Yhteensä 80 maan tiedostusvälineet julkistivat sunnuntai-iltana valtavan aineiston panamalaisen veroparatiisiyhtiön asiakkaista. Papereista käy ilmi, että monet valtion päämiehet, poliitikot, urheilusankarit ja rikolliset ovat piilottaneet varojaan veroparatiiseihin.




Veroparatiisiyhtiön perustaminen ei välttämättä ole rikollista, mutta käytännössä paratiiseja käytetään monen rikoksen kätkemiseen. Mistä Panaman papereissa on kyse? Mikä firma on kohun keskipisteessä oleva Mossack Fonseca? Ja mitä Putinin ystävien varallisuus kertoo?







Saksalainen sanomalehti Süddeutsche Zeitung sai noin vuosi sitten käsiinsä nimettömästä lähteestä 11,5 miljoonaa asiakirjaa, jotka olivat peräisin Panamassa toimivasta Mossack Fonseca -asianajotoimistosta. Tiedostot jaettiin Tutkivien toimittajien kansainvälisen järjestön ICIJ:n kautta ensin brittilehti Guardianille ja BBC:lle. 




Tietoja on luovutettu yhteensä 80 eri maan tiedotusvälineille. Tiedotusvälineet julkistivat ensimmäiset aineistoon perustuvat uutiset sunnuntai-iltana.




Tiedoista kävi muun muassa ilmi, että 12 maan ylimmällä poliittisella johdolla on sijoituksia veroparatiiseissa. Joukossa on muun muassa Islannin pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugsson.




Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiirillä on Guardianin mukaan kahden miljardin dollarin edestä veroparatiisisijoituksia. Papereista käy myös ilmi, että Nordea on järjestellyt auliisti asiakkaidensa omaisuuksia veroparatiiseihin. Nordea tiedotti jo sunnuntaina muuttaneensa käytäntöjään.







Vuodettujen tietojen alkuperää ei ole kerrottu, mutta ne voivat olla peräisin joko joltain Mossack Fonseca -yrityksen työntekijältä tai ne on saatu murtautumalla yrityksen tietojärjestelmään. Mossack Fonsecan mukaan dokumentit on saatu murtautumalla sen sähköpostipalvelimeen. ICIJ:n mukaan kyse on vuodosta.




Vuodettuja asiakirjoja on sanomalehti Guardianin mukaan 11,5 miljoonaa, mikä tekisi vuodosta suuremman kuin Yhdysvaltain diplomaattisähkeitä paljastanut Wikileaks-vuoto vuonna 2010 tai Edward Snowdenin vuonna 2013 vuotamat turvallisuuspalvelun asiakirjat. 







Mossack Fonseca on Panamaan rekisteröity asianajotoimisto, joka tarjoaa muun muassa omaisuuden kätkemispalveluja. Sen kautta voi perustaa trustin, yksityisen säätiön tai yrityksen, jonka todellisista omistajista ja edunsaajista se ei luovuta tietoa ulkopuolelle. 




Näin olleen vaikkapa suomalaiset sijoittajat tai presidentti Vladimir Putinin ystävät ovat voineet luottaa siihen, ettei Suomen tai Venäjän verottaja ole voinut saada tietoa yritykseen tai säätiöön pantujen sijoitusten tuotoista.







Sijoittajien varat eivät todennäköisesti ole Panamassa, vaan Mossack Fonseca tarjoaa niille ainoastaan kuoren, jonka suojiin sijoitukset voi kätkeä.




Esimerkiki Luxemburgissa tai Sveitsissä toimiva sijoituspalveluyritys perustaa asiakkaalle trustin, säätiön tai sijoitusyhtiön, jonka muodollinen omistus siirretään panamalaisiin nimiin. Päätäntävalta ja tuotot säilyvät kuitenkin todellisella omistajalla.




Mossack Fonsecalla on edustus 42 maassa. Sanomalehti Guardianin mukaan sillä on vahvat yhteydet esimerkiksi Britannian veroparatiiseihin kuten Neitsytsaariin ja Englannin kanaalin saariin. Vuodettujen dokumenttien mukaan muun muassa Nordea on käyttänyt yhtiön palveluja piilottaakseen asiakkaidensa varoja verottajalta.







