Ei yllätä. 

Ei mitään yllättävää. 

Osasin odottaa. 

Surullista, mutta ei yllättävää. 

Sama viesti toistuu vastauksesta toiseen, kun HS kysyi opettajilta, mitä he ajattelevat Suomen heikentyneistä Pisa-tuloksista.

Vastauksia tuli lyhyessä ajassa yli 200. Monet niistä ovat pitkiä, sillä vastaajat haluavat myös kertoa, mistä jyrkkä luisu johtuu. 

Syiksi luetellaan muun muassa älylaitteet, keskittymiskyvyn heikentyminen, sinnikkyyden puute, liian suuret luokkakoot, opetukseen kohdistuneet säästöt, opettajien uupuminen ja auktoriteetin mureneminen.

Tässä jutussa on siteerattu vain vastaajia, joiden nimi ja yhteystiedot ovat toimituksen tiedossa. 

Suomalaisten koululaisten Pisa-tulokset ovat heikentyneet kaikissa mitatuissa oppiaineissa: matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä. 

Eniten Suomessa on heikentynyt lukutaito. Lisäksi oppilaiden väliset erot lukutaidossa ovat kasvaneet ja heikosti lukevia on entistä enemmän. 

Myös HS:n kyselyyn vastanneet ovat eniten huolissaan lukutaidon rapautumisesta, koska sen nähdään heijastuvan kaikkeen koulumenestykseen. 

”Tulokset kuulostavat erittäin uskottavilta”, sanoo kauhavalainen äidinkielenopettaja Minna Lehtinen, yksi HS:n kyselyyn vastanneista. 

Vuodesta 1995 opettajana työskennellyt Lehtinen on käytännössä todistanut lukutaidon rapautumista. Myös keskittyminen on heikentynyt, Lehtinen kertoo puhelimitse.

”Nykyisin yläkouluikäisten oppilaiden on todella vaikea lukea. Keskittyminen ei tahdo millään riittää. Jo sivun mittainen teksti aiheuttaa kauhunhuutoja.”

Lehtinenkin ajattelee, että lukutaidon heikkeneminen voi selittää Pisa-menestyksen laskua myös muissa aineissa.

”Ja lukutaito ei kehity, jos ei lueta myös vapaa-ajalla. Pelkkä koulussa lukeminen ei riitä.”

Miksi koululaiset eivät sitten enää lue? 

Tästä HS:n kyselyyn vastanneet opettajat ovat lähes yksimielisiä: älylaitteet ovat pilanneet heidän keskittymiskykynsä. 

”Kaikki opettajat tietävät, mistä on kysymys: vuonna 2010 alkanut iso alamäki liittyy olennaisesti älylaitteiden ilmestymiseen joka taskuun”, sanoo turkulainen erityisopettaja Perttu Helin. 

Hän on yksi niistä opettajista, jotka ovat nostaneet kyselyssä esiin älylaitteiden ongelmia. Helin kertoo puhelimitse, että voisi ”jauhaa asiasta loputtomasti”. 

Hänen mukaansa Pisa-tulosten heikkeneminen on toki monimutkainen kysymys mutta älylaitteiden vaikutus kouluun on ollut suorastaan dramaattinen. 

”Ruutuaika on räjähtänyt, ja laitteet ja sovellukset koukuttavat tavalla, johon kirja tai lehti ei pysty. Juuri kukaan ei lue vapaaehtoisesti enää mitään.”

Helinin mielestä älylaitteet uhkaavat myös ”hyvinvoinnin kolmijalkaa”, johon koululaisten suoritus- ja oppimiskyky nojaa: lepoa, ravintoa ja liikuntaa. Digimaailmassa vietetty aika on usein pois terveellisen elämän peruspilareista. 

”Opettajat taas väsyvät, kun heidän aikansa menee opettamisen sijasta taisteluun dopamiiniaddiktiosta kärsivien oppilaiden kanssa." 

Opettajien uupumus nousee esiin myös monien muiden vastauksissa. 

Digitalisaation lisäksi opettajia kuormittavat liian isot luokkakoot, säästötoimet, oppilaiden oppimisvaikeudet ja uudistukset, joita tehdään opettajia kuulematta. 

Kouluille on valunut esimerkiksi kasvatustehtäviä, jotka kuuluisivat koteihin. 

Moni vastaaja nosti esiin myös inkluusion vaikutuksen oppimistuloksiin. 

Inkluusio tarkoittaa yhdenvertaisuutta korostavaa opetusta, jossa tuen tarpeessa oleva oppilas opiskelee lähtökohtaisesti samassa luokassa kuin muutkin oppilaat. 

Joidenkin vastaajien mielestä inkluusio jättää tukea tarvitsevat oppilaat heitteille. Osa taas ajattelee, että heitteillä ovat nykyään pikemminkin hyvät oppilaat. 

Myös kodeissa voi nyt olla peiliin katsomisen paikka. Useat vastaajat kertovat, että niin koulutyön kuin opettajienkin arvostus on heikentynyt ja se heijastuu myös oppimistuloksiin. 

Monet nykyvanhemmat nähdään liian lepsuina kasvattajina, jotka eivät uskalla vaatia lapsiltaan tarpeeksi. 

mitä sitten pitäisi nyt tehdä?

Monet vastaajat ovat sitä mieltä, että kouluissa pitäisi ihan ensiksi ottaa loikka taaksepäin: digilaitteiden tilalle kirja, kynää ja paperia. 

Erityisopettaja Perttu Helin kaipaa lainsäädäntöön muutosta, joka antaisi kouluille mahdollisuuden kieltää kännyköiden käyttö kokonaan.

Koulujen järjestyssäännöt mahdollistavat jo nyt kiellon, jos kännykän käyttö on häiritsevää. Helinin mielestä tämä ei kuitenkaan riitä. 

”Ei huumeriippuvaisellekaan sanota, että pane huumeet taskuun äläkä mieti niitä nyt tuntiin. Asia on sama kännykkäriippuvaisen kanssa: puhelin on mielessä niin kauan kuin se on oppilaan kanssa samassa tilassa.”

Helin on huolissaan älylaitteiden vaikutuksesta koko yhteiskuntaan. Hän ihmettelee, miten pystymme tulevaisuudessa kasvattamaan valveutuneita ja kriittisiä kansalaisia, jos kaikki vain töllöttävät päivästä toiseen nopeita videoita. 

”Ellei kukaan tee mitään ja nopeasti, saamme heittää hyvästit Pisa-menestyksen lisäksi myös kaikelle muulle menestykselle ja tulevaisuuden innovaatioille.”

Äidinkielenopettaja Minna Lehtinen toivoo vanhempien lisäksi kaikkien aikuisten osoittavan esimerkkiä taistossa älylaitteita vastaan. 

”Aikuiset eivät voi vain hokea lapsille, että pitää lukea, ja sitten itse roikkua puhelimella koko ajan. Pitää olla itse esimerkki lukevasta aikuisesta.”