Syksyllä alkoi eräässä talossa Neljännellä linjalla kuulua kummia: ryskäämistä, öistä huutoa ja yleistä älämölöä.

Asukkaat olivat tietysti kummissaan. Kuka kehtaa häiritä naapureita noin?

Tapahtui muutakin outoa. Tuhka-astia katosi pihalta, ja eräältä asukkaalta vietiin yhteisistä tiloista matot. Mattovarkaudestakin ilmoitettiin isännöitsijälle, vaikkei siinä sinänsä ole mitään tavatonta. Taloyhtiöissä nyt toisinaan varastetaan mattoja. 

Näin jatkui useamman viikon. Meteli ei vain ottanut loppuakseen. Syyllistä etsittiin pitkään ja hartaasti. Kuunneltiin rapussa, keskusteltiin, tehtiin valituksia isännöitsijälle.

Välillä meteli tuntui paikantuvan alimpiin kerroksiin, toisinaan ylimpiin ja sitten taas jonnekin aivan muualle. Lähdettä ei vain löytynyt. 

Kunnes sitten joku sen keksi: Mökä tulee ullakolta, vanhasta hissin konehuoneesta. Siellä asuu joku!

”Älkääs nyt höpöttäkö”, kuvailee isännöitsijä Timo Kykkänen ensireaktiotaan epäilyyn, että äänet olisivat peräisin vanhasta konehuoneesta.

Talo itsessään on kovin tavallinen, 1960-luvulla rakennettu, seitsemänkerroksinen ja ulkoasultaan suoralinjainen betonitalo. Liiketiloja kivijalassa, sitten asuinkerrokset ja ylimmässä kerroksessa ullakkokomerot. 

Se on osa isompaa, kolmen identtisen rakennuksen yhtiötä vihreine pihoineen, siis hyvin tyypillinen alueellaan.

Kuten monessa muussa vuosikymmeniä vanhassa talossa, ajoi aika jossain kohtaa talotekniikan ohi. Vuosia sitten tehdyn remontin yhteydessä uusittiin hissi, ja samalla hissin konehuone siirtyi ullakolta kellariin.

Vanha konehuone jäi tyhjilleen. Siellä ei ollut kuin lamppu. Kykkänen piti muutaman neliön kopperoa epätodennäköisenä majapaikkana. Tavallisemmin luvattomat majailivat viihtyvät rapussa.

Vielä todennäköisempää oli, että meteli paikantuu lopulta johonkin asuntoon, jossa vietetään astetta railakkaampaa elämää.

Mutta pitihän Kykkäsen isännöitsijän silti selvittää asia.

Huoltomies kaverinaan Kykkänen suuntasi tarkastuskäynnille ullakolle odottaen, että vastassa olisi tyhjä huone.

Vielä mitä.

Kopista oli tehty koti. Lattialla lojui kasapäin käytettyjä tulitikkuja, hammasharja, lusikka, vaatteita, kahvikuppeja ja jopa kahvipassi, johon voi kerätä leimoja take away -sumpeista.

Huoneessa oli lisäksi mukavuusesineitä, kuten patja ja peitto. Sieltä löytyivät tietysti myös kadonneet matot ja pihasta viety tuhka-astia, josta löytyneet jämät olivat päässeet hyötykäyttöön. 

Samalla kun kaksikko tutki huonetta, nousi portaita ylös mies. 

”Tämähän on tutun näköinen kaveri”, Kykkänen tuumi.

Talossa itsekin asuva isännöitsijä muisteli nähneensä miehen jo useampi viikko sitten ulkona tupakalla. Pian kohtaamisen jälkeen olivat alkaneet valitukset metelistä.

Tulija kysyi Kykkäseltä ja huoltomieheltä englanniksi, asuvatko he täällä. 

”Ei asuta, mutta asutko sinä”, kuului vastakysymys.

Silloin mies vastasi höpöttämällä jotakin sekavaa ja poistui portaita alas.

Luvaton majoittuja oli löytynyt.

Kun mysteerimelun aiheuttaja oli selvillä, alkoi vyyhti purkautua. Äkkiä naapurien yksittäiset havainnot yhdistyivät kuin hissivaijerit teloihin.

Arkiset mutta hieman kummalliset tapahtumat saivat selityksen. Ilmeisin oli toki mattojen ja tuhka-astian katoaminen.

Mutta mies oli myös törmännyt ullakolla naapuriin ja alkanut kysellä tältäkin, että asuuko hän talossa. Itse mies oli esittäytynyt poliisiksi.

Sitä, miten mies oli päässyt taloon, ei tiedetä tarkalleen. Ehkä hän oli livahtanut alaovesta jonkun mukana, vakoillut ovikoodia näpytteleviä asukkaita tai rynkyttänyt oven auki. 

Talossa on käytössä sähköiset avaimet, joiden lokitiedoista varmistettiin, ettei miehellä ollut käytössään esimerkiksi joltain muulta kadonnutta avainta tai avaimen kopiota. Päivisin hän oli päässyt kulkemaan taloon ovikoodin avulla. Osa öisistä äänistä johtuikin ehkä alaoven ryskyttämisestä.

Ullakon konehuoneen ovi oli saattanut olla jotenkin huonosti lukossa tai jopa auki, sillä tyhjän kopin ovea ei kummemmin vahdittu.

Mies oli arviolta alle nelikymppinen ja yleisilmeeltään perussiisti. Ja miksei olisi ollut, olihan hänellä miniyksiössään jopa partahöylä.

”Ei nyt normaalista rivikalliolaisesta paljoa eroa”, Kykkänen luonnehtii tämän ulkonäköä.

Miehen olemus ei antanut aihetta epäillä häntä luvattomasta majailusta tai mölinästä. Mahtuuhan sitä isoon taloon Kallion kirkon kupeessa kaikenlaista kulkijaa. 

Eikä kukaan tietenkään halua sellaiseen korventavan kiusalliseen tilanteeseen, että menisi tenttaamaan uutta naapuriaan, saati syyttelemään suotta häiriköksi.

Poliisi antoi ohjeeksi soittaa virkavallan paikalle, kun mies seuraavan kerran tavataan talossa. Niin myös tehtiin.

Lokakuun alussa poliisit tulivat hakemaan miehen. Sananvaihtoa kuunnellut asukas tunnisti, mitä kieltä muuten englantia puhunut mies käytti pahassa paikassa virkavallan kanssa asioidessaan: riikinruotsia.

Lopulta Neljännellä linjalla selvittiin melumysteeristä suuremmitta ongelmitta. Poliisit veivät miehen ja samalla metelin mukanaan. 

Suurin vahinko oli konehuoneen sotku, isännöitsijä kertoo.

”Mutta eipä siinä ollut ihmeitä. Kamat pois, ja ehkä siellä on jotain kosteaa rättiä näytetty, niin sehän oli sillä selvä.”

Helsingin poliisilaitokselta vahvistetaan, että poliisilla on lokakuun alussa poistanut yhden henkilön paikalta. Poliisi ei kerro tapauksesta enempää.