat seuraavat siirrot.

Jos sota leviää, Yhdysvaltojen sotakone on kiinni Lähi-idässä. Uuden rintaman aukeaminen voi saada Kiinan arvioimaan, olisiko käsillä suhteellisesti paras hetki hyökätä Taiwaniin. Se tarkoittaisi sotaa, jollaista ei halua edes kuvitella. Se ymmärretäänkin. Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteissa on pyrkimystä myös jännitteiden liennyttämiseen.

Lännen ja idän välillä käydään kolmen rintaman kyttäyssotaa. Kaikilla rintamilla kyse on Yhdysvaltojen suurvalta-aseman uskottavuudesta. Euroopan on pakko tukea Yhdysvaltoja. Jos Euroopassa tyydyttäisiin katsomaan sivusta, kun Yhdysvallat ottaisi yhteen Kiinan kanssa, Nato hajoaisi.

Geopolitiikka ajoi Suomen Yhdysvaltojen kylkeen. Euroopassa omissa käsissä on lopulta kovin vähän, ja osa siitä, mitä olisi, hukataan. Esimerkiksi puolustusteollisuuden vahvistamisessa on viivytelty.

EU-huippukokouksen tämän viikon julkilausumallaan EU-johtajat kannattelivat unionin haurasta moraalista asemaa osoittamalla Israelille solidaarisuutta, tukemalla kahden valtion ratkaisua ja vaatimalla Gazaan avustuskuljetuksille humanitaarisia käytäviä. Lausuma oli inhimillisesti tärkeä, mutta EU:n kansainvälistä vaikutusvaltaa se ei paljon auta.

EU ei ole puolueeton tarkkailija. Sota on omilla ovilla, mutta silti päätöksenteko junnaa. Unkarin ja Slovakian suhde Venäjään hajottaa unionia. Muiden silmissä, vaikkapa Intiasta tai Etelä-Afrikasta katsoen, EU näyttää sekä itsekkäältä että heikolta. Se on huono yhdistelmä.

Ajat kovenivat, taas. Mihin tämä vielä päätyy?

Yhdysvaltoja ei kuitenkaan pidä aliarvioida. Uskottavuutensa vuoksi maa ei voi hylätä Ukrainaa, eikä se voi antaa Venäjän voittaa. Lähi-idässä vain Yhdysvalloilla on arvovaltaa neuvotella tilanteesta Saudi-Arabian, Arabiemiraattien ja muiden alueellisten mahtien kanssa.

Jos Lähi-idässä syttyy alueellinen sota, asetelma Ukrainassa kääntyy hetkessä Venäjälle suotuisammaksi. Mitä kiivaammin Lähi-idässä soditaan, sitä vähemmän Venäjän johtajalla Vladimir Putinilla on kiire lopettaa sota Ukrainassa. Hän voi odottaa rauhassa, millaisia tilaisuuksia eteen tulee.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.