Vielä pari vuotta sitten Ni Tar Tar Thein ei tiennyt Suomesta mitään. Nyt, marraskuisena torstaina, hän istuu suomalaisessa lukiossa oppitunnilla.

18-vuotias Tar Thein muutti runsas vuosi sitten Myanmarin suurimmasta kaupungista Yangonista Keski-Suomen pohjoisnurkkaan Kinnulaan. Viisimiljoonainen metropolialue vaihtui runsaan 1 500 asukkaan pikkukuntaan. 

Uuden ja vanhan kodin välissä on 7 000 kilometriä.

Lukiossa on meneillään suomi toisena kielenä -oppitunti. Tar Thein lisäksi luokassa istuu kuusi muuta nuorta, jotka ovat tulleet lukion perässä Myanmarista, Venäjältä tai Vietnamista. Kaikkiaan Kinnulan lukiossa on 38 opiskelijaa.

Tar Thein on avannut läppärinsä ja sieltä oppikirjan. Pitäisi tehdä tehtävä.

Tehtävänanto: Pura ketjuvirkkeet jakamalla ne useammiksi virkkeiksi.

Purettava virke: Ruoanlaitto on yhä useamman harrastus ja tapa viettää aikaa, ja siitä nautitaan ystävien ja perheenjäsenten kanssa, mikä on rentouttavaa.

Tämä Tar Theinin pitäisi nyt siis sujuvoittaa.

Kinnulasta tuli syksyllä 2022 yksi koulutuspolitiikan koelaboratorioista Suomessa. Pikkukunnan pikkulukion aloitti tuolloin 21 opiskelijaa, joista yli puolet oli tullut ulkomailta. Kahdeksan oli Myanmarista ja Vietnamista, kolme Venäjältä.

Ni Tar Tar Thein ja muut nuoret Myanmarista ja Vietnamista tulivat lukioon Finest Future -yrityksen kautta. Tänä syksynä lukio otti yrityksen avustuksella neljä myanmarilaista opiskelijaa lisää, ja näinä päivinä aloittaa vielä yksi etiopialaisopiskelija.

Yhteensä kolmannes Kinnulan lukion opiskelijoista on saapunut Finest Futuren kautta.

Finest Futuren nokkamiehenä häärää Peter Vesterbacka, joka on tunnettu muun muassa Angry Birds -pelin mainoskasvona ja Tallinna-tunnelin puuhamiehenä. Hän on julistanut, että hanke pelastaa Suomen pienet, vähenevien opiskelijamäärien kanssa kipuilevat lukiot. 

Sellaiset kuin Kinnulan lukion.

HS uutisoi perjantaina, että hankkeen taustalla on kuitenkin ongelmia. Sitä on markkinoitu ainakin Kiinassa osin epärealistisilla lupauksilla. Suomalaisten ministeriöiden mukaan lukiojärjestelmää ei ole tarkoitettu tällaista tarkoitusta varten. 

Lue aiempi laaja tutkiva juttu tästä.

Finest Future -hanke toimii käytännössä näin:

Nuoren tulijan perhe maksaa Finest Future -yritykselle noin 6 000–15 000 euroa suomen kielen etäkurssista. Sen aikana nuoren tulee saavuttaa suomen kielessä B1.1-taso. Kurssipakettiin kuuluu myös muuttoon liittyvää neuvontaa.

B1.1-taso tarkoittaa käytännössä peruskielitaitoa, jolla pärjää arkisissa työn ja vapaa-ajan tilanteissa sekä pystyy tulkitsemaan ja tuottamaan tekstejä. Puheessa tulee kielioppivirheitä, mutta ulosanti on ymmärrettävää. 

Kielikokeen läpäistyään opiskelija voi hakea Finest Futuren yhteistyölukioihin ja -ammattioppilaitoksiin Suomessa. Tähtäimessä on ylioppilastutkinto tai ammattitutkinto suomen kielellä.