Veroparatiisi on käsitteenä moniselitteinen. Kun sanotaan, että Irlanti ja Panama ovat veroparatiiseja, puhutaan kahdesta täysin erilaisesta ilmiöstä. Irlanti on veroparatiisi ennen kaikkea yrityksille, koska siellä on hyvin matala yritysten tuloverotus. Irlannin käyttämiseen yritysten toimintojen sijoituspaikkana ei siis liity yleensä mitään laitonta.




Panaman ja Cayman-saarten kaltaiset veroparatiisit taas ovat usein juuri laittoman veronkierron tai rahanpesun paikkoja. Ne eivät kerro tietoja yritysten tai sijoitusten todellisista omistajista tai edunsaajista.




Vaikkapa suomalainen pohatta on voinut järjestää omistuksensa panamalaiseen yhtiöön ja voinut luottaa, ettei Suomen verottaja saa milloinkaan tietoja sijoitusten tuotoista.




Rahanpesu tarkoittaa sitä, että veroparatiisien pankit ja sijoituspalveluyhtiöt ovat saattaneet ottaa vastaan rikoksella hankittua rahaa kysymyttä sen alkuperää. Kansainvälisiä rahanpesusääntöjä noudattavat pankit selvittävät jo muutaman tuhannen euron sijoituksen tai talletuksen alkuperää tarkasti.




Suurin osa veroparatiiseista on liittynyt OECD:n piirissä solmittuun tietojenvaihtosopimukseen, mikä tarkoittaa että verottajan pitäisi saada tiedot suomalaisten sijoituksista useimmissa veroparatiiseissa jo ensi vuoden elokuussa. 







Ei välttämättä, mutta käytännössä veroparatiisien käyttöön liittyy usein rikos. 




Yrityksen tai säätiön perustaminen veroparatiisiin on sinänsä täysin laillista. Omistuksensa saa myös sijoittaa, mihin haluaa, eikä siitä tarvitse maksaa veroa. Suomessa ei ole enää varallisuusveroa. Ulkomaisistakin omistuksista pitäisi lain mukaan tosin kertoa verottajalle, mutta ilmoittamatta jättäminen ei ole todennäköisesti rikos vaan lievempi rikkomus, jos sitä ei ole tehty veronvälttämistarkoituksessa.




Laitonta on sen sijaan se, että jättää verottajalle kertomatta tuloistaan. Yleensä sijoituksista tulee tuottoa. Jos tätä pääomatuloa ei raportoi Suomen verottajalle, syyllistyy veropetokseen. Tämä koskee myös tuloa, joka muodollisesti jää yhtiöön tai trustiin. 




Myös perinnöstä kuuluu Suomessa maksaa veroa. Veroparatiiseja käytetään asiantuntijoiden mukaan perintöveron välttelyyn ja myös perintökaaresta poikkeamiseen.




Veroparatiisia voidaan käyttää myös varojen piilotteluun esimerkiksi konkurssissa. Yrityksestä siirretään tekaistulla laskulla rahaa omistajan veroparatiisiyhtiöön piiloon yrityksen velkojilta. Tämäkin on rikollista.




Veroparatiisijärjestelyssä avittanut pankkikin saattaa syyllistyä rahanpesulakien rikkomiseen, jos se auttaa asiakastaan tekemään veropetoksen.







Esimerkiksi presidentti Vladimir Putinin ystävien veroparatiisiomistuksissa ei sinänsä välttämättä ole mitään laitonta, jos niiden tuotoista maksetaan Venäjällä asiaankuuluvat verot.




Ne ovat kiinnostavia kuitenkin siksi, että omistukset näyttäisivät usein olevan peräisin Venäjän valtion budjetista tai valtion omistamista yrityksistä maksetuista hankkeista. Taustalla on myös ajatus, että Putinin ystävät saattavat toimia presidentin omien omistusten piiloina eli taustalla on salaisia sopimuksia omistussuhteista ja tuottojen jakautumisesta.




Jos näin on, Putin olisi kanavoinut miljardeja euroja Venäjän valtiolle kuuluvia varoja omalle lähipiirilleen ja kenties itselleen. Tämä tuskin olisi monille venäläisille tai muillekaan tarkkailijoille kovin suuri yllätys. 




Monet Putinin ystävistä ovat rikastuneet valtion urakoilla tai valtiojohtoisissa liiketoimissa. Tähän joukkoon kuuluvat myös Suomessa toimiva Rotenbergien perhe.