Etäkurssin jälkeen opiskelija maksaa yleensä asumisensa Suomessa. Muut kulut tulevat suomalaisten veronmaksajien kuitattavaksi, koska lukiokoulutus rahoitetaan valtion ja kuntien kassasta. 

Tänä vuonna valtio maksaa kunnille keskimäärin 7 600 euroa lukiolaista kohden. Pienet lukiot saavat osuuden korotettuna. Kinnulassa jokainen lukio-opiskelija tuo kunnalle 17 531,03 euroa valtion rahaa.

Tähän mennessä Finest Future on tuonut Suomeen noin tuhat opiskelijaa. Pääosin he ovat Aasiasta, juuri Myanmarista ja Vietnamista mutta myös esimerkiksi Uzbekistanista.

Peter Vesterbackan visio on kuitenkin paljon suurempi, jopa suuruudenhullu. Hän haluaa, että muutaman vuoden päästä Suomen lukioissa aloittaisi jopa 15 000 Finest Future -opiskelijaa joka vuosi. 

Tänä syksynä Suomen lukioissa aloitti noin 37 000 opiskelijaa, joten Vesterbackan suunnittelemat määrät muodostaisivat lähes kolmanneksen Suomen uusista lukiolaisista.

Ni Tar Tar Theinin ajoi Suomeen sota. Helmikuussa 2021 sotilasjuntta kaappasi Myanmarissa vallan ja maa ajautui edelleen jatkuvaan sisällissotaan. Vallankaappauksen jälkeen maassa on kuollut arvioiden mukaan yli 6 000 siviiliä.

Tar Thein sanoo, että hänen elämänsä olisi Myanmarissa vaarallista ja epävarmaa. Hän kertoo osallistuneensa sotilashallinnon vastaisiin mielenosoituksiin.

Hänen vanhempansa halusivat tyttärelleen paremman tulevaisuuden Euroopassa. Finest Futuresta nuori kuuli perhetutultaan.

”Ja mä kuulin, että Suomi on... mitä se oli? Happiest country.”

Ja näin hän tyypillisesti puhuu. Sanajärjestykset ja sijamuodot ovat vielä hakusessa ja suomen seassa on usein englantia. Joskus hän katsoo kysyvästi silmälasiensa takaa. Silloin kysymys pitää toistaa yksinkertaisempana.

Suomalaiseen lukioon vaadittavan kielikokeen suorittaminen ei ollut Tar Theinille helppoa. Ylipäätään suomen opiskelu etänä Myanmarissa oli vaikeaa, hän kertoo. Käytännössä suuri osa oli kielen tankkaamista yksin tietokoneen välityksellä.

”Itkin paljon”, hän kertoo. ”Opiskelin varmasti yli kymmenen tuntia joka päivä. Se oli hullua.”

Finest Futurella on Suomessa nyt yli 50 yhteistyökoulua. Ni Tar Tar Thein haki juuri Kinnulaan, koska se on pärjännyt lukiovertailuissa. Lisäksi perhe järkeili, että pienessä lukiossa opettajilla olisi ehkä myös enemmän aikaa auttaa.

Kinnulaan Tar Thein saapui lokakuussa 2022. Hiljainen pikkupitäjä oli tietenkin aluksi sokki. Ensimmäiset viikot paikalliset tuijottivat. Pienet lapset ihmettelivät ja seurasivat. Kaupassa hänellä ei ollut aavistustakaan, miten hedelmiä punnitaan.

”Yksi vanha nainen auttoi. Hän ei sanonut mitään, auttoi vain ja lähti.”

Tar Thein kertoo, että sai suomen kielen etäopinnoissaan hyviä arvosanoja. Opettajakin kehui. 

Mutta Suomessa hän pettyi nopeasti: kielikurssin opinnot eivät riittäneet alkuunkaan. Etäkurssilla hän oli opetellut, miten toimia lentoasemalla tai kahvilassa. Niitä taitoja ei Kinnulassa päässyt juuri käyttämään.

Syyn Tar Thein näkee kuitenkin systeemin sijaan itsessään.

”Tuntui, että en ollut opiskellut tarpeeksi.”

Kinnulalaiset ovat ottaneet kansainväliset lukiolaiset lämpimästi vastaan, Kinnulan lukion rehtori ja kunnan sivistysjohtaja Niko Aihio vakuuttaa. Paikalliset ovat kiinnostuneita ja haluavat auttaa.

Pienellä paikkakunnalla tällainen hanke vaatiikin talkoohenkeä. Jos nuori haluaa viikonloppuna piipahtaa Etelä-Suomessa, hän voi tarvita alkukyydin yli sadan kilometrin päähän Seinäjoelle tai Jyväskylään. Sama on edessä, jos nuori tarvitsee illalla lääkäriä.

Kinnula todistaa, että Peter Vesterbackan liikeidea antaa ainakin tekohengitystä Suomen pienille lukioille. Mutta hankkeen suurimmat ongelmat eivät ehkä lienekään lukiossa vaan sen ulkopuolella.

Suomeen saapuvat opiskelijat ovat nuoria, jotka tarvitsisivat aikuisen tukea. Pienillä paikkakunnilla ei välttämättä ole tarjota kuin lukio. Se ei riitä integroimaan tuhansien kilometrien päästä tulevia nuoria Suomeen.

”Nuori tarvitsee ympärilleen toisia nuoria, mukavia, hauskoja juttuja. Hänen tarvitsee päästä kauppoihin, hänellä tarvitsee olla vapauden tunnetta”, Aihio luettelee.

Kun pikkukunnassa ei ole tarjota tekemistä välttämättä suomalaisnuorillekaan, mistä sitä keksitään tyystin eri kulttuurista tuleville?

Siksi Aihio näkee, että jos nuoria tuodaan syrjäseuduille – Aihion sanoin ”keskelle korpea” –, se saattaa pelastaa lukion. 

”Mutta ei se pelasta sitä kuntaa.”

Finest Future on jakanut kunnille mainoksia. Mainosmateriaaleissa hehkutetaan, miten hankkeen kautta tulevat ulkomaalaiset nuoret ovat motivoituneita ja eteviä opiskelijoita.

Motivaatio onkin nuorilla kohdillaan, Niko Aihio toteaa. Osalla kansainvälisistä opiskelijoista on kuitenkin ollut vaikeuksia läpäistä kursseja.

Tässä rehtori näkee sudenkuopan: jos suomalaislukiot ottavat opiskelijoita, jotka eivät selviä kursseista, opiskelijoihin käytetyt rahat valuvat hukkaan.

Hankkeessa ei ole takaporttia tilanteeseen, jossa opiskelija reputtaa opintonsa. Sinänsä kansainvälisten opiskelijoiden erottaminen on helpompaa, koska he eivät ole oppivelvollisuuden piirissä. Se on silti helpommin sanottu kuin tehty, jos alaikäinen nuori on siirtänyt koko elämänsä toiselle puolella maapalloa.

Vaikeaa se olisi yhtäältä, jos pienen lukion tulevaisuus on Finest Future -opiskelijoista saatavien valtionavustusten varassa.

Niko Aihiolla riittää uskoa, että Kinnulaan tulleet Finest Future -opiskelijat läpäisevät aikanaan ylioppilaskirjoitukset. Hän perustaa arvionsa siihen, että pienessä lukiossa opettajilla on enemmän aikaa opiskelijoille.

”Ja vuodessa pystyy tapahtumaan aika paljon aineenhallinnan osalta.”

Kinnula saa kansainvälisistä opiskelijoista runsaat 17 500 euroa jokaisesta opiskelijasta per vuosi. Mihin rahat ovat menneet?

Pääasiassa opetukseen, Aihio sanoo. Siihen, että lukio voi tarjota kaikille lukiolaisille enemmän kurssivalikoimaa ja opettajille enemmän töitä. Opetus ja opiskelijoiden tukipalvelut vievät hänen arvionsa mukaan leijonanosan valtionosuuksista.

Kinnulan kunta myös remontoi Finest Future -nuorille asuntolan entisestä palvelutalosta, joka jäi tyhjilleen konkurssin jälkeen. Asuntolassa jokaisella nuorella on oma huone, josta nuoret maksavat korkeintaan parin sadan euron kuukausivuokraa. Valtionosuuksilla on hankittu asuntolaan muun muassa sängyt ja ruoanlaittovälineet.

Lisäksi kuntaan on palkattu kouluyhteisöohjaaja. Hänen tehtävänsä on helpottaa kansainvälisten nuorten arkea. Hän kertoo nuorille palveluista ja lukion jälkeisistä kuvioista sekä auttaa arkisissa pulmissa.

Finest Future -opiskelijat ovat Suomeen tullessaan alaikäisiä, joten täällä heidän pitää aikuistua rytinällä. Tuhansien kilometrien päässä kotoa, uudenlaisessa kulttuurissa, ilman huoltajia.

Ni Tar Tar Thein kertoo, ettei hänen tarvinnut Myanmarissa tehdä kotonaan juuri mitään. Hänen äitinsä on kotiäiti, joka hoiti kaiken. Isä on merimies ja paljon poissa kotoa.

Nyt hänen täytyy tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, huolehtia rahasta – ja itsestään. 

Se on exciting, hän sanoo. Jännittävää.

”Tämä on todella uusi maailma.”

Kinnulassa jokaiselle kansainväliselle opiskelijalle on pyritty hankkimaan tukiperhe, joka on apuna oudossa kulttuurissa. Opettajatkin auttavat, Tar Thein kertoo. 

Uusien asioiden opettelu ei ole pelottavaa, hän sanoo. Mutta se on, että joskus tuntee olevansa yksin.

”Joskus tuntuu, että minulla ei ole ketään.” 

Silti hän ei kaipaa takaisin Myanmariin. Vanhemmatkin kuulemma sanoivat, että älä tule takaisin, olet nyt paremmassa maassa.

Ni Tar Tar Theinin perhe maksoi Finest Futuren tarjoamasta suomen kielen koulutuksesta runsaat 6 000 euroa. Päälle tulevat elämisen kulut Suomessa.

Se ei ole pieni sijoitus Myanmarissa, jossa tuloerot ovat huimia ja keskiansiot muutaman sadan euron luokkaa kuukaudessa. Suomeen tulevien nuorten perheet lienevätkin kotimaassaan vähintäänkin hyvätuloisia. Todennäköisesti ne kuuluvat maassaan eliittiin.

Myanmarista harva voi lähteä Eurooppaan opiskelemaan, Tar Thein toteaa. On valtava etuoikeus olla Suomessa. 

Mutta mitä jos sijoitus menee pieleen? Entä jos opinnot eivät suju toivotusti?

”En tiedä muista, mutta minulle se ei ole mahdollista”, Tar Thein sanoo.

Eikö tämä tuo paineita?

Kyllä, hän sanoo. Etenkin, kun Aasiassa lasten harteille ladataan usein muutenkin kohtuuttomia odotuksia. Jos lapsi ei menesty, se on koko perheen häpeä.

Jos Tar Thein ei pärjäisi Suomessa, hän uskoo, että kotimaassa osoiteltaisiin: katsokaa, tuo perhe käytti paljon rahaa, mutta heidän tyttärensä on aivan samanlainen kuin kaikki muutkin.

Tar Thein on tehnyt taustatutkimusta. Suomen paras yliopisto on Helsingissä. Sinne hänkin lukion jälkeen tähtää. Häntä kiinnostaisi opiskella erityisesti kansainvälisiä suhteita. Isona hän haluaisi olla diplomaatti.

”Mennä ehkä Afrikkaan ja ehkä takaisin kotimaahani. Auttaa developing countries.”

Mitä tämän unelman eteen pitää tehdä?

Opiskella, Tar Thein hymähtää.

”Ja minun täytyy socialize ja tavata monia ihmisiä. Mennä tänne ja tuonne.”

Kolmelta koulupäivä on ohi, mutta Ni Tar ei suuntaa kotiinsa. Hän menee töihin. Työpaikalle Kinnulan nuorisotilalle on lukiolta puolisen kilometriä. 

Työparina nuorisotilalla on Khin Sabel Nyi Nyi, 15, joka on myös tullut Finest Futuren kautta Myanmarista Kinnulaan. Hän aloitti lukiossa tänä syksynä.

Kaksikko on nuorisotilalla valvojina kahdesti viikossa, neljästä kahdeksaan. Ensimmäiset kaksi tuntia on alakoululaisille, kuudelta alkaa yläkoululaisten vuoro.

Nuorisotila on samanlainen kuin kaikki nuorisotilat. On biljardipöytä, pelikonsoli, pelkistetty sisustus, kellertävä valaistus ja sisällä vilpoisaa.

Ni Tar Tar Theinin ja Khin Sabel Nyi Nyin työnkuva on tarjoilla lapsille mehua ja keksejä sekä siivota vierailijoiden jäljet päivän päätteeksi. Työstä he saavat taskurahaa. Tyttöjen mukaan heidän perheiltään ei ole tullut vaatimusta käydä töissä opintojen ohella.

Pian ovien avaamisen jälkeen paikalle pelmahtaa neljä alakoululaista. He osaavat viihdyttää itse itseään. Pelaavat biljardia ja piirtävät. 

Töiden ohessa Tar Thein ehtii välillä opiskella. Seuraavana päivänä on historian koe. Siinä pitäisi osata antiikin Kreikan ja Rooman tapahtumista ja taiteesta.

Opiskelu on aikaavievää. Tar Thein kääntää suomenkielisen oppikirjan tekstin ensin kännykkäsovelluksen avulla englanniksi, jotta ymmärtää sisällön paremmin. Sitten hän kirjoittaa muistiinpanoihinsa paperille suomeksi: Antiikin klassinen tyyli. Alle hän kirjaa saman vielä englanniksi, Ancient classical style.

Ylipäätään reaaliaineet työllistävät. Vaikka Tar Thein on lukion toisella, hän sanoo, ettei ymmärrä tunnilla välttämättä mitään, jos opettaja ei puhu tarpeeksi yksinkertaisesti. Siksi kotona on nähtävä vaivaa. Tavallisesti Ni Tar opiskelee pari kolme tuntia päivässä.

”Jos meillä on koeviikko, useimmiten mulla on vain yksi tai kaksi tuntia nukkumista.”

Siis vain pari tuntia unta yössä?

Kyllä, koska muuten en muista kokeessa mitään, Tar Thein sanoo. 

Kokeisiin luku on hänelle kuin uhkapeliä: hän opettelee asioita ulkoa ja toivoo, että niitä kysytään kokeessa.

Hän näyttää yhteiskuntaopin koettaan alkuvuodesta. Siinä uhkapeli ei tuottanut mairittelevaa tulosta, mutta hän pääsi rimaa hipoen läpi.

Koekysymyksen loppu meni näin: Miten omaisuus jaetaan ja minkälaisia oikeudellisia seikkoja jaossa tulee ottaa huomioon?

Ja Tar Thein vastasi muun muassa näin: –– kun yksi on kuollut tai separate, velka on ensin paid. Heidän yhtei velkaa will be paid out of their joint property.

Koevastauksista on jo reilut puoli vuotta, ja siinä ajassa Tar Theinin kielitaito on harpannut kosolti eteenpäin. Toki vielä on matkaa siihen, että hän kirjoittaisi ylioppilaskirjoituksissa reaaliaineen esseen suomeksi.

Myanmarilaiskaksikko vakuuttaa olevansa tyytyväinen Suomeen, Kinnulaan ja opintoihinsa. Jopa kiitollisia, kun saavat opiskella. 

Mutta onhan Kinnula pieni. Tekemistä ei varsinkaan talvella juuri ole. Jotain aktiviteettia, vaikka pakohuonepeli. Sitä Tar Thein Kinnulaan toivoisi.

Vapaa-ajallaan hän lukee. Ylpeys ja ennakkoluulo, Harry Potter, Nälkäpeli, hän luettelee.

”Olen aika iso bookworm.” Lukutoukka, siis.

”Nyt yritän lukea politiikasta. Esimerkiksi sosialismista. Mutta se ei onnistu, koska ne ovat vähän tylsiä.”

Luetko suomeksi vai...

”En todellakaan, ei. Englanniksi.”

Khin Sabel Nyi Nyi ei kaipaa Kinnulaan kuin julkista liikennettä. Nyt hän polkee joka paikkaan lukiolta saamallaan pyörällä, kunhan lunta ei ole liikaa.

Marraskuisena iltana elohopea painuu kymmeneen pakkasasteeseen. Työpäivän päätteeksi Sabel Nyi Nyi kietaisee ylleen untuvatakin, hyppää keltaisen Tunturi-pyöränsä satulaan ja taittaa runsaan kilometrin matkan asuntolaan.

Ni Tar Tar Thein kävelee nuorisotilalta muutaman sadan metrin matkan kotiinsa. Hän ei asu kunnan kunnostamassa asuntolassa vaan omasta tahdostaan keskustassa yksiössä.

Hän ei todennäköisesti juuri ehdi ummistaa silmiään. Pitää kerrata historian koealuetta. Siinä vierähtänee koko yö.

Vielä keväällä, kun Tar Thein oli ollut Suomessa puolisen vuotta, hän sai käyttää kokeissa suomea ja englantia sekaisin. Nyt vastaukset hyväksytään vain suomeksi. 

Hän on tyytyväinen, jos saa kokeesta arvosanan seitsemän tai kahdeksan.

 

Suomalainen lukio on vaativa, vaikka siellä opiskelisi äidinkielellään. Moni suomalaisnuorikin saa tehdä todella töitä, että pärjää. 

Miten opinnoissa pärjää, jos kielitaito kattaa vain toimivan perustason?

HS pyysi sähköpostitse kokemuksia opettajilta, jotka opettavat Finest Future -opiskelijoita lukioissa eri puolilla Suomea. Vastauksia tuli kuudesta lukiosta, mutta vastausten määrä ei riitä yleistyksiin. Jokaisen lukion tilanne on omanlaisensa.

Opettajat kertoivat, että matematiikka ja fysiikka saattavat sujua Finest Future -opiskelijoilta moitteettomasti. Reaaliaineet kuten historia, psykologia tai filosofia sen sijaan takkuavat.

Varsinkaan syksyllä 2022 aloittaneiden opiskelijoiden suomen kielen taito ei usean opettajan mielestä vastannut luvattua. Finest Future oli vakuuttanut, että opiskelijat pärjäävät oppitunneilla, mutta todellisuus oli toinen.

Eräässä lukiossa opiskelijat aloittivat viime vuonna äidinkielen kursseilla. Opettaja kertoo, kuinka yritti opettaa lukiosisältöjä sekä suomeksi että englanniksi. Seurasi sekamelska, joka häiritsi lopulta suomenkielisiä opiskelijoita.

Aloin ahdistua siitä, että paikalliset opiskelijat eivät saaneet minulta sitä huomiota, jota tarvitsisivat, ja vaikka kuinka yritin, eivät sisällöt varmaankaan auenneet tulijoille, opettaja kertoo.

Kielitaidoltaan heikot opiskelijat vaativat opettajilta venymistä. Lisäresursseja taakkaan on opettajien mukaan vaihtelevasti. Kaikesta lisätyöstä ei ole tullut korvausta.

Jotkin lukiot ovat aloittaneet Finest Future -opiskelijoiden kanssa kevennetyllä, taito- ja taideainepainotteisella lukujärjestyksellä. Kielitaidon odotetaan kohenevan ennen akateemisempia opintoja.

Tulijoista on ollut myös paljon iloa. Opettajat kertovat, miten pieni lukio on saanut kaivatun ripauksen kansainvälisyyttä. Kunnassa ei välttämättä ole ollut entuudestaan juuri maahanmuuttajia.

Maailma on tullut lähemmäksi niitäkin opiskelijoita, jotka eivät vielä ole ehtineet matkustella ulkomailla, toteaa kieltenopettaja.

Kun jonkin lukion opiskelijamäärä on kasvanut, se on tuonut kunnalle valtionosuuksia parhaimmillaan jopa satojatuhansia euroja. Tämä on tarkoittanut myös opettajille lisää opetustunteja – ja lisää palkkaa.

Valtionosuuksilla on pystytty lisäämään S2- eli suomi toisena kielenä -opetusta, mistä hyötyvät muutkin maahanmuuttaja­­taustaiset opiskelijat. Eräs opinto-ohjaaja kertoo, että S2-opetuksen määrän kasvu on houkutellut kunnan lukioon lähialueiden muita maahanmuuttaja­taustaisia nuoria.

Jotkut opettajat kokevat, että Finest Future -opiskelijat ovat suomalaisopiskelijoita motivoituneempia ja paikoin myös osaavampia. Parhaimmillaan he kirittävät muita opiskelijoita.

Ensimmäiset Finest Future -opiskelijat aloittivat lukio-opintonsa Suomessa syksyllä 2021. Etevimmät ovat jo suoriutuneet ensimmäisistä ylioppilaskirjoituksistaan. Eräs tulija kirjoitti syksyllä matematiikasta laudaturin ja fysiikasta eximian.

Hän lienee kuitenkin poikkeus. Lukio-opinnoissa Finest Future -opiskelijoiden arvosanahaitari on ollut hylätystä erinomaiseen, aivan kuten suomalaisopiskelijoillakin.

Valkolakin saaminen ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu, muistuttaa äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoituksissa ei voi tukeutua tekoälyyn tai sanakirjoihin.

Pahoin pelkään, että moni FF-opiskelija ei ylioppilaskirjoituksia läpäise. Mitä sitten tehdään? Yliopistoon vaadittavat arvosanat saattavat jäädä haaveeksi. Opiskelijoille on saatettu luvata liikoja. Kuka huolehtii masentuneesta nuoresta, jonka maailma romahtaa, opettaja pohtii.

Muuttaessaan Suomeen nuoret siirtävät koko elämänsä tuhansien kilometrien päähän. Heidän integroimisessaan maahan lukion opettajat voivat tehdä vain rajallisesti, elleivät he tietoisesti halua auttaa nuoria vapaa-ajallaan.

Kotoutuminen vaatii kunnan panosta, mutta se ei ole itsestäänselvyys pienessä kunnassa, jossa nuorisotoimeen ei välttämättä ole mittavia resursseja.

Finest Future -nuorilla on tavallisten nuorten tarpeet. Heiltä vaaditaan rivakkaa itsenäistymistä, mutta hekin tarvitsevat elämäänsä aikuista, joka on kiinnostunut heidän elämästään. Näin asiaa pohtii eräs rehtori HS:n kyselyssä:

Nuoret ihmiset – – yksin maapallon toisella puolella, jokainen voi aavistaa millaisia tunteita se herättää nuorissa. Kyllä heistä jokainen tarvitsi ajoittain huoltajaa silittämään päätä ja halaamaan kertoen että kaikki järjestyy. Mutta mistä saadaan tämä huoltaja heille?

Teksti Simo Löytömäki. Kuvat Tiiu Hyyryläinen. Kuvatoimittaminen Matti Pietola. Tuottaminen ja tekstin editointi Tuomas Kaseva